Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.

Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.

Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.

Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.

Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.

En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.

Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.

Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?

Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.

Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.

Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.

Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.

Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!

Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.

Kuinka usein ihmiset ravaa jossain virastoissa? Kerran vuodessa? Me ollaan viimeksi käyty poliisiasemalla uusimassa passeja ja juu, kyllä oli 3v mukana, kun hän on vielä kotihoidossakin ja ihanasti häntä huomioitiin siellä virkailijan toimesta, sai pari korttiakin itselleen, jossa poliisikoiran ja -auton kuvat, ovat vieläkin tallessa.

Tottakai tehdään lapsen kanssa myös paljon lapselle mieluisia asioita, mutta ihan mielellään hän tulee mukaan oikeastaan mille tahansa asioille, enkä näkisi mitään järkeä etsiä hänelle hoitopaikkaa vain sitä varten että pääsisin esim kampaajalle, koska voi hyvin olla isänsä kanssa sen ajan.

En oikein ymmärrä miksi pitää erottaa täysin toisistaan lapsilähtöiset asiat, joita tehdään lapsen kanssa ja sitten ne muut asiat, jossa lapsen ei pidä olla ollenkaan mukana. Eikö lapsi vaan voi elää siinä vanhemman mukana, kasvaa ja myös oppia olemaan ja toimimaan erilaisissa paikoissa, myös niissä virastoissa, rautakaupoissa ym? Tärkeää se on lapsenkin ymmärtää, että koko maailma ei myöskään pyöri vaan hänelle mieluisien asioiden ympärillä, äidilläkin saattaa olla jotain omia tärkeitä asioita hoidettavana, jotka ei varsinaisesti liity lapseen itseen. Mitä sitten jos on joskus vähän tylsääkin? Ei lapsi siihen kuole, päinvastoin nykyään on ihan liikaa kaikenlaista ulkoapäin tulevaa virikettä tarjolla.

Silta meni pointti ohi, Se oli se pointti, että joku tekee virastoissa lasten kanssa lamppaamisesta vanhemmuuden mittarin, että on hyvä vanhempi, kun hoitelee asioita lapset mukanaan. Rautalankaversio, ole hyvä.

Ja sitten vielä 14 tykkää tällaisesta kommentista, jossa pointti on mennyt täysin ohi. Kertoo viiteryhmästäkin jotain.

Mielestäni se, että pärjää ja jopa nauttii oman lapsensa kanssa olosta on ihan hyvä vanhemmuuden mittari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.

Tähän pitäisi saada lakimuutos.

Itse ainakin hätäsektion jälkeen olin siinä kunnossa, ettei voimat riitä painimaan kolmevuotiaan kanssa, eikä saakaan. Siitä leikkauksesta nyt ei kaikki toivu seuraavana päivänä, kuten parit (feikki) superihmiset tällä palstalla väittää. Eikä edes isyysvapaan aikana. Kyllä mä ymmärrän niitäkin vanhempia, joilla on esim. koliikkivauva. Onhan se niille muille lapsillekin reilumpaa, että pääsevät tarhaan tuulettumaan, eikä tarvitse kamppailla rättiväsyneen vanhemman huomiosta tai kuunnella sitä rääkymistä.

Päiväkodissa eivät tosiaan kamppaile yhtään aikuisen huomiosta.

Joo eivät 😂 Kuka huutaa kovimmin??!!!

Hei eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta!

Vedä käteen!

t. vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.

Tähän pitäisi saada lakimuutos.

Itse ainakin vien siksi että vauva nukkuu paljon. Päiväkodissa saa leikkiä ja riehua ihan eri tavalla. Päiväkodissa on ainoat kaverit kun täällä syrjäseuduilla naapureita ei juuri ole. Olisi mielestäni julmaa erottaa hänet ystävistään vain siksi että nyt tulee uusi vauva. Toki lyhyempää päivää viettää. Käsi sydämellä voin sanoa tämän olevan mielestäni hänen kannaltaan parempi vaihtoehto aivan kuten niidenkin äitien jotka valitsevat toisin.

