Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku auttaa minua nyt ja kertoa kuinka paljon on jokin työkyvyttömyyskorvaus?
Pärjään traumojeni kanssa kun saan olla yksin kotona. Mieheni kuoleman jälkeen minulle jäi pieni velaton ok-talo. Leskeneläkettä saan hieman alle 1000e kuussa.
Nyt aikuiset lapseni haluavat että menen lääkärille jotta saisin jonkinlaista tk-eläkettä. En halua. En saa mitään yhteiskunnan tukia, en halua selvittää kenellekään elämääni, ahdistus pahenee.. yksi traumoistani on tullut juuri työterveydessä, josta en saanut apua.
Auttakaa joku, että saisin laskea miten arki muka muuttuisi (osa leskeneläkkeestä alenee jos saisin muuta rahaa). Haluan elää näin, mutta lapseni sanovat että terveemmätkin saavat mt-eläkettä.
Oletkohan saanut jo vastauksia asiaan?
Oletko nyt työelämässä vai elätkö pelkällä leskeneläkkeellä?
Jos olet sairas, niin ilman muuta saisit ensin sairaapäivärahaa, joka lasketaan tulojesi perusteella. Minulla pienipalkkaisella se oli viimeksi n. 54€/päivä.
Kelalta voit selvittää miten leskeneläkkeesi vaikuttaa sairauspäivärahaan.
Minkä ikäinen nyt olet?
61 vuotta täyttänyt voi hakea osittaista eläkettä, joka jonkin verran vähentää lopullista eläkettä, Minulla se vähennys on 45€/kk. Nostan 50% osittaista eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin suhdetta vanhempiini niin yritin aina olla isälleni mieliksi. Tottelin häntä ja yritin tehdä parhaani. Tämä ei riittänyt. Tien aina jotain väärin. Isäni ja äitinikin olisi kaivannut reippaan ja rohkean lapsen. Sellaisen mitä minä en koskaan edes aikuisena olo pystynyt olemaan. Minun olisi pitänyt välttyä kiusaamiselta ja kasvaa ilman ongelmia kuten ahdistusta sekä olla hyvin vahva. En näin ole kelvannut sellaisena kuin olen. Isäni ailahtelee. Pettää lupauksia ja mieliala vaihtelee koko ajan. Eilen ok tuulella ja tänään taas ei. Sählää myös paljon ja ei keskity mihinkään. Äitini taas on myös melko kylmä ja kova ihminen. Ei saa itkeä tai pahoittaa mieltään mistään. Ei ymmärrä jos toinen tuntee surua tai pahoittaa mielensä. Pitäisi vaan kestää kaikki. Normaalit tunteet ovat kiellettyjä. Vaikeaa on ollut kasvaa tässä perheessä kun on kaivannut tukea ja apua. Samat jutut myös jatkuvat. Ei mitään muutu.
Sinulle olisi tärkeintä kasvaa ulos siitä.perheestä, silloin muuttuisit.
Normaalissa perheessä lapsi saa murrosiän, kiukuttelee tai muuten irtautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy, lähtee opiskelemaan - joskus toiselle puolelle Suomea tai eri maahan. Muuttaa kotoa, pariutuu ja alkaa elää omaa perhettään.
Traumatisoivassa perheessä on kietouduttu epäterveesti. Lapsi jää aikuisenakin kiinni vanhempiinsa eikä osaa/saa itsenäistyä. Ja kaikeksi epäonneksi nuo vanhemmat heikentävät lasta lisää. Lapsi jää ikuiseksi lapseksi, vaikka hänestä kuuluisi tulla irrallinen aikuinen.
"Sinulle olisi tärkeintä kasvaa ulos siitä.perheestä, silloin muuttuisit.
Normaalissa perheessä lapsi saa murrosiän, kiukuttelee tai muuten irtautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy, lähtee opiskelemaan - joskus toiselle puolelle Suomea tai eri maahan. Muuttaa kotoa, pariutuu ja alkaa elää omaa perhettään.
Traumatisoivassa perheessä on kietouduttu epäterveesti. Lapsi jää aikuisenakin kiinni vanhempiinsa eikä osaa/saa itsenäistyä. Ja kaikeksi epäonneksi nuo vanhemmat heikentävät lasta lisää. Lapsi jää ikuiseksi lapseksi, vaikka hänestä kuuluisi tulla irrallinen aikuinen."
