Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?
Alamme todella turhautua tähän viimeisen kolmen vuoden aikana kasvaneeseen ilmiöön. Esimerkiksi helatorstain jälkeiselle huomiselle perjantaille moni vanhempi kertoi ryhmän kasvattajille olevansa vapaalla, mutta tuovat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tarkoituksena kuulemma mm. kampaajalla käynti, pihatyöt ja lepääminen ilman lapsia. En saanut omalle henkilöstölleni järjestymään ansaitsemiaan lomia pidettäväksi. Tuleva kesä näyttää johtajanurallani järkyttävimmältä päivystysaikaan eli juhannuksen jälkeen supistetun ajan toimintaan on tulossa ennätysmäärä lapsia, myös sellaisia, joilla on huoltaja työttömänä tai kotona pienemmän sisaruksen kanssa hoitovapaalla.
Kannatan tottakai subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta jokaiselle lapselle, huoltajan työssäkäynnistä riippumatta, mutta vain koulujen lukuvuosiaikaan. Kesä, syysloma, joululoma ja talviloma voisivat olla auki vain aidossa tarpeessa oleville, lapsen kuntoutuksen/vamman tai pitkäaikaissairauden takia, s2-kielen oppimisen, huoltajien aidosta tarpeesta tai lastensuojelun tukitoimena.
Laitoimme kollegojen kesken esityksen hallitusneuvottelijoille, jotta alkavalla hallituskaudella oikeutta rajattaisiin jälleen 20 viikkotuntiin ja tämän yli vain perustellusta syystä.
Huoltajan vapaapäivän tulee myös olla lapsen kanssa yhteisen mukavan yhdessäolon päivä. Kiintymyssuhde on olennainen lapsen turvallisessa minäkuvassa. Huoltajat ovat lapsen keskeisimmät kasvattajat, kun kyse on tavanomaisesti kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta.
Olen ollut johtajana myös vanhaan päivähoitoaikaan. Muutos lasten palvelunkäytölle on nykyään valtava. Jokainen lapsi on tervetullut viitenä päivänä vakalain ja vasun mukaiseen toimintaamme, mutta porrastus aamupäivä- ja iltapäiväryhmiin olisi suotava (poislukien esiopetus ja vuorohoito) jollei autenttista syytä yli 20 viikkotuntiin ole.
T. eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta
Kommentit (1734)
Ehkä alamme pitää lapsia vapaalla sitten, kun päiväkodin hinta muuttuu tunti/päiväperusteiseksi. Nyt maksetaan sama summa joka kuukausi, oli sitten 15 tai 20pv hoidossa. Vain yli puolen kuun yhtämittaisesta poissaoloista saa alennusta hintaan, jos poissaolo ilmoitettu viikkoja aiemmin.
Joskus ilmoitettiin edellisenä päivänä, että lapsi ei tule hoitoon seuraavana aamuna. Päiväkodin johtaja lähetti illalla sitten tekstiviesteillä pitkän kirjoituksen, miten poissaoloista pitää ilmoittaa 2vk aiemmin, ellei kyseessä ole äkillinen sairaus. Ymmärrän siltä kantilta, että ruoat ja henkilökunta on mitoitettu jo aiemmin valmiiksi ja sekä ruoka, että hlökunta on turhaan paikalla, jos lapset ei yhtäkkiä menekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vastauksen: koska vanhempi on laiska ja mukavuudenhaluinen ja koska se on niin helppoa. Lapsen paras ei välttämättä niin kiinnosta.
Joskus ja oikeastaan aika useinkin, se lapsen paras voi olla mennä sinne päiväkotiin..
Siellä on kunnon ruoka, säännöllinen arkirytmi, kavereita, askartelua, ohjelmaa yms..
Kotona lapsi voidaan istuttaa telkkarin eteen, kun huoltaja tekee samalla koko päivän kotitöitä tms.
Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.
Tähän pitäisi saada lakimuutos.
Kummallista että nuoret terveet ihmiset ovat niin uupuneita etteivät jaksa hoitaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista että nuoret terveet ihmiset ovat niin uupuneita etteivät jaksa hoitaa lapsiaan.
Kummallista, että aihe aiheuttaa niin paljon kateutta ja kitinää. Suomessa kuitenkin taitaa olla maailman eniten itsemurhia ja paljon mielenterveysongelmia, että ei tuo meno nyt ihan terveeltä vaikuta..
