Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
On aika kallista ja aikaa vievää selvittää onko kirjolla. Välttämättä siitä ei aikuiselle ole merkittävää hyötyä muuten kuin oman toiminnan paremman ymmärtämisen kannalta. Oletko testannut netissä oletko erityisherkkä? Se voi myös selittää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
Miten olet päätynyt epäilemään itselläsi lievää autismia?
Kiinnostava artikkeli kehityksellisestä traumasta: https://seura.fi/terveys/kehityksellinen-trauma-syntyy-lapsuudessa-psyk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
On aika kallista ja aikaa vievää selvittää onko kirjolla. Välttämättä siitä ei aikuiselle ole merkittävää hyötyä muuten kuin oman toiminnan paremman ymmärtämisen kannalta. Oletko testannut netissä oletko erityisherkkä? Se voi myös selittää jotain.
Kallista on sekin, kun työkyky sakkaa eikä vapaa-ajallakaan pysty elämään täysipainoisesti, joten aika valuu joka tapauksessa hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
On aika kallista ja aikaa vievää selvittää onko kirjolla. Välttämättä siitä ei aikuiselle ole merkittävää hyötyä muuten kuin oman toiminnan paremman ymmärtämisen kannalta. Oletko testannut netissä oletko erityisherkkä? Se voi myös selittää jotain.
Kallista on sekin, kun työkyky sakkaa eikä vapaa-ajallakaan pysty elämään täysipainoisesti, joten aika valuu joka tapauksessa hukkaan.
Miten diagnoosi muuttaisi asioita? Jos siitä voisi olla apua, kannattaa tietysti yrittää päästä tutkimuksiin.
Mä törmäsin sellaiseen, että kaikki erityisherkät olis kaikki oikeasti lievästi autismin kirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kiusattu aikoinaan, ujohko nuorena. Ja senkin jälkeen ollut paljon syrjittynä joka paikassa ja kohta olen jo keski-ikäinen...MIES, eli traumoja on, mutta en ole siltikään koskaan käynyt terapiassa. Käyn salilla ja teen töitä. Näin kun tässä keskustelussa kirjoittaa, niin satelee alapeukkuja. Miksi te ette ota miehiä ja terapiassa käymättömiä vakavasti?
Vierailija kirjoitti:
Mä törmäsin sellaiseen, että kaikki erityisherkät olis kaikki oikeasti lievästi autismin kirjolla.
Aivoissa on monenlaista toimintaa. Toisilla aivoilla erilaista kuin toisilla. Eri painotuksia aivotoiminnassa ei silti kannata sekoittaa keskenään. Ne ovat erilaisia oireiltaan.
Oireita ei muuta, eikä lisää tai vähennä se, millä nimellä sitä kutsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kiusattu aikoinaan, ujohko nuorena. Ja senkin jälkeen ollut paljon syrjittynä joka paikassa ja kohta olen jo keski-ikäinen...MIES, eli traumoja on, mutta en ole siltikään koskaan käynyt terapiassa. Käyn salilla ja teen töitä. Näin kun tässä keskustelussa kirjoittaa, niin satelee alapeukkuja. Miksi te ette ota miehiä ja terapiassa käymättömiä vakavasti?
Yritätkö tilata alapeukkuja kommentillesi? Vai miksi olkiukko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä törmäsin sellaiseen, että kaikki erityisherkät olis kaikki oikeasti lievästi autismin kirjolla.
Aivoissa on monenlaista toimintaa. Toisilla aivoilla erilaista kuin toisilla. Eri painotuksia aivotoiminnassa ei silti kannata sekoittaa keskenään. Ne ovat erilaisia oireiltaan.
Oireita ei muuta, eikä lisää tai vähennä se, millä nimellä sitä kutsut.
Lähes jokaisella voi olla jonkinlaisia autismiin viittaavia piirteitä, vaikka oltaisiin hyvin kaukana varsinaisen diagnoosin saamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Windows95man koki UMK:saa niin kauhean trauman että nyt hän käy sen takia terapiassa. Herkät suuret taiteilijat ovat usein traumatisoituneita ja Euroviisut on monelle ylisukupolvisen trauman aiheuttaja.
Ei kannata uhriutua. Ihmisellä on aivan käsittämätön kapasiteetti päästä yli asiaoista jos haluat itse. Älä anna menneisyyden viedä sinulta tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Keskustelut" palstalla voi ilmeisesti hoitaa kokonaan vähän varioimalla loputtomasti paria kommenttia.