Toisaalta moni aina kehottaa tekemään eroa vanhempiin. Ymmärrän sen. Silti jos mietin itseäni niin ei minulla ole ketään muita ihmisiä elämässäni kuin he. Nuoruudessa kiusattiin ja jäin yksin. Sen jälkeen on ollut vaikeaa enää tutustua muihin. En kirjoita nyt enää mitään siihen liittyvää. Opiskeluihin taas voin kirjoittaa sen, että olen yrittänyt jotakin. Pitää vaan ajatella onko ihmisellä edes voimia lähteä sinne toiselle puolelle Suomea tai opiskella paljon yms. Tarkoitan tässä itseäni. Samoin itse en ole siinä pisteessä, että minusta olisi suhteeseen enkä oikeastaan edes kaipaa sitä. Lapsia en ikinä halua. Näin pitää miettiä mitä jokainen haluaa ja mihin jokainen pystyy. Kaikista ei ole tekemään suuria muutoksia. Minäkään en vielä tänne sentään koko elämääni ole kertonut, vaikka olen kirjoittanut paljon. Olen myös joutunut jo tekemään monia vaikeita päätöksiä elämääni liittyen. Jos tilanne olisi ollut eri niin olisin voinut valita toisinkin. Samalla en toisaalta näe huonona jos pitää välejä vanhempiin. Samalla helppoa on sanoa, että pidä etäiset välit jos toinen vaihtoehto on täysi yksinäisyys. Joku tietysti valitsee sen. Minusta joka on muutenkin yksinäinen ei vaan oikein ole siihen. Samalla tarkoitat tietysti hyvää.
Vierailija kirjoitti:
"Sinulle olisi tärkeintä kasvaa ulos siitä.perheestä, silloin muuttuisit.
Normaalissa perheessä lapsi saa murrosiän, kiukuttelee tai muuten irtautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy, lähtee opiskelemaan - joskus toiselle puolelle Suomea tai eri maahan. Muuttaa kotoa, pariutuu ja alkaa elää omaa perhettään.
Traumatisoivassa perheessä on kietouduttu epäterveesti. Lapsi jää aikuisenakin kiinni vanhempiinsa eikä osaa/saa itsenäistyä. Ja kaikeksi epäonneksi nuo vanhemmat heikentävät lasta lisää. Lapsi jää ikuiseksi lapseksi, vaikka hänestä kuuluisi tulla irrallinen aikuinen."
Toisaalta moni aina kehottaa tekemään eroa vanhempiin. Ymmärrän sen. Silti jos mietin itseäni niin ei minulla ole ketään muita ihmisiä elämässäni kuin he. Nuoruudessa kiusattiin ja jäin yksin. Sen jälkeen on ollut vaikeaa enää tutustua muihin. En kirjoita nyt enää mitään siihen liittyvää. Opiskeluihin taas voin kirjoittaa sen, että ole
KUKAAN ei lue sun psykoottisia oksennuksias!
Trauma helpottaa, kun jättää ne vertaistuki-ihmisten ja kokemusasiantuntijoiden lässytykset.
Vierailija kirjoitti:
Trauma helpottaa, kun jättää ne vertaistuki-ihmisten ja kokemusasiantuntijoiden lässytykset.
Vertaistuki on monesti vähän kaksiteräinen miekka. Yhtäältä on tervehdyttävää huomata, ettei ole ainoa samoja kokemuksia läpikäynyt ja että traumatisoituminen ei ole ihmisen itsensä vika. Tätä näkyy paljon tässä ketjussa, mikä on todella hyvä asia. Toisaalta jotkut ovat niin jumissa omien traumojensa kanssa, ettei heistä oikein ole varsinaisesti tueksi kenellekään samaa kokeneelle. Moni ei edes tunnista tilaansa ja voi pyrkiä kompensoimaan esimerkiksi ohjailemalla ja määräilemällä muita tai suhtautumalla vihamielisesti ja torjuvasti tunteiden käsittelyyn ja ilmaisuun. Tämä vaikuttaa olevan tyypillinen selviytymismekanismi erityisesti vanhemmille sukupolville ja tätä asennetta on myös näkynyt tässä keskustelussa jonkin verran. Itse olen saanut parhaimmat vertaistukikokemukset sitä kautta, että olen kahden kesken vaihdellut ajatuksia ja näkökulmia jonkun samantyyppisiä asioita kokeneen kanssa. Isoissa vertaistukiryhmissä en mielelläni enää avaudu, koska niissä on myös porukkaa, jotka lähinnä kaatavat pahaa oloaan muiden niskaan eivätkä kykene vastavuoroisuuteen. Toisaalta niissä voi tavata juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa voi siirtyä pitämään yhteyttä ryhmän ulkopuolella.
