Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä "selvitetään asia" -tyyppiset tilanteet ovat vain pahentaneet asiaa. Paljon tyylikkäämpää on antaa näivettyneen kaveruuden hiipua omia aikojaan.

Moni täälläkin keksii mitä ihmeellisimpiä tekosyitä päästäkseen tyydyttämään draamannälkäänsä. Sekin voi olla addiktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jaksoin lukea viestistäsi sen verran alkua että tajusin ettet osaa kirjoittaa viestiin eri/ohis/jotain muuta että muutkin pysyisivät perillä mikä on sun viesti ja mikä ei. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka ei käytä vilkkua ajaessaan.

En jaksa orientoitua uudelleen ja jätän tän tähän

En varsinaisesti pyytänyt sinua pysymään perillä viesteistäni, vaan vastasin vain siihen kysymykseesi, mutta olen sinänsä samaa mieltä viestin kanssa johon kysymyksesi kohdistit, joten ei sillä sinänsä ole merkitystäkään. Eikä hänkään mistään kouluttamisesta tai ojentamisesta mitään puhunut.

Epäilen tosin, että vastailet nyt itsekin ristiin rastiin tällä riidan hakuisella "haluatte ojentaa ihmisiä" näkökulmalla joka päättyy aina johonkin omituiseen solvaukseen mikä ei edes ole kovin nokkela tai asiaan sopiva. Oikeastaan toivon näin, koska on jokseenkin huolestuttavaa, jos tällainen käytös on yleisempääkin...

Ehkä mä en sit halua käsitellä vaikeita asioita osittain myös siksi etten osaa keskustella aikuismaisen rakentavasti. En silti yhäkään pidä tuosta tyylistä et kesken kaiken muuttuu oletus siitä mitä sittenkin olet sanonut ja mitä et. Enkä ota sanoja takaisin siitä että sama ihmistyyppi ei käytä vilkkua liikenteessä. Tää keskusteluketju meni plörinäksi, kiitos hei.

Häh? Eihän tuossa missään kohtaa mikään oletus muuttunut, sanoi vielä allekirjoittavansa myös ne "muut" kommentit. Ja vilkkuvertaus oli vain outo, etenkin kun vastapuolen pointti oli, että muut eivät voi tietää mitä ajattelet jos et kerro, ja sinun, että mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee. Kumpikohan näistä todennäköisemmin ei käytä vilkkua?

ERI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että vuorovaikutus on ihmissuhteissa avainasemassa, niin töissä kuin vapaallakin. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärrät miten toimintasi vaikuttaa muihin ja pystyt sen perusteella ohjailemaan omaa käyttäytymistäsi.

Tämä toimii parhaiten silloin, kun toinen ilmaisee, miten toiminta häneen vaikuttaa, ja toinen reflektoi tätä ja muuttaa käytöstään sen perusteella. Vuorovaikutus lakkaa toimimasta, jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä "omaa osuuttaan". Silloin sen toisenkaan on turha jatkaa.

Unohdit, että tässä juurikin halutaan lopettaa se ihmissuhde ja vuorovaikutus. Siinä vaiheessa millekään ajatusten ja tunteiden selittely on yhtä turhaa kuin kertoisit kassatyöntekijälle mitä mieltä olet hänen hiuksistaan. Mitä se hänelle kuuluu (eikä hänen itsensä vuoksi toivottavasti myöskään kiinnosta) mitä sä ajattelet, ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Sinä kysyit yleisesti, miksi IHMISTEN pitäisi tietää MINUN ajatukseni, joten pahoittelut, en tosiaan osannut hahmottaa enkä lukea ajatuksiasi, että tarkoititkin juuri tätä käsillä olevaa aloittajan ja hänen kaverinsa tilannetta.

No mitä sä vastaat tähän tilanteeseen? Sähän olit sillä kannalla alusta lähtien, et koet tarvetta päästä kouluttamaan ennen välien katkaisua.

Minun ensimmäinen kommenttini oli se, että suunsa pitää osata avata jos on tullut väärin kohdelluksi.