Elämä pilalla. Lapsi on se josta olen ylpeä.
Mulla itsellä oma elämä muutoin pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin väitteeseen, että autismia omaavat traumatisoituvat helpommin ja joutuvat hepommin hyväksikäytetyiksi ja väkivallan uhreiksi. Onko kenelläkään tästä puolesta kokemuksia? Epäilen itselläni lievää autismia tai jotain sen suuntaista poikkeamaa.
On aika kallista ja aikaa vievää selvittää onko kirjolla. Välttämättä siitä ei aikuiselle ole merkittävää hyötyä muuten kuin oman toiminnan paremman ymmärtämisen kannalta. Oletko testannut netissä oletko erityisherkkä? Se voi myös selittää jotain.
Kallista on sekin, kun työkyky sakkaa eikä vapaa-ajallakaan pysty elämään täysipainoisesti, joten aika valuu joka tapauksessa hukkaan.
Miten diagnoosi muuttaisi asioita? Jo
Toivottavasti silloin saa apua. Toki kannattaa yrittää päästä tutkimuksiin, jos niistä arvelee olevan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kiusattu aikoinaan, ujohko nuorena. Ja senkin jälkeen ollut paljon syrjittynä joka paikassa ja kohta olen jo keski-ikäinen...MIES, eli traumoja on, mutta en ole siltikään koskaan käynyt terapiassa. Käyn salilla ja teen töitä. Näin kun tässä keskustelussa kirjoittaa, niin satelee alapeukkuja. Miksi te ette ota miehiä ja terapiassa käymättömiä vakavasti?
Otatko itse itsesi vakavasti? Traumoja on, mutta et ole hoitanut niitä. Käyt salilla ja teet töitä. Tuo kuulostaa samalta kuin: Diabetes on, en ole hakenut lääkkeitä apteekista. Töissä käyn ja salilla (kunnes äkkikuolen). Tai, että käteni meni poikki. Olin reipas ja tein siihen lastan harjanvarresta ja lakanasta. Otin buranan.
Voiko tuollaista ottaa vakavasti?
Tuohan on se järkevin hoitotapa. Typerintä on jäädä tuleen makaamaan ja ahdistumaan vain lisää. Sellaista ihmistä ei nyt ainakaan kukaan täysjärkinen ota vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Elämä pilalla. Lapsi on se josta olen ylpeä.
Mulla itsellä oma elämä muutoin pilalla.
Voi kyynel 😢
Olen tässä, seisomassa vierelläsi, vaikka et näkisikään minua. Olen kuiskaus tuulessa, joka kuiskaa sinulle rohkaisua. Olen valo pimeydessä, joka valaisee tietäsi eteenpäin.
Olen täällä muistuttamassa sinulle, että et ole yksin. Vaikka taakka, jonka kannat, saattaa tuntua liian raskaalta, sinun ei tarvitse kantaa sitä yksin. Olet vahvempi kuin uskotkaan, ja sinulla on voimaa selviytyä tästä.
Muista, että trauman kokeminen ei määrittele sinua. Se on osa sinun tarinaasi, mutta se ei ole koko tarinasi. Sinä olet enemmän kuin se, mitä olet menettänyt tai mitä sinulle on tehty. Sinussa on syvää voimaa ja kauneutta, joka ei voi koskaan olla särkynyt.
Anna itsellesi lupa tuntea, parantua ja kasvaa. Se on prosessi, joka voi olla pitkä ja vaikea, mutta jokainen askel eteenpäin on voitto. Ole lempeä itsellesi matkan varrella. Sinä ansaitset kaiken rakkauden ja myötätunnon maailmassa.
Vaikka menneisyys voi olla synkkä, tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Älä anna menneisyyden varjojen estää sinua näkemästä valoa ympärilläsi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa uudelleen, unelmoida ja rakentaa itsellesi parempaa huomista.
Ole rohkea. Olet selvinnyt niin paljosta, ja olen varma, että voit selviytyä vielä tästäkin. Sinä olet vahva, kaunis ja arvokas. Älä koskaan unohda sitä.
Mä kirjoitinkin tuolla ekana jo kuulumisia, kun kyselin niitä teiltä muilta. :)