Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?
Alamme todella turhautua tähän viimeisen kolmen vuoden aikana kasvaneeseen ilmiöön. Esimerkiksi helatorstain jälkeiselle huomiselle perjantaille moni vanhempi kertoi ryhmän kasvattajille olevansa vapaalla, mutta tuovat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tarkoituksena kuulemma mm. kampaajalla käynti, pihatyöt ja lepääminen ilman lapsia. En saanut omalle henkilöstölleni järjestymään ansaitsemiaan lomia pidettäväksi. Tuleva kesä näyttää johtajanurallani järkyttävimmältä päivystysaikaan eli juhannuksen jälkeen supistetun ajan toimintaan on tulossa ennätysmäärä lapsia, myös sellaisia, joilla on huoltaja työttömänä tai kotona pienemmän sisaruksen kanssa hoitovapaalla.
Kannatan tottakai subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta jokaiselle lapselle, huoltajan työssäkäynnistä riippumatta, mutta vain koulujen lukuvuosiaikaan. Kesä, syysloma, joululoma ja talviloma voisivat olla auki vain aidossa tarpeessa oleville, lapsen kuntoutuksen/vamman tai pitkäaikaissairauden takia, s2-kielen oppimisen, huoltajien aidosta tarpeesta tai lastensuojelun tukitoimena.
Laitoimme kollegojen kesken esityksen hallitusneuvottelijoille, jotta alkavalla hallituskaudella oikeutta rajattaisiin jälleen 20 viikkotuntiin ja tämän yli vain perustellusta syystä.
Huoltajan vapaapäivän tulee myös olla lapsen kanssa yhteisen mukavan yhdessäolon päivä. Kiintymyssuhde on olennainen lapsen turvallisessa minäkuvassa. Huoltajat ovat lapsen keskeisimmät kasvattajat, kun kyse on tavanomaisesti kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta.
Olen ollut johtajana myös vanhaan päivähoitoaikaan. Muutos lasten palvelunkäytölle on nykyään valtava. Jokainen lapsi on tervetullut viitenä päivänä vakalain ja vasun mukaiseen toimintaamme, mutta porrastus aamupäivä- ja iltapäiväryhmiin olisi suotava (poislukien esiopetus ja vuorohoito) jollei autenttista syytä yli 20 viikkotuntiin ole.
T. eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta
Kommentit (1734)
Vierailija kirjoitti:
Siitä teille maksetaan palkkaa ulos, jos ei työnteko kiinnosta.
Sulle loisimisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vastauksen: koska vanhempi on laiska ja mukavuudenhaluinen ja koska se on niin helppoa. Lapsen paras ei välttämättä niin kiinnosta.
Ikuisuuskysymys: miksi tehdä lapsia jos heidän kanssaan ei halua olla?
Vierailija kirjoitti:
Mä en tunne empatiaa itsekkäitä ripsihoitoon menijöitä kohtaan. Empatia on täysin lasten puolella joita lomillakin raahataan hoitoon. Koska lapsi lepää?
Joo, miten voi aikuinen ihminen miettiä vaan sitä kuinka hänellä on oikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on uupuneita. Siksi. Ehkä tämä on yhteiskunnallinen ongelma eikä äitien ja isien syy?
Vanhempien uupuminen on nyt muodikasta (samoin toki vaka henkilöstönkin). Vain hyvä äidit ovat uupuneita, koska he uupuvat kun yrittävät olla hyviä äitejä. Jos et ole uupunut, et voi olla hyvä äiti.
Ihmiset "uupuvat" Normaalin arjen alle. Älkää tehkö niitä lapsia jos se niin uuvuttaa. Kelle tuli yllätyksenä että ei ne tiskit häviä lapsen synnyttyä ja kaupassakin pitää jatkossa käydä? Haloo ihmiset
PS vaka pitäisi muuttaa toimimaan kouluvuoden mukaisesti kuten esiopetus
Muodikasta?! Juuri tällaisten idioottien takia vanhemmat häpeävät pyytämään apua, ja sitten lapset kärsii kun vanhemmilla on burn-out/masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla muillakaan aloilla ole mitään vapaapäiviä viikossa. Itse virkaa tekevänä on pitkät lomat jolloin lapsi on kyllä kotona mutts jos jonkun saladovapaan pidän keskellä viikkoa käydäkseni kampaajalla niin kyllä lapsi on hoidossa. Jos taas päätän että.pidämme lapsen kanssa vapaata, lapsi ei ole päiväkodissa. Mutta noita yksittäisiä.päiviä on koko vuoden aikana muutamia. Minusta keskustelu olisi syytä kohdistaa siihen jos joku lapsi ei koskaan saa vapaata päiväkodista, ei kesällä, ei talvella, koska jos vanhemmalla ansaitut vuosilomat on sen vanhemman pakko kotona jossain vaiheessa oltava. Se on minusts väärin jos lasta ei koskaan oteta mukaan omalle lomalle.
