Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.

Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):

Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

C-ptsd (monimuotoinen ptsd):

Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.

Lisäksi:

Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)

akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)

Mun virallinen diagnoosi on PTSD, mutta terapeutin arvioimana C-ptsd..

Vierailija kirjoitti:

Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.

Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):

Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

C-ptsd (monimuotoinen ptsd):

Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.

Lisäksi:

Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)

akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)

Mielestäni minulla on c-ptsd, mutta lääkäri on aikanaan diagnosoinut vain ptsd:n traumaattisen tapahtuman jälkeen. Sekin poistui, kun tapahtumasta oli aikaa, jolloin tilalle tuli masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit. Häiritsevät traumatakaumat kuitenkaan eivät silloin olleet poistuneet.

En haluaisi laittaa tänne omadiagnooseja. En usko, että c-ptsd diagnoosia on kovin helppoa saada, koska se käsittääkseni suomalaisessa terveydenhuollossa tunnetaan melko huonosti.

Minulla on lapsuudesta c-ptsd ja sitten melko hyvässä vaiheessa oleva ptsd ihan eri jutusta. Olen jotain tänne kirjoitellut. Se c-ptsd on se, joka uuvuttaa, mutta ptsd veti kyllä niin kierroksille, että keskittymiskyky hajosi täysin, etenkin kun alla tuo c-ptsd.  Uskon, että tuo ptsd hoituu tuosta itsestäänkin pikku hiljaa vuoden terapialla, mutta tuota lapsuusajan ja koko elämän ongelmavyyhtiä on alettu nyt purkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.

Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):

Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

C-ptsd (monimuotoinen ptsd):

Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.

Lisäksi:

Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)

akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)

Mielestäni minulla on c-ptsd, mutta lääkäri on aikanaan diagnosoinut vain ptsd:n traumaattisen tapahtuman jälkeen. Sekin poistui, kun tapahtumasta oli aikaa, jolloin tilalle tuli masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit. Häiritsevät traumatakaumat kuitenkaan eivät silloin olleet poistuneet.

En haluaisi laittaa tänne omadiagnooseja. En usko, että c-ptsd diagnoosia on kovin helppoa saada, koska se käsittääkseni suomalaisessa terveydenhuollossa tunnetaan melko huonosti.

c-ptsd on aina omadiagnoosi, koska se ei ole vielä virallinen tautiluokituksessa. Siksi c-ptsd -potilaat luokitellaan joko masentuneiksi, ptsd-potilaiksi, ahdistuneiksi tms. sopivalta tuntuva, mutta se c-ptsd on se siellä taustalla kuitenkin lähtösyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, kun kirjoitatte kokemuksistanne niin laittaisitteko kommenttiin onko teillä c-ptsd vai ptsd. Olisi varmasti monille tätä ketjua lukeville selkeyttävää.

Ptsd (traumanjälkeinen stressihäiriö):

Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä. Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta. Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä. Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta. Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

C-ptsd (monimuotoinen ptsd):

Olennaisina eroina ICD-10:n PTSD-kriteereihin monimuotoisessa PTSD:ssä vakava stressialtistus voi olla pitkäkestoinen. Oirekuvan pitää täyttää PTSD:n ydinkriteerit (vähintään 1 uudelleen kokemisen oire, vähintään 1 välttelyn oire ja vähintään 1 ylivireyden oire) jossain vaiheessa taudin kulkua. Oirekuvaan kuuluu lisäksi ongelmia tunteiden säätelyssä, jatkuva kielteinen minäkäsitys ja vaikeus ylläpitää pysyviä ihmissuhteita. Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla. Yhdistelmä vastaa pitkälti ICD-10:n diagnoosia "Tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos" (F62.0). Englantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa monimuotoinen PTSD liittyi erityisesti nuoreen ikään ja interpersonaalisiin vaikeuksiin.

Lisäksi:

Akuutti stressireaktio (ASR, ICD-10)

akuutti stressihäiriö (ASD, DSM-5)

Mielestäni minulla on c-ptsd, mutta lääkäri on aikanaan diagnosoinut vain ptsd:n traumaattisen tapahtuman jälkeen. Sekin poistui, kun tapahtumasta oli aikaa, jolloin tilalle tuli masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit. Häiritsevät traumatakaumat kuitenkaan eivät silloin olleet poistuneet.

