Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tu
Toki näin. Silti, yleensä ihmiset tunnistavat sen, jos joku vastailee innottomana puolittaisesti eikä vaikuta haluavan käydä keskustelua jostain tietystä aiheesta.
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Riippuu tilanteesta.
Jos terapeutti käy sinut kokonaan läpi tyyliin pää, niska, maha, sydän, jalat, kädet, selkä jne niin hän kysyy ne jokaisen, vaikka sanoisit jokaiseen ettet osaa sanoa. Sitten vastaus on se, ettet osaa sanoa mihinkään kohtaan itsestäsi yhtään mitään.
Jos taas keskustelun pitäisi jatkua jotenkin ja potilas vaan jankkaa "en osaa sanoa", voisi toki herätä kysymään, mikset osaa tai halua sanoa. Terapeutille se tuskin on mikään ongelma, että jankkaat "en osaa sanoa" vaan sinulle itsellesi että siinä mielessä kannattaisi panostaa omaan hoitoonsa sen verran, että kyseenalaistaa ääneen sen, miksi asiaan on jumitettu, jotta voi selvittää: onko terapeutti itselle sopimaton, onko terapian metodi sillä hetkellä sopimaton, kuuluuko ihan normaalisti asiaan sekin vaihtoehto, että sanoo kaikkeen "en osaa sanoa" tai turhauttaako terapeutti sinua tahallaan ja katsoo, miten toimit turhautuessasi.
Kannattaa siis miettiä sitä vaikka kotonakin, että mikä siinä oli niin epämiellyttävää. Miksi reagoit noin vahvasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Asiakasta ei voida terapiassa pakottaa edistämään nopeammin kuin mihin hän on valmis. Muuten terapiasta tulee asiakkaalle taas yksi henkilökohtaisia rajoja rikkova kokemus lisää. Terapia on yhteistyötä asiakkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä j
vaan kysely jatkui aina vain. Jollain tavalla koin tuottavani terapeutille pettymyksen, kun en osannut vastata kysymyksiin ja siksi lopulta yrittämällä yritin vastata hatusta jotain, kun kysely ei loppunut. Yritin siis arvata mitä terapeutti ehkä haluaisi kuulla, jotta tilanne menisi jotenkin ohi.
Tuossa mennään rankasti metsään. Terapeutti on työssään. Se on ihan se ja sama, tuotatko sinä hänelle iloa, pettymyksen vai neutraalin olon. Siellä ollaan sinun olosi vuoksi ja terapeutti tekee työtään. Ihan sama, että hän laskisi tarjouksia tai purkittaisi eineksiä. Hän tekee työtään. Sinä olet siellä kuitenkin paranemassa, et sitä terapeuttia varten.
Aika valheellista itseään kohtaan esittää terapeutille vääriä vastauksia ihan vaan tilannetta ohjatakseen. No, kertoo omasta tilanteesta aika paljon. Taas, sille terapeutille on ihan se ja sama, valehteletko vai eit. Loppuviimeeksi hänelle on ihan se ja sama, oletko työkyvytön ja onneton kotisi vanki loppuelämäsi vai paranet kahdessa vuodessa ennallesi. Hän on kanssasi sen määrätyn ajan ja tekee sen, mitä oman osaamisensa, luonteensa ja työmoraalinsa rajoissa pystyy. Sinä elät itsesi kanssa loppuelämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Asiakasta ei voida terapiassa pakottaa edistämään nopeammin kuin mihin hän on valmis. Muuten terapiasta tulee asiakkaalle taas yksi henkilökohtaisia rajoja rikk
Asiakas ei sanonut kertaakaan, ettei hän halua tehdä harjoitusta. Hän sanoi vain vastauksina, ettei osaa sanoa. Itse olen sanonut terapeutille suoraan, jos en halua puhua jostain. Ei tarvitse arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Miten sinun terapiassasi päästiin puhumisen lisäksi käsiksi kehoon jääneeseen energiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Asiakasta ei voida terapiassa pakottaa edistämään nopeammin kuin mihin hän on valmis. Muuten terapiasta tulee
Traumaterapia ei ollut onnistunut kokemus. Siinä oli mukana kaikenlaista muutakin väkisin puskemista. Olo ei siksi ollut terapeutin seurassa turvallinen. Hyvässä, toisenlaisessa terapiasuhteessa olin aiemmin pystynyt kertomaan, jos joku ei tuntunut hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kuka vastaa ja mihin, mutta meinaat siis, että terapeutin pitäisi osata vain arvailla ja olla hienotunteinen? Kuten toivot koko maailman toimivan niin, ettei sinun tarvitsisi opetella toimimaan siellä kuin vetäytyen ja muiden kunnoittavan sitä? Joo, niin voi toimia toki, muttei pääse kovin pitkälle ja siellä terapiassa ollaan juuri siksi, että pääsisi pidemmälle kuin ilman.
Montako kymmentä kertaa asiakkaan täytyy sanoa "en osaa sanoa" että menee perille ettei keskustelua kannata tällä tavalla jatkaa? Terapeutin tulisi omata keskimääräistä paremmat vuorovaikutustaidot, jos on tarkoitus että asiakkaat käyvät siellä jatkossakin.
Asiakasta ei voida terapiassa pakottaa edistämään nopeammi
Traumaterapia ei ollut onnistunut kokemus. Siinä oli mukana kaikenlaista muutakin väkisin puskemista. Olo ei siksi ollut terapeutin seurassa turvallinen. Hyvässä, toisenlaisessa terapiasuhteessa olin aiemmin pystynyt kertomaan, jos joku ei tuntunut hyvältä.