Tähän nimenomaiseen tilanteeseen taisin todeta, että ehkä asia olisi pitänyt ottaa esille jo aikaisemmin, jos loukkaukset ovat olleet toistuvia, ja tässä vaiheessa se tosiaan saattaa olla jo turhaa.

En tiedä miksi haluat haastaa riitaa ja leipoa tähän jonkun koulutuselementin, minun mielipteeni ei ainakaan edes ole mitenkään kiveen hakattu, koska tarinassa on aukkoja ja se on vain toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, mutta yleisesti ottaen minusta on hyvä avata suunsa jos kokee tulleensa loukatuksi, mutta toisaalta myös on hyvä vain antaa olla jos toinen kohtelee toistuvasti huonosti.

Jaksoin lukea viestistäsi sen verran alkua että tajusin ettet osaa kirjoittaa viestiin eri/ohis/jotain muuta että muutkin pysyisivät perillä mikä on sun viesti ja mikä ei. Olet varmaan niitä ihmisiä jotka ei käytä vilkkua ajaessaan.

En jaksa orientoitua uudelleen ja jätän tän tähän

En varsinaisesti pyytänyt sinua pysymään perillä viesteistäni, vaan vastasin vain siihen kysymykseesi, mutta olen sinänsä samaa mieltä viestin kanssa johon kysymyksesi kohdistit, joten ei sillä sinänsä ole merkitystäkään. Eikä hänkään mistään kouluttamisesta tai ojentamisesta mitään puhunut.

Epäilen tosin, että vastailet nyt itsekin ristiin rastiin tällä riidan hakuisella "haluatte ojentaa ihmisiä" näkökulmalla joka päättyy aina johonkin omituiseen solvaukseen mikä ei edes ole kovin nokkela tai asiaan sopiva. Oikeastaan toivon näin, koska on jokseenkin huolestuttavaa, jos tällainen käytös on yleisempääkin...

Ehkä mä en sit halua käsitellä vaikeita asioita osittain myös siksi etten osaa keskustella aikuismaisen rakentavasti. En silti yhäkään pidä tuosta tyylistä et kesken kaiken muuttuu oletus siitä mitä sittenkin olet sanonut ja mitä et. Enkä ota sanoja takaisin siitä että sama ihmistyyppi ei käytä vilkkua liikenteessä. Tää keskusteluketju meni plörinäksi, kiitos hei.

Häh? Eihän tuossa missään kohtaa mikään oletus muuttunut, sanoi vielä allekirjoittavansa myös ne "muut" kommentit. Ja vilkkuvertaus oli vain outo, etenkin kun vastapuolen pointti oli, että muut eivät voi tietää mitä ajattelet jos et kerro, ja sinun, että mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee. Kumpikohan näistä todennäköisemmin ei käytä vilkkua?

ERI

älä puutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä "selvitetään asia" -tyyppiset tilanteet ovat vain pahentaneet asiaa. Paljon tyylikkäämpää on antaa näivettyneen kaveruuden hiipua omia aikojaan.

Moni täälläkin keksii mitä ihmeellisimpiä tekosyitä päästäkseen tyydyttämään draamannälkäänsä. Sekin voi olla addiktio.

Totta. Pahin on tämä, joka syöksyää vaahtoamaan idioottien tarpeesta kouluttaa muita ihmisiä tyydyttääkseen oman uteliaisuutensa, kun joku kertoo mieluummin selvittävänsä asian.

Toinen haluaa selvittä, toinen jättää (ex) kaverin oman onnensa nojaan. Ei ole mitään syytä alkaa rakentamaan draamaa haukkumalla muiden tapaa toimia. Jokainen olkoot oikeutettu omaan mielipiteeseensä ilman, että sitä aletaan lyttäämään. Asiallisesti voi toki keskustella, sitä varten kai keskustelupalstat on. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä "selvitetään asia" -tyyppiset tilanteet ovat vain pahentaneet asiaa. Paljon tyylikkäämpää on antaa näivettyneen kaveruuden hiipua omia aikojaan.

Moni täälläkin keksii mitä ihmeellisimpiä tekosyitä päästäkseen tyydyttämään draamannälkäänsä. Sekin voi olla addiktio.

