Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät juhannukset minultakin. Viime päivät ovat olleet vaikeita ja jopa pahimpia pitkään aikaan. Yritän silti oppia niistä jotain, vaikka en tiedä osaanko. Nyt istuttelen kukkia, liikun luonnossa, syön hyvin ja lepään. 

Onko joku erityisjuttu akuutti vai vanhat painavat?

Sekä että. Jotain yllättävää tapahtui mistä triggeröidyin järkyttävällä tavalla. Taistelen minäkäsitykseni, tekemieni virheiden, arvottomuuden tunteen, pimeän puoleni kohtaamisen ja erittäin pitkälle menneen itsesabotaasin kanssa. 

Tapahtui jotain vai teit jotain? Jokainen tekee virheitä, ole itsesi paras ystävä ja suojelija, ole empaattinen itsellesi.

Aika raskasta, kun oma prosessi ei hiljene juhannuksenakaan, vaan pyörii vähintään taustalla suruna, häpeänä, vihana ja kateutena.

Jotkut kirjoittivat rahasta ja taloudellisesta tilanteesta. Se tosiaan omalla kohdallani on hidastanut toipumista ja lisännyt häpeää. Tämän sairauslomani aikana esimerkiksi painoa on tullut koko tai kaksi lisää, normaalipainoinen olen edelleen - syömishäiriötaustalla tämäkin on epäonnistumisen ja luuseroinnin merkki ja lisää häpeää. Häpeää lisää myös se, ettei ole sopivia vaatteita paljoa. Mulla on tarve piilottaa mun kehoa ja pukeutua isompiin, löysiin vaatteisiin ja nyt niistä osa hajoaa melkein päälle eikä ole varaa ostaa uusia. Omalla kohdallani tämä lisää myös huonommuuden kokemusta, mutta on vain yksi esimerkki eikä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Ensimmäisenä on tietenkin ruoka ja laskut. Puhumattakaan, että olisi varaa ostaa bussilippuja terapiaan. Tästä syystä työskentelemme terapeutin kanssa vain etänä ja sekin hidastaa toipumista. Esim.emdr on tämän takia poissuljettu. No, vähän sekalaisia ajatuksia tänään.

Olisi todella ihanaa, jos ei olisi näin tiukkaa. Olisi varmasti paljon vähemmän stressiä ja ahdistusta ja enemmän voimavaroja toipumiseen.

Tässä on oman juhannukseni soundtrack, jos joku vaikka sattuisi tykkäämään samanlaisesta musiikista

Jatkan vielä, kun lopetettiin juhannuksen vietto jo tältä vuodelta. Rauhallisesti ja selvin päin vietettiin, en käytä alkoholia enää ollenkaan.

Joka tapauksessa, aamulla, kun huomasin, ettei prosessi hiljene juhannukseksikaan, kirjoitin päiväkirjaan, miten vasta nyt olen tajunnut mielikuvittelevani tosi paljon oletuksia, joille mun kateus pohjautuu tai, jotka muuten satuttavat mua. Tajusin jotenkin vasta nyt, miten naiivistikin kuvittelen, että henkilöillä, joille luulin olevani kateellinen, on jotenkin "aivan kaikki hyvin" ja heillä ei ole mitään ongelmia selviytyä tavallisesta elämästä ja töistä. Nolottaa myöntää, mutta vasta nyt olen tajunnut, että en edes tunne näitä ihmisiä, en oikeasti yhtään voi tietää olisiko heillä vaikka minkälaisia ongelmia; kaikkihan ei niistä kerro ja somessa rakennetaan kohokohtia julkaisemalla täydellistä kuvaa, mikä ei välttämättä laisinkaan kerro kokonaisuudesta.