Ei muuten ikinä, mutta ensi viikon lakon aikana aion viedä. Meillä on pian muutto, tavaraa 80 banaanilaatikon edestä ja en pysty pakkailemaan kun taapero on läsnä pyörimässä ympärillä. Häiritsee liikaa enkä halua ketään lähelleni pakatessani. Mies reissutöissä rekkakuskina niin ei pääse auttamaan, yh äidin arkea elän melkein. 

Muuton jälkeen entinen linja jatkuu, eli muksu on mun vapaiden aikana kotona, ei kuormittamassa päiväkotia.

Mulla ja miehellä on tällä viikolla lomaa ja lapset päiväkodissa. Tehdään kotona remonttia ja todellakin lapset on poissa tieltä jotta saadaan nopeasti tehtyä.

Hyvä kompensaatio vit tumaisen, huonostipalkatun ja raskaan kolmivuorotyön osakorvaukseksi. Ihanat ma, ti, ke vapaat, kun penskat tarhassa.

Itse olen kotona mutta en todellakaan lomalla. Teen gradua. Mies tekee kolme päivää viikossa etänä, mutta nekin on ihan työpäiviä.

Tulevaisuudessa vien lapsen hoitoon myös koulujen loma-aikoina koska minulla tuskin tulee muita lomia olemaan kuin 4 viikkoa kesällä ja joulun pyhät (ja varmaan vappu ja pääsiäinen). Tietysti lapsi on lomalla sitten aina yhtäaikaa meidän vanhempien kanssa, kesällä siis koko heinäkuun ja jouluna aatonaatosta vuoden vaihteeseen. 

Varsinaisina loma-aikoina en tietenkään vienyt lasta päiväkotiin, mutta jos otin keskelle viikkoa jonkin  yksittäisen vapaapäivän, niin todellakin vein. Silloin kävin gynellä, hammaslääkärissä, hoitamassa asioita, joita on vaan pakko hoitaa ns. virka-aikaan. 

Lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla. Silloin ei vanhempi lapsi edes saanut olla päiväkodissa, kun pikkusisarus syntyi ja jäin äitiyslomalle. Synnytys venyi toista viikkoa yli lasketun ajan. Joka kerta lasta päiväkodista hakiessani henkilökunta kyseli vähän kärsimättömänä, että eikö se jo kohta synny, että paikka vapautuu. Toinen lapsi oli sitä jonottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinaisina loma-aikoina en tietenkään vienyt lasta päiväkotiin, mutta jos otin keskelle viikkoa jonkin  yksittäisen vapaapäivän, niin todellakin vein. Silloin kävin gynellä, hammaslääkärissä, hoitamassa asioita, joita on vaan pakko hoitaa ns. virka-aikaan. 

Lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla. Silloin ei vanhempi lapsi edes saanut olla päiväkodissa, kun pikkusisarus syntyi ja jäin äitiyslomalle. Synnytys venyi toista viikkoa yli lasketun ajan. Joka kerta lasta päiväkodista hakiessani henkilökunta kyseli vähän kärsimättömänä, että eikö se jo kohta synny, että paikka vapautuu. Toinen lapsi oli sitä jonottamassa.

Eikö 90-luvulla alkanut äitiysloma ennen laskettua aikaa? Eikös sen isomman olisi pitänyt jäädä kotiin heti äitiysloman alkuun, jos sääntö on tuommoinen. Kuulostaa tosi kummalle, että odotetaan vauvan syntymää että päiväkotipaikka vapautuu 😅

Yksittäisiä vapaapäiviä saatan joskus pitää niin, että lapsi on hoidossa. Jos on tarve esim käydä lääkärissä tai hoitaa jotain asioita. Sain kyllä kolmen kotiäitivuoden aikana tarpeeksi raahata lapsia mukana joka paikkaan, lääkäriin ja vakuutusyhtiöön ja pankkiin jne., enää en siihen lähde jos/kun ei ole pakko. Saikkupäivätkin saatan viettää ihan rauhassa kotona ilman lapsia. Lomat vietetään tietysti yhdessä. 

