Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksiannon ei tarvitse tarkoittaa hyväksymistä. Väkivaltaa ei voi eikä pidä milloinkaan hyväksyä.
Jos väkivalta saattaa jatkua (eli on väkivaltainen ihmissuhde eikä yksittäinen hyökkäys) niin ensin pitää pelastaa itsensä ja lähteä pois. Vasta sen jälkeen on nämä muut asiat.Ehkä on kuitenkin parempi olla niin, että ei ole katkera. Katkeruus kuluttaa.
Sen pitää olla vapaa valinta, ei painostuksen tai vaatimisen alla tehty. Itsensä tai toisen pakottaminen ei toimi.
Itsellä ongelma ei ole ollut anteeksiannon puute, vaan päinvastoin tekojen väheksyminen. Olen lapsena ollut tilanteessa, jossa minun on ollut pakko kiintyä väkivaltaiseen ihmiseen, koska se oli samalla ainut ihminen joka tarjosi hoivaa ja olin siitä hoivasta riippuvainen. Joten jouduin ajattelemaan, että se muu huolenpito on tärkeämpää ja väkivalta sivuseikka. Myöhemmin heräsin, että ajattelen samoin myös avioliitossani. Muuten hyvä mies, mitä nyt pari kertaa lyönyt hampaat sisään, mutta eihän kukaan ole täydellinen. Edelleen takaraivossa kaihertaa ajatus, että jätin hyvän miehen ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajusin, että joskus kun olen kertonut vähän jotain traumoistani tai elämäntilanteestani tai yksinäisyydestäni jollekin niin vastaukset on aina "kauheaa", "kamalaa", "miten sinä kestät", mutta ikinä kukaan ei ole tarjoutunut mitenkään olemaan esimerkiksi avuksi missään. Tuo kauhistelu ilman mitään jatkoa siihen on siten jättänyt vaan pahemman olon.
Minulla useimmilla ystävillä on saman tason traumoja tai jopa pahempia. Ehkä me rikkinäiset vedetään toisiamme puoleensa.
Tosi hienoa, että pystytte tukemaan toisianne. Haluaisin syvempiä ihmissuhteita, mutten oikein jaksa muiden ongelmia enää omien lisäksi. Olen ollut aivan liikaa todella nuoresta asti uskotun kuuntelijan roolissa. Enää siihen löydy voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Minut kirjattiin aiemmin vuosia sitten vasten tahtoani ulos psykiatrian poliklinikalta, koska vaikutin kuulemma sen verran hyvältä. En ollut silloin asiasta samaa mieltä. Sen jälkeen meni luotto siihen, että tarvittaessa kyllä pääsee keskustelemaan ammattilaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman hyvää parisuhdetta ja lapsia jäin, kun lapsuus ja nuoruus pelkkää väkivaltaa sadistin psykopaattisen vanhemman lapsena.
Olen katunut koko ikäni etten tappanut sitä nuorena, kun sitä eniten halusin, olisin ollut vain muutaman vuoden max. kolme vankilassa,
sen sijaan minun elämäni tuhoaminen jatkui vielä pitkälle aikuisuuteen ja menetin työkykyni, kykyni ihmissuhteisiin, kaikkeen.En pysty kuvittelemaan mikä asia elämässäni olisi voinut mennä huonommin jos olisin saanut kostoni, itsetunnon rippeeni takaisin, ehkä jopa jotain tukea, mutta ennenkaikkea se kaikenkattava pahuus olisi häipynyt kuin tuhka tuuleen,
tuskin olisin jäänyt niin yksin tässä vaihtoehtoisessa elämässä, jossa olisin tehnyt jotain pelastaakseni itseni.
Luin tän viestin monta kertaa ihmetellen, että olenko muka kirjoittanut tähän ketjuun joskus, mutta en mä ole.
Muutenkin uskomattoman samaistuttavia viestejä ketju täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
Kokemukseni mukaan psykologit voivat myös vähätellä asiakkaan ongelmia aika kevyellä mutu-tuntumalla.
Terapiaan hakeutuminen ei tietenkään edellytetä diagnooseja, mutta niistä on apua, jos terapian toivoo olevan Kelan korvaamaa.
Pitkän terapian maksaminen omasta pussista ei läheskään kaikilta onnistu.
Suurinta osa mt-diagnooseista ei asetetaan pysyviksi. Diagnoosi annetaan vastaanotolla, jotta asiakas saisi ongelmiinsa helpommin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
En ota kantaa siihen kuka on sairas ja kuka ei. Totean vain ettei esimerkiksi masennus vaadi lääkärin tapaamista tai diagnooseja.. Diagnoosi on vain tapa todeta jonkin asian tila sillä hetkellä.