Minulla on kaksi vanhaa, ehkä jo kohta entistäkin, ystävää, jotka myös tekevät tätä kohokohtien julkaisua somessa ja viimeksi, kun puhuin heidän kanssaan puhelimessa, meinasin pudota penkiltä, kun todellisuus paljastui; kummallakin burnout kolkuttelee, on terveysongelmia ja ollut vastoinkäymisiä vaikka mitä. Ja toinenkin oli somessa kirjoittanut elävänsä elämän parasta aikaa. Se ei siis pitänytkään oikeasti paikkaansa. Tiesin, että some on petollinen, mutta vasta nyt, kun ehdin ja ylipäänsä tajusin alkaa tutkia omia ajatuksiani muista ja kateudesta muita kohtaan, oikeasti vasta tajusin, että en tiedä heistä juuri välttämättä mitään. Nämä ihmiset, joita luulin kadehtivani eivät ole edes ystäviäni vaan vain tuttavia, joita näen lähinnä somessa.

Olinpa hölmö. Ihan kuin ei olisi muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa ja sitten oma mielikuvitukseni toimii mua vastaan. Oletteko muut huomanneet samaa?

Tajusin myös, että sieltä kateuden takaa löydän omat arvoni ja itselleni tärkeät asiat, jos vain jatkan tutkimista. Siinä mielessä tämä kateus, vaikka kuviteltuihin asioihin perustuisikin osin, on mulle mahdollisesti tärkeä suunnannäyttäjä. Kateushan ei nouse turhasta, vaan ilmeisesti itselle joillain tapaa merkityksellisistä asioista.

Toivottavasti en kirjoita itsestäänselvyyksiä tai muuten turhauta teitä lukijoita, tämä kaikki kateus ja sen tutkiminen on vain itselleni uutta. Ennen olen dissosioinut niin paljon, että joko en ole edes tuntenut tai sitten tunnistanut kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, kun lopetettiin juhannuksen vietto jo tältä vuodelta. Rauhallisesti ja selvin päin vietettiin, en käytä alkoholia enää ollenkaan.

Joka tapauksessa, aamulla, kun huomasin, ettei prosessi hiljene juhannukseksikaan, kirjoitin päiväkirjaan, miten vasta nyt olen tajunnut mielikuvittelevani tosi paljon oletuksia, joille mun kateus pohjautuu tai, jotka muuten satuttavat mua. Tajusin jotenkin vasta nyt, miten naiivistikin kuvittelen, että henkilöillä, joille luulin olevani kateellinen, on jotenkin "aivan kaikki hyvin" ja heillä ei ole mitään ongelmia selviytyä tavallisesta elämästä ja töistä. Nolottaa myöntää, mutta vasta nyt olen tajunnut, että en edes tunne näitä ihmisiä, en oikeasti yhtään voi tietää olisiko heillä vaikka minkälaisia ongelmia; kaikkihan ei niistä kerro ja somessa rakennetaan kohokohtia julkaisemalla täydellistä kuvaa, mikä ei välttämättä laisinkaan kerro kokonaisuudesta.

Minulla on kaksi vanhaa, ehkä jo kohta entistäkin, ystävää, jotka myös tekevät tätä kohokohtien julkaisua somessa ja viimeksi, kun puhuin heidän kanssaan puhelimessa, meinasin pudota penkiltä, kun todellisuus paljastui; kummallakin burnout kolkuttelee, on terveysongelmia ja ollut vastoinkäymisiä vaikka mitä. Ja toinenkin oli somessa kirjoittanut elävänsä elämän parasta aikaa. Se ei siis pitänytkään oikeasti paikkaansa. Tiesin, että some on petollinen, mutta vasta nyt, kun ehdin ja ylipäänsä tajusin alkaa tutkia omia ajatuksiani muista ja kateudesta muita kohtaan, oikeasti vasta tajusin, että en tiedä heistä juuri välttämättä mitään. Nämä ihmiset, joita luulin kadehtivani eivät ole edes ystäviäni vaan vain tuttavia, joita näen lähinnä somessa.

Olinpa hölmö. Ihan kuin ei olisi muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa ja sitten oma mielikuvitukseni toimii mua vastaan. Oletteko muut huomanneet samaa?

