Aikuisilla on tolkuttoman huono käsitys siitä, mitä avioero/vanhempien ero lapselle todellisuudessa merkitsee.

Itse olen eronnut kun lapseni olivat 2v10kk (tuplat). Kun ero tuli, olivat kovin pieniä. En osaa siis sanoa, miten ero heihin vaikutti. Lapsistani toinen on poika ja pienempänä oli kyllä kova hakeutumaan miesseuraan. Nyt kun hänellä on ikää kohta 7-v en ole huomannut tämmöistä enää. Lapseni tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu. Ovat reippaita ja tasapainoisia lapsia.



Itselläni ei ole ollut uusperhekuvioita, isällä kyllä on . Kun häenen perheeseen syntyi "uusi" vauva, muistan kyllä miten poikani oli kateellinen asiasta. Kun kun "vauva" on vajaa 3-v on hänestä tullut myös pojalleni todella rakas. Siskolleen hän on ollut rakas ihan vauvasta asti.



Meillä on hyvät välit exäni kanssa, heidän "uusi" vauvansa on ollut meillä jopa yökylässä. Välillä käymme exäni kanssa syömässä yhdessä lasten kanssa.



Oikeasti, en usko, että lapseni kärsivät tästä. Meidän perhekuvio on tälläinen. Voihan olla, että seuraamukset näkyvät vasta myöhemmin...

Itse eroaminen ei pakota ketään käyttäytymään kuin nuija ja hylkäämään omat lapsensa.

Vierailija:

tervetulleita isän uuteen perheeseen lapsenlapsinemme. Siksi emme sinne mene. Me emme tunkeudu kenekään jouluja pilaamaan. En ole mustasukkainen uusille lapsille, koska en heitä tunne. Rahallisesti en ole yhtään riippuvainen isästäni enkä myöskään henkisesti. Tilanne on se, että minulla ja lapsillani ei ole mitään yhteistä enää isäni kanssa. Hän ei - omasta raukkamaisuudestaan tietysti - voi käydä meillä ilman vaimoaan ja lapsiaan. Ja vaimo ei halua käydä meillä, koska ei tunne meitä. Olemme hänelle ilmeisesti vain jonkin sortin uhka. Ymmärrän isäni toiminnan, koska hänellä on vaara menettää vaimonsa, jos uhkaa hänen halujaan.

Kyllä minua aikuista ihmistä saa surettaa isäni menettäminen. Ja papan menettäminen lasten puolesta. Jos se sinusta on lapsellista, voin vain sanoa, että joudut käymään saman prosessin läpi, kun isäsi kuolee. Silloin on vain helpompi selittää lapsillekin, miksi lapsilla ei ole pappaa.

Tämä on minusta surullista. Minusta on surullista että perheille käy näin. Itse olet naiivi, jos et tajua, että ero on aina jollekin negatiivinen asia.

69

siitä huolta pitäisi. Joten lapset joutuisivat koko ajan asumaan talossa, joka ei ole enää kenenkään, jota todennäköisesti kumpikaan vanhemmista ei haluaisi ylläpitää.



Siinä sitten riideltäisiin siitä, kumman vanhemman velvollisuus on hoitaa rempat, lampunvaihdot, vessapaperin ostot ja muut. Lasten koti olisi kuin lastenkoti, instituutio, joka ei olisi kenenkään ja jota ei kukaan kokisi omakseen.



- tässä sinulle perusteita.