Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu

Jos susta AP tuntuu siltä, että tää kaverisuhde tuottaa sulle enemmän ketutusta kuin mitään hyvää niin lähde menemään. Katkase välit. Todelliset kaverit/ystävät ei kohtele toisiaan tollaisella yläaste käytöksellä. 

Pärjäät paremmin ilman häntä ja tota kaveriporukkaa.

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ajattelette että esim tää on lapsellista ja että aikuiset ei tee näin, teillä on paljon opittavaa. Aikuiset työpaikkakiusaa, valehtelee, kiukuttelee, haukkuu ja niskuroi ihan kuten teinit. Teinit ei vaan oo oppineet peittämään eikä hillitsemään käytöstään vielä.

Siitä olen samaa mieltä, että tällaisia aikuisiakin on, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän lapsellista ja "epäaikuismaista". Aikuismainen käytös noin puhekielessä tarkoittaa juuri sitä, ettei pelata mitään pelejä jne. vaan käyttäydytään asiallisesti ja kunnioittavasti muita kohtaan ja keskustellaan erimielisyyksistä. Ja tämä koskee molempia osapuolia, koska väärinkäsityksiä tapahtuu, eikä oletuksien varaan tehdä johtopäätöksiä.

Toki kaikki ei tätä koskaan opi, ja kun on selvää, että toinen on tahallaan sinua loukannut, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata enää olla tekemisissä.

Sitä mä en tajua mikä tässä on muka epäselvää mitä pitäisi vielä soitella perään ja selvitellä? Kyllä se kaveri olisi selventänyt tilanteen jo oma-alotteisesti, mikäli kyseessä olisi mitään muuta kuin mitä on loogisinta päätellä.

Se kaverihan tässä on lapsellinen kun ei soita ap:lle.

Se kaveri ei välttämättä edes tiedä, että ap on pahoittanut mielensä. Paljon riippuu siitä, kuinka tärkeänä se kaveri ja ap ovat pitäneet kaveruutta. Ehkä ap on pitänyt kaveriaan hyvinkin läheisenä ystävänä, mutta se kaveri taas on kokenut, että ap on silloin tällöin tavattava tuttava, eikä niinkään läheinen kaveri. Kerrotun perusteella  ainakin minulle jää epäselväksi, mitä tapahtui ja miksi tapahtui.

Kaikki eväät tietämiseen kyllä selvästi löytyy, mutta tuskin välittää. Sekin kertoo jo paljon jos pidätellään viikonloppuiltaa varattuna ja perutaan hommat vasta viime tingassa. Jo pelkästään tuosta empaattinen aikuinen ihminen osaisi laittaa kaverille viestiä ja pahoitella että tulipa nyt mokattua. Aikuisilla on paljon isompi homma varata kokonainen ilta toisten juhlia varten kuin nuorilla.

En pysty ymmärtämään tuota väärinkäsityspointtia. Mitä sillä on väliä miksi on tehty? Teot puhuvat enemmän kuin jälkiselitykset ja valkoiset valheet.

Se "väärinkäsityspointti" liittyy siihen, että minun kokemukseni mukaan ihmisillä ei ole koskaan liikaa ystäviä. Ystäviä ei etenkään aikuisen ole helppo saada lisää, joten ystäviä ei kannata myöskään menettää vain siksi, että olettaa asioita. On mahdollista, että ap:n kaveri on toiminut törkeästi, mutta kerrotun perusteella on mahdollista, että kyse on myös väärinkäsityksistä ja ajattelemattomuudesta. Minusta se kannattaisi varmistaa ennen välien katkaisua.  Kyllä sen vastauksista (sisältö, äänensävy, kiertely) kuulee, onko vastaus totta, valhetta vai kaunistelua.

Jos kyseessä ei ollut varsinainen ystävyys, vaan pelkkä kaveruus ja/tai ap:llä on muutenkin paljon ystäviä, asialla ei ehkä ole niin suurta väliä. Tosin minun kokemukseni on, että osa ihmisistä puhuu ystävistä, kun tarkoittaa kavereita. Riippuu myös ap:n iästä. Parikymppinen kokee ystävyyden ja kaveruuden aika eri tavalla kuin vaikkapa 50-vuotias ihan siitä syystä, että 20-vuotiaalle ei voi olla ystäviä, jotka on tunnettu  30-40 vuotta ja jotka tiedetään varmasti luotettaviksi myös vähän huonompina hetkinä.

Sä vaikutat läheisriippuvaiselta ja sellaiselta jota voi välillä tölviä, kunhan pyytää anteeksi (tietenkin sun pitää tehdä aloite siihenkin)

Olet väärässä. Jos joku alkaa tölviä, välit katkeavat aika nopeasti ja pysyvästi. Mutta kaikki tekevät virheitä, eikä aina kannata olettaa sitä pahinta vaihtoehtoa.

