Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Koko elämä pilalla. Olen jättänyt kaikki hyvät ihmiset. Äitini vuoksi. Kaduttaa nyt kun olen jo 63 v

Oletko jättänyt jo olennaisimman ihmisen, äitisi? Tai ehtikö jo kuolla? Koko elämä ei ole pilalla, ellei se pääty nyt. Loppuelämä aikaa paremmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta. 

 

Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.

 

Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse. 

Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta. 

 

Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.

 

Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse. 

Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.

 

Kaikki eivät ymmärrä näitä asioita. On myös ihmisiä jotka käsittelevät elämänsä kokemuksia, aiheita ja joilla on omia sisäisiä haasteita tunnetasolla eri tavoin sekä ongelmia esimerkiksi suhtautumisessa asioihin joka taas vaikuttaa koko elämiseen ja käyttäytymiseen. He eivät ole posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsiviä laisinkaan varsinaisesti, toki heillekin voisi tulla erilaisia stressireaktioita mutta harvemmin eikä samalla tavalla kuitenkaan. Avointa sekä hyväksyvää keskustelua kaikista tunneasioista.

En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.



Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.



Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.

Et ole traumatisoitunut vaan mielenterveysongelmainen. 

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin traumatisoituminen on itsessään mielenterveysongelma ja aiheuttaa myös muita liitännäisongelmia mielenterveydelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso merkitys on myös traumalla ja miten kukin asioita käsittelee. Samankaltainen tapahtuma voi olla toiselle trauma ja toiselle jotain muuta. 

 

Traumahan on juuri sitä, että asian terve käsittely on estynyt.

 

Trauma on tapahtuma ja jos se on jäänyt vaivaamaan niin et ole käsitellyt asioita tai sitten on alitajuista käsittelyä jolle et voi mitään itse. 

Tässä ketjussa käytetään helppouden vuoksi arkikieltä, jossa tarkoitetaan traumasta traumatisoitumista, posttraumaattista häiriötä.

 

Kaikki eivät ymmärrä näitä asioita. On myös ihmisiä jotka käsittelevät elämänsä koke

Myös on hyvä muistaa, että C-PTSD on vasta tulossa meidän diagnostiikkaamme virallisesti ja sen aiheuttamat seuraukset ovat toisenlaiset kuin PTSD:n. Toki ihmisellä voi olla nämä molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te valitsette rypeä menneessä?

Menneisyys rypee minussa. Ei lopeta kirveelläkään.

Niin. Traumatisoituminen ei ole valinta sen enempää kuin tyhmyys tai rumuuskaan. Joskus vaan käy niin. Traumalle voi tehdä jotain jossain määrin ja paljonkin, jos olosuhteet ovat suotuisat, rumuudelle myös. Tyhmyyden kanssa tulee sitten katto vastaan jossain vaiheessa, sen läpi ei pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla paljoa liikkua ihmisten seurassa, koska pelkään saavani tarttuvia tauteja. Mahatauti oli viimeksi toistakymmentä vuotta sitten.



Myös julkiset kukuneuvot pelottaa, koska niistä voi saada vaikka syyhypunkin. Minulla oli sellainen vajaa vuosi sitten ja on hyvin viheliäinen vaiva.

Et ole traumatisoitunut vaan mielenterveysongelmainen. 

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin traumatisoituminen on itsessään mielenterveysongelma ja aiheuttaa myös muita liitännäisongelmia mielenterveydelle. 

 

Tottakai on. Terveet ihmiset pääsevät asioiden yli eivätkä jää tuleen makaamaan. 

Ihanko totta? Oletko kuullut, että terveet eivät käytä insuliinia tai liikuntakykyiset pyörätuolia?

Ketjussa on esiintyy paljon ymmärtämyyttä siitä, millaisia traumaattiset kokemukset voivat olla. Jos tulee esimerkiksi lapsuudessa toistuvasti hakatuksi tai raiskatuksi, vaikuttaa se väistämättä ihmisen kehitykseen jollain tavalla. Toki hyvinkin vaikeista asioista on mahdollista päästä yli, mutta usein siinä tarvitaan muiden tukea.

Vierailija kirjoitti:

Mitä traumoilla edes tarkoitetaan? Typerä terapiabisnes tyrkyttää diagnoosejaan ja tekee rahaa koko ajan uusia mielenterveysongelmia keksimällä. Kela vielä jakaa rahaa siihen, että terapiassa saa istuskella jostain mitättömistä ongelmista vuodesta toiseen. Totta kai tulos on tämä, kun se on kerran helppoa ja tuottoisaa bisnestä niin monelle.

Sinulla ei vain ole tarpeeksi ymmärrystä aiheesta, jota tulet tänne kommentoimaan. Olet yhtä vakuuttavan oloinen kuin saarnaaja, joka käskee hurmoksellisessa tapahtumassa käskee neliraajahalvaantuneen jättämään pyörätuolinsa ja kävelemään. Mutta ei kai enempää ymmärrystä voi ymmärtää sellaiselta, joka ei halua asioihin perehtyä vaan heittää mistä tahansa kommentteja mutu-tuntumalla.

En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?

Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?

Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.

Hetkinen, vertaatko nyt ihan oikeasti lääketiedettä ja psykoterapiaa keskenään? Vain ensimmäinen on TIEDETTÄ. 

Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?

Tuo on ongelma vain jos olet töissä sotealalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?

Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.