Kannattaa kysyä lapselta, haluaako hän olla kotona vai mennä päiväkotiin, kun vanhempi on kotona. Joskus lapsi haluaa mennä mieluummin päiväkotiin, koska siellä on niin kivaa. Tämä ei tietenkään koske lomia, vaan yksittäisiä päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisten keskustelunavausten tarkoitus on vähentää palvelun tarvetta eli helpottaa päiväkotien aliresurssointia ja huonoa johtamista.
Kyse on vanhempien manipuloinnista syyllistämällä heitä palvelun käytöstä.
Jos aidosti oltaisi lapsen asialla päiväkodit toisivat esiin vanhempien uupumuksen ja levon tarpeen. Työelämän vaativuus on ihan omaa luokkaansa. Vanhemmat tarvisivat tukea ja lisäpalveluja esim. lomaa myös itselle jaksaakseen koko vuoden. Rakastavat kyllä lapsiaan.
Nyt ajatellaan vaan päiväkotien henkilökuntaa ja heidän lomajärjestelyjään.
Ikävää, että alalla on tällaisia asenteita ja vihamielisyyttä lapsiperheitä kohtaan. Olettekohan oikealla alalla? Vai painostaako johto teitä tällaiseen kampanjointiin?
Jossain vaiheessa painosettiin pienestäkin aivastelusta lapsi kotiin. Tämä siis ennen koronaa. Mitä vähemmän lapsia paikalla sitä bähemmän tarvitaan sijaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me sumplittiin hoitopäivät järjestelyillä lyhyemmiksi, max 6 tuntia. Lapsi oli aina täydet viikot kanssamme lomilla. Oli myös kaikessa tekemisessä mukana. Ihme touhua nykyään. Ei ihme, että tarhantädit ovat ylityöllistettyjä. Ymmärrän, jos perheessä kriisitilanne ym.
Vierailija kirjoitti:
Me sumplittiin hoitopäivät järjestelyillä lyhyemmiksi, max 6 tuntia. Lapsi oli aina täydet viikot kanssamme lomilla. Oli myös kaikessa tekemisessä mukana. Ihme touhua nykyään. Ei ihme, että tarhantädit ovat ylityöllistettyjä. Ymmärrän, jos perheessä kriisitilanne ym.
Niinku, haluatko mitalin siitä sun ihme sumplimisesta, vai miksi tulit erikseen julistamaan että juuri sinä et ole tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me sumplittiin hoitopäivät järjestelyillä lyhyemmiksi, max 6 tuntia. Lapsi oli aina täydet viikot kanssamme lomilla. Oli myös kaikessa tekemisessä mukana. Ihme touhua nykyään. Ei ihme, että tarhantädit ovat ylityöllistettyjä. Ymmärrän, jos perheessä kriisitilanne ym.
Siellä tarhassa on kyllä selkeä mitatusta. Jos halutaan vähentää lapsia siellä, samalla Vähennetään myös tätejä. Siitä se säästö tulee.
Päivi-73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me sumplittiin hoitopäivät järjestelyillä lyhyemmiksi, max 6 tuntia. Lapsi oli aina täydet viikot kanssamme lomilla. Oli myös kaikessa tekemisessä mukana. Ihme touhua nykyään. Ei ihme, että tarhantädit ovat ylityöllistettyjä. Ymmärrän, jos perheessä kriisitilanne ym.
Niinku, haluatko mitalin siitä sun ihme sumplimisesta, vai miksi tulit erikseen julistamaan että juuri sinä et ole tuollainen?