Tajusin myös, että sieltä kateuden takaa löydän omat arvoni ja itselleni tärkeät asiat, jos vain jatkan tutkimista. Siinä mielessä tämä kateus, vaikka kuviteltuihin asioihin perustuisikin osin, on mulle mahdollisesti tärkeä suunnannäyttäjä. Kateushan ei nouse turhasta, vaan ilmeisesti itselle joillain tapaa merkityksellisistä asioista.

Toivottavasti en kirjoita itsestäänselvyyksiä tai muuten turhauta teitä lukijoita, tämä kaikki kateus ja sen tutkiminen on vain itselleni uutta. Ennen olen dissosioinut niin paljon, että joko en ole edes tuntenut tai sitten tunnistanut kateutta.

Ihan mahtavaa! Onnittelut. 

Itse olen pysynyt poissa somesta, etten tule katkeraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, kun lopetettiin juhannuksen vietto jo tältä vuodelta. Rauhallisesti ja selvin päin vietettiin, en käytä alkoholia enää ollenkaan.

Joka tapauksessa, aamulla, kun huomasin, ettei prosessi hiljene juhannukseksikaan, kirjoitin päiväkirjaan, miten vasta nyt olen tajunnut mielikuvittelevani tosi paljon oletuksia, joille mun kateus pohjautuu tai, jotka muuten satuttavat mua. Tajusin jotenkin vasta nyt, miten naiivistikin kuvittelen, että henkilöillä, joille luulin olevani kateellinen, on jotenkin "aivan kaikki hyvin" ja heillä ei ole mitään ongelmia selviytyä tavallisesta elämästä ja töistä. Nolottaa myöntää, mutta vasta nyt olen tajunnut, että en edes tunne näitä ihmisiä, en oikeasti yhtään voi tietää olisiko heillä vaikka minkälaisia ongelmia; kaikkihan ei niistä kerro ja somessa rakennetaan kohokohtia julkaisemalla täydellistä kuvaa, mikä ei välttämättä laisinkaan kerro kokonaisuudesta.

Minulla on kaksi vanhaa, ehkä jo kohta entistäkin, ystävää, jotka myös tekevät tätä kohokohtien julkaisua somessa ja viimeksi, kun puhuin heidän kanssaan puhelimessa, meinasin pudota penkiltä, kun todellisuus paljastui; kummallakin burnout kolkuttelee, on terveysongelmia ja ollut vastoinkäymisiä vaikka mitä. Ja toinenkin oli somessa kirjoittanut elävänsä elämän parasta aikaa. Se ei siis pitänytkään oikeasti paikkaansa. Tiesin, että some on petollinen, mutta vasta nyt, kun ehdin ja ylipäänsä tajusin alkaa tutkia omia ajatuksiani muista ja kateudesta muita kohtaan, oikeasti vasta tajusin, että en tiedä heistä juuri välttämättä mitään. Nämä ihmiset, joita luulin kadehtivani eivät ole edes ystäviäni vaan vain tuttavia, joita näen lähinnä somessa.

Olinpa hölmö. Ihan kuin ei olisi muutenkin jo tarpeeksi vaikeaa ja sitten oma mielikuvitukseni toimii mua vastaan. Oletteko muut huomanneet samaa?

Tajusin myös, että sieltä kateuden takaa löydän omat arvoni ja itselleni tärkeät asiat, jos vain jatkan tutkimista. Siinä mielessä tämä kateus, vaikka kuviteltuihin asioihin perustuisikin osin, on mulle mahdollisesti tärkeä suunnannäyttäjä. Kateushan ei nouse turhasta, vaan ilmeisesti itselle joillain tapaa merkityksellisistä asioista.

Toivottavasti en kirjoita itsestäänselvyyksiä tai muuten turhauta teitä lukijoita, tämä kaikki kateus ja sen tutkiminen on vain itselleni uutta. Ennen olen dissosioinut niin paljon, että joko en ole edes tuntenut tai sitten tunnistanut kateutta.

