Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu
22.05.2023 |
Kaverin piti pitää synttörijuhlat nyt viikonloppuna ja käski mun merkata se kalenteriin jo kauan sitten. No torstaina sitten kaveri ilmoittikin että ai niin en mä jaksa pitää mitään juhlia. En ehtinyt sitten järjestää mitään muutakaan kun mieskin oli omissa menoistaan joten istuin yksin harmissaan kotona.
Sain just tietää, että kaveri oli ollut sittenkin juhlimassa synttäreitään jossain baarissa isolla porukalla.
Enhän mä voi kunnioittaa itseäni enää jos jatkan kaverisuhdetta tällaisen jälkeen?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi kunnioittaa itseäsi jos "palaat" tuohon ihmissuhteeseen vielä.
Olet siinä tapauksessa kynnysmatto, joka saa mitä tilaa.
Niinpä. En aio soitella perään ja pyydellä häntä oikeuttamaan mulle käytöksensä. Ei kiinnosta selitykset. Ap
Miksi käyttäisit aikaa ja energiaa henkilöön joka ei halua olla sun kanssa tekemisissä?
Esim voisit jo pistää sen ja koko asian mielessäsi kaapin takaosaan ja unohtaa sinne.
Käsittelen asian ensin ja teen sen sitten kun olen valmis. Tapaus on tuore joten se on vielä ymmärrettävästi vielä mielen päällä. Ap
Sinuna yrittäisin selvittää asian. Laittaisin viestiä, että mikä mättää kun kaveri teki tuollaisen tempun. Että selitystä kiitos.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Tässä keskustelussa on ainakin 2 tai 3 pitkien kommenttien kirjoittajaa (verratkaa kirjoitustyyliä). Jauhajia on monta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Tässä keskustelussa on ainakin 2 tai 3 pitkien kommenttien kirjoittajaa (verratkaa kirjoitustyyliä). Jauhajia on monta :)
No tää sun on jo yksinään aivan jäätävää settii. Foorumi on yks likasanko just tän takii ku jengi analysoi toisiaan ihan suu ja perse innosta vaahtoutuneena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Tässä keskustelussa on ainakin 2 tai 3 pitkien kommenttien kirjoittajaa (verratkaa kirjoitustyyliä). Jauhajia on monta :)
No tää sun on jo yksinään aivan jäätävää settii. Foorumi on yks likasanko just tän takii ku jengi analysoi toisiaan ihan suu ja perse innosta vaahtoutuneena
Onpa hyvä, että sinä olet täällä likasankoa puhdistamassa puhumalla muista rumasti. Vai?
Tämä on keskustelufoorumi, ja noin yleisesti ottaen siihen kuuluu se annetun puheenaiheen analysointi, ja usampikin henkilö voi olla eri mieltä asiasta (eikä samaa mieltä olevat ole aina yksi ainut henkilö), nämä mielipiteet on jopa suotavaa keskustelun kannalta perustella, ja ihan yleisesti asiattomat, muita herjaavat kommentit tulisi jättää pois, mikä näyttää nyt olevan sinun viestiesi ainoa sisältö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Silti kuitenkin, jos joku laittaa lyhyesti ja ytimekkäästi saman asian, kuten tuossa pari viestiä yllä, kysytään heti että MIKSI. Ja roikut täällä niitä vastauksia jotka ei sinua kiinnosta lukemassa.
Ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
No mutta, toisinaan kyllä. Nyt kun kysyit. Kukaan ei tosin pakota sinua lukemaan. Eikä minua ottamaan huomioon sitä "hermostuttavatko" mielipiteeni sinua. Kiitos kuitenkin palautteestasi ja mukavaa päivänjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Silti kuitenkin, jos joku laittaa lyhyesti ja ytimekkäästi saman asian, kuten tuossa pari viestiä yllä, kysytään heti että MIKSI. Ja roikut täällä niitä vastauksia jotka ei sinua kiinnosta lukemassa.
Ristiriitaista.
Mitä pahaa on kysyä että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että tää aihe on nyt omalta osalta loppuunkäsitelty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap
Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?
Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.
Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.
Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.
Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.
Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.
Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.
Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.
Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.
Voi luoja onko sulla joku pakkomielle
Voisitko tarkentaa mitä rakentavasti asetellulla kysymykselläsi haet?
Pitkät analyysit uudelleen ja uudelleen samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Sivullistakin hermostuttaa toi sun pitkä puiseva syväanalyysi. Että onko sulla tapana saada pakkomielle ja jäädä jauhamaan vaikka ketään ei ole kiinnostanut aikoihin
Silti kuitenkin, jos joku laittaa lyhyesti ja ytimekkäästi saman asian, kuten tuossa pari viestiä yllä, kysytään heti että MIKSI. Ja roikut täällä niitä vastauksia jotka ei sinua kiinnosta lukemassa.
Ristiriitaista.
Mitä pahaa on kysyä että miksi?
Ei mitään. Mutta on vähän erikoista, kun saman asian perustellut vastaus saa sitten kauhean ryöpytyksen "pitkästä analyysista".
Tosin tämä koko keskustelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ap ei ole mitenkään kiinnostunut edes keskustelemaan eri näkökulmista tai avaamaan tilannetta enempää niille, jotka ihmettelevät, miten hän on kyseiseen johtopäätökseen tullut, vaan suoratkin kysymykset on täysin sivuutettu. Ja muut "keskustelijat" vain lähinnä rähjäävät niille yksittäisille asiallisten viestien kirjoittajille, sama se mitä mieltä siinä asiallisessa viestissä on oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaako ap,n katsoa peiliin miksei ole kutsuttu .pitäskö miettiä mikset ole kutsuttu ja haluttu henkilö. narsistista minä minä henkilöä ei kukaan olisi kuunnellut olisit vielä saanut turpaasi ei ystäväsi tätä halunnut.
Olipas tylysti tehty, et tarvii tollasia kavereita.
Musta taas tuntuu että mut kutsutaan mukaan silloin tällöin, vähän niin kuin ei voi jättää kutsumatta kun se ja sekin kutsutaan.
Tai sitten tunnen itseni ylimääräiseksi ja/tai ulkopuoliseksi jollain tapaa.. kun alan keskustelemaan, joku puhuu päälle, tai mut jätetään yksin/ilman juttuseuraa.
Ehkä mun jutut on tylsiä? Tai mä olen tylsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun on hyvä tietää, että olet tuossa kaveriporukassa persona non grata, joten elä sen mukaisesti.
Olen ns irtokaveri jota ei koskaan esitelty kenellekään tai pyydetty mihinkään. Tämä oli kyllä kaiken huippu. Ap
Mulle kävi samoin eri juhlat vain kyseessä. Tämä "ystäväni" vielä aina hehkutti että olen hänen paras ystävänsä ja samalla ei esitellyt muille ystävilleen koskaan 16 vuoden aikana. Mekin olemme 30+. Ehkä ystävyytemme oli jo sitten hiipumassa mutta ärsyttää tällainen ja on nykyään entinen kaveri. Onneksi on oikeita ystäviä ja hyvä kuun paljastavat todellisen luontonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.
Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.
On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.
En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.
Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.
Kaasuvalottaja manipuloi uhria kuvittelemaan että hän on se hullu ja väärässä. Googleta. Kuuluu yleissivistykseen tietää toi.
Olen kohtalaisen varma, että kömpelö suomennus jostain B-luokan brittinäytelmästä alkunsa saaneesta termistä joka ei löydy edes sivistyssanakirjasta ei näihin kuulu. Olen myös melko varma, että yleissivistykseen kuuluu kuitenkin peruskäytöstavat, kuten se, ettet käytännössä kutsu ketään tyhmäksi sen takia, ettei tunnista jotain käyttämääsi täysin irrelevanttia termiä joka ei edes liity asiayhteyteen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vika on sinussa kirjoitti:
kannattaako ap,n katsoa peiliin miksei ole kutsuttu .pitäskö miettiä mikset ole kutsuttu ja haluttu henkilö. narsistista minä minä henkilöä ei kukaan olisi kuunnellut olisit vielä saanut turpaasi ei ystäväsi tätä halunnut.
Tämä on ihan muuten uusi näkökulma tähän asiaan. Ehkä ap on tosi rasittava ja ilonpilaaja tiedostamatta asiaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Olipas tylysti tehty, et tarvii tollasia kavereita.
Musta taas tuntuu että mut kutsutaan mukaan silloin tällöin, vähän niin kuin ei voi jättää kutsumatta kun se ja sekin kutsutaan.Tai sitten tunnen itseni ylimääräiseksi ja/tai ulkopuoliseksi jollain tapaa.. kun alan keskustelemaan, joku puhuu päälle, tai mut jätetään yksin/ilman juttuseuraa.
Ehkä mun jutut on tylsiä? Tai mä olen tylsä?
Olen satavarma ettet ole tylsä, nuo ihmiset ei vaan joltain kohdin ole sun ihmisiä (ja he saavat sut epäilemään itseään). Toivon että löydät uusia ystäviä sinäkin <3
vika on sinussa kirjoitti:
kannattaako ap,n katsoa peiliin miksei ole kutsuttu .pitäskö miettiä mikset ole kutsuttu ja haluttu henkilö. narsistista minä minä henkilöä ei kukaan olisi kuunnellut olisit vielä saanut turpaasi ei ystäväsi tätä halunnut.
Vähän tylysti sanottu, mutta tottahan se on, että syyllinen ei aina ole se kutsumatta jättäjä. Mutta harvoin kai silloin ensin kutsutaan ja sitten perutaan, jollei sitten ole tapahtunut jotain sellaista, jonka takia kutsuja on muuttanut mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle jää paska maku suuhun näistä jotka yrittää kaasuvalottaa sitä jota kohtaan on toimittu ikävästi aiemminkin ja nyt sitten tuli viimeinen niitti. Osuu johonkin hermoon selvästi.
Uhri on lapsellinen, dramaattinen, ylireagoi yms myrkkyä ja uhrin pitäisi altistaa itsensä taas ikävästi kohdelleen henkilön painovoimakenttään
Niin jää myös meille kaikille muille normaaleille ihmisille. Olis sitten kyse yksinäisyydestä, työttömyydestä, tai vaikka parisuhteen puutteesta, niin aina on se ihminen syyllinen itse näiden mielestä. Liian lihava, laiha, ruma, kaunis, vanha, nuori, tyhmä jne. Aina pitää näiden mielestä vain peiliin tuijotella ksoka siellä se syyllinen on. perus koulukiusaamista aikuisilta ihmisiltä. Sääli heidän läheisiään.
Vierailija kirjoitti:
vika on sinussa kirjoitti:
kannattaako ap,n katsoa peiliin miksei ole kutsuttu .pitäskö miettiä mikset ole kutsuttu ja haluttu henkilö. narsistista minä minä henkilöä ei kukaan olisi kuunnellut olisit vielä saanut turpaasi ei ystäväsi tätä halunnut.
Tämä on ihan muuten uusi näkökulma tähän asiaan. Ehkä ap on tosi rasittava ja ilonpilaaja tiedostamatta asiaa itse.
Kaikissa naistenvälisissä ystävyyksissä yleensä mainitaan ensimmäisenä että se jota ei ole kutsuttu/on jätetty porukasta jotenkin ulos/ johon on katkaistu välit olisi automaattisesti jotenkin viallinen ja pitäisi katsoa peiliin. Usein on kuitenkin kyse vain siitä että joko ei osata tai haluta kommunikoida (yleensä ne jotka sulkevat pois/jättävät) koska se on liian vaikeaa tai sitten yksinkertaisesti se että on kasvettu erilleen. Jokatapauksessa kommunikaatiossa useimmiten häikkää.
Luottakaa kaikki siihen että uusia ihmisiä tulee vielä. Myös sellaisia jotka osaavat kommunikoida ilman pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.
Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.
On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.
En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.
Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.
Kaasuvalottaja manipuloi uhria kuvittelemaan että hän on se hullu ja väärässä. Googleta. Kuuluu yleissivistykseen tietää toi.
Olen kohtalaisen varma, että kömpelö suomennus jostain B-luokan brittinäytelmästä alkunsa saaneesta termistä joka ei löydy edes sivistyssanakirjasta ei näihin kuulu. Olen myös melko varma, että yleissivistykseen kuuluu kuitenkin peruskäytöstavat, kuten se, ettet käytännössä kutsu ketään tyhmäksi sen takia, ettei tunnista jotain käyttämääsi täysin irrelevanttia termiä joka ei edes liity asiayhteyteen mitenkään.
Miten en tiedä mitä kaasuvalotus on? Ihan yleinen termi nykyään, tulee englanninkielisestä sanasta gas lighting.
-eri
Sinuna yrittäisin selvittää asian. Laittaisin viestiä, että mikä mättää kun kaveri teki tuollaisen tempun. Että selitystä kiitos.