Mitäs ihmeellistä siinä on järjestää elämänsä niin, että voi olla mahdollisimman paljon lapsensa kanssa. Väitän että suurin osa pienistä lapsista valitsee sen reissun rautakauppaan äidin tai isän kanssa versus pitkä päiväkotipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun vielä oli tarhaikäinen lapsi, niin vein hänet vapaapäivänäni hoitoon silloin kun en tiennyt että minulla on vapaapäivä. Eli jos aamulla tuli viesti ettei tarvi tulla tänään, nin vein silti lapsen, ksoka hän sitä odotti, mtta sanoin että tulen hakemaan aiemmin. Joskus myös töissä kävi niin että töihin saavuttaessa sain yllättävän vapaapäivän. Tuolloin en lähtenyt hakemaan lasta kun hän oli vartin kerennyt olal tarhassa vaan hain vasta kahden maissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Kuinka usein ihmiset ravaa jossain virastoissa? Kerran vuodessa? Me ollaan viimeksi käyty poliisiasemalla uusimassa passeja ja juu, kyllä oli 3v mukana, kun hän on vielä kotihoidossakin ja ihanasti häntä huomioitiin siellä virkailijan toimesta, sai pari korttiakin itselleen, jossa poliisikoiran ja -auton kuvat, ovat vieläkin tallessa.
Tottakai tehdään lapsen kanssa myös paljon lapselle mieluisia asioita, mutta ihan mielellään hän tulee mukaan oikeastaan mille tahansa asioille, enkä näkisi mitään järkeä etsiä hänelle hoitopaikkaa vain sitä varten että pääsisin esim kampaajalle, koska voi hyvin olla isänsä kanssa sen ajan.
En oikein ymmärrä miksi pitää erottaa täysin toisistaan lapsilähtöiset asiat, joita tehdään lapsen kanssa ja sitten ne muut asiat, jossa lapsen ei pidä olla ollenkaan mukana. Eikö lapsi vaan voi elää siinä vanhemman mukana, kasvaa ja myös oppia olemaan ja toimimaan erilaisissa paikoissa, myös niissä virastoissa, rautakaupoissa ym? Tärkeää se on lapsenkin ymmärtää, että koko maailma ei myöskään pyöri vaan hänelle mieluisien asioiden ympärillä, äidilläkin saattaa olla jotain omia tärkeitä asioita hoidettavana, jotka ei varsinaisesti liity lapseen itseen. Mitä sitten jos on joskus vähän tylsääkin? Ei lapsi siihen kuole, päinvastoin nykyään on ihan liikaa kaikenlaista ulkoapäin tulevaa virikettä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Ei, se ole vanhemmuuden mitta, mutta ei ne raahaamiset hukkaankaan ole menneet. Katson nyt lapsiani, korkeasti koulutettuja kaikki ja menestyviä myös. Heillä on jo omat lapset ja samalla tyylillä osittain jatkavat.
En voi katsoa, että olisin kotiäitinä raahatessani heitä mukanani vaikkapa rautakaupassa tehnyt jotain väärin.
Lapset sai kotihoidossakin kulttuurielämyksiä, soittamista, laulamista, urheilua jne. No maalaamista ei kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Juuri tätä nykylapset kaipaisivat. Tylsyyttä ja malttia vaativaa toimintaa. Ei olisi adhd: tä ja se valmistaisi elämää varten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen lapsi ole varhaiskasvatuksen tarpeessa? Tuo että vain työssäkäyvän jne. lapsi tarvitsisi varhaiskasvatusta on juuri sitä vanhan päivähoitolain aikaista ajattelua missä päiväkoti oli lastenhoitopalvelu jossa työskenteli "tarhatätejä". Niitä aikoja ei kai kukaan ammattilainen toivo takaisin.
Vanhempi on lapsen kasvattaja. Niin työssäkäyvä kuin työtönkin vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen lapsi ole varhaiskasvatuksen tarpeessa? Tuo että vain työssäkäyvän jne. lapsi tarvitsisi varhaiskasvatusta on juuri sitä vanhan päivähoitolain aikaista ajattelua missä päiväkoti oli lastenhoitopalvelu jossa työskenteli "tarhatätejä". Niitä aikoja ei kai kukaan ammattilainen toivo takaisin.
Vanhempi on lapsen kasvattaja. Niin työssäkäyvä kuin työtönkin vanhempi.
Alapeukuttaja voi mennä johonkin vanhemmalle tarkoitetulle kasvatuskurssille, jos on eri mieltä siitä faktasta, että lapsen kasvatus kuuluu lapsen vanhemmalle.
Siitä teille maksetaan palkkaa ulos, jos ei työnteko kiinnosta.