Traumat ovat pilanneet sen, mikä minusta on tullut. Haluaisin olla parempi, ehjempi ja vahvempi mutta en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
En ota kantaa siihen kuka on sairas ja kuka ei. Totean vain ettei esimerkiksi masennus vaadi lääkärin tapaamista tai diagnooseja.. Diagnoosi on vain tapa todeta jonkin asian tila sillä hetkellä.
Siksi sanoinkin erikseen, etten täytä kriteereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
En ota kantaa siihen kuka on sairas ja kuka ei. Totean vain ettei esimerkiksi masennus vaadi lääkärin tapaamista tai diagnooseja.. Diagnoosi on vain tapa todeta jonkin asian tila sillä hetkellä.
Siksi sanoinkin erikseen, etten täytä kriteereitä.
Kenen mielestä? Onko tuo mielipide oma, psykologin vai lääkärin? Lääkäriä pidän näistä tahoista pätevimpänä tahona arvioimaan täyttyvätkö sairauden kriteerit vai eivät. Eihän sielläkään tietenkään esimerkiksi masennuksesta tarvitse kertoa, ellei tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
Kokemukseni mukaan psykologit voivat myös vähätellä asiakkaan ongelmia aika kevyellä mutu-tuntumalla.
Terapiaan hakeutuminen ei tietenkään edellytetä diagnooseja, mutta niistä on apua, jos terapian toivoo olevan Kelan korvaamaa.
Pitkän terapian maksaminen omasta pussista ei läheskään kaikilta onnistu.Suurinta osa mt-diagnooseista ei asetetaan pysyviksi. Diagnoosi annetaan vastaanotolla, jotta asiakas saisi ongelmiinsa helpommin apua.
Tiedän, on todellakin hirveän vaikea päästä minkään sortin edes osittain korvattuun terapiaan ns terveen papereilla, ainoana perusteena että on traumataustaa, tunnelukkoja ja kiintymyssuhteen ongelmia.
Olisi muuten ehkä seuraavassa sukupolvessa vähän vähemmän traumatisoituneita, jos esim perheneuvolan kautta pääsisi terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
Kokemukseni mukaan psykologit voivat myös vähätellä asiakkaan ongelmia aika kevyellä mutu-tuntumalla.
Terapiaan hakeutuminen ei tietenkään edellytetä diagnooseja, mutta niistä on apua, jos terapian toivoo olevan Kelan korvaamaa.
Pitkän terapian maksaminen omasta pussista ei läheskään kaikilta onnistu.Suurinta osa mt-diagnooseista ei asetetaan pysyviksi. Diagnoosi annetaan vastaanotolla, jotta asiakas saisi ongelmiinsa helpommin apua.
Tiedän, on todellakin hirveän vaikea päästä minkään sortin edes osittain korvattuun terapiaan ns terveen papereilla, ainoana perusteena että on traumataustaa, tunnelukkoja ja kiintymyssuhteen ongelmia.
Olisi muuten ehkä seuraavassa sukupolvessa vähän vähemmän traumatisoituneita, jos esim perheneuvolan kautta pääsisi terapiaan.
Ehkä sitä ns. sairaan stigmaa ei pitäisi niin älyttömästi pelätä. Maa on täynnä sukuja, joissa ihmisillä on vaikka minkälaista psyykkistä oireilua, mutta apua siihen ei haeta, kun pelätään hullun leimaa. Sitten kaikki ympärillä kärsivät hoitamattomista ongelmista. Oireileva henkilö säästyi sentään lääkärikäynnit väliin jättämällä joutumasta käsittelemään sitä ajatusta, ettei hänen mielenterveytensä tila taida olla kovin kummoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
En ota kantaa siihen kuka on sairas ja kuka ei. Totean vain ettei esimerkiksi masennus vaadi lääkärin tapaamista tai diagnooseja.. Diagnoosi on vain tapa todeta jonkin asian tila sillä hetkellä.
Siksi sanoinkin erikseen, etten täytä kriteereitä.
Kenen mielestä? Onko tuo mielipide oma, psykologin vai lääkärin? Lääkäriä pidän näistä tahoista pätevimpänä tahona arvioimaan täyttyvätkö sairauden kriteerit vai eivät. Eihän sielläkään tietenkään esimerkiksi masennuksesta tarvitse kertoa, ellei tahdo.
