Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Koko elämä pilalla. Olen jättänyt kaikki hyvät ihmiset. Äitini vuoksi. Kaduttaa nyt kun olen jo 63 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko elämä pilalla. Olen jättänyt kaikki hyvät ihmiset. Äitini vuoksi. Kaduttaa nyt kun olen jo 63 v
Oletko jättänyt jo olennaisimman ihmisen, äitisi? Tai ehtikö jo kuolla? Koko elämä ei ole pilalla, ellei se pääty nyt. Loppuelämä aikaa paremmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta.
Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.
Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse.
Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta.
Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.
Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse.
Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.
Kaikki eivät ymmärrä näitä asioita. On myös ihmisiä jotka käsittelevät elämänsä kokemuksia, aiheita ja joilla on omia sisäisiä haasteita tunnetasolla eri tavoin sekä ongelmia esimerkiksi suhtautumisessa asioihin joka taas vaikuttaa koko elämiseen ja käyttäytymiseen. He eivät ole posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviä laisinkaan varsinaisesti, toki heillekin voisi tulla erilaisia stressireaktioita mutta harvemmin eikä samalla tavalla kuitenkaan. Avointa sekä hyväksyvää keskustelua kaikista tunneasioista.
En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.
Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.
Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.Et ole traumatisoitunut vaan mielenterveysongelmainen.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin traumatisoituminen on itsessään mielenterveysongelma ja aiheuttaa myös muita liitännäisongelmia mielenterveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta.
Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.
Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse.
Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.
Kaikki eivät ymmärrä näitä asioita. On myös ihmisiä jotka käsittelevät elämänsä koke
Myös on hyvä muistaa, että C-PTSD on vasta tulossa meidän diagnostiikkaamme virallisesti ja sen aiheuttamat seuraukset ovat toisenlaiset kuin PTSD:n. Toki ihmisellä voi olla nämä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te valitsette rypeä menneessä?
Menneisyys rypee minussa. Ei lopeta kirveelläkään.
Niin. Traumatisoituminen ei ole valinta sen enempää kuin tyhmyys tai rumuuskaan. Joskus vaan käy niin. Traumalle voi tehdä jotain jossain määrin ja paljonkin, jos olosuhteet ovat suotuisat, rumuudelle myös. Tyhmyyden kanssa tulee sitten katto vastaan jossain vaiheessa, sen läpi ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.
Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.Et ole traumatisoitunut vaan mielenterveysongelmainen.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin traumatisoituminen on itsessään mielenterveysongelma ja aiheuttaa myös muita liitännäisongelmia mielenterveydelle.
Tottakai on. Terveet ihmiset pääsevät asioiden yli eivätkä jää tuleen makaamaan.
Ihanko totta? Oletko kuullut, että terveet eivät käytä insuliinia tai liikuntakykyiset pyörätuolia?
Ketjussa on esiintyy paljon ymmärtämyyttä siitä, millaisia traumaattiset kokemukset voivat olla. Jos tulee esimerkiksi lapsuudessa toistuvasti hakatuksi tai raiskatuksi, vaikuttaa se väistämättä ihmisen kehitykseen jollain tavalla. Toki hyvinkin vaikeista asioista on mahdollista päästä yli, mutta usein siinä tarvitaan muiden tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä traumoilla edes tarkoitetaan? Typerä terapiabisnes tyrkyttää diagnoosejaan ja tekee rahaa koko ajan uusia mielenterveysongelmia keksimällä. Kela vielä jakaa rahaa siihen, että terapiassa saa istuskella jostain mitättömistä ongelmista vuodesta toiseen. Totta kai tulos on tämä, kun se on kerran helppoa ja tuottoisaa bisnestä niin monelle.
Sinulla ei vain ole tarpeeksi ymmärrystä aiheesta, jota tulet tänne kommentoimaan. Olet yhtä vakuuttavan oloinen kuin saarnaaja, joka käskee hurmoksellisessa tapahtumassa käskee neliraajahalvaantuneen jättämään pyörätuolinsa ja kävelemään. Mutta ei kai enempää ymmärrystä voi ymmärtää sellaiselta, joka ei halua asioihin perehtyä vaan heittää mistä tahansa kommentteja mutu-tuntumalla.
En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?
Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?
Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.
Hetkinen, vertaatko nyt ihan oikeasti lääketiedettä ja psykoterapiaa keskenään? Vain ensimmäinen on TIEDETTÄ.
Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?
Tuo on ongelma vain jos olet töissä sotealalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?
Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.
Hetkinen, vertaatko nyt ihan oikeasti lääketiedettä ja psykoterapiaa keskenään? Vain ensimmäinen on TIEDETTÄ.
Hoitaisit pääsi kuntoon. Ehkä sitten saisit hankittua jonkinlaisen elämän eikä tarvitsisi ajan kulukseen trollailla netissä.
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?
Niinpä. Oma traumatisoitumiseni on tullut tähän mennessä maksamaan yhteiskunnalle noin 100 000 euroa. Toivottavasti pian loppuu ja pääsen taas nettomaksajaksi.
Kasvata koiranpentu mielisairaaksi hakkaamalla. Lopeta hakkaaminen ja äimistele, miksi koira yhä velloo menneessä eikä lakkaa olemasta mielisairas.
Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse.