Mikäs introverteissä on vialla?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/13409b57-1fe8-4529-a15c-045457afe9ad
En pääse lukemaan, mutta sanon että lukematta paskaa, tai klikkiotsikko. Miksi pitäisi olla päässä vikaa vain siksi, että viihtyy yksin.
Voisiko joku kertoa, mikä tuon asiantuntijan mielestä introverteissä mättää.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeisyys. Pää omassa perseessä.
En lukenut artikkelia, mutta tämä ainakin on selvä asia.
Itsekeskeisyys? Perustele vähän.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta tunnistan sen, että minua voisi pitää itsekeskeisenä introverttiuteni takia. Olen kuitenkin kiltti ja empaattinen. Mutta...en ole kiinnostunut kaikista maailman ihmisistä ja heidän hyvänpäivän kuulumisiaan. Haluan, että keskusteluilla on syvempi merkitys ja tällaisiin keskusteluihin pääsee tietysti harvemmin. Tällainen käytös voi ehkä näyttäytyä ekstrivertille itsekeskeisyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeisyys. Pää omassa perseessä.
En lukenut artikkelia, mutta tämä ainakin on selvä asia.
Päinvastoin. Ei rakasta omaa ääntään eikä hae huomiota kuten extrovertit. Extrot saa siitä voimaa kun saavat kaataa asiansa toisten niskaan. Introilla ei ole tarvetta tuoda itseään esille.
Näin. Introvertit viihtyvät paljon yksin, omissa oloissaan mutta eivät tunne oloaan yksinäiseksi. He arvostavat kyllä ihmisiä ja ihmissuhteita mutta sellaisia jotka eivät ole pinnallisia ja nauttivat (syvällisistä) keskusteluista mutta eivät small talkista. He yleensä ovat nimenomaan luotettavia ja rehellisiä koska pitävät aitoudesta. Laatu on tärkeämpää kuin määrä vs ekstrovertit. Karkeasti yleistäen.
Vierailija kirjoitti:
Ne ei arvosta muita. Varsinkin sellanen introvertti tai ujo, joka ei mene itse tekemään tuttavuutta, mikä se luulee olevansa.
Vai että kun joku on ujo eikä halua (paremminkin kykene) oma-aloitteisesti tekemään tuttavuutta hän luulee olevansa jotain? Mikäs tämä ei-ujo luulee olevansa kun olettaa että kaikki haluavat heti tutustua häneen oma-aloitteisesti. Ujous ei ole mikään vika ja on kauheaa jos joku kärsii ujoudestaan niin "räväkät" leimaavat hänet ylpeäksi, itsekkääksi tms. Usein se aarre löytyy pinnan alta kun vähän aikaa malttaa antaa olla ja katsoa rauhassa. Töissä pitää toki tulla kaikkien kanssa toimeen ja saada työt tehtyä mutta miksi pitäisi niin kauheasti olla tekemisissä ja lörpötellä tyhjänpäiväisiä? Sisimpiä asioitaan taas on viisasta pitää itsellään ja harkita tarkkaan kenelle niistä avautuu.
Ei mitään vika päinvastoin ovat herkempiä, aidompia ja viisaampia. Eivät käytä kyynärpään taktiikkaa ja itsekkyyttä raivatakseen itseään näkyville.
Miten tämä on tällainen ongelma? Meissä kaikissa on molempia piirteitä, ominaisuus on jatkumo eikä joko/tai.
Eri tilanteissa eri ihmisillä jommat kummat piirteet voimistuvat. Itse olen introon päin kallellani, mutta töissä napsahtaa päälle ekstroversio. Mulla on ystäviä molemmista jatkumon suunnista.
Tykkäättekö te vain riidellä kaikesta? Tytöt on parempia kuin pojat, kissat parempia kuin koirat, akateemisuus parempaa kuin duunarius. Mantelipulla laskiaisena!