Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Trauman voi käsitellä uhriutumalla tai että käyttää sitä voimavarana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo maadoittaminen todellakin antaa vihjeen siitä millaisista asioista näissä teidän ns traumoissanne on kysymys ja millaisia huuhaakeinoija te harrastatte niitä ylläpitääksenne. Ei voi kuin huokaista ja jättää teidät höperöt tänne keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Trauman voi käsitellä uhriutumalla tai että käyttää sitä voimavarana
Mikähän ihmeen voimavara on sellainen, jos ei ahdistuksen takia pysty poistumaan kotoaan? Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo maadoittaminen todellakin antaa vihjeen siitä millaisista asioista näissä teidän ns traumoissanne on kysymys ja millaisia huuhaakeinoija te harrastatte niitä ylläpitääksenne. Ei voi kuin huokaista ja jättää teidät höperöt tänne keskenään.
Trolli, emme tule kaipaamaan sinua. Olemme toivoneet alusta asti, että ymmärtäisit häipyä ketjusta.
Onpa ikävä ketju lukea. Kyllä ihmisillä voi olla traumoja jotka ihan aikuisten oikeesti haittaa elämää joita pitäisi käydä ehkäpä terapiassa avaamassa. Niin ei sitten jää hampaan koloon asioita jotka voivat masentaa, ahdistaa tai aiheuttaa vaikka dissosisaatio häiriön. Itselläni puhkesi dissosisaatio häiriö henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisesta suhteesta. Havahduin vasta kun rupesin miettimään poistunut ovesta vai ikkunasta. 8 vuotta meni ja enkä oikein muista tuosta ajasta mitään. Nykyään olen paremassa tilanteessa mutta dissosisaatio on edelleenkin elämää haittaava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo maadoittaminen todellakin antaa vihjeen siitä millaisista asioista näissä teidän ns traumoissanne on kysymys ja millaisia huuhaakeinoija te harrastatte niitä ylläpitääksenne. Ei voi kuin huokaista ja jättää teidät höperöt tänne keskenään.
Ihanaa, vihdoinkin! Olemme odottaneet, että jätät meidät keskenämme tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on äärettömän voimakasta ahdistusta ja olo on tuskainen, millä keinoilla saatte selvitettyä sen kaiken mitä ahdistuksen alla on?
Itselläni paras tapa löytää "pahan juuri" on löytää juuri se asia mitä yrittää vältellä ajattelemasta ja käsittelemästä eniten. Eli tilanteessa jossa "kaikki" ahdistaa ja yrittää miettiä asioita läpi, on yleensä se yksi asia mikä karkailee ajatuksista. Kun mietit asioita niin tuon yhden vastenmielisen asian kohdalla keksitkin yht'äkkiä jotain tärkeää tekemistä; väsähdät tai harhaannutkin muuhun tekemiseen. Se on ollut itselläni varma merkki asiasta joka on siellä ahdistuksen pohjalla.
En tiedä saako tästä selkoa, mutta keksitty esimerkkitilanne: ahdistaa työttömyys, parisuhde, sotkuinen koti, oireileva kotieläin, jne jne. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta. M
Onko siellä sinulla noin yksinäistä, että yrität netistä haalia seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo maadoittaminen todellakin antaa vihjeen siitä millaisista asioista näissä teidän ns traumoissanne on kysymys ja millaisia huuhaakeinoija te harrastatte niitä ylläpitääksenne. Ei voi kuin huokaista ja jättää teidät höperöt tänne keskenään.
Hengitysharjoitukset vaikuttavat hermostoon.hengityksellä sitä voidaan aktivoida tai maadoittaa.ei kyse olemistään huuhaakeinoista, vaan oman kehon ottamisesta takaisin hallintaan.
Trolli ei maltakaan pysyä poissa, vaikka niin lupaili. Ongelmina ovat tylsä mieli ja ilmeisesti vähintään yhtä tylsä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on äärettömän voimakasta ahdistusta ja olo on tuskainen, millä keinoilla saatte selvitettyä sen kaiken mitä ahdistuksen alla on?
Itselläni paras tapa löytää "pahan juuri" on löytää juuri se asia mitä yrittää vältellä ajattelemasta ja käsittelemästä eniten. Eli tilanteessa jossa "kaikki" ahdistaa ja yrittää miettiä asioita läpi, on yleensä se yksi asia mikä karkailee ajatuksista. Kun mietit asioita niin tuon yhden vastenmielisen asian kohdalla keksitkin yht'äkkiä jotain tärkeää tekemistä; väsähdät tai harhaannutkin muuhun tekemiseen. Se on ollut itselläni varma merkki asiasta joka on siellä ahdistuksen pohjalla.
