Lue keskustelun säännöt.
Sosionomi vai sairaanhoitaja?
20.03.2024 |
Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi, osaamisalana mielenterveys- ja päihdetyö ja kovasti kiinnostaisi tästä opiskella eteenpäin joko sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi.
Voiko molempia opiskella monimuoto opiskeluina? Käyn myös töissä tällä hetkellä.
Kovasti kiinnostaisi psykiatrisen sairaanhoitajan työ, mutta samalla kiinnostaisi työ myös esim. kuraattorina tai ohjaajana jossain nuorisopsykiatrisessa yksikössä.
Et kertokaa kumpi olisi parempi? Minkälaiset harjoittelu jaksot näihin sisältyy, missä olette olleet harjoittelussa ja kuinka pitkiä harjoittelu jaksot olivat? Yleisesti, mitä olette itse tykänneet opiskelusta? Toinen mitä olen miettinyt, et olenko liian vanha? Täytin 40 vuotta tuossa loppuvuodesta.
Kommentit (12)
Itse lukisin psyk.sh:ksi. Siitä olis mahdollista vielä halutessaan jatkaa jonkin sortin terapeutiksi. Se olis mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietoa, mutta perstuntumalla uskoisin että sairaanhoitajilla selvästi paremmat työmahdollisuudet (pula).
Vierailija kirjoitti:
Itse lukisin psyk.sh:ksi. Siitä olis mahdollista vielä halutessaan jatkaa jonkin sortin terapeutiksi. Se olis mielenkiintoista.
Terapeutin koulutus on kallis, maksaa montakymmentätuhatta euroa ja kestää monta vuotta ja vaikea päästä. Sitä ennen pitää olla psyk sh, sh tai psykologi lääkäri ja työkokemus alalta.
Jos oikeasti haluaa auttaa pitäisi olla terapeutti, ymmärtävä terapia keskustellen ja psykologia hallussa. Myös kriisityö hallussa. Tai jokin ihmeshamaani. Jos on sh se on vähän kuin kannustaisi kukkashymiöin ja saattaisi antaa väärän neuvonkin, pumppaa vain jotain pillereitä, pahimmillaan vääriä. Nuorisopsykiatriassa voi olla pahoja päihdeongelmia omaavia (kuten lastenkotien porukkaa), vieroitus on usein vain suostumuksella (osa ei nimittäin lopeta tuosta vaan) tai häiriöitä. Laitos ei kuitenkaan ole kaikille oikea paikka. Se ei ole helppo ala.
Kannattaa ehkä tehdä sitä lähihoitajan hommaa pari vuotta ja miettiä sitten haluaako oikeasti olla hoitoalalla. Jos kuraattoriksi haluat niin sosiaalityöntekijän tutkinto sopisi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole liian vanha! Se on varma juttu.
Sairaanhoitajan tutkinnon tein monimuotona, harkkoja oli meillä 7; perusharkka 4vk, kirra ja sisätaudit 6vk a harjoittelu, sitten kotihoito, mielenterveys ja lapset kaikki a 6vk, lopuksi yhteensä 10 vk syventävä, joka suositeltiin tehtävän kahdessa eri paikassa. Nämä nyt muuttaneet kestoaan ainakin meidän paikkakunnalla, harkat on pidempiä pätkiä.
Opiskeluaika sujui nopeasti ja oli mielenkiintoista. Tulee tutuksi somatiikka ja psykiatria, molemmat tukevat toisiaan. Lääkehoidon tenttejä oli paljon, kannattaa ylläpitää lääkehoidon taitojakin yllä vaikkei niin isosti lääkkeiden kanssa työskentelisikään tulevassa työssä. Toki tentit tulee työelämässäkin pakollisina tietyin väliajoin.
Suosittelen itse sairaanhoitajan tutkintoa, monipuolisempi ja mikäli käytkin psyk. erikoistumisen, voit silti työskennellä somatiikan puolella. Keikkailu on helppoa ja siitä saa hyvät liksat. Samoin vuorolisät kerryttää palkkaa, vaikka hirveästi onkin kitinää hoitajien palkoista. Itse koen kuitenkin hyvin kohtuullisena kuukausitulot, keskimäärin itsellä noin 2400€-2600€/kk käteen jäävä osuus.
Itse työskentelen nuorten psykiatrisella osastolla ja on ihan huippu paikka. Haastavaa ja kuluttavaa toki, kuten hoitajien työ enemmän tai vähemmän aina, mutta saa myös onnistumisen kokemuksia ja nuorten kanssa toimiminen on hauskaa, kun ovat niin aitoja.