Kuten sanoit, eihän sille lääkärillekään tarvitse masennuksesta kertoa. Eli onko sillä väliä, ketkä kaikki ovat sitä mieltä ettei kriteerit täyty, kun ei se ammattilainenkaan (tai monta ammattilaista) ole välttämättä oikeassa? Olemmeko nyt sitä mieltä, ettei yksikään ihminen voi sanoa ettei hänellä ole mielenterveyden sairautta?
Eikä se oikeastaan ole edes oleellista. Pointtini oli se, että ihminen jolla ei ole sen paremmin diagnosoitua kuin diagnosoimatonta sairautta voi silti kärsiä traumasta ja hyötyä terapiasta. Trauma voi laukaista sairauden tai altistaa sille (PTSD mukaanlukien), mutta trauman läpikäyminen ei vielä itsessään ole automaattisesti mikään sairaus. Siitä voi tietysti olla eri mieltä, mutta en usko yhdenkään ammattilaisen olevan.
Sen lisäksi, että silloinkin kun ihmisellä on sekä trauma että mielenterveyden häiriö ei näiden paraneminen välttämättä kulje käsi kädessä. Tiedän tapauksia, joissa masennuksesta on toivuttu täysin ilman merkittävää muutosta itse traumaan. Varmaan jopa tyypillistä silloin, kun traumapotilaan masennus lääkitään pois ilman terapiaa. Silloinkin tilanne voi olla se, että ihmisellä on merkittävä trauma ilman ajankohtaista mielenterveyden häiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
En käy vääntämään asiasta kanssasi. Jos olet sitä mieltä, että kaikki ihmisten solmut ja ongelmat ovat automaattisesti sairauksia, niin saat toki sitä mieltä olla. Tässä asiassa olet valitettavasti vaan aika yksiselitteisesti väärässä, kuten kuka hyvänsä ammattilainen voinee sinulle kertoa.
En ota kantaa siihen kuka on sairas ja kuka ei. Totean vain ettei esimerkiksi masennus vaadi lääkärin tapaamista tai diagnooseja.. Diagnoosi on vain tapa todeta jonkin asian tila sillä hetkellä.
Siksi sanoinkin erikseen, etten täytä kriteereitä.
Kenen mielestä? Onko tuo mielipide oma, psykologin vai lääkärin? Lääkäriä pidän näistä tahoista pätevimpänä tahona arvioimaan täyttyvätkö sairauden kriteerit vai eivät. Eihän sielläkään tietenkään esimerkiksi masennuksesta tarvitse kertoa, ellei tahdo.
Kuten sanoit, eihän sille lääkärillekään tarvitse masennuksesta kertoa. Eli onko sillä väliä, ketkä kaikki ovat sitä mieltä ettei kriteerit täyty, kun ei se ammattilainenkaan (tai monta ammattilaista) ole välttämättä oikeassa? Olemmeko nyt sitä mieltä, ettei yksikään ihminen voi sanoa ettei hänellä ole mielenterveyden sairautta?
Eikä se oikeastaan ole edes oleellista. Pointtini oli se, että ihminen jolla ei ole sen paremmin diagnosoitua kuin diagnosoimatonta sairautta voi silti kärsiä traumasta ja hyötyä terapiasta. Trauma voi laukaista sairauden tai altistaa sille (PTSD mukaanlukien), mutta trauman läpikäyminen ei vielä itsessään ole automaattisesti mikään sairaus. Siitä voi tietysti olla eri mieltä, mutta en usko yhdenkään ammattilaisen olevan.
Sen lisäksi, että silloinkin kun ihmisellä on sekä trauma että mielenterveyden häiriö ei näiden paraneminen välttämättä kulje käsi kädessä. Tiedän tapauksia, joissa masennuksesta on toivuttu täysin ilman merkittävää muutosta itse traumaan. Varmaan jopa tyypillistä silloin, kun traumapotilaan masennus lääkitään pois ilman terapiaa. Silloinkin tilanne voi olla se, että ihmisellä on merkittävä trauma ilman ajankohtaista mielenterveyden häiriötä.
Et taida olla lääkäri? Kannattaisi vilkaista käypä hoito -suosituksia, ettei kirjoittelisi masennuksen hoidosta ihan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.
Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):
Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.C-ptsd (monimuotoinen ptsd):
Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.Lisäksi:
Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)
akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)Ei minulla ainakaan ole mitään diagnoosia vaikka traumataustaa onkin. Ei trauman jälkitila ole automaattisesti mikään sairaus.