Jokainen vähän vanhempi ihminen tietää, että nuorena monella on laaja tuttavapiiri, joka kokoontuu erilaisilla kokoonpanoilla milloin mistäkin syystä. Kaverit tulevat ja menevät. Kun katson opiskeluaikaisia valokuvia, näen kuvissa ison joukon ihmisiä, joiden kanssa vietettiin paljonkin aikaa, mutta joita nykyään tapaa hyvin harvoin, eikä yhteyttä erityisesti pidetä.

Vanhempana juhliminen vähenee ja uudet kevyemmät tuttavuudet ovat työkavereita, naapureita ja harrastuskavereita. Vain hyvin harvan ihmisen kanssa syntyy sellainen luottamus, että voi puhua ystävyydestä. 

lähetä sille viesti, että toivottavasti sinulla oli kivat synttärijuhlat, sain kuulla, että oli ainakin riehakasta menoa! harmi, että valehtelit minulle... ei tarvitse keksiä mitään tekosyitä, että eiköhän tämä kaveruus ollut tässä, toivottavasti opit olemaan parempi kaveri muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ajattelette että esim tää on lapsellista ja että aikuiset ei tee näin, teillä on paljon opittavaa. Aikuiset työpaikkakiusaa, valehtelee, kiukuttelee, haukkuu ja niskuroi ihan kuten teinit. Teinit ei vaan oo oppineet peittämään eikä hillitsemään käytöstään vielä.

Siitä olen samaa mieltä, että tällaisia aikuisiakin on, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän lapsellista ja "epäaikuismaista". Aikuismainen käytös noin puhekielessä tarkoittaa juuri sitä, ettei pelata mitään pelejä jne. vaan käyttäydytään asiallisesti ja kunnioittavasti muita kohtaan ja keskustellaan erimielisyyksistä. Ja tämä koskee molempia osapuolia, koska väärinkäsityksiä tapahtuu, eikä oletuksien varaan tehdä johtopäätöksiä.

Toki kaikki ei tätä koskaan opi, ja kun on selvää, että toinen on tahallaan sinua loukannut, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata enää olla tekemisissä.

Sitä mä en tajua mikä tässä on muka epäselvää mitä pitäisi vielä soitella perään ja selvitellä? Kyllä se kaveri olisi selventänyt tilanteen jo oma-alotteisesti, mikäli kyseessä olisi mitään muuta kuin mitä on loogisinta päätellä.

Se kaverihan tässä on lapsellinen kun ei soita ap:lle.

En varsinaisesti ottanut kantaa mihinkään soittamiseen, vaan siuhen, ettei lapsellista käytöstä määritellä sen mukaan, tekeekö aikuiset koskaan niin.

Mutta siitäkin olen samaa mieltä, että sen kaverin käytös on lapsellista. Ap:sta en osaa sanoa, aloitusviestin perusteella kuulostaa siltä, että on vetänyt johtopäätöksiä oletuksista, jonka perusteella on lapsellista laittaa välit poikki, mutta koska en ole koko ketjua selannut en tiedä, miten tämä on selventynyt niin ettei mitään epäselvää ole. Ja jos ei tosiaan ole niin siihenhän totesinkin, ettei kannata olla tekemisissä.

En ymmärrä myöskään tätä hyökkäävää agressiivisuutta jos joku sanoo, että kannattaa selvittää asia, ennen kun tekee johtopäätöksiä? Aloituksesta ainakaan ei käy ilmi, että tilanne täysin selvä olisi. Eikä varmaan kovinkaan moni tällaisenkaan mielipiteen antanut ole ollut sitä mieltä, että täysin selvässä tapauksessa jossa on tahallisesti tullut loukatuksi pitäisi alkaa hieromaan sopua tai mitään muutakaan...

Tiivistän. On ollut kilpailuhenkisyyttä, on ollut poisjättämistä aiemminkin (ei näin törkeää), on jätetty esittelemättä yms. Mutta juu hyviä kavereita tuosta huolimatta.

Sanon sen nyt varmaan viidennen kerran, että eniten harmitti se, kun olin varannut illan juuri hänelle ja juhlien peruuntumisesta ilmoitettiin minulle vasta torstaina. Lyhyen varoitusajan takia en ehtinyt keksiä muuta tekemistä ja tämän vuoksi istuin illan yksin kotona harmissani.

Jos kaveri ei itse soita pahoitellakseen sitä että ilmoitti juhlien perumisesta niin myöhään tai kertoakseen jonkun järkevän syyn miksi minua ei kutsuttu ETUKÄTEEN TIEDOSSA olleille synttäreille, en ole kiinnostunut jatkamaan tätä kaverisuhdetta. Ap

Ymmärrän harmituksesi, ja varmasti lähestulkoon kaikkien muidenkin sympatiat ovat puolellasi, mutta mitä tässä varmasti moni yrittää sanoa, on se, että nuo luettelemasi asiat, vaikka ne ovatkin todella ikävää käyttäytymistä, ei vastaa siihen, miten tämä tilanne nyt on täysin selvä sen osalta, että hän tosiaan tietoisesti perui juhlat vain sinun osaltasi? Onko jostain käynyt selvästi ilmi, että nämä juhlat tosiaan oli hänen itsensä järjestämät ja sinä olit ainut, jonka osalta ne "peruttiin"? Vai oletatko näin, perustuen noihin luettelemiisi asioihin hänen aikaisemmasta käyttäytymisestään?