En haluaisi laittaa tänne omadiagnooseja. En usko, että c-ptsd diagnoosia on kovin helppoa saada, koska se käsittääkseni suomalaisessa terveydenhuollossa tunnetaan melko huonosti.

c-ptsd on aina omadiagnoosi, koska se ei ole vielä virallinen tautiluokituksessa. Siksi c-ptsd -potilaat luokitellaan joko masentuneiksi, ptsd-potilaiksi, ahdistuneiksi tms. sopivalta tuntuva, mutta se c-ptsd on se siellä taustalla kuitenkin lähtösyy. 

Dissosiaatiohäiriökin tunnistetaan terveydenhuollossa traumatisoituneilla huonosti. Vaikean häiriön diagnosointiin voi mennä vuosia, lievempänä dissosiaatiota tuskin edes havaitaan. Lisätietoa: https://www.duodecimlehti.fi/duo95941

Minulla on määrittämätön dissosiaatiohäiriö joka diagnosoitiin 10 v oireiden alkamisesta. Sen lisäksi toistuvia vakavia masennuksia ja pakko-oireinen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on määrittämätön dissosiaatiohäiriö joka diagnosoitiin 10 v oireiden alkamisesta. Sen lisäksi toistuvia vakavia masennuksia ja pakko-oireinen häiriö.

Järkyttävää kuinka pitkään diagnoosia joutuu odottamaan. Inhimillisen kärsimyksen määrä on suuri, jos hoidosta ei ole apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on määrittämätön dissosiaatiohäiriö joka diagnosoitiin 10 v oireiden alkamisesta. Sen lisäksi toistuvia vakavia masennuksia ja pakko-oireinen häiriö.

Järkyttävää kuinka pitkään diagnoosia joutuu odottamaan. Inhimillisen kärsimyksen määrä on suuri, jos hoidosta ei ole apua.

Joo, sitä ennen kävin jopa 3 vuotta terapiassa jossa terapeutti väitti että mitään traumatisoivia asioita mistä kerroin ei ole oikeasti tapahtunut. Syynä varmaan minulle annettu epävakaa persoonallisuushäiriödiagnoosi, eli terapeutti kai päätteli että valehtelen vain kaikesta. Terapian lopuksi päädyin jälleen mielisairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on määrittämätön dissosiaatiohäiriö joka diagnosoitiin 10 v oireiden alkamisesta. Sen lisäksi toistuvia vakavia masennuksia ja pakko-oireinen häiriö.

Järkyttävää kuinka pitkään diagnoosia joutuu odottamaan. Inhimillisen kärsimyksen määrä on suuri, jos hoidosta ei ole apua.

Joo, sitä ennen kävin jopa 3 vuotta terapiassa jossa terapeutti väitti että mitään traumatisoivia asioita mistä kerroin ei ole oikeasti tapahtunut. Syynä varmaan minulle annettu epävakaa persoonallisuushäiriödiagnoosi, eli terapeutti kai päätteli että valehtelen vain kaikesta. Terapian lopuksi päädyin jälleen mielisairaalaan.

Voi järkytys! Tässä juuri tulee se traumatisoituneen ihmisen rajattomuus. Terverajainen ihminen ei olisi mennyt enää tuolle terapeutille sen jälkeen, kun olisi tullut siellä mitätöidyksi. Traumatisoitunut meni kiltisti, kun on tottunut, että hänen rajojaan ei tarvitse kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on määrittämätön dissosiaatiohäiriö joka diagnosoitiin 10 v oireiden alkamisesta. Sen lisäksi toistuvia vakavia masennuksia ja pakko-oireinen häiriö.

Järkyttävää kuinka pitkään diagnoosia joutuu odottamaan. Inhimillisen kärsimyksen määrä on suuri, jos hoidosta ei ole apua.

Joo, sitä ennen kävin jopa 3 vuotta terapiassa jossa terapeutti väitti että mitään traumatisoivia asioita mistä kerroin ei ole oikeasti tapahtunut. Syynä varmaan minulle annettu epävakaa persoonallisuushäiriödiagnoosi, eli terapeutti kai päätteli että valehtelen vain kaikesta. Terapian lopuksi päädyin jälleen mielisairaalaan.

Voi järkytys! Tässä juuri tulee se traumatisoituneen ihmisen rajattomuus. Terverajainen ihminen ei olisi mennyt enää tuolle terapeutille sen jälkeen, kun olisi tullut siellä mitätöidyksi. Traumatisoitunut meni kiltisti, kun on tottunut, että hänen rajojaan ei tarvitse kunnioittaa. 

Jep, ajattelin vaan että okei, ehkä mitään ei ole sitten tapahtunut. Skippailin tosi paljon käyntejä koska en kokenut hyötyväni niistä eikä terapeutti siihenkään puuttunut millään tavalla. Mutta jatkoin kiltisti käymisiä silti.