Tästä ei käy oikein ilmi millaisia traumoja sinulla on. Monella traumoista kärsivällä on diagnoosi nimenomaan siksi, että saisivat toipumiseen apua. Usein tuen saaminen vaatii lääkärin antaman diagnoosin. Mt-diagnoosin puuttuminen ei sinällään kerro mielenterveydestä muuta kuin sen, ettei ole asioinut lääkärissä.
En ole itsekään useampaan vuoteen käynyt, joten enää aiemmista diagnooseista ei tarvitse kertoa esimerkiksi vakuutusta hakiessa. En siltikään voi kovin kummoisesti, mutten ole jaksanut mennä lääkäriin, koska tuntuu että apua on melko huonosti saatavilla.
Rankkaa väkivaltaa lapsuudessa. Tämä heijastuu omaan vanhemmuuteen ja sitä on puitu psykologin kanssa. Minkään sairauden kriteerejä en kuitenkaan täytä. Yksittäisiä piirteitä on kyllä mm epävakaasta persoonallisuudesta, mutta niin lievänä että ne lasketaan vielä pikemminkin ominaisuuksiksi kuin sairaudeksi.
Ei siis ollut tarkoitus leuhkia diagnoosin puutteella tai sanoa, että mielenterveysongelmia pitäisi hävetä. Vaan tuoda esiin seikka, että vaikean kokemukset ja niiden näkyminen elämässä ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi joku sairaus. Eihän ylipäänsä kaikki terapiassa käyvät ole sairaita. Oli se sitten trauman takia tai muusta syystä esim pariterapia. Ihminen voi kärsiä vaikkapa tunnelukosta olematta varsinaisesti sairas.
Oletko koskaan käynyt psykiatrilla vai onko tuo oma mielipiteesi? Psykologit eivät anna diagnooseja.
Kokemukseni mukaan psykologit voivat myös vähätellä asiakkaan ongelmia aika kevyellä mutu-tuntumalla.
Terapiaan hakeutuminen ei tietenkään edellytetä diagnooseja, mutta niistä on apua, jos terapian toivoo olevan Kelan korvaamaa.
Pitkän terapian maksaminen omasta pussista ei läheskään kaikilta onnistu.Suurinta osa mt-diagnooseista ei asetetaan pysyviksi. Diagnoosi annetaan vastaanotolla, jotta asiakas saisi ongelmiinsa helpommin apua.
Tiedän, on todellakin hirveän vaikea päästä minkään sortin edes osittain korvattuun terapiaan ns terveen papereilla, ainoana perusteena että on traumataustaa, tunnelukkoja ja kiintymyssuhteen ongelmia.
Olisi muuten ehkä seuraavassa sukupolvessa vähän vähemmän traumatisoituneita, jos esim perheneuvolan kautta pääsisi terapiaan.
Ehkä sitä ns. sairaan stigmaa ei pitäisi niin älyttömästi pelätä. Maa on täynnä sukuja, joissa ihmisillä on vaikka minkälaista psyykkistä oireilua, mutta apua siihen ei haeta, kun pelätään hullun leimaa. Sitten kaikki ympärillä kärsivät hoitamattomista ongelmista. Oireileva henkilö säästyi sentään lääkärikäynnit väliin jättämällä joutumasta käsittelemään sitä ajatusta, ettei hänen mielenterveytensä tila taida olla kovin kummoinen.
En minä ainakaan mitään leimaa pelkää jos sitä luulet. Ei nyt vaan kriteerit täyty niin ei täyty. Tyyliin vaaditaan listasta kuusi kohtaa mutta täyttyy vain neljä (ei kannata tarttua lukuihin, oli vain esimerkki).
Mulla on dg PTSD ja terapeuttini, joka on myös psykologi, sanoo aina, että en ole mieleltäni sairas vaan vaurioitunut. Tuli vaan mieleen. PTSD on häiriö, kun taas esim.skitsofrenia on sairaus.
- eri
Alue: Aihe vapaa
Mulla on varmaan se ongelma tuossa että ystävyyteen pitäisi kai olla jotain muutakin päässä kuin kaikki nämä vaikeat oireet ja ongelmat ja muistot, mutta ei ole. Kotona ollessa tykkään lähinnä tuijottaa kaukaisuuteen tai selailla aivottomasti nettiä. Ei ole mitään kiinnostuksen kohteita tai mitään "pilkettä silmäkulmassa" tai huumoria tai mitään. Myös olen vissiin jotenkin väärällä tavalla todella lapsellinen ikäisekseni, sitä on muutamaan kertaan kommentoitu.