Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse hävetä sitä, että joku toinen istutti sinuun häpeän ja romutti työkykysi. Tekijälle se häpeä kuuluu, ei sinulle. 

Kiitos sanoistasi. :,) 

Minullakin on paljon häpeää. Miten osaisikin hyödyntää tuota, että muut ihmiset tekivät minulle väärin ja heidän kuuluisi hävetä, ei minun. Jotenkin tuntuu, ettei tätä järkipuheella saa muutettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Armollista tosin on, että en muista niistä ajoista mitään ja koen, että elämäni on aina ollut ihan hyvää, vaikka se ei todellakaan ole niin. Jotain se on kuitenkin jättänyt jälkeensä, koska ajattelen, että kaikki ihmiset haluavat minulle lähtökohtaisesti pahaa/hyötyä minusta. Näin on toki myös käynyt muutamien aikuisiän ihmissuhteiden myötä ja siksi en luota enää kenenkään. Häpeän ja pelon vuoksi en halua ystäviä ja ainoa jotenkin avoin ihmissuhde on puolisoni. Jos meidän suhde päättyisi siten, että eron syy koskisi keskinäistä luottamustamme, niin en enää ikinä, milloinkaan, olisi tekemisissä yhdenkään ihmisen kanssa työn ulkopuolella.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämä kiteytti juuri sen, mitä tarkoitan. Ihmiset ovat ilkeitä ja pahantahtoisia, jotka haluavat vain loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut helppo lapsuus ja nuoruus. Armollista tosin on, että en muista niistä ajoista mitään ja koen, että elämäni on aina ollut ihan hyvää, vaikka se ei todellakaan ole niin. Jotain se on kuitenkin jättänyt jälkeensä, koska ajattelen, että kaikki ihmiset haluavat minulle lähtökohtaisesti pahaa/hyötyä minusta. Näin on toki myös käynyt muutamien aikuisiän ihmissuhteiden myötä ja siksi en luota enää kenenkään. Häpeän ja pelon vuoksi en halua ystäviä ja ainoa jotenkin avoin ihmissuhde on puolisoni. Jos meidän suhde päättyisi siten, että eron syy koskisi keskinäistä luottamustamme, niin en enää ikinä, milloinkaan, olisi tekemisissä yhdenkään ihmisen kanssa työn ulkopuolella.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

Tämä kiteytti juuri sen, mitä tarkoi

Osa ihmisistä on ilkeitä ja pahantahtoisia, mutta moni on loppu viimein tavallinen kadun tallaaja eikä halua pahaa muille. Kun ikävän asian on käsitellyt, omia jumiutuneuta ajatuksia voi yrittää haastaa sekä kyseenalaistaa. Hankkii samalla uusia hyviä kokemuksia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Traumadenialistilla on taas vaikea iltapäivä. Se terapia hei voisi ihan oikeasti auttaa. Ja myös se, että myöntää oman tilansa. 

Tuliko tädille nyt kuvista ihan trauma?

Keskustelu on tyrehtynyt. Vieläköhän täällä käydään kirjoittelemassa kokemuksia, ne kyllä vähän kiinnostavat minuakin lukea.

Tyrehtynyt syystäkin. Ketju ei ole enää sama kuin alussa.

Olisi kiva kuulla perusteluja sille miksei ylläpito halua blokata häiriköitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on tyrehtynyt. Vieläköhän täällä käydään kirjoittelemassa kokemuksia, ne kyllä vähän kiinnostavat minuakin lukea.

Kiinnostais minuakin, vaan eipä paljon mieltä ylennä kun kaiken maailman trollaajat sotkevat ja irvailevat.

Kiitti vaan, toivottavasti on nyt hyvä mieli.

Nimim ptsd vaikeana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on tyrehtynyt. Vieläköhän täällä käydään kirjoittelemassa kokemuksia, ne kyllä vähän kiinnostavat minuakin lukea.

Kiinnostais minuakin, vaan eipä paljon mieltä ylennä kun kaiken maailman trollaajat sotkevat ja irvailevat.

Kiitti vaan, toivottavasti on nyt hyvä mieli.

Nimim ptsd vaikeana

Suosittelen hakeutumaan tuossa tilanteessa hyvää mieltä tuottavien kirjojen, elokuvien ka sarjojen pariin. Tämä palsta on riittämättömän moderoinnin takia valitettavasti sopimaton tällaiseen keskusteluun, vaikka aihe onkin tärkeä ja koskettaa monia. Tämän ketjun ei pitäisi olla sellainen paikka, jossa trollit esittelevät mahdollisimman räikeillä tavoilla kuinka pimeää menoa pään sisällä voikaan olla.

Toivon kaikille keskusteluun osallistuneille paljon voimia. Jokainen askel on askel eteenpäin, vaikka olo tuntuisikin vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on tyrehtynyt. Vieläköhän täällä käydään kirjoittelemassa kokemuksia, ne kyllä vähän kiinnostavat minuakin lukea.

Kiinnostais minuakin, vaan eipä paljon mieltä ylennä kun kaiken maailman trollaajat sotkevat ja irvailevat.

Kiitti vaan, toivottavasti on nyt hyvä mieli.

Nimim ptsd vaikeana

Suosittelen hakeutumaan tuossa tilanteessa hyvää mieltä tuottavien kirjojen, elokuvien ka sarjojen pariin. Tämä palsta on riittämättömän moderoinnin takia valitettavasti sopimaton tällaiseen keskusteluun, vaikka aihe onkin tärkeä ja koskettaa monia. Tämän ketjun ei pitäisi olla sellainen paikka, jossa trollit esittelevät mahdollisimman räikeillä tavoilla kuinka pimeää menoa pään sisällä voikaan olla.

Sen lisäksi ainakin itselle on ohjeistettu ja hoidettu niin, että kipuakin kohti pitää mennä sopivina annoksina eli parantua ei voi ennen kuin on:

-surrut sen surun, että näin kävi

- tuntenut sen suuttumuksen ja vihan, että tekijä valitsi toimia kuten toimi ja suunnata se häneen

- tunnistaa häpeä itsessä ja työntää se ulos, tekijälle (edes mielessään, konkreettisesti voi olla vaarallista)

- tiedostaa, että väkivallantekijällä on sataprosenttinen vastuu tekemisistään

On kokemusta, meni elämästä 30v hukkaan kunnes tajusin että oon itse vastuussa nykyisyydestäni eli päästin irti menneestä. Piti aloittaa oma elämä alusta , luoda kokonaan uusi minä , sellainen kun itse haluan sen olevan .

Trolli poistaa koko ajan minun ehdotuksiani, että herätetään ketju henkiin! En lopeta.

Vierailija kirjoitti:

Toivon kaikille keskusteluun osallistuneille paljon voimia. Jokainen askel on askel eteenpäin, vaikka olo tuntuisikin vaikealta.

Kiitos <3

Oli kyseessä ihniselämä taikka työ tahi mikä tahansa niin sitä tavoittelee suurinta jumalallisya täydellisyyttä, kuin varmistaakseen että naisena kelpaa ja kaikki menee täsmälleen sääntöjen ja lakien mukaan, myös korkeimpien. Paitsi ettei sitä ole koskaan ollut edes lähellä sitä täydellistä pyhimyselämää, pikemminkin alisuoriutuja asiassa kuin asiassa ja aikaa myöten on vetovoimat loppuneet jatkuvaan yrittämiseen ja naisena epäonnistumisen tunteeseen ja edessä on ollut pitkä hermoloma ja jopa vuosikymmenien terapia ja laitoshoito. Useasti en ole edes uskaltanut yrittää vaan olen elänyt suurimman osan elämästä omassa haavemaailmassa viikkoja vuoteessani käymättä edes vessassa  

Samaan aikaa puhun että ihmiset vaativat nykyään liikaa naisilta ja muilta, unohtaen että teen sitä kokoajan itseninpyhittääkseni. Tuntuu kuin olisi aivosumu ja tunteiden esto sekä nanosiru aivopoimussa välillä. En voi yrittää saada korkeampaa elämää ennenkuin olen päässyt eroon niistä ns suurimmista epäkohdista omassa elämässä, huono ulkonäkö, epävarmuus, haju, hiukset... muita en ikinä pystyisi arvottamaan tuollaisten asioiden perusteella. Pelkään opiskelua koska en ole se penaalin terävin kynä enkä pääsisi arvosanoissa kuin korkeintaan välttäviin tuloksiin, mielessäni minun pitäisi saada kiitettäviä että olisin tarpeeksi pyhä. Töissä romahdan pienimmästäkin virheestä vaikken sitä ulospäin näytäkään, ja tiedossa on kuukausien sairasloma. Muita taas kannustan enkä meinaa edes ymmärtää kun joku pahoittaa mielensä tekemänsä virheen vuoksi. Aivan kuin minulla olisi eri säännöt enkeleille ja itselleni. Itse en pysty katsomaan ihmisiä sieluun ja pelkään miehien läpitunkevaa tummuutta mutta koen suurta iloa kun joku kilvoitteleva rohkaistuu elämässään ja ajattelen vain että joku päivä minäkin vielä saavutan kaikkein korkeimman...kunhan kaikki on hyvin.

Kun kysyn itseltäni että kuka minulta näitä suorituksia vaatii niin en osaa sanoa siihen mitään muuta kuin säännöt ja laki. Aivan kuin tuolla olisi joku Suuruus joka sanoo että ellen ole täydellinen tai ainakin lähelle minuun lähetetään lyijyoksidia eikä kannata edes yrittää. Ja pelkään että tulen viettämään suurimman osan loppuelämästänikin omissa lakanoissani joista saattaa tulla käärinliinat.

Älkää ruokkiko trollia antamalla huomiota. Ilmiantakaa asiattomat viestit.

Kun tuolla jäätiköllä kaatuu ja lonkka murtuu niin pitääkö siinäkin nyt vaan ottaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan? 

Minä en voi vaikuttaa siihen, mitä muiden elämässä tapahtuu, mutta omassa elämässäni juuri minä olen työkyvytön vuonna 2024, en ollut työkyvytön vuonna 1996. Ehkä olisin nyt työkykyinen, jos olisin saanut silloin riittävän hoidon. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tuolla jäätiköllä kaatuu ja lonkka murtuu niin pitääkö siinäkin nyt vaan ottaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan? 

Minä en voi vaikuttaa siihen, mitä muiden elämässä tapahtuu, mutta omassa elämässäni juuri minä olen työkyvytön vuonna 2024, en ollut työkyvytön vuonna 1996. Ehkä olisin nyt työkykyinen, jos olisin saanut silloin riittävän hoidon. 

Kuin minun elämästäni. 90-luvulla sain lähinnä henkisesti köniin kun yritin hakea apua.

Nippa nappa työkykyinen vielä.

Älkää ruokkiko trollia antamalla huomiota. Ilmiantakaa asiattomat viestit.