Ihan mahtavaa! Onnittelut. 

Itse olen pysynyt poissa somesta, etten tule katkeraksi. 

Kiitos. Minäkin aiemmin lopetin joksikin aikaa ja nyt tämän kateus-jutun ja somen petollisuuden takia, aloin ajatella, että mun voisi olla hyvä rauhoittaa elämäni somelta taas. Tässä toipumisprosessissa tämäkin menee, mutta kyllä sitä käsiteltävää ja opeteltavaa olisi muutenkin jo tosi paljon.

Minä ainakin olen ihan todella kateellinen vähän kaikesta..

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ihan todella kateellinen vähän kaikesta..

Siis olen minäkin kateellinen asioista. Mutta parille ihmiselle olin vain itse kuvitellut nämä asiat todellisuudesta mitään tietämättä. "Aina ja kaikki hyvin" jne. yliyleistyksiä ja yliyksinkertaistamisia.

Mutta olen minä oikeastikin kateellinen terveydestä, työkyvystä, siitä että joitain ei melkein koskaan ahdista ja pelota ym. Jos sellaisia ihmisiä siis on. Olen kateellinen rohkeudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta ja kyvystä pitää ystävyyssuhteita. Tässä vain muutamia. Nyt aion vain yrittää käsitellä nämä asiat asioina ja poimia ne omat arvoni sieltä, enkä enää liitä niitä ihmisiin, joita en edes tunne. Minulla alkoi siis usein tulla mieleen juuri nämä pari ihmistä, joille olin kuvitellut kaiken kadehtimani. Ja sen tajusin vasta tänään, että olen todella kuvitellut, koska todellisuudessa en tiedä heistä muuta kuin somen muutamat kohokohdat ja se ei paljoa vielä kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ihan todella kateellinen vähän kaikesta..

Siis olen minäkin kateellinen asioista. Mutta parille ihmiselle olin vain itse kuvitellut nämä asiat todellisuudesta mitään tietämättä. "Aina ja kaikki hyvin" jne. yliyleistyksiä ja yliyksinkertaistamisia.

Mutta olen minä oikeastikin kateellinen terveydestä, työkyvystä, siitä että joitain ei melkein koskaan ahdista ja pelota ym. Jos sellaisia ihmisiä siis on. Olen kateellinen rohkeudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta ja kyvystä pitää ystävyyssuhteita. Tässä vain muutamia. Nyt aion vain yrittää käsitellä nämä asiat asioina ja poimia ne omat arvoni sieltä, enkä enää liitä niitä ihmisiin, joita en edes tunne. Minulla alkoi siis usein tulla mieleen juuri nämä pari ihmistä, joille olin kuvitellut kaiken kadehtimani. Ja sen tajusin vasta tänään, että olen todella kuvitellut, koska todellisuudessa en tiedä heistä muuta kuin somen muutamat kohokohdat ja se ei paljoa vielä kerro.

Ehkä yritän vielä sen verran selittää, että kun ylivireyteen voi liittyä pakkoajatuksia, niin minulla alkoi olla jo ihan sellaisiakin. Kunnes nyt tajusin, että olen kuvitellut itse lähes kaiken. Sekavaa sepustusta, mutta itsellekin uusi kokemus ja tilanne.

Kevennykseksi vähän omaa juhannusmusiikkia (oli kiva idea, kiitos omasta puolestani)

Palaan itsekin ketjuun taas levottomissa ajatuksissa. Kirjoitinkin tänne kuinka kesä on usein ollut ihan hyvää aikaa. Nyt taas kaikki ikävät jutut pyörivät liikaa mielessä. En vaan pysty unohtamaan niitä. Jotenkin jo koko kevät oli melko vaikeaa aikaa. Pyöritän ikäviä juttuja monesti kuin tauotta päässä. Ehkä olen myös jo liikaakin ulkona (yleensä tämä ok), mutta nyt jotenkin rasitun jo siitäkin paljon ja iltaisin ihan väsynyt ja levoton olo. Viime kesä meni rauhallisemmissa merkeissä, mutta kärsin silloin unettomuudesta joten en jaksanut pohtia niin paljon kaikkea. Nyt, kun energiaa on enemmän niin jaksan näköjään pohtia liikaakin kaikkea.