Eikä ihmisillä nykyaikana ole vastaavia tukiverkostoja kuin joskus 30v sitten. Ei naapurille voi lapsia viedä, ovat töissä, isovanhemmat ovat töissä, sisarukset on töissä, asutaan ympäri maata eikä yhdessä kylässä kaikki sadan metrin säteellä. Minun ollessa päiväkoti-ikäinen, molempien vanhempien isovanhemmat oli jo eläkeikäisiä ja asuivat kotikulmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.
Tähän pitäisi saada lakimuutos.
Koska vauva heräilee ja itkee öisin. Esikoinen mustasukkainen ja pahimmillaan väkivaltainen vauvaa kohtaan. Koko ajan vahdittava. Päivisin pitää saada edes hetki levätä, että jaksaa tätä arkea. Lisäksi yhteiskunta on vihamielinen lapsia kohtaan nykyisin - ei saa ottaa minnekään mukaan kahta lasta ilman mulkoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.
Tähän pitäisi saada lakimuutos.Koska vauva heräilee ja itkee öisin. Esikoinen mustasukkainen ja pahimmillaan väkivaltainen vauvaa kohtaan. Koko ajan vahdittava. Päivisin pitää saada edes hetki levätä, että jaksaa tätä arkea. Lisäksi yhteiskunta on vihamielinen lapsia kohtaan nykyisin - ei saa ottaa minnekään mukaan kahta lasta ilman mulkoilua.
Mistä lie johtuu että esikoinen on kateellinen? Olisko siitä syystä, että olet hylännyt hänet laitokseen uuden vauvan tieltä? Kyllä jo 2-vuotiaskin tajuaa että äiti kotona ja minä hoidossa -> äiti ei halua olla minun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein aikanaan nelipäiväistä viikkoa, sillä nuorempi oli alle 3 v. Otin myös eskarilaisen kotiin, sillä halusin viettää aikaa lasten kanssa.
Siitäpä pahastui päiväkoti, kun eskarissa olisi pitänyt olla (oli kyllä silloin vapaaehtoinen).
Samat kokemukset, aamulla vein lapsen klo 9:ään hoitoon, että sai nukkua pitempään ja syödä rauhassa aamupalan kotona, niin sehän häiritsi päiväkodin jäykkääkin jäykempää ohjelmaa selvästikin. Samoin hain jo klo 15 maissa ja sitäkin katsottiin karsaasti. Eskarilaisen pidin sen pakollisen 4 h, suuret ryhmät, pienet tilat väistötiloissa, en halunnut lapseni olevan siellä nuhantuhruisten laumojen seassa yhtään pitempään.
Luulisi, että lapsen etu on se nro 1, mutta ei, laitoksissa on aina joku lauman etu, talon etu, työntekijöiden etu etusijalla.
Vanhempina pidettiin lomat peräkkäin (ehkä viikko yhteistä lomaa), että lapset sai lomailla mahdollisimman pitkään päiväkoti-ikäisinä ja alakoululaisina. Jopa silloin, kun itse olin saikulla toipilasvaiheessa jäi lapset päiväkodista pois kotoilemaan. Sen verran on omat lapset ehtineet olla päiväkodeissa ja itse aikoinaan harjoitteluissa niissä, että eipä ole pikkulapsille sopivia paikkoja ollenkaan.
Eskari-ikäiset voi jo saada irti jotain isoissa lapsiryhmissä olemisesta - ainakin oppivat mitä.tuleman pitää, kun siirtyvät koulumaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.
Tähän pitäisi saada lakimuutos.
Itse ainakin hätäsektion jälkeen olin siinä kunnossa, ettei voimat riitä painimaan kolmevuotiaan kanssa, eikä saakaan. Siitä leikkauksesta nyt ei kaikki toivu seuraavana päivänä, kuten parit (feikki) superihmiset tällä palstalla väittää. Eikä edes isyysvapaan aikana. Kyllä mä ymmärrän niitäkin vanhempia, joilla on esim. koliikkivauva. Onhan se niille muille lapsillekin reilumpaa, että pääsevät tarhaan tuulettumaan, eikä tarvitse kamppailla rättiväsyneen vanhemman huomiosta tai kuunnella sitä rääkymistä.
Tämä ketju pitäisi linkittää niille, jotka miettii miksei ihmiset lisäänny. Tai miksi äidit on yksinäisiä ja lukkiutuu mieluummin kotiin eikä halua hengata toisten äitien kanssa leikkikentällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdesta syystä:
1. koska lapseni oli kuntouttavassa päivähoidossa kehitysvamman vuoksi
2. koska olin itse pitkällä sairaslomalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Kuinka usein ihmiset ravaa jossain virastoissa? Kerran vuodessa? Me ollaan viimeksi käyty poliisiasemalla uusimassa passeja ja juu, kyllä oli 3v mukana, kun hän on vielä kotihoidossakin ja ihanasti häntä huomioitiin siellä virkailijan toimesta, sai pari korttiakin itselleen, jossa poliisikoiran ja -auton kuvat, ovat vieläkin tallessa.