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhempi ei ole koskaan luonut lapselle tunnetta siitä, että tämä on riittävä ja yrittänyt riittävän kovasti ja saavuttanut jotain, mistä voi itse olla ylpeä tai muut ylpeitä hänen puolestaan, lapsi suorittaa aikuisenakin burn outiin asti - kukaan ei ole kertonut, että tässä riittä, onnistuit, nyt saat ja pitää levätä. Olet riittävä ja hyvä ja sellaisenaankin hyväksytty ja rakastettu ilman tekoja. 

Meillä kotona ysipuolen keskiarvo lukiosta ja ällän paperit eivät riittäneet saamaan aikaan yhtään kehua eikä edes kysymystä, että mihin nyt sitten mahdollisesti haluaisin suuntautua. 

On ollut ihana kuulla, kun ystävät sanovat, miten he ovat ylpeitä lapsistaan ja ilmaisevat sen myös lapsilleen. 

Hävettää mainita tätä, mutta minä huomasin kadehtivani työkaverin lasta, kun hän kertoi miten auttaa jo omillaan asuvaa lastaan, jotta tämä pärjäisi hyvin. Olisin niin halunnut itselleni tuollaisen rakastavan ka huolehtivan vanhemman.

Mä oon tosi kateellinen kaikille hyvinhuolehdituille lapsille, olen aina ollut. Oli niin musertavaa kun vanhemmat oli itselle niin välinpitämättömiä. Minulla oli kaveri jolla oli oikea superäiti mikä ei yhtään auttanut asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen yliymmärtänyt ja antanut pyytämättä anteeksi. Siksi kaikki loukkaantuminen, viha ja suru on tuntematta ja käsittelemättä ja olen jatkanut hyvän ihmisen kynnysmattoelämää. En aio jatkaa enää.

Yhteiskunnassa on todella vahva normi, ettei hyvä ihminen saa olla vihainen, vaan suhtautuu muihin hyväksyvästi ja anteeksi antaen. Ei tarvitse antaa vääryyksiä anteeksi. Elämä jatkuu joka tapauksessa, koska aika ei pysähdy. Tunteiden kokeminen ns. raakana on todella tärkeää. Silloin tuska vähitellen helpottuu.

Jos sen sijaan tunteet yrittää älyllistää ja sivuuttaa selittämällä itselleen ikävästi toimineen ihmisen tehneen varmasti parhaansa, ei tuskaa toiminnan seurauksista sinulle pysty kunnolla käymään läpi.

Suru ja viha eivät tunnu hyvältä, mutta ne on tärkeää kohdata, vaikka ulkopuoliset asiaa paheksuisivat. Vuosien vääryyksien jättämät tunnejäljet eivät poistu hetkessä.

Narsisti ei osaa käsitellä/selittää tunteitaan eivätkä välitä toisten tunteista, syy miksi lähes jokainen trauma on narsistin aiheuttama.

Ghostaus on narsistin yksi yleisimmistä tuntomerkeistä. Narsisti ei omaa myötätuntoa, siksi he eivät harrasta anteeksi antamista tai selitä tekojaan. Jos maailmassa ei olisi narsisteja, traumoja syntyisi lähinnä onnettomuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen yliymmärtänyt ja antanut pyytämättä anteeksi. Siksi kaikki loukkaantuminen, viha ja suru on tuntematta ja käsittelemättä ja olen jatkanut hyvän ihmisen kynnysmattoelämää. En aio jatkaa enää.

Yhteiskunnassa on todella vahva normi, ettei hyvä ihminen saa olla vihainen, vaan suhtautuu muihin hyväksyvästi ja anteeksi antaen. Ei tarvitse antaa vääryyksiä anteeksi. Elämä jatkuu joka tapauksessa, koska aika ei pysähdy. Tunteiden kokeminen ns. raakana on todella tärkeää. Silloin tuska vähitellen helpottuu.

Jos sen sijaan tunteet yrittää älyllistää ja sivuuttaa selittämällä itselleen ikävästi toimineen ihmisen tehneen varmasti parhaansa, ei tuskaa toiminnan seurauksista sinulle pysty kunnolla käymään läpi.

Suru ja viha eivät tunnu hyvältä, mutta ne on tärkeää kohdata, vaikka ulkopuoliset asiaa paheksuisivat. Vuosien vääryyksien jättämät tunnejäljet eivät poistu hetkessä.

Narsisti ei osaa käsitellä/selittää tunteitaan eivätkä välitä toisten tunteista, syy miksi lähes jokainen trauma on narsistin aiheuttama.