Samalla, vaikka kuinka yritän olla vahva ja miettiä, että olen kestänyt paljon niin en voi valehdella etteikö ikävät puheet yms lannistaisi minua. Mietin monesti onkohan tuo tai tuo ihminen kuullut minusta jotain tai tietääkö hän jotain minuun liittyvää valhetta. Tämä mielessä, vaikka en ole edes tekemisissä ihmisten kanssa täällä sen enempää. Alkaa vaan miettiä kaikkea. Samoin se on surullista että tavallaan tämäkin paikka on nyt nähty. En voi oikein koskaan tutustua täällä ihmisiin tai luottaa heihin. Tiedän, etteivät kaikki puhu tai ole "pahoja", mutta liian pieni paikka varmaan "erottautua" ikävistä jutuista kunnolla. Näin alkaa ehkä vähitellen ahdistaa tämä paikka. Muuten en valittaisi ja pieni osa minusta tykkää luonnosta yms täällä. Luen muiden viestit ajalla läpi. Musiikista itsekin otan aina voimaa ja tykkään monenlaisesta. Kesästä vielä se, että vaikka ok aikaa niin levotonta monesti.

Itseäkin vähän "pelottaa" mökkiseurueet yms metelöivät tyypit. Jokin ikävä juttu tulee mieleen.

Ootteko kuunnelleet Simon Gilhamiä TikTokissa? Tykkään miehen tyylistä. Ei mitään jaarittelua, vaan asiat lyhyesti. Monesti olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko kuunnelleet Simon Gilhamiä TikTokissa? Tykkään miehen tyylistä. Ei mitään jaarittelua, vaan asiat lyhyesti. Monesti olen samaa mieltä.

En käytä TikTokia, koska se on kiinalainen, mutta kuka tämä tyyppi on? Mietin voisiko sen löytää muualtakin kuin tiktokista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko kuunnelleet Simon Gilhamiä TikTokissa? Tykkään miehen tyylistä. Ei mitään jaarittelua, vaan asiat lyhyesti. Monesti olen samaa mieltä.

En käytä TikTokia, koska se on kiinalainen, mutta kuka tämä tyyppi on? Mietin voisiko sen löytää muualtakin kuin tiktokista.

Usein samat videot on youtubessa shorteina.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ihan todella kateellinen vähän kaikesta..

Saako kysyä, miten sä käsittelet sun kateutta?

Mä oon vältellyt musiikkia jo useamman vuoden, kun menen yleensä siitäkin ylivireäksi. Jostain luin lyhykäisesti, että trauman hoidossa uutta olisi ylivireyteen meneminen ja siihen totuttautuminen. Harmitti, että hävitin lähteen, koska olisi kiinnostanut tietää lisää. Käsitin, että ylivireyteen totuttautumisen lisäksi siinä olisi olennaista uusien säätelytaitojen oppiminen, vaikka sitä varmaan moni meistä tekee jo muutenkin.

Joka tapauksessa aloin harkita musiikin suunnitelmallista kuuntelua ja kokeilla totutella sen(kin) aiheuttamaan ylivireyteen ja tietenkin säädellä sitä jo opituilla keinoilla. Musiikki tekee kuitenkin mielialalle niin hyvää, että siitä saattaisi olla hyötyä ainaiseen pahoin voimiseeni.