En missään nimessä pidä sosionomin työtäkään huonona vaihtoehtona, tämä vain oma näkemykseni :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lukisin psyk.sh:ksi. Siitä olis mahdollista vielä halutessaan jatkaa jonkin sortin terapeutiksi. Se olis mielenkiintoista.
Terapeutin koulutus on kallis, maksaa montakymmentätuhatta euroa ja kestää monta vuotta ja vaikea päästä. Sitä ennen pitää olla psyk sh, sh tai psykologi lääkäri ja työkokemus alalta.
Tiedän, olen sairaanhoitaja itsekin ja siksi mua harmittaakin etten ole psyk. sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua opinnoissasi törmätä matematiikkaan etkä kosketella ihmisiä, lääkkeitä ta välineitä, sosionomi on oikea vaihtoehto. Sosionomina tulet sosiaalihuollon ammattihenkilöksi, jonka työpaikkoja ei voi kuka tahansa hakea ja olet pätevä koulukuraattoriksi ilman lisäopintoja toisin kuin sairaanhoitaja.
Sairaanhoitajat saavat joissakin sosiaalialan ohjauspaikoissa kovempaa palkkaa lähes tyhjästä, koska he ovat siellä kenties jonkin lain mukaisesti sairaanhoitajan nimikkeellä ja sairaanhoitajan nimikkeessä on se hyöty, että jalan oven väliin määritelmällisesti terveydenhuoltoa koskeviin paikkoihin voi olla helpompaa. Jatkokoulutuksista myös sosionomina voi opiskella psykoterapeutiksi, valmentajaksi tai neuvojaksi, vaikka tuossakin joidenkin koulutusten osalta sairaanhoitaja voi saada hieman enemmän hyväksilukua tai soveltuvuutta psykoterapiakoulutukseen ei tarvitse perustella yhtä paljon. Muistetaan toki, että vain pieni marginaali ihmisistä hakee ja pääsee tuohon koulutukseen. Melko maltillisilla lisäopinnoilla kumpikin tutkinto on laajennettavissa myös seurakuntatyön pätevyydeksi. Lasten- ja nuorisokodit ottavat asiakkaita nuorisopsykiatriselta ja päinvastoin ja pääset noissa tekemisiin samojen lasten ja nuorten kanssa kuin sairaaloissakin, vaikka sosiaalipuolella korostuvat ehkä matalammat yhteiskuntaluokat.
Sosionomin työharjoitteluissa pääsee keskittymään paljon enemmän puhtaasti vuorovaikutukselliseen puoleen alusta loppuun asti, kun taas sairaanhoitajalla on pakolliset ja melko tarkasti rajatut työharjoittelut tietyissä paikoissa.
Kumpikin ovat hyviä vaihtoehtoja ja molemmissa on puolensa. Kumpikin tarjoaa paljon jatkokoulutusmahdollisuuksia. Et voi tehdä huonoa valintaa.
T: sosionomi ja kasvatustieteeen ylioppilas, sairaanhoitajan perusopinnot käynyt
Kiitos vastauksistanne. Ehkä itsekin olen kallistumassa enemmän tuonne sairaanhoitaja puolelle... Ehkä.
Mutta onko sairaanhoitaja opiskelijana pakko tehdä harjoittelu jakso jonnekin kirurgiselle osastolle? Onko pakko nähdä "aivoja"? Entäs pistämisen harjoittelu. Onko pakko olla neulatyynynä, johon kaveri saa pistää miten haluaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakolliset harjoittelut on pakollisia. Et sinä kirran osastolla/harkassa näe aivoja, lähinnä haavoja yms. Voit myös mennä polin puolelle, joka vielä kevyempää mitä osastolla. Oma asenne kuitenkin kannattaa olla aika avoin, todellakaan kaikki harjoittelupaikat ei ole mieluisia, mutta sen avulla hahmottaa sitten paremmin mitä haluaa tehdä ja mitä ei.
Meillä ainakin oli verinäytteenotot ym muut pistämisen harjoittelut pakolliset toisille. Jos ei suosiolla onnistunut, voitiin kokeilla toiselta/opettajalta.
Mä taas haluaisin sairaanhoitajaksi joko teho-osastolle tai päivystyspolille.
Jos psykiatrinen työ kiinnostaa niin sairaanhoitajaksi kannattaa opiskella ennemmin.