En tiedä saako tästä selkoa, mutta keksitty esimerkkitilanne: ahdistaa työttömyys, parisuhde, sotkuinen koti, oireileva kotieläin, jne jne. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta. M
Sanattomuuteen/ajatuksettomuuteen kannattaa koittaa asioiden kirjoittamista ylös. Ei saa miettiä sanavalintoja tai kaunistella/poistaa sitä mitä pää milloinkin sanoo, kaikki ulos vaan, niin kyllä siihen joku tolkku lopulta löytyy. Terapia auttaa tässä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo maadoittaminen todellakin antaa vihjeen siitä millaisista asioista näissä teidän ns traumoissanne on kysymys ja millaisia huuhaakeinoija te harrastatte niitä ylläpitääksenne. Ei voi kuin huokaista ja jättää teidät höperöt tänne keskenään.
Hengitysharjoitukset vaikuttavat hermostoon.hengityksellä sitä voidaan aktivoida tai maadoittaa.ei kyse olemistään huuhaakeinoista, vaan oman kehon ottamisesta takaisin hallintaan.
Maadoittuminen auttaa myös enkeliyhteyden vahvistamisessa. Vahva maayhteys luo vahvan ja turvallisen pohjan, jonka avulla saat selkeän yhteyden korkeisiin energioihin ja pystyt aistimaan nimenomaan korkeita ja rakkaudellisia energiataajuuksia. Hyvin usein kodit on myös rakennettu sellaisiksi, jotka estävät maayhteyden. Ulkona ollessamme, pidämme usein jalassa kenkiä, jotka estävät kehomme yhteyden Maahan. Paras keino vahvistaa yhteyttä Maahan onkin olla paljasjaloin paljasta maata (ruohoa/hiekkaa/multaa) vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on äärettömän voimakasta ahdistusta ja olo on tuskainen, millä keinoilla saatte selvitettyä sen kaiken mitä ahdistuksen alla on?
Sitä pitää pohtia silloin, kun ahdistus ei ole voimakkaimmillaan eli jälkikäteen tai sitten pysäyttää tilanne siihen, kun ahdistus lähtee kohoamaan, mikäli se on mahdollista. Pahimman ahdistuksen aikana ei ole voimavaroja eikä edes mahdollisuutta nähdä asioita oikeassa perspektiivissä.
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä ja olisi ollut kiusallista sanoa, että haluaa lopettaa koko aiheesta puhumisen.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Omaisuudenhoitoyhti%C3%B6_Arsenal
Tässä on traumaa kerrakseen Suomen kansalle.
Jos asia ei ole kaikilla tiedossa ollut millaisen tuhon valtiomme johto aiheutti talouden kautta kaikille niin älkää ihmetelkö traumaa jonka se jätti jälkeensä enää.
Henkinen ja taloudellinen tilanne on Orpon hallituksen mukaan kansalaisten ongelma ja seuraus heikkoon talouden hoitoon.
Valitettavasti syyt on poliittisissa päättäjissä ja heidän toimissa suoraan.
Laittakaa hakusanaksi Suomen hallitukset 1987-2023 saatte vastauksia traumojenne hoitoon sieltä.
Tosin se saattaa järkyttää herkempiä lukijoita lisää. Onhan heidän omat ehdokkaat siinä asioiden kautta sitä olleet luomassa ja nyt maksatte heidän virheistä seuraavatkin 30 vuosikymmentä.
Ehkä trauma helpottaa kun saa tietää syyllisten voivan paksusti ja ryöstäneen kaiken itselleen ja myyneet rosvotut omaisuuden sitten pilkkahintaan sijoitus firmoille jotka tyhjensi sieltä kaiken myytävän ja muuttivat elämänsä hyväksi veroparatiisien ym pariin.
Yleislakko on vain yksi syy mihin kansalaiset nyt on ajettu hallituksen hirmuvallan toimesta.
Valtio myi omaisuutensa pilkkahintaan ja Niinistö ym olivat siinä mukana joten se hyvästä ja luotettavasta valtion presidentistä joka ajoi suomalaiset yrittäjät tuhon partaalle ja velkaorjiksi 5% pilkka hintaan yli 12 miljardin summasta. Näin kokoomus ja poliitikot kohtelee kansaa kulisseissa ja syyllistää sitä. Mieli kieliset lirkuttelut on usein tapa miellyttää äänestäjiä uurnille.