Ghostaus on narsistin yksi yleisimmistä tuntomerkeistä. Narsisti ei omaa myötätuntoa, siksi he eivät harrasta anteeksi antamista tai selitä tekojaan. Jos maailmassa ei olisi narsisteja, traumoja syntyisi lähinnä onnettomuuksista.

Aika moni ihminen menee elämänsä laput silmillä ja sulkee silmänsä kaikenlaisilta epäkohdilta. En tiedä paljoakaan narsisteja on, mutta monella ns. keskivertotyypillä tuntuu olevan hyvin vähäiset voimavarat toisten ihmisten kohtaamiseen. Tunnetaitoja on yleisesti opetettu todella vähän, mistä johtuen ne ovat usein ihmisillä huonosti hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Toi voi hyvinkin pitää paikkansa, että traumatisoituneen masennusoireilu johtuu häpeästä. Mun häpeä on ihan massiivinen ja, kun se on aktiivisena koen myös masentuneisuutta. Häpeän koko olemassaoloani, sisintä ja ulkomuotoa. Varmaan kävelen vähän kumarassa yrittäen olla mahdollisimman näkymätön ja välttelen katsekontaktia.

Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset ihmissuhteissa lisää sitä. Kerroin puolisen vuotta sitten eräälle ystävälleni, että olen kokenut noin vuorokauden kestäneen vapaudenriiston enkä muista 17h ajalta mitään. Tämä ystävä pahoitteli kokemaani, järkyttyi ja lupasi soittaa viikon päästä. Hän ei ole edelleenkään soittanut ja koen musertavaa häpeää yrityksestäni tulla näkyväksi ja, kun uskalsin kertoa yhden traumatisoineen tapahtuman ja sain ikään kuin kylmän rätin kasvoilleni. Yritä tässäkin nyt sitten vapautua häpeästä. Muutenkin se tuntuu lähes mahdottomalta.

Sillä sun kaverillaskin voi olla vaikka vakava masennus ja valtava häpeä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi voi hyvinkin pitää paikkansa, että traumatisoituneen masennusoireilu johtuu häpeästä. Mun häpeä on ihan massiivinen ja, kun se on aktiivisena koen myös masentuneisuutta. Häpeän koko olemassaoloani, sisintä ja ulkomuotoa. Varmaan kävelen vähän kumarassa yrittäen olla mahdollisimman näkymätön ja välttelen katsekontaktia.

Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset ihmissuhteissa lisää sitä. Kerroin puolisen vuotta sitten eräälle ystävälleni, että olen kokenut noin vuorokauden kestäneen vapaudenriiston enkä muista 17h ajalta mitään. Tämä ystävä pahoitteli kokemaani, järkyttyi ja lupasi soittaa viikon päästä. Hän ei ole edelleenkään soittanut ja koen musertavaa häpeää yrityksestäni tulla näkyväksi ja, kun uskalsin kertoa yhden traumatisoineen tapahtuman ja sain ikään kuin kylmän rätin kasvoilleni. Yritä tässäkin nyt sitten vapautua häpeästä. Muutenkin se tuntuu lähes mahdottomalta.

Sillä sun kaverillaskin voi olla vaikka vakava masennus ja valtava häpeä...

Somen perusteella tekee töitä, lomailee,matkustelee ja elää elämänsä parasta aikaa.

Narsistit on vakavasti vaurioituneet ja traumatisoituneet jo varhain. Oikeastaan kaikkien persoonallisuushäiriöiden taustalla on trauma/traumoja.

Narsisti-isä, alkoholistiäiti. Parisuhde nuorena miehen kanssa joka jatkuvasti pahoinpiteli, lopulta niin kovin että jouduin sairaalaan ja siihen loppui suhde.

Elämään on mahtunut myös paljon sydänsuruja sekä välirikkoja ystävien kanssa. Henkistä väkivaltaa ollut koko elämäni. Ja silti en koe että mitään traumaa olisi jäänyt mistään. Joskus oikein pelkään, sekoanko tulevaisuudessa. Miksi kaikki kokemani asiat eivät vaikuta muhun, vaan olen oikeasti onnellinen ja elän hyvää elämää. No mulla on hyvä elämä, lapset ja mies ja kiva työ, mutta kaikki tämä olisi saattanut jäädä saamatta, jos traumat kummittelisivat mukanani. Olen tietysti tyytyväinen näin, mutta tosiaan ihmettelen, miksi näin.

Minäkin kuvittelin, että olin selvinnyt ja asiat jo käsitelty ja elämässä meni hyvin, kunnes nelikymppisenä rysähti.