Tottakai tehdään lapsen kanssa myös paljon lapselle mieluisia asioita, mutta ihan mielellään hän tulee mukaan oikeastaan mille tahansa asioille, enkä näkisi mitään järkeä etsiä hänelle hoitopaikkaa vain sitä varten että pääsisin esim kampaajalle, koska voi hyvin olla isänsä kanssa sen ajan.
En oikein ymmärrä miksi pitää erottaa täysin toisistaan lapsilähtöiset asiat, joita tehdään lapsen kanssa ja sitten ne muut asiat, jossa lapsen ei pidä olla ollenkaan mukana. Eikö lapsi vaan voi elää siinä vanhemman mukana, kasvaa ja myös oppia olemaan ja toimimaan erilaisissa paikoissa, myös niissä virastoissa, rautakaupoissa ym? Tärkeää se on lapsenkin ymmärtää, että koko maailma ei myöskään pyöri vaan hänelle mieluisien asioiden ympärillä, äidilläkin saattaa olla jotain omia tärkeitä asioita hoidettavana, jotka ei varsinaisesti liity lapseen itseen. Mitä sitten jos on joskus vähän tylsääkin? Ei lapsi siihen kuole, päinvastoin nykyään on ihan liikaa kaikenlaista ulkoapäin tulevaa virikettä tarjolla.
Silta meni pointti ohi, Se oli se pointti, että joku tekee virastoissa lasten kanssa lamppaamisesta vanhemmuuden mittarin, että on hyvä vanhempi, kun hoitelee asioita lapset mukanaan. Rautalankaversio, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Kuinka usein ihmiset ravaa jossain virastoissa? Kerran vuodessa? Me ollaan viimeksi käyty poliisiasemalla uusimassa passeja ja juu, kyllä oli 3v mukana, kun hän on vielä kotihoidossakin ja ihanasti häntä huomioitiin siellä virkailijan toimesta, sai pari korttiakin itselleen, jossa poliisikoiran ja -auton kuvat, ovat vieläkin tallessa.
Tottakai tehdään lapsen kanssa myös paljon lapselle mieluisia asioita, mutta ihan mielellään hän tulee mukaan oikeastaan mille tahansa asioille, enkä näkisi mitään järkeä etsiä hänelle hoitopaikkaa vain sitä varten että pääsisin esim kampaajalle, koska voi hyvin olla isänsä kanssa sen ajan.
En oikein ymmärrä miksi pitää erottaa täysin toisistaan lapsilähtöiset asiat, joita tehdään lapsen kanssa ja sitten ne muut asiat, jossa lapsen ei pidä olla ollenkaan mukana. Eikö lapsi vaan voi elää siinä vanhemman mukana, kasvaa ja myös oppia olemaan ja toimimaan erilaisissa paikoissa, myös niissä virastoissa, rautakaupoissa ym? Tärkeää se on lapsenkin ymmärtää, että koko maailma ei myöskään pyöri vaan hänelle mieluisien asioiden ympärillä, äidilläkin saattaa olla jotain omia tärkeitä asioita hoidettavana, jotka ei varsinaisesti liity lapseen itseen. Mitä sitten jos on joskus vähän tylsääkin? Ei lapsi siihen kuole, päinvastoin nykyään on ihan liikaa kaikenlaista ulkoapäin tulevaa virikettä tarjolla.
Silta meni pointti ohi, Se oli se pointti, että joku tekee virastoissa lasten kanssa lamppaamisesta vanhemmuuden mittarin, että on hyvä vanhempi, kun hoitelee asioita lapset mukanaan. Rautalankaversio, ole hyvä.
Ja sitten vielä 14 tykkää tällaisesta kommentista, jossa pointti on mennyt täysin ohi. Kertoo viiteryhmästäkin jotain.
En olisi kyllä itsekään huolissani henkilöstön jaksamisesta, vaan niistä lapsista joiden kanssa omat vanhemmat ei halua viettää aikaa yhtään enempää kuin on pakko. Lomat meillä on perheen yhteistä aikaa, jolloin tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Ei ole olemassa vain minun lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi kirjoittaja haluaa tahallaan ymmärtää asiat väärin. Nyt ei puhuta siitä päivästä kun menet lääkäriin tai vastaavaan.
