Aikuisilla on tolkuttoman huono käsitys siitä, mitä avioero/vanhempien ero lapselle todellisuudessa merkitsee.

Olen tehnyt vuosia töitä sellaisten lasten kanssa, joiden vanhemmat ovat eronneet. Aikuisilla on käsittämättömän usein vääristyneet käsitykset siitä, miten lapset sopetuvat vanhempien eroon ja mitä kaksi perhettä ja kaksi kotia lapselle lopulta merkitsee.

on aina miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se, että lapsiparka joutuu kärsimään vanhempiensa suhdehelvetistä. Kun pari pysyy yhdessä " vain lasten takia" .

Mun äitipuoli on mulle läheinen ihminen, samoin isäpuoli. En ole erosta kärsinyt mitenkään. Vanhempiini lämpimät välit, asuvat molemmat lähellä ja tulevat myös toistensa kanssa toimeen.

Toki on onnellisiakin tapauksia, mutta perspektiiviä asiaan antaa se suuri määrä lapsia, joihin on työn puolesta törmännyt. Avioeron jälket jatkuvat läpi elämän ja uusperheissä eläminen ja niihin sopeutuminen kaikkine tunteineen on hurjan suuri juttu. Avioerosta vielä moni selviäisi ihan ok, mut uudet puolisot ja sisarpuolet ym. tekevät asiasta vähintäänkin mielenkiintoisen.

Ei herranjumala lapset tee erottelua sen mukaan mitä geenejä toisen elimistössä jyllää! En koskaan nimittele ketään sisaruksistani puolikkaiksi, kokonaisia he minulle ovat.



4

Jokainen rakastaa omaa biologistalastaan aina eri lailla kuin toisen lasta. Jos joutuu sitten asumaan samaa huushollia, jossa on sinun ja minun ja mahdollisesti vielä yheisiä lapsia, niin siellä ollaan eri arvoisessa asemassa. Ongelma on psykologipiireissä tunnstettu ja tutkimusta aiheesta parhaillaan tehdään.



Kasvaminen tällaisessa epätasa-arvoisessa ilmapiirissä ei ole hyvä.

Lapset kyllä aistivat tällaisen tilanteen.

Ja ero on aina parempi ratkaisu kuin eläminen perhehelvetissä. Niih.

Ole onnellinen, että kuulut siihen harvaan porukkaan, joka ei ole asiasta kärsinyt. Moni muu tarvitsee tukea.

Ei ollut, eikä saatana ole vieläkään!



Isäpuoleni kuoltua veljeni (joka siis isäpuoleni biologinen lapsi edellisestä liitosta, ei verisukulaiseni) on esitellyt kihlattunsa äidilleni, joka ei siis ole hänen äitinsä. Ihmisyys on verta sakeampaa. Ainakin niillä, joilla on oikeasti sydän paikallaan. Mitä tällä palstalla ei kovin monella tunnu olevan!!!!



Kun äitini sai sydänoireita keskellä yötä ja soitti minulle hädissään, sain äitipuoleni käymään viemään hänet sairaalaan tutkimuksiin.



Jos tuntisitte ihmisiä, oikeita lähimmäisiä, tietäisitte, ettei sukulaisuudella ole loppupeleissä mitään merkitystä.



4

kuviot uusine puolisoineen ym. aiheuttavat hankaluuksia ja paljoon hämmennystä lapsissa ja jo aikuiseksi kasvaneissa lapsissakin. Tämä on fakta. Lisäksi suurin osa solmii uuden suhteen, ihmistä kun ei ole tarkoitettu yksineläjäksi ja luontainen tarve suurimmalla osalla löytää kumppani edellisen tilalle. Että kyllä se¨vaan niin on, että erot ja niistä seuraavat asiat aiheuttavat ongelmia.

Voin melkein lyödä pääni pölkylle, että joku perhepiirissänne ei ole samaa mieltä sinun kanssasi.

Suurimmalla osalla vain ei näin ole. Meistä moni on

nähnyt sen jo omassa työssään. Lisäksi voit vaikka huviksesi käydä Suomen uusperheellisten keskustelupalstalla. Siellä totuus viimeistään selviää. Järkyttävää tekstiä esim. puolisoiden lapsista ja heidä vierailuistaan nyk. perheessä.

Missä ja milloin on luvattu kenellekään että elämä ylipäänsä olisi ongelmatonta?

pitää harkita eroa, jos tilanne kuvaamasi kaltainen. Kahdesta pahasta pitää valita pienempi paha. ei se silti sitä tosiasiaa poista, että lapset kärsivät erosta.

Ei kaikki erot ole loppuun asti harkittuja.

Ei kaikki vaateostot ole loppuun asti harkittuja.



Ei kaikki kasvatusperiaatteet ole loppuun asti harkittuja.



Ei kaikki ammatinvalinnat ja työpaikat ole loppuun asti harkittuja.



Ei kaikki sanat ole loppuun asti harkittuja.



Ihminen ei ole loppuun asti rationaalinen olento.



Se vaan on niin. Turhia eroja on samoin kuin muitakin vääriä valintoja.

jos minä jostain syystä joskus joudun eroamaan miehestäni, joka on myös kaikkien lastemme isä, en takuulla altista lapsiani millekään uusperhe-kuvioille. Sen verran ajattelen lasten etua.



Jos on pakko joku äijän rutjake olla, saa sitten olla seurusteluasteella kunnes lapset lentävät pesästä.

Itse olen sitä mieltä että perhe on pidettävä kasassa vaikka puolison pärstä kyllästyttäisi, seksi ei sujuisi, oman ajan puute ahdistaisi, mies olisi ajattelematon törppö joka tukahduttaa henkisen kasvun eikä vie edes likaisia sukkiaan pyykkikoriin, intohimoinen rakkaus olisi kuollut, ja työpaikan Jaska olisi varmasti tuhat kertaa ihanampi.

Sen sijaan väkivalta ja päihdeongelmat ovat mielestäni eron paikka, sillä perheessä kenenkään ei kuulu pelätä. Tosin niihinkin voi ja pitää ensin edes yrittää hakea apua.

Vierailija:

Siis ap oletko sitä mieltä, että perhe on pidettävä kasassa viis siitä, että mies ryyppää, hyppää vieraissa ja vielä pistää turpaan vaimoaan ja lapsiaan?

ja se on inhimillistä. Silti lapset kärsivät avioeroista, mutta onneksi suurin osa selviää siitäkin elämänkolhusta riittävän ehjin nahoin.

Vaikka ero sattuisi ja vanhempi solmisi uuden suhteen, niin täytyy tunnustaa jo eletty elämäja suhteuttaa uusi elämä siihen. Moni eronnut luulee, että pystyy aloittamaan puhtaalta pöydält, nollatilanteesta uudessa suhteessa. Mutta näin se ei koskaan ole, jos on lapsia edellisestä liitosta. On osattava löytää rajat, missä uusi suhde liikkuu. Pidettävä selkeät sävelet, missä mennään. Talous um. oltava erillään ja muutenkin molemmille selvää, mikä on kuvio.