Totta. Pahin on tämä, joka syöksyää vaahtoamaan idioottien tarpeesta kouluttaa muita ihmisiä tyydyttääkseen oman uteliaisuutensa, kun joku kertoo mieluummin selvittävänsä asian.

Toinen haluaa selvittä, toinen jättää (ex) kaverin oman onnensa nojaan. Ei ole mitään syytä alkaa rakentamaan draamaa haukkumalla muiden tapaa toimia. Jokainen olkoot oikeutettu omaan mielipiteeseensä ilman, että sitä aletaan lyttäämään. Asiallisesti voi toki keskustella, sitä varten kai keskustelupalstat on. Aamen.

Joo voitko vaahdota ihan asianomaisille, kiitos. Ei mua kiinnosta osallistua sun taisteluusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä "selvitetään asia" -tyyppiset tilanteet ovat vain pahentaneet asiaa. Paljon tyylikkäämpää on antaa näivettyneen kaveruuden hiipua omia aikojaan.

Moni täälläkin keksii mitä ihmeellisimpiä tekosyitä päästäkseen tyydyttämään draamannälkäänsä. Sekin voi olla addiktio.

Totta. Pahin on tämä, joka syöksyää vaahtoamaan idioottien tarpeesta kouluttaa muita ihmisiä tyydyttääkseen oman uteliaisuutensa, kun joku kertoo mieluummin selvittävänsä asian.

Toinen haluaa selvittä, toinen jättää (ex) kaverin oman onnensa nojaan. Ei ole mitään syytä alkaa rakentamaan draamaa haukkumalla muiden tapaa toimia. Jokainen olkoot oikeutettu omaan mielipiteeseensä ilman, että sitä aletaan lyttäämään. Asiallisesti voi toki keskustella, sitä varten kai keskustelupalstat on. Aamen.

Joo voitko vaahdota ihan asianomaisille, kiitos. Ei mua kiinnosta osallistua sun taisteluusi.

Mihin taisteluun? Sitähän tässä ihmeteltiin, miksi eri toimintatavoista pitää tehdä joku tappelu ja haukkua muita. Sinun ei missään tapauksessa tarvitse osallistua mihinkään taisteluun, se olisi jopa suotavaa.

Minusta täällä on esitetty ihan peruateltuja näkökulmia molemmista mielipiteistä. Toivotan jaksamista niille, jotka tällaisten asioiden kanssa joutuvat painimaan. Tämä "keskustelu" vaan on tosi ikävää luettavaa.

Osa ihmisistä jää elämän varrelle ihan syystä, jälkeen päin ihmettelee miksi kyseisen ihmisen kanssa on ees ikinä ollut tekemisissä. Möllit on möllejä, ole iloinen ja kiitollinen että heräät asiaan nyt etkä 20 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.

Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.

Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi,  vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.

En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.

Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.

Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.

Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi,  vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.

En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.

Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.

Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.

Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi. 

Mä sanon jotain tämän tyyppistä: laitan sulle viestiä sitten joskus paremmalla ajalla. Ja sitä viestiä ei koskaan tule. Selkein mahdollinen ilman että tarvitsee sanoa suoraan. Tyhmä jos ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.

Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi. 

Jos mua ei voi tai ehdi nähdä siksi koska täytyy käydä ruokakaupassa tai muuta hölynpölyä, eikä ehdota tilalle mitään tai tuo esille että haluaisi kuitenkin nähdä, kyllä mä ainakin ymmärrän yskän heti ekasta kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Osa aikuisen elämää on myös avata suunsa kun on tullut väärin kohdelluksi. Ihan yleisestikin, et voi olettaa, että ihmiset lukevat ajatuksesi. Se oppiminen ja käytöksen muuttaminen ja korjaaminen tietysti on jokaisen omalla vastuulla aikuisten maailmassa, mutta niin on myös niiden omien kokemuksien esille tuominen.

Tässäkin tapauksessa ilmeksesti käytös on ollut toistuvaa, jos siitä olisi maininnut jo heti ekan kerran jälkeen että hei, tuo ei ollut ok, niin ehkä se kaveri olisi saattanut hoksata, että näin ei voi toimia? Tai sitten ei olisi, ja tilanne olisi tämä ja silloin tosiaan on paras vain lähteä eri suuntiin.