Miettikää tarkkaan onko äänenne sen arvoinen mikä lasku siitä seuraa jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä ja olisi ollut kiusallista sanoa, että haluaa lopettaa koko aiheesta puhumisen.
En ole juuri tuollaisessa terapiassa koskaan ollut, mutta tuostahan siinä on kyse. Sen sijaan, että on yleisvaltaisesti huono olo, pitää opetella tunnistamaan, missä tuntuu ja mitä tuntuu. Sitten niitä tuntemuksia pääsee hoitamaan ja hallitsemaan.
Ehkä et ole vielä henkisesti valmis tai koe oloasi niin turvalliaeksi, että uskaltaisit yhtään vielä käsitellä asioita.
Sehän se trauma on, että asiat ovat aiheuttaaneet sinulle kehoon ja mieleen normaalia elämää haittaavia tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä ja olisi ollut kiusallista sanoa, että haluaa lopett
Ehkä en vain ollut valmis tuollaiseen. Kysymykset tulivat yleensä aina samassa vaiheessa terapiakäyntiä. Niistä ei päässyt eroon puolittaisilla vastauksilla, vaan kysely jatkui aina vain. Jollain tavalla koin tuottavani terapeutille pettymyksen, kun en osannut vastata kysymyksiin ja siksi lopulta yrittämällä yritin vastata hatusta jotain, kun kysely ei loppunut. Yritin siis arvata mitä terapeutti ehkä haluaisi kuulla, jotta tilanne menisi jotenkin ohi.
Ennen terapiaa olin kuvitellut älyllisesti käsitelleeni asioita paljonkin. Tuossa terapiamuodossa koin kuitenkin tietyllä tavalla olevani henkisesti tirkistelyn kohteena, kun en päässyt mitenkään ohittamaan kysymyksiä, joihin en osannut vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä j
No, te ette varmaan sopineet yhteen ja ehkä terapiakaan ei ollut sopivaa siihen hetkeen tai sinulle koskaan. Kuitenkin haluan sanoa ja teroittaa, että oikea vastaus terapiassa on se, miltä sinusta tuntuu eikä mikään muu. Ja jos et osaa sanoa, on oikea vastaus sanoa, ettei osaa sanoa.
Voi ja pitää sanoa myös sekin, että tuntuu liian tungettelevalta, jotta terapeutti osaa antaa sinulle paremmin tilaa ja sinä opit pitämään puoliasi. Traumatisoitunut ihminen on joutunut antamaan valtaansa pois ja traumaterapian yksi tavoite on löytää se valta ja voima takaisin itselleen. Sinä et ole siellä terapiassa miellyttämässä terapeuttia tai suorittamassa mitään oikeita vastauksia vaan saamassa hoitoa ja apua itsellesi ja se on terapeutin tehtävä.
Jos et ymmärrä miksi jotain tehdään, voit kysyä, miksi hän haluaa tehdä niin. Jos joku tuntuu pahalta, voi sanoa sen, että tuntuu pahalta etkä halua tehdä sitä nyt/ koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni n. parikymmentä vuotta elämää "ohi" traumaoireilun takia. Hieman katkera siitä, että hain kyllä apua ja kävin pitkän terapian, mutta terapeutilla ei ollut minkäänlaista traumaosaamista, ja koska traumat on kehossa, niin ei niihin pelkkä puhuminen auta.
Minä kävin traumaterapeutilla. Oli yllättävän vaikeaa tunnustella mikä tuntuu missäkin. En tiedä olenko sitten henkisesti todella lukossa, mutta keskustelu siitä tuntuuko paineen tunnetta kurkun alueella jne. oli loppujen lopuksi aika epämiellyttävää.
En tunnistanut minne kropassa tuntemukset sijoittuvat ja päästäkseni tilanteesta pois päädyin lopulta lukuisien "en osaa sanoa" -vastausten jälkeen vastailemaan jotain "no ehkä kevyesti siellä kyllä tuntuu jotain". Siitä taas seurasi lisäkysymyksiä
Sanonpa vain sen, etteivät ne asiat ratkea tietämällä ja opiskelemalla. Traumaterapiassa on terapeutteja, psykiatreja, kasvatutstieteilijöitä jne. itsekin avun tarpeessa. Jos pelkkä tieto auttaisi, luonnollisesti he olisivat hoitaneet itse itsensä.
Luulen, että sain kiinni tästä. Kiitos! Voisin kokeilla itsekin tuolla tavalla päästä ahdistuksen alle. Yleensä vain koen sellaista sanatonta ja ajatuksetonta ahdistusta, jolloin ei pääkään toimi. Aion silti yrittää.