Mietin vielä sitäkin, että onko muillakin jatkuvaa huolestuneisuutta ja levottomuutta asioihin liittyen? Itse ainakin murehdin kaikkea paljon. Osa omaan persoonaan yms liittyen, osa taas ikävien kokemusten tuomaa jännitystä, loput muuta yleistä huolta esim rahojen riittämiseen yms juttuihin. Jatkuvasti jokin juttu murheen aiheena. En oikein voi rauhoittua jos en keksi ratkaisua. Osa minusta myös kaipaa muutosta, osa taas pelkää uutta ja tykkää vanhasta tutusta. Hyvin ristiriitaista välillä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vältellyt musiikkia jo useamman vuoden, kun menen yleensä siitäkin ylivireäksi. Jostain luin lyhykäisesti, että trauman hoidossa uutta olisi ylivireyteen meneminen ja siihen totuttautuminen. Harmitti, että hävitin lähteen, koska olisi kiinnostanut tietää lisää. Käsitin, että ylivireyteen totuttautumisen lisäksi siinä olisi olennaista uusien säätelytaitojen oppiminen, vaikka sitä varmaan moni meistä tekee jo muutenkin.

Joka tapauksessa aloin harkita musiikin suunnitelmallista kuuntelua ja kokeilla totutella sen(kin) aiheuttamaan ylivireyteen ja tietenkin säädellä sitä jo opituilla keinoilla. Musiikki tekee kuitenkin mielialalle niin hyvää, että siitä saattaisi olla hyötyä ainaiseen pahoin voimiseeni.

MInä tykkään käydä ylivireisessä tilassa ja muutenkin toive olisi ikuinen lievä ylivireys. Alivireänä olen vain jossain sumussa ja elämä lipuu ohi. Sitten olen ongelmissa, kun en saa itseäni nostettua edes hetkellisesti ylivireyteen minkään kikkakonstin avulla. 

Minä tosin en koe pahoinvointia, kuten kirjoitin menen alivireänä vaan "pois" eli en kärsi silloin muusta kuin siitä, että mikään ei suju. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin vielä sitäkin, että onko muillakin jatkuvaa huolestuneisuutta ja levottomuutta asioihin liittyen? Itse ainakin murehdin kaikkea paljon. Osa omaan persoonaan yms liittyen, osa taas ikävien kokemusten tuomaa jännitystä, loput muuta yleistä huolta esim rahojen riittämiseen yms juttuihin. Jatkuvasti jokin juttu murheen aiheena. En oikein voi rauhoittua jos en keksi ratkaisua. Osa minusta myös kaipaa muutosta, osa taas pelkää uutta ja tykkää vanhasta tutusta. Hyvin ristiriitaista välillä.

https://www.prisma.fi/tuotteet/110653938/valtavaara-huolena-huolehtimin…

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vältellyt musiikkia jo useamman vuoden, kun menen yleensä siitäkin ylivireäksi. Jostain luin lyhykäisesti, että trauman hoidossa uutta olisi ylivireyteen meneminen ja siihen totuttautuminen. Harmitti, että hävitin lähteen, koska olisi kiinnostanut tietää lisää. Käsitin, että ylivireyteen totuttautumisen lisäksi siinä olisi olennaista uusien säätelytaitojen oppiminen, vaikka sitä varmaan moni meistä tekee jo muutenkin.

Joka tapauksessa aloin harkita musiikin suunnitelmallista kuuntelua ja kokeilla totutella sen(kin) aiheuttamaan ylivireyteen ja tietenkin säädellä sitä jo opituilla keinoilla. Musiikki tekee kuitenkin mielialalle niin hyvää, että siitä saattaisi olla hyötyä ainaiseen pahoin voimiseeni.

Minulla oli myös aika jolloin en voinut kuunnella musiikkia. Eräs talvi ja kevät, kun voin huonosti ja oli unettomuutta. Silloin huomasin oloni vaan pahenevan musiikin myötä. Tuli jotenkin levoton olo siitä ja se tuntui liian kovalta, vaikka hiljaa kuuntelin. Lopulta, kun oloni parani aloin taas vähitellen aloittaa musiikin kuuntelun.