Ei sillä asian esille tuomisella kuitenkaan mitään olisi menettänyt, tässä vaiheessa se kieltämättä on ehkä jo myöhäistä, jos loukkaava käytös on jatkunut pitkään.

Miksi ihmisten pitäisi edes tietää just sun ajatuksesi? Ääneen sanottuna tai telepaattisesti?

Siksi, että ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, koska liian moni kuvittelee toisten tietävän saman kuin itse tietää. Eli ihmiset olettavat muiden osaavan lukea ajatuksia, vaikka kaikki tietävät, että se ei ole mahdollista.

Esimerkki: X haluaisi viettää enemmän aikaa Y:n kanssa, vaikka käydä baarissa, juhlissa, elokuvissa tms. Y ei halua olla X:n kanssa missään tekemisissä. Jos Y sanoo suoraan, että ei ole kiinnostunut, asia tulee selväksi ja X ei todennäköisesti tee uutta ehdotusta. Mutta jos Y sanoo: "Kai se voisi onnistua", mutta sitten tarkempaa aikaa sovittaessa keksii jatkuvasti syitä, miksi ei ehdi ("Kaveri tulee kylään", "En jaksa", "Mulla on tentti seuraavana päivänä", "Mulla on pyykkivuoro"), X ei mitenkään voi tietää, mitä Y oikeasti tarkoittaa, koska X ei osaa lukea ajatuksia. Siksi X tekee jatkuvasti uusia ehdotuksia, kunnes hän ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että Y:llä ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitusta vastata myöntävästi. 

Katsos kun me erotaan siinä, että sulle sillä on väliä mitä se toinen tai muut ajattelee. Ja herranjumala jos olisivatkin väärässä käsityksessä.

Mulle sillä ei ole väliä. Se on meidän ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.

Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.

Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.

Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.

Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi,  vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.

En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.

Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.

Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.

Oletko tämä Ap:n kaveri? Ajattelin vain kun kutsuit mustamaalaajaksi sitä, joka tässä tapauksessa huomauttaisi kaverin huonosta käytöksestä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.

Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.

Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?

Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?

Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.

Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.

Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi,  vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.

En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.

Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.

Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.

Oletko tämä Ap:n kaveri? Ajattelin vain kun kutsuit mustamaalaajaksi sitä, joka tässä tapauksessa huomauttaisi kaverin huonosta käytöksestä.

Eri

Olen kuka tahansa random, joka paheksuu sitä että minulle tultaisi juoruilemaan toisista ihmisistä ja tilittämään riitoja millä ei ole minun kanssani mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.

Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.

Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?

Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?

Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.

Sinulla on nyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Asiallinen huomauttaminen ei ole mitään sivaltamista, ja äkkipikaisuus on juuri sen vastakohta, että harkitusti sivalletaan tai yhtään mitään muutakaan sen jälkeen, kun päätös on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveruutta tarvitse jatkaa, vaikka "kaverille" laittaisi viestin tai soittaisi ja kertoisi, että hän on huono kaveri. Selityksen voi kuunnella, mutta ei sitäkään tarvitse uskoa.

Pelkkä hiljaisuus voi johtaa siihen, että "kaveri" ei koskaan opi virheistään ja saattaa jopa ajatella olevansa se syytön osapuoli.

Mitä sillä on väliä enää mitä se kaveri ajattelee? Jossain vaiheessa aikuisen elämää tulee eteen vaihe jossa on hyödyttävä, että et voi itse olla korjaamassa, opettamassa, selvittämässä ja oikomassa kaikkia maailman asioita ja ihmisiä. Täytyy oppia hyväksymään että joku asia voi jäädä pimentoon, joku ei ole sun kanssa samaa mieltä, maailmassa on jossain virhe.

Jokainen tekee tietysti niin kuin itse haluaa. Joskus kaveruus yksinkertaisesti hiipuu, kun muutetaan eri paikkakunnille tai elämä vie muuten eri suuntiin. Joskus taas kaveruus pitää aktiivisesti katkaista.