Ja kyllä, varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille ja sitä pystyvät myös vanhemmat toteuttamaan lomapäivien aikana.
Nykyaikana on trendinä saada kaikki etuudet itselleen, mutta oma panostus on nolla. Kysymys on kuitenkin omasta lapsesta.Tämä! Kyllä minäkin josku pidän töistä saldovapaan ja lapsi menee päiväkotiin, mutta todellakin ne päivät kuluu lääkäri/kampaaja/siivous/virasto tms asioihin. Kesälomat kyllä vietän lapsen kanssa ja lapsi viettää vielä omaa lomaa mummolassa. Tuskin näitä yksittäisiä päiviä (vaikka menisi vain shoppailemaan) kukaan kritisoikaan, vaan koko kesästähän tässä oli lähinnä kyse.
Taisin olla ihmeäiti kotiäinä näin jälkeenpäin ajateltuna. Siitä on jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta lasten kanssa kävin kampaajalla, virastoissa, kaupassa ja lääkärissä. Hammaslääkärissä kävin yksin kyllä. Silloin en voinut pitää jöötä samalla.
En kyllä kokenut siinä mitään hankaluutta. Päivän ohjelman vaan suunnittelee sellaiseksi että homma toimii ja juttelee asiat selviksi lasten kanssa mitä tänään tapahtuu.Sama. Lapset jo isompia ja minulle oli itsestään selvää että lapset ovat päiväkodissa niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eli toisinsanoen eivät ikinä, yhtään ainoata kertaa olleet kyllä hoidossa jos minulla oli vapaapäivä. Jos pääsin aiemmin töistä, niin hain lapset heti hoidosta ja monesti jo ennen päiväuniakin jos oli joku lyhennys/iltapäivän työt peruuntui/oli mahdollista ottaa ylityötunteja takaisin. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, kun muutenkin oli huono omatunto siitä kun joutuivat päiväkodissa töiden ajan olemaan, vaikka olivat ihan max 4 päivää viikossa hoidossa (usein vähemmänkin) ja alle 8h oli hoitopäivät.
Hienosti ovat pärjänneet tähän asti elämässä. Ovat olleet aina luokkansa parhaita koulussa, fiksuja, tasapainoisia, aktiivisia nuoria, joilla myös paljon kavereita. Liekö se, että vanhempi ollut läsnä, viettänyt aikaa heidän kanssaan ja oikeasti miettinyt aina lapsen parasta vaikuttanut?
Aikamoista itsekehua. Voihan se osittain olla totta, että sinun hyvistä valinnoista johtuen heistä tuli noin hyvä. Ja hyvä niin. Yhtä hyvää vaan siis.
Voin sanoa, että koskaan en aiemmin pitänyt itseäni mitenkään muita parempana äitinä, mutta nyt kun monien touhua on nähnyt läheltä, niin voin sanoa että kyllä omilla lapsilla on ollut todella hyvin asiat.
Kyllä minä ainakin kehun ja kerronkin siitä. Miksi en, hoidinhan kaikki lapset kotona ja hyvin ovat kaikki elämässä pärjänneet. Kotihoito riitti. Läsnäolo on mielestäni se A ja O, sekä kodin rauha.
Koulutaipaleetkin meni lapsilla erittäin hyvin.Hyvä. On syytäkin olla ylpeä ja kehua!
Niin, ennen tehtiin juuri näin. Vanhemmat hoitelivat omia asioitaan ja lapset roikkuivat mukana. Juuri noita virasto ja kauppa sekä lääkäriasioita. Oletko koskaan kysynyt, millaista se lastesi mielestä oli? Itse ainakin muistan, että oli ihan hirveän tylsää ja merkityksetöntä kulkea isän perässä jossain rautakaupassa ja istua pankissa odottamassa. Omaa lastani en ole pakottanut enää mihinkään asioiden hoitamisiin mukaan. Se on sellaista jatkuvaa komentelua, kun ei ne lapsille kovin kiinnostavia paikkoja ole ja mitään ei saa tehdä. Erikoista, että joku tekee tällaisesta jonkinlaisen vanhemmuuden mittarin. Että tuo olisi jotenkin arvostettavaa raahata lasta mukana omissa asioissaan. Eikö ne vanhemmuuden arvot ole jossakin muualla? Mitä tarjosit lapselle? Oliko yhteisiä leikkejä ja esim. retkiä? Kulttuuria, maalaamista, soittamista? Mikä on laatua lapselle? Onko se virastossa istuminen? Tätä ei ajatella, vaan jotain outoa mukana raahaamista ja miten pystyy siihen. Et taida lapsista paljoa tietää.. Ja tuo ainainen jankutus, että kotona on lapsen paras paikka. Olette varmaan itsekin olleet siellä liian pitkään, kun ette tiedä, millaista monen lapsen oleminen siellä kodeissa on. Jatkuvaa ruutuaikaa esimerkiksi.
Ja niin me lapset opittiin, että koko ajan ei voi olla hauskaa ja ne tylsätkin asiat pitää käydä hoitamassa 🤔
hölmölandia kirjoitti:
Ehkä alamme pitää lapsia vapaalla sitten, kun päiväkodin hinta muuttuu tunti/päiväperusteiseksi. Nyt maksetaan sama summa joka kuukausi, oli sitten 15 tai 20pv hoidossa. Vain yli puolen kuun yhtämittaisesta poissaoloista saa alennusta hintaan, jos poissaolo ilmoitettu viikkoja aiemmin.
Joskus ilmoitettiin edellisenä päivänä, että lapsi ei tule hoitoon seuraavana aamuna. Päiväkodin johtaja lähetti illalla sitten tekstiviesteillä pitkän kirjoituksen, miten poissaoloista pitää ilmoittaa 2vk aiemmin, ellei kyseessä ole äkillinen sairaus. Ymmärrän siltä kantilta, että ruoat ja henkilökunta on mitoitettu jo aiemmin valmiiksi ja sekä ruoka, että hlökunta on turhaan paikalla, jos lapset ei yhtäkkiä menekään.
En usko hetkeäkään että tämä on totta, ellette ole joku sossutapaus ja lapsen etu oikeasti on olla siellä hoidossa mahdollisimman paljon.
Vierailija kirjoitti:
En olisi kyllä itsekään huolissani henkilöstön jaksamisesta, vaan niistä lapsista joiden kanssa omat vanhemmat ei halua viettää aikaa yhtään enempää kuin on pakko. Lomat meillä on perheen yhteistä aikaa, jolloin tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Ei ole olemassa vain minun lomaa.
Molemmat huolestuttavia asioita, varhaiskasvatus on kriisissä ja monessa paikassa on todella huono tilanne resurssien suhteen, MUTTA tämä on huolestuttava ilmiö, että vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa. Olen itse lähes 40v ja omiakin lapsia on, enkä muista että vanhempien lasten ollessa pieniä tällaista ilmiötä olisi tullut vastaan. Kaikki äidit ketä tunsin hoitivat kaikki lapsensa kotona, moni vielä nautti tästä ajasta suunnattomasti, itsekin nautin. Toki välillä oli väsynyt, mutta sen tiesi että se kestää vain vähän aikaa.
Nykyään juuri kukaan ei hoida useampaa kuin yhtä lasta kotona. Itse mietin, että eikö se ole jopa vähän tylsää? Eikö äidille (tai isälle) tule huono omatunto pitää vanhempaa lasta täyttä päivää hoidossa samalla kun on itse kotona? Joskus esikoinen saattaa olla jopa 1-vuotias! Miten he raaskivat? Itse en ikinä edes kehtaisi viedä minkäänikäistä lasta täydeksi päiväksi hoitoon, samalla kun itse äitinä olisin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota juuri en ymmärrä,jos on äitiyslomalla miksi lapsi viedään hoitoon.
Tähän pitäisi saada lakimuutos.Itse ainakin hätäsektion jälkeen olin siinä kunnossa, ettei voimat riitä painimaan kolmevuotiaan kanssa, eikä saakaan. Siitä leikkauksesta nyt ei kaikki toivu seuraavana päivänä, kuten parit (feikki) superihmiset tällä palstalla väittää. Eikä edes isyysvapaan aikana. Kyllä mä ymmärrän niitäkin vanhempia, joilla on esim. koliikkivauva. Onhan se niille muille lapsillekin reilumpaa, että pääsevät tarhaan tuulettumaan, eikä tarvitse kamppailla rättiväsyneen vanhemman huomiosta tai kuunnella sitä rääkymistä.
Päiväkodissa eivät tosiaan kamppaile yhtään aikuisen huomiosta.
Tein aikanaan nelipäiväistä viikkoa, sillä nuorempi oli alle 3 v. Otin myös eskarilaisen kotiin, sillä halusin viettää aikaa lasten kanssa.
Siitäpä pahastui päiväkoti, kun eskarissa olisi pitänyt olla (oli kyllä silloin vapaaehtoinen).