Mahdollisia syitä voisi olla vaikkapa:

-vanhemman uupumus, jolloin hetken lepo voi kantaa pitkälle arjessa

-työuupumus tai sen riski uusiutua

-joku vastaanottoaika mikä sujuu paremmin ilman lapsia

-työhaastattelu

-kodin siivous hoitopäivän aikana

-uniongelmat 

Entäpä ne pienet koululaiset, jotka pidetään viime minuutille iltapäivätoiminnassa, vaikka toinen vanhemmista on kotona! Käsittämätöntä. Lapsen päivä on sitten pahimmillaan 8-17 ja siitä ajasta suurin osa isossa ryhmässä. Sitten ihmetellään, että lapsi on väsynyt ja kuormittunut. Kysellään koulusta, että onko jotain erityistä tapahtunut, kun lapsi on niin hankala. Lapsi kyllä ymmärtää olevansa aina viimeinen. Ihmettelee miksi muut pääsevät aiemmin kotiin.

Maksan palvelusta aika kovan hinnan joka kuukausi ja lapsi tykkää käydä tarhassa, siellä on kaverit ja oppii uutta. Parempi sen siellä on kuin kotona kattomassa telkkaria koko päivän.

Itsekin aina ihmettelen miksi asiakkaat tulevat kampaajalle, eikö riittäisi, että maksavat vaan sen palvelun ja antaa minun sitten olla rauhassa, en jaksaisi tehdä töitäni.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä ne pienet koululaiset, jotka pidetään viime minuutille iltapäivätoiminnassa, vaikka toinen vanhemmista on kotona! Käsittämätöntä. Lapsen päivä on sitten pahimmillaan 8-17 ja siitä ajasta suurin osa isossa ryhmässä. Sitten ihmetellään, että lapsi on väsynyt ja kuormittunut. Kysellään koulusta, että onko jotain erityistä tapahtunut, kun lapsi on niin hankala. Lapsi kyllä ymmärtää olevansa aina viimeinen. Ihmettelee miksi muut pääsevät aiemmin kotiin.

No tuo on kieltämättä kummallista, ei niistä koululaisista niin paljon vaivaa kotona ole. Sen ymmärrän, ettei taaperon kanssa välttämättä onnistu joku muuttoa varten pakkaaminen tai kaipaa vaan muutoin lepoa, mut koululaiset kai osaa touhuta itsekseenkin. Meillä on aina jompikumpi vanhempi etätöissä, joten koululainen tuli ip:stä kotiin kolmen maissa. Tosin jos lapsi ei olisi voinut kävellä itse, niin olisi varmaan ollut aina se viimeinen joka haetaan puoli viiden maissa. 

Minä en koskaan ole vienyt lastani päiväkotiin vapaapäivänä.

Halua olla lapsen kanssa joka hetken, jonka voin olla, en edes olisi mitenkään raaskinut viedä lasta edes hoitoon, kun piti töihin mennä, kun ikävöin lasta.

Siis käytin kaiken mahdollisen vapaa ajan lapsen kanssa ja lapsen ehdoilla.

Lapsuus menee pian ohi ja lapsi ei silloin vanhempiansa joka mutkassa tarvitse. 

Itse usein vein, kun olin tässä joulukuun ja alkuvuoden työttömänä. Näin siksi, että tein työhakemuksia sellaiseen tahtiin, että se kävi ihan työstä - monesti myös videohakemuksia. Ei tuollainen olisi onnistunut puolitoistavuotiaan kotona ollessa.

En tosin aina vienyt häntä päiväkotiin, vaan vietin hänen kanssaan myös vapaapäiviä kotona. Lisäksi hain hänet yleensä aikaisin iltapäivällä.

Kyllä  yli  3- vuotias  voi varmaan  olla  sen  4 tuntia, Kaipaa  jo  kavereita.  En ole  vienyt, ei  ollut  edes  sallittua. Kolme  vuotta  kotona olin,  eikä  kaduta  yhtään. Töitä  ehti  tekeen  sen  jälkeen  ihan  hyvin, myös  ennen sitä) lapsuutta  ei  takasin  saa. Lapsen  edun  nimissä  valinnat  pitää tehdä.

Jos on ohuet tukiverkot, lapsen vieminen päivähoitoon vapaapäivänä voi olla tarpeellinen henkireikä. Monessa kahden vanhemman perheessä vanhemmat on ihan oikeasti jaksamisensa äärirajoilla, yksinhuoltajista puhumattakaan.

Koska katson suurta kuvaa ja osaan arvioida, mikä tuottaa perheellemme parhaan mahdollisen lopputuloksen.