Jos kaveruuden haluaa lopettaa vaikka juuri huonon käytöksen takia, on rakentavampaa kertoa se ystävällisesti tai ainakin kertoa asiasta yhteisille tutuille, eikä jättää toista ihmettelemään. Siinä kun on se riski, että yhteisille tuttaville jää väärä käsitys tapahtumista. Vaikka totuus olisi, että X lopetti kaveruuden, koska Y oli jatkuvasti ikävä ihminen, Y voi tahallaan tai vahingossa sanoa jotain, josta tuttavapiiriin leviää käsitys, että X suuttui turhasta. Se voi myöhemmin kostautua, sillä maailma on yllättävän pieni. Yllättävissä paikoissa törmää ihmisiin, jotka tuntevat jonkun kaverin tai sukulaisen.

Jos tuntuu siltä, että useat kaverit käyttäytyvät huonosti tai kaveruuksia tarkoituksella katkotaan usein, voisi olla hyvä miettiä sitäkin, voisiko olla itse se väärässä oleva osapuoli. Jos kyse on yksittäisistä tapauksista, niin ei luultavasti ole, mutta jos jatkuvasti kokee tulevansa kaltoin kohdelluksi,  vika voi olla omissa odotuksissa ja asenteissa.

En väitä, että niin olisi juuri tässä tapauksessa, mutta tiedän itsekin pari henkilöä, jotka kokevat jatkuvasti, että heitä kohdellaan huonosti tai heitä syrjitään. Totuus on, että toinen heistä on itse aika ikävä tapaus. Hän kokee aivan tavalliset asiakaspalvelutilanteet ja myös aidot vahingot tahallisiksi teoiksi ja alkaa rähjätä niistä. Toinen taas on pohjimmiltaan kiltti ja reilu ihminen, jolla on hyvin vahva oikeudenmukaisuuden taju, mutta kun se yhdistyy äkkipikaiseen luonteeseen, häneen voi olla vaikea tutustua.

Älkää hyvänen aika lähtekö tuohon että alatte lähipiirille selittelemään asioita ja varmistelemaan, että heillä on Oikea käsitys aiheesta. Saat selän takana puhujan ja mustamaalaajan maineen. Sitähän sinä oikeastaan oletkin.

Ole hiljaa, hymyile, nyökkää kohteliaasti, poistu vaikka vessaan tai toiseen tilaan. Jätä ikävä ihminen taaksesi äläkä kaivele turhaa menneitä.

En nyt tarkoittanut, että lähipiirille pitäisi alkaa laajasti selittelemään, että on katkaissut välit A:n kanssa. Eikä missään nimessä pidä yrittää "varmistaa, että heillä on oikea käsitys", koska se ei onnistu. Mutta jos tulee sopiva tilaisuus esim. joku kysyy A:n kuulumisia, voi ohimennen sanoa, että ei enää pidä yhteyttä A:han, koska hän on useamman kerran tehnyt oharit tms.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Voi sen nähdä noinkin. Toisaalta sen voi nähdä niinkin, etteivät nämä ihmiset halua olettaa toisesta automaattisesti pahinta, ainakaan ennen kun tällä on ollut tilaisuus kertoa oma puolensa tarinasta. Mielestäni se on ihan hieno piirre ihmisessä, että yrittää nähdä muissakin hyvää eikä tee jyrkkiä johtopäätöksiä vain omasta näkökulmastaan.

Asiat harvoin ovat niin mustavalkoisia, että toinen vaan yksinkertaisesti on tarinan pahis. Toki näitäkin on, ihmiset voivat myös olla yksinkertaisesti niitä "pahiksia" ja silloin parasta on juurikin ottaa etäisyyttä. Sekin on ihan hyvä ominaiuus osata tämä jossain kohtaa havaita sen sijaan, että antaa toistuvasti itseään satuttaa ja yrittää toista ihmistä jotenkin "parantaa".

Miksi sillä toisella olisi isompi oikeus päästä selittelemään itseään kuin sillä toisella lähteä toksisesta tilanteesta? Jos se kaverikaan ei ota yhteyttä tai asiaa puheeksi niin sillähän se selviää? Jos Ap soittelee nyt perään niin kaveri voi selitellä ummet ja lammet mitä huvittaa. Ja historiasta päätellen toistaa sama uudelleen mitään oppimattomana.

Ei saa koskaan tietää että eipä sitä kaveriakaan olisi kiinnostanut pitää yhteyttä tai selvittää asiaa.