Tämä tietysti kokonaisuutena on ikävää käytöstä eikä tuollaisen kaverin kanssa kannata ystävyyttä jatkaa, mutta tässä varmaan monella pointti on juuri se, että jos kuitenkin olette hyviä ystäviä niin olisi surullista katkaista välit vain jonkin väärinymmärryksen takia, jonka mahdollisuutta on hankala sulkea pois jos asiasta ei ole puhuttu, mutta et sinä nyt tietenkään jatka sellaista ystävyyttä, jossa koet tulleesi jatkuvasti loukatuksi.

Eiköhän tässä nyt moni ole yrittänyt vain antaa sinulle näkökulmaa asiaan ihan jo siinäkin mielessä, että välttämättä juuri SINUA ei ole haluttu loukata niin pahasti kuin ajattelet vaan kyse voi olla ihan puhtaasti siitä että kaveri on k*sipää eikä ole ymmärtänyt loukanneensa sinua. Mikä ei tietenkään asian ikävyyttä poista mutta eikö se ole han lohdullinen asia, ettei "vika" ole lainkaan sinussa (eihän se muutenkaan ole mutta edes sen kaverin mielestä)?

Vierailija kirjoitti:

lähetä sille viesti, että toivottavasti sinulla oli kivat synttärijuhlat, sain kuulla, että oli ainakin riehakasta menoa! harmi, että valehtelit minulle... ei tarvitse keksiä mitään tekosyitä, että eiköhän tämä kaveruus ollut tässä, toivottavasti opit olemaan parempi kaveri muille.

Ei kannata. Kaveri kääntää sen jotenkin sua vastaan ja maalaa susta tarinan pahiksen.

Eikö ihminen saa herranjumala nykyään edes suuttua mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi kunnioittaa itseäsi jos "palaat" tuohon ihmissuhteeseen vielä.

Olet siinä tapauksessa kynnysmatto, joka saa mitä tilaa.

Niinpä. En aio soitella perään ja pyydellä häntä oikeuttamaan mulle käytöksensä. Ei kiinnosta selitykset. Ap

Miksi käyttäisit aikaa ja energiaa henkilöön joka ei halua olla sun kanssa tekemisissä?

Esim voisit jo pistää sen ja koko asian mielessäsi kaapin takaosaan ja unohtaa sinne.

Ap, ole iloinen, että sait nähdä "todellisen" kaverisi luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi kunnioittaa itseäsi jos "palaat" tuohon ihmissuhteeseen vielä.

Olet siinä tapauksessa kynnysmatto, joka saa mitä tilaa.

Niinpä. En aio soitella perään ja pyydellä häntä oikeuttamaan mulle käytöksensä. Ei kiinnosta selitykset. Ap

Miksi käyttäisit aikaa ja energiaa henkilöön joka ei halua olla sun kanssa tekemisissä?

Esim voisit jo pistää sen ja koko asian mielessäsi kaapin takaosaan ja unohtaa sinne.

Käsittelen asian ensin ja teen sen sitten kun olen valmis. Tapaus on tuore joten se on vielä ymmärrettävästi vielä mielen päällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, ole iloinen, että sait nähdä "todellisen" kaverisi luonteen.

Ristiriitaista kyllä mutta olen. Sainpahan kiistattoman merkin siitä että on aika siirtyä elämässä eteenpäin. Arvostan myös muita kavereitani taas entistä enemmän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

Uusien tapahtumien ja paljastusten valossa arvo voi romahtaa. Sepä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.

Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

Näin se luultavasti on. Jollain intuitiivisella tasolla sen vain tietää milloin ihmissuhteen kokee taistelun arvoiseksi. Minä en koe tätä (huom edeltävä ikävä kohtelu) sihdetta sellaiseksi että viitsisin enää elvyttää. Ei sitten selvinnyt tuosta viimeisestä niitistä, kuten joku toinen ihmissuhde olisi voinut selvitä. Perusteet olivat hapertuneet.

Tämä edellinen vastailija päätti olla sitten eri mieltä siitä onko tämä kyseinen tapaus selvittämisen arvoinen vai ei.

Järjestin vapaaillan myös ihan juhlia ja sosialisointia sekä tuuletusta varten noin muuten, sen lisäksi että olivat kaverin synttärit. Tulen toimeen myös hänen puolisonsa kanssa erinomaisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.

Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.

Kaasuvalottaja manipuloi uhria kuvittelemaan että hän on se hullu ja väärässä. Googleta. Kuuluu yleissivistykseen tietää toi.

Vierailija kirjoitti:

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?

Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.

Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.

Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.

Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.

Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.

Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.

Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.

Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?

Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.

Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.

Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.

Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.

Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.

Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.

Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.

Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.

Voi luoja onko sulla joku pakkomielle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?

Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.

Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.

Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.

Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.

Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.

Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.

Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.

Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.

Voi luoja onko sulla joku pakkomielle

Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?

Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.

Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.

Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.

Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.

Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.

Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.

Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.

Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.

Voi luoja onko sulla joku pakkomielle

Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?

Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin