Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu
22.05.2023 |
Kaverin piti pitää synttörijuhlat nyt viikonloppuna ja käski mun merkata se kalenteriin jo kauan sitten. No torstaina sitten kaveri ilmoittikin että ai niin en mä jaksa pitää mitään juhlia. En ehtinyt sitten järjestää mitään muutakaan kun mieskin oli omissa menoistaan joten istuin yksin harmissaan kotona.
Sain just tietää, että kaveri oli ollut sittenkin juhlimassa synttäreitään jossain baarissa isolla porukalla.
Enhän mä voi kunnioittaa itseäni enää jos jatkan kaverisuhdetta tällaisen jälkeen?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Sinuna minä yrittäisin ottaa selvää, mitä tapahtui ainakin siinä tapauksessa, että kyse on ihmisestä, joka on ollut aiemmin jollain tavoin tärkeä. En ehkä syyttelisi tai vaatisi anteeksipyyntöä, mutta oman mielenrauhan kannalta voisi olla parempi saada asiaan selvyys, jottei ystävyyssuhde katkea turhan takia tai jotta et jää hautomaan tapahtunutta.
On yllättävää, miten pitkään epäoikeudenmukaisiksi koetut tapahtumat voivat jäädä mieleen. Minä muistan yhä sen, miten kuvittelin erään tytön olleen minusta kiinnostunut. Tapaamispyyntöihin hän vastasi aina myönteisesti, mutta jostain kumman aikaa ei sitten koskaan löytynyt, kun olisi oikeasti pitänyt sopia tapaamisaika. Olisin paljon mieluummin kuullut rehellisen suoran kieltäytymisen ("kiitos, mutta en ole kiinnostunut") kuin roikkunut viikkoja epävarmuudessa. Vielä 20 vuotta myöhemmin asia saattaa palautua mieleen sopivissa yhteyksissä (kuten tämä keskustelu) ja jään miettimään, miksi en ymmärtänyt, että hän ei ollut minusta kiinnostunut. Eivät ne suoraan tapaamisesta kieltäytyneet ole jääneet vaivaamaan ollenkaan samalla tavalla.
Eli jos suinkin voit, yritä selvittää, mitä tapahtui ja tee päätös jatkosta vasta sen jälkeen.
Vastaat oikeastaan itse itsellesi tässä. Ei siltä kaverilta saa rehellistä vastausta jos häneltä kysyy suoraan että miksi valehtelit minulle? Saa vain selityksiä. Kun puheet ja teot on ristiriidassa, usko tekoja.
Minä typerys roikuin vuosia ystävässäni kun hän ei voinut kertoa ettei halua enää olla ystäväni. feidaamista, ghostaamista, välttelyä, viiveellä viesteihin vastaamista, sovittujen tapaamisten perumoista tai ei vain tule paikalle ollenkaan, "unohtelua". Ei auttanut kysyä suoraan, koska hän valehteli päin naamaani.
Lopulta sitten uskoin hänen käytöstään, ja lopetin yhteydenpidon itse kokonaan myös. 1,5v meni kun hän yllättäen laittoi viestiä. Vastasin että en nyt kerkeä nähdä, eikä sen jälkeen ole enää kuulunut pariin vuoteen mitään. Harmi vain että hän on myös kummipoikani äiti, joten samaan syssyyn meni kummilapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Sinuna minä yrittäisin ottaa selvää, mitä tapahtui ainakin siinä tapauksessa, että kyse on ihmisestä, joka on ollut aiemmin jollain tavoin tärkeä. En ehkä syyttelisi tai vaatisi anteeksipyyntöä, mutta oman mielenrauhan kannalta voisi olla parempi saada asiaan selvyys, jottei ystävyyssuhde katkea turhan takia tai jotta et jää hautomaan tapahtunutta.
On yllättävää, miten pitkään epäoikeudenmukaisiksi koetut tapahtumat voivat jäädä mieleen. Minä muistan yhä sen, miten kuvittelin erään tytön olleen minusta kiinnostunut. Tapaamispyyntöihin hän vastasi aina myönteisesti, mutta jostain kumman aikaa ei sitten koskaan löytynyt, kun olisi oikeasti pitänyt sopia tapaamisaika. Olisin paljon mieluummin kuullut rehellisen suoran kieltäytymisen ("kiitos, mutta en ole kiinnostunut") kuin roikkunut viikkoja epävarmuudessa. Vielä 20 vuotta myöhemmin asia saattaa palautua mieleen sopivissa yhteyksissä (kuten tämä keskustelu) ja jään miettimään, miksi en ymmärtänyt, että hän ei ollut minusta kiinnostunut. Eivät ne suoraan tapaamisesta kieltäytyneet ole jääneet vaivaamaan ollenkaan samalla tavalla.
Eli jos suinkin voit, yritä selvittää, mitä tapahtui ja tee päätös jatkosta vasta sen jälkeen.
Vastaat oikeastaan itse itsellesi tässä. Ei siltä kaverilta saa rehellistä vastausta jos häneltä kysyy suoraan että miksi valehtelit minulle? Saa vain selityksiä. Kun puheet ja teot on ristiriidassa, usko tekoja.
Minä typerys roikuin vuosia ystävässäni kun hän ei voinut kertoa ettei halua enää olla ystäväni. feidaamista, ghostaamista, välttelyä, viiveellä viesteihin vastaamista, sovittujen tapaamisten perumoista tai ei vain tule paikalle ollenkaan, "unohtelua". Ei auttanut kysyä suoraan, koska hän valehteli päin naamaani.
Lopulta sitten uskoin hänen käytöstään, ja lopetin yhteydenpidon itse kokonaan myös. 1,5v meni kun hän yllättäen laittoi viestiä. Vastasin että en nyt kerkeä nähdä, eikä sen jälkeen ole enää kuulunut pariin vuoteen mitään. Harmi vain että hän on myös kummipoikani äiti, joten samaan syssyyn meni kummilapsikin.
Minulle on käynyt samoin. En voi vieläkään käsittää miksi pitää valehdella ja tuhlata molempien aikaa? Ystävyyteen voi kulua yllättävän paljon aikaa ja kaksi vuotta minäkin olin huolissani siitä mikä mättää ja toinen ei vain voinut rehellisesti sanoa mitään tai katkaista välejä. Lopulta hän itse katkaisi välit whatsapp-viestillä. Ehkä minun olisi pitänyt tajuta näistä unohteluista ja vastamaattomista viesteistä, mutta kysyin monta kertaa ja aina tuli vastaus että kaikki hyvin. Huh. Olen iloinen että hän on poissa elämästäni. Tosi sääli sinulla kyllä kun oli lapsen kummi kyseessä!
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.
Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.
On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.
En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.
Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.
Kaasuvalottaja manipuloi uhria kuvittelemaan että hän on se hullu ja väärässä. Googleta. Kuuluu yleissivistykseen tietää toi.
Olen kohtalaisen varma, että kömpelö suomennus jostain B-luokan brittinäytelmästä alkunsa saaneesta termistä joka ei löydy edes sivistyssanakirjasta ei näihin kuulu. Olen myös melko varma, että yleissivistykseen kuuluu kuitenkin peruskäytöstavat, kuten se, ettet käytännössä kutsu ketään tyhmäksi sen takia, ettei tunnista jotain käyttämääsi täysin irrelevanttia termiä joka ei edes liity asiayhteyteen mitenkään.
Miten en tiedä mitä kaasuvalotus on? Ihan yleinen termi nykyään, tulee englanninkielisestä sanasta gas lighting.
-eri
Yleisyyteen tai muuhun kantaa ottamatta, mikään sivistyssana kyseessä ei todellakaan ole.
Tosin tässä tapauksessa koko termiä on viljelty ihan väärin, joten ymmärrettävästi sen merkityssisällöstä on vaikea saada kiinni edes kontekstin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Juuri näin. Rajojen vetäminen on sitä, että huonosta käytöksestä sanoo suoraan, eikä oma arvokkuutensa riipu siitä. Tuollainen takavasemmalle vetäytyminen on antautumista sekä myös piirun halpamaista, jos kyseessä on väärinkäsitys. Kyllä ansaitsee selittää ja jos selitys ei miellytä, todetaan että meillä on eri käsitys ystävyydestä, elä sinä omasi kanssa.
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Sinuna minä yrittäisin ottaa selvää, mitä tapahtui ainakin siinä tapauksessa, että kyse on ihmisestä, joka on ollut aiemmin jollain tavoin tärkeä. En ehkä syyttelisi tai vaatisi anteeksipyyntöä, mutta oman mielenrauhan kannalta voisi olla parempi saada asiaan selvyys, jottei ystävyyssuhde katkea turhan takia tai jotta et jää hautomaan tapahtunutta.
On yllättävää, miten pitkään epäoikeudenmukaisiksi koetut tapahtumat voivat jäädä mieleen. Minä muistan yhä sen, miten kuvittelin erään tytön olleen minusta kiinnostunut. Tapaamispyyntöihin hän vastasi aina myönteisesti, mutta jostain kumman aikaa ei sitten koskaan löytynyt, kun olisi oikeasti pitänyt sopia tapaamisaika. Olisin paljon mieluummin kuullut rehellisen suoran kieltäytymisen ("kiitos, mutta en ole kiinnostunut") kuin roikkunut viikkoja epävarmuudessa. Vielä 20 vuotta myöhemmin asia saattaa palautua mieleen sopivissa yhteyksissä (kuten tämä keskustelu) ja jään miettimään, miksi en ymmärtänyt, että hän ei ollut minusta kiinnostunut. Eivät ne suoraan tapaamisesta kieltäytyneet ole jääneet vaivaamaan ollenkaan samalla tavalla.
Eli jos suinkin voit, yritä selvittää, mitä tapahtui ja tee päätös jatkosta vasta sen jälkeen.
Vastaat oikeastaan itse itsellesi tässä. Ei siltä kaverilta saa rehellistä vastausta jos häneltä kysyy suoraan että miksi valehtelit minulle? Saa vain selityksiä. Kun puheet ja teot on ristiriidassa, usko tekoja.
Minä typerys roikuin vuosia ystävässäni kun hän ei voinut kertoa ettei halua enää olla ystäväni. feidaamista, ghostaamista, välttelyä, viiveellä viesteihin vastaamista, sovittujen tapaamisten perumoista tai ei vain tule paikalle ollenkaan, "unohtelua". Ei auttanut kysyä suoraan, koska hän valehteli päin naamaani.
Lopulta sitten uskoin hänen käytöstään, ja lopetin yhteydenpidon itse kokonaan myös. 1,5v meni kun hän yllättäen laittoi viestiä. Vastasin että en nyt kerkeä nähdä, eikä sen jälkeen ole enää kuulunut pariin vuoteen mitään. Harmi vain että hän on myös kummipoikani äiti, joten samaan syssyyn meni kummilapsikin.
Minulle on käynyt samoin. En voi vieläkään käsittää miksi pitää valehdella ja tuhlata molempien aikaa? Ystävyyteen voi kulua yllättävän paljon aikaa ja kaksi vuotta minäkin olin huolissani siitä mikä mättää ja toinen ei vain voinut rehellisesti sanoa mitään tai katkaista välejä. Lopulta hän itse katkaisi välit whatsapp-viestillä. Ehkä minun olisi pitänyt tajuta näistä unohteluista ja vastamaattomista viesteistä, mutta kysyin monta kertaa ja aina tuli vastaus että kaikki hyvin. Huh. Olen iloinen että hän on poissa elämästäni. Tosi sääli sinulla kyllä kun oli lapsen kummi kyseessä!
Itsellä samanlainen kokemus. Viestejä joihin vastaaminen "unohtui", tökeröjä perumisia, äkillisiä sairastumisia (uskoisikohan tuota enää. ketjun jankkaajien mielestä pitäisi uskoa), ehkä ihmeellisintä oli että oletus tuntui olevan etten ole moksiskaan huonosta käytöksestä, siis että perunut myöntääkin näkevänsä toista kaveriaan mieluummin sovittuna aikana. Mitä hittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Tämä ystävien ja kavereiden erottelu on keinotekoinen, suomalainen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Edelleen miksi kukaan järjestäisi mitään yllätysjuhlia, jos sankarin itsensä aikomat juhlat olisi peruttu? Kuka muka niin tekee? Ensin tulee tieto ettei juhlia tulekaan syystä x, niin nämä samat tyypit alkavat omin päin järkätä jotain ylläreitä, vaikka juuri saivat kuulla ettei juhlia haluta. Todellakin kaukaa haettua ja epäuskottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Kuinka monetta kertaa tulit ilman muuta viestisisältöä vain jankkaamaan, että muiden pitäisi lopettaa sinun mielipiteesi vastaisten mielipiteiden kirjoittaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Edelleen miksi kukaan järjestäisi mitään yllätysjuhlia, jos sankarin itsensä aikomat juhlat olisi peruttu? Kuka muka niin tekee? Ensin tulee tieto ettei juhlia tulekaan syystä x, niin nämä samat tyypit alkavat omin päin järkätä jotain ylläreitä, vaikka juuri saivat kuulla ettei juhlia haluta. Todellakin kaukaa haettua ja epäuskottavaa.
Älä edes vastaa tuolle jankkaajalle enää. Hän ajattelee asiaa jotenkin että jos on 0,0001% mahdollisuus että tässä olisikin väärinkäsitys niin pitää puhua ja kysellä perään. Ei ymmärrä miten pahalta tuntuu ja kuinka ei halua anella enää ystävyyttä. Teot merkkaa, ei motiivit, muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Kuinka monetta kertaa tulit ilman muuta viestisisältöä vain jankkaamaan, että muiden pitäisi lopettaa sinun mielipiteesi vastaisten mielipiteiden kirjoittaminen?
Ekaa kertaa! Ainoat viestini aiheeseen ovat tällä sivulla nro 16. Tämä aihe kosketti koska itsekin olen aikanaan tajunnut olevani varakaveri jollekin, ja siitä tuli todella paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Tämä ystävien ja kavereiden erottelu on keinotekoinen, suomalainen ilmiö.
No ei ole. On ihan normaalia, että on ystäviä ja sitten vaan kavereita. Ystäville kerrotaan henkilökohtaisia asioita ja kavereiden kanssa puhutaan niitä näitä ja käydään vaikka ulkona pitämässä hauskaa. Kyllä mulla ainakin on ystäviä sekä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Ja mieti miten kiusallista kun tää ihmistyyppi ottaa ja päättää saada closuren henkilöltä joka lähtökohtaisestikin haluaa susta eroon :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Kuinka monetta kertaa tulit ilman muuta viestisisältöä vain jankkaamaan, että muiden pitäisi lopettaa sinun mielipiteesi vastaisten mielipiteiden kirjoittaminen?
Se olen ollut minä joka on huomauttanut sun au tistisesta paukuttamisesta. Otapa omasta neuvosta vaari ja tajua että monta eri ihmistä voi olla samaa mieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Ja mieti miten kiusallista kun tää ihmistyyppi ottaa ja päättää saada closuren henkilöltä joka lähtökohtaisestikin haluaa susta eroon :D
Ja mitä pahaa tuossa on? Pitää olla pakkoo sanoa suoraan, jos haluaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Edelleen miksi kukaan järjestäisi mitään yllätysjuhlia, jos sankarin itsensä aikomat juhlat olisi peruttu? Kuka muka niin tekee? Ensin tulee tieto ettei juhlia tulekaan syystä x, niin nämä samat tyypit alkavat omin päin järkätä jotain ylläreitä, vaikka juuri saivat kuulla ettei juhlia haluta. Todellakin kaukaa haettua ja epäuskottavaa.
Minulla itseasiassa on tällainen kokemus. En muista, miksi kyseinen henkilö perui juhlat, olisiko ollut puhtaasti rahapula, mutta kuitenkin tulin kutsutuksi jonkun muun hänelle järjestämiin yllätysjuhliin. Muistan myös, että juhlien loppupuoliskolla juhlakalu kysyi, eikö X pääsyt. Tässä kohtaa tajuttiin, ettei juhlien järjestävä taho tuntenut X:ää, eikä ollut siten hoksannut häntä kutsua.
Tämä tosin oli kauan ennen somea, ehkä se on helpompaa nykyään? Luulen myös, että synttärisankari keskusteli tämän X:n kanssa asiasta tämän jälkeen. Siihen en ota kantaa, onko tässä tapauksessa ollut tästä kyse, mutta ei tuo nyt mitenkään mahdoton skenaario ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hyväuskoisia. Ei tässä ole kyse väärinkäsityksestä. Kaikki terapeuttimainen jeesustelu voisi nyt jäädä vähän vähemmälle muutamalta vastaajalta. Jankkaus seis.
Ja mieti miten kiusallista kun tää ihmistyyppi ottaa ja päättää saada closuren henkilöltä joka lähtökohtaisestikin haluaa susta eroon :D
Ja mitä pahaa tuossa on? Pitää olla pakkoo sanoa suoraan, jos haluaa eroon.
Eiks sulla oo lainkaan itsekunnioitusta? Tuholaiset ja loiset pitää häätää, normaali aikuinen ymmärtää et tää oli täs
Ennustan että kaasuvalotuksesta tulee se uusi asia mitä heitellään joka asiaan syyksi kun kaikki ei voineetkaan olla narsisteja.