Joo, silloin erittäin ymmärrettävää. Joku persoonallisuushäiriöinen terapeutti saa saman jumituksen aikaan kuin traumat aiheuttanut ihminen aikanaan.
En ole koskaan käynyt terapeutilla mutta kylläkin psykiatrilla, psykologilla ja kuraattorilla, kaikki kytekttyinä samaan paikkaan. Siinä ajan kuluessa huomasin ettei tarkoitus ole että he löytävat ratkaisun minun ongelmiini vaan että minä itse huomaan miten omat ajatukseni ja tekoni vaikuttavat asiaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käynyt terapeutilla mutta kylläkin psykiatrilla, psykologilla ja kuraattorilla, kaikki kytekttyinä samaan paikkaan. Siinä ajan kuluessa huomasin ettei tarkoitus ole että he löytävat ratkaisun minun ongelmiini vaan että minä itse huomaan miten omat ajatukseni ja tekoni vaikuttavat asiaan.
Niinpä. Kyllähän siinä työ on itsellä. Hyvä terapeutti antaa oikeat ja tehokkaat työkalut. Keskinkertainen antaa oikeita ja käyttökelvottomia siinä ohessa ja huono ei sitten anna mitään ja haitallinen antaa vääriä työkaluja. Mutta itse niitä työkaluja on käytettävä.
Kyllä olen kuullut puhuttavan, että kun pelkää, maha on kipeä, joten ei kai ole kovin outoa, että pallean alueella vaivaa pelko ja ahdistus. Ja kurkun seudulla kun äänikään ei oikein kulje on ehkä tunteiden kanssa jokin yhteys. Traumojahan aiheutuu usein lapsille, jotka eivät voi elää lapsuuttaan. Näin joskus painajaisia, että yritän huutaa, mutta ääntä ei tule. Ehkä jotkut yrittävät olla ja elää lapsuuttaan uusissa ihmissuhteissa. Täytyy vain antaa olla ja hyväksyä se, että on menettänyt jotain tärkeää. Traumat myös johtavat usein mielen sairastumiseen joskus sitten kun on jo nuori aikuinen. Liekö siinä jokin vastaus. Mutta kannattaa opetella rentoutumaan ja hengitellä huolella. Kyllä ne ajatukset siitä sitten. Voisi myös kokeilla E-EPAa ja karnosiinia. Ja jos väsyttää niin q10:ä ja kaikkia antioksidantteja, mutta varoa annostuksen ylittämistä. Nykyään mielenterveys yhdistetään aivojen rasvahappotasapainoon. Olen huomannut, että joskus ongelmaiset ihmiset haisevat ikäänkuin härskiintyneelle rasvalle. Enkä tiedä, onko isompi-kokoiset alttiimpia näille matala-asteisille tulehduksille. Myös vanhat ihmiset usein haiskahtavat sille, ettei terveydentila ole enää kunnossa. Pitää itse huolehtia omasta sisäisestä lapsesta, vaikkei muut niin tekisi. Ei jonkun toisen ongelmien takia kannata uhrata omaa elämäänsä. Se aikuisen elämäkin on nykyään vaativaa.
Jokaisella tunteella on kehossa oma paikkansa. Moni traumatisoitunut ei tunnista tunteitaan vaan se velloo päälle vain "pahana olona". Asiaa puretaan opettelemalla tunnistamaan tunteita. Lisäksi opetellaan tunnistamaan, jos jotain tähdellisiä tunteita puuttuu, niitä yritetään herätellä. Haittaavien tunteiden viestiä kuunnellaan, ennen kuin niiden halutaan vaimenevan. Ja ne saavat tulla ihan vapaasti esille taas, jos niitä tarvitaan.
Traumaa ei voi hoitaa hoitamalla sitä traumatisoivaa tilannetta, koska menneisyyttään ei voi muuttaa. Olennaisinta on hoitaa sen trauman aiheuttama olotila paremmaksi.
Ihmiset kehittävät itselleen elämän varrella usein monenlaisia selvitysmismekanismeja erilaisia tilanteita varten. Osa niistä voi olla jopa haitallisia, mutta niiden korvaaminen paremmilla toimintamalleilla ei ole mikään helppo juttu. Ensiksikin uusien toimintatapojen opettelu vie aikaa ja voimavaroja.
Toiseksi, samaan aikaan pitäisi myös saada käsiteltyä mihin tarpeisiin tai tilanteisiin aiemmat toimintavat ovat kehittyneet. Jos toiminnan automaattiseen ehdollistumiseen pääsee tietoisella tasolla käsiksi, on haitalliset toimintavat helpompaa yrittää korvata uusilla toimintamalleilla.
Vierailija kirjoitti:
Terapeutille olisi tärkeä tieto saada tietää, että olet siinä jamassa, ettet osaa eritellä tuntemuksiasi. Hän osaisi sitten säätää hoitoa sen mukaisesti.
Tuntuuko sinusta koko ajan jossain osassa kehoa joltain tietynlaiselta? Yleensä olotila on minulla suhteellisen neutraali. Jos kysyt nyt yhtäkkiä onko minulla jotenkin erikoinen olo kyljissä, hämmennyn kysymyksestä.
Lähdetään liikenteeseen aina ihmisen kohtaamisesta eli siitä että otamme ihmisen vastaan. Hän on pääroolissa. Siitä lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma?
Uupumus.
Terapeutille olisi tärkeä tieto saada tietää, että olet siinä jamassa, ettet osaa eritellä tuntemuksiasi. Hän osaisi sitten säätää hoitoa sen mukaisesti.