Hetkinen, vertaatko nyt ihan oikeasti lääketiedettä ja psykoterapiaa keskenään? Vain ensimmäinen on TIEDETTÄ. 

Hoitaisit pääsi kuntoon. Ehkä sitten saisit hankittua jonkinlaisen elämän eikä tarvitsisi ajan kulukseen trollailla netissä.

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyn alentuminen on suuri kulu yhteiskunnalle. Miksei sitä tajuta! Ajoissa saatu hoito voi pelastaa työkyvyn ja siitä sitten taas pääsee maksamaan kiltisti veroja. Toinen vaihtoehto on pysyvä työkyvyn menetys ja eläke. Kumpikohan on kannattavampaa?

Niinpä. Oma traumatisoitumiseni on tullut tähän mennessä maksamaan yhteiskunnalle noin 100 000 euroa. Toivottavasti pian loppuu ja pääsen taas nettomaksajaksi. 

Kasvata koiranpentu mielisairaaksi hakkaamalla. Lopeta hakkaaminen ja äimistele, miksi koira yhä velloo menneessä eikä lakkaa olemasta mielisairas.

Jos trauman voisi korvata toisella sanalla tai määritelmällä, olisi se ehkä elämänkokemuksen tuoma muutos maailmankuvaan. En koe, että minulle olisi tapahtunut muutosta, josta en olisi ylpeä tai tyytyväinen.

 - Ukrainassa sotimassa ollut, vaikeaa reumaa sairastava koditon Mikko Rupponen

Verratkaas akat ruikutustanne tähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ketjuun toistuvasti tulee joku selittämään, että hoidon piiriin päässeiden ongelmat ovat mitättömiä. Ihan oikeasti, kuka kehtaisi mennä sanomaan vastaavaa esimerkiksi sydänsairaalle?

Resursseja mielen terveyden ongelmien hoitamiseen on aivan liian vähän ja hoidon piiriin on siksi vaikea päästä. Moni maksaa siitä hengellään ja aivan liian moni kärsii huonosta elämänlaadusta ja joutuu olemaan työkyvyttömänä, koska ei saa tarvitsemaansa tukea.

Hetkinen, vertaatko nyt ihan oikeasti lääketiedettä ja psykoterapiaa keskenään? Vain ensimmäinen on TIEDETTÄ. 

Lääketiede on tiedettä, joka ja hoitaa somaattisia sairauksia. Sekä lääketieteellisiä hoitoja että psykoterapiaa voidaan tutkia ihan samoilla tilastomatemaattisilla menetelmillä, esimerkiksi psykoterapioiden vastetta ja lääkehoidon vastetta mitataan aivan samoilla kyselomakkeilla, kun arvioidaan hoitojen vaikutuksia psykiatrisissa häiriöissä. Psykiatrian ongelma on se, että se on lääketiedettä, jolta puuttuu lääketieteelliset diagnoosimenetelmät. Se ei pysty diagnosoimaan eikä määrittämään psykiatrisia sairauksia lääketieteellisinä sairauksina, myös oirepohjausten häiriöiden reliabiliteettia mittaavat kappa-arvot ovat usein melko matalia. Se löytää erinäisiä korrelaatioita häiriöiden ja biomarkkereiden välillä, mutta korrelaatiot ovat liian heikkoja ja liian epäjohdonmukaisia tukeakseen mitään hypoteesia häiriöiden biologisesta pohjasta. Kuitenkin lääketieteen ja käyttäytymistieteiden välinen raja-aita on häilyvä, koska monia somaattisiksi miellettyjä kokemuksia kuten kivun tunnetta ei voida arvioida muuten kuin subjektiivisilla arvioilla.

Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan Are Treatments More Effective than Placebos? A Systematic Review and Meta-Analysis lääkehoito ei ollut plaseboa eli uskomushoitoa tehokkaampi mm. kivun hoidossa, masennuksen hoidossa eikä unettomuuden hoidossa. Lääkehoidolla on myös somaattisissa häiriöissä usein merkittävä plasebovaste. Näin ollen ei ole yllätys, että psykoterapiakin on usein todettu melko tehokkaasi hoitomuodoksi psykiatrisissa häiriöissä, koska sehän on käytännössä plasebohoitoa eli ajatteluun ja uskomuksiin vaikuttamista. Se ei tarkoita, etteikö tuen vaikutus olisi todellinen, vaikka se ei ole biologisesti määriteltävissä eikä suoraan todettavissa. Monesti ihmisen psyyken tiedolliset rakenteet ohjaavat voimakkaasti tunnereaktioita ja käyttäytymistä, minkä takia niihin vaikuttamalla voidaan osittain vaikuttaa myös elintapasairauksien riskiin.  Psykoterapian vastetta ei voi kuitenkaan erottaa plasebosta, koska kyse on mielen tason häiriöstä. Lääketieteessä tämä on tärkeää, koska yritetään erottaa lääkkeen biologinen vaste uskomusvasteesta subjektiivisilla arviointimittareilla mitattuna, usein siinä epäonnistuen. On eri asia, että minkä tason ongelmissa hoito on vaikuttavaa ja onko se oikeasti vaikuttavaa yleensä vai onko hoitamatta jättäminen haitta-hyötysuhteeltaan parempi idea. Medikalisaatio koskee myös somaattisia ongelmia, esimerkiksi kolesterolilääkkeitä syötetään monille täysin terveille ihmisille pelkän hieman kohonneen tilastollisen riskin perusteella.