Eihän tässä ole siitä kyse, että ap ei pääsisi irti toksisesta tilanteesta. Ei hänen tarvitse soitella perään, mutta kyllä minä haluaisin tietää, mikä tuohon temppuun oli syynä.

On  minullakin kaveri, jonka oharit ovat suorastaan vitsi. Olen yllättynyt paljon enemmän siitä, että hän on tullut synttäreilleni kuin siitä, että ei ole tullut eikä ilmoittanut mitään, vaikka on aivan varmasti luvannut tulla.

Juurikin tämä että te haluatte tietää ja teitä jää vaivaamaan jos uteliaisuutenne ei saa tyydytystä. Ja sitten toisaalta teillä on hirveä tarve päästä sanomaan mitä itse ajattelette ja haluatte tehdä selväksi että se toinen tietää mitä te olette asiasta mieltä. Ja opettaa toista.

VAIKKA tarkoitus olisi tämän jälkeen katkaista ihmissuhde. Haluatte kuitenkin sen viimeisen sanan, sen viimeisen riidan. Haluatte varmistaa että se toinen ei vain ajattele mitenkään väärin. Haluatte että hän saa opetuksen.

Minusta tuo on naurettavaa.

Tulkitset omiasi. Ei tuossa ole kyse viimeisen sanan sanomisesta tai riitelystä. On aivan mahdollista sanoa asiallisesti, että kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, eikä hyväksy sitä. Jos toinen suhtautuu asiallisesti, ehkä molemmat oppivat jotain. Jos taas toinen vastaa riidanhaluisesti tai muuten aggressiivisesti, voi yksinkertaisesti sanoa, että halusi selvittää asian, mutta se ei taida olla mahdollista ja poistua paikalta tai vaikka sulkea puhelimen. Tuollaiset asiat kannattaa selvittää kasvotusten tai edes puhuen, eikä pelkillä viesteillä, koska lyhyet viestit ja jopa sähköpostit on paljon helpompi ymmärtää väärin kuin puhe.

Tuo aiempi kommentoija yrittää minun nähdäkseni sanoa, että ikävästä toiminnasta kannattaa sanoa heti ensimmäisellä kerralla, jotta siitä voi ottaa opiksi. Jos ei koskaan sano asiasta, kukaan ei opi, eikä muuta tapojaan. Pahimmillaan huonosti käyttäytyvä jatkaa samaa käytöskaavaa vuodesta toiseen ja kaltoin kohdeltu puolestaan opettaa itsensä hyväksymään sen, että häntä kohdellaan huonosti. Tuloksena on sitten äkillisiä ja yllättäviä välien katkaisuja. Tietysti niin voi käydä, vaikka olisi sanonut asiasta, mutta silloin on ainakin tehnyt, mitä on voinut.

Onko tuollainen äkkipikainen suhteiden katkominen nykyajan tapa vai ovatko ap, hänen entinen kaverinsa ja monet keskustelijat vielä aika nuoria?

Onks toi nyt sit rakentavaa kun lähdetään vatvomaan mitä olisi pitänyt tehdä?

Äkkipikainen suhteiden katkominen on sitä, että ollaan jo päätetty katkaista kaveruus mutta halutaan vielä ennen sitä antaa se viimeinen sivallus.

Sinulla on nyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Asiallinen huomauttaminen ei ole mitään sivaltamista, ja äkkipikaisuus on juuri sen vastakohta, että harkitusti sivalletaan tai yhtään mitään muutakaan sen jälkeen, kun päätös on jo tehty.

Tässä tapauksessa lopetetaan yhteydenpito omalta puolelta, ei järjestetä kohtauksia tai aleta opettaa toista. Kuten sinä äkkipikaisuuksissasi ruoskaiset oikeuden ruoskalla sitä joka teki vääryyttä. Alat kasvattaa aikuista. Vai pelottaaks sua et sä oot tehnyt jotain tyhmää etkä pääse selittämään asiaa?

Itse olen sen kannalla että todetaan tapahtunut (teot, ei sanat) neutraalin rauhallisesti ja äänestetään jaloilla. Terve ja kiitos kaloista.