Tuhmat ja ilkeät ihmiset EI TAJUA miten kauheaa on kun on ylisukupolviset invalidisoivat traumat päällä😩😫
Tuula57
Ei voi kuin ihmetellä, että sama ihminen käy uudelleen kirjoittamassa ketjuun psykoottisista oksennuksista. Taitaa olla tosi paha olla. Täällä kyllä luetaan kaikkien kirjoitukset eikä niitä pidetä oksennuksina. Mutta sitähän tuo ketjun ulkopuolinen ei osaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että sama ihminen käy uudelleen kirjoittamassa ketjuun psykoottisista oksennuksista.
Ja vaihtamassa IP-osoitettaan yhä uudestaan, että saa alapeukuttaa. Esim. tämän sivun ensimmäisessä viestissä oli vielä eilen illalla ylä- ja alapeukut 8-0, kun luin sen. Nyt on yhtäkkiä 8-10.
Vierailija kirjoitti:
"Sinulle olisi tärkeintä kasvaa ulos siitä.perheestä, silloin muuttuisit.
Normaalissa perheessä lapsi saa murrosiän, kiukuttelee tai muuten irtautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy, lähtee opiskelemaan - joskus toiselle puolelle Suomea tai eri maahan. Muuttaa kotoa, pariutuu ja alkaa elää omaa perhettään.
Traumatisoivassa perheessä on kietouduttu epäterveesti. Lapsi jää aikuisenakin kiinni vanhempiinsa eikä osaa/saa itsenäistyä. Ja kaikeksi epäonneksi nuo vanhemmat heikentävät lasta lisää. Lapsi jää ikuiseksi lapseksi, vaikka hänestä kuuluisi tulla irrallinen aikuinen."
Toisaalta moni aina kehottaa tekemään eroa vanhempiin. Ymmärrän sen. Silti jos mietin itseäni niin ei minulla ole ketään muita ihmisiä elämässäni kuin he. Nuoruudessa kiusattiin ja jäin yksin. Sen jälkeen on ollut vaikeaa enää tutustua muihin. En kirjoita nyt enää mitään siihen liittyvää. Opiskeluihin taas voin kirjoittaa sen, että ole
Samalla en toisaalta näe huonona jos pitää välejä vanhempiin. Samalla helppoa on sanoa, että pidä etäiset välit jos toinen vaihtoehto on täysi yksinäisyys. Joku tietysti valitsee sen. Minusta joka on muutenkin yksinäinen ei vaan oikein ole siihen. Samalla tarkoitat tietysti hyvää.
Tämä voi nyt kuulostaa kovalta, en tarkoita sitä kuitenkaan pahalla vaan sinun parhaaksesi.
Ymmärrän erittäin hyvin tunteesi ja voimattomuutesi. Olen kokenut itse hieman samansuuntaista.
Normaalissa elämässä lapsi itsenäistyy ja kasvaa samalla voimakkaaksi. Sinulla tuota kasvua ei ole tapahtunut syystä x.
Tilanne vahempiesi kanssa infantilisoi sinut - se ylläpitää heikkoa olotilaasi ja estää vahvistumisen. Eläinmaailmassa emo potkaisisi sinut pesästä maahan tai jättäisi sinut yksin metsään selviämään.
Oletko miettinyt, että vanhempasi luultavasti kuolevat ennen sinua ja silloin sinun on pärjättävä. Ja jos joudut tekemään itsenäistymisen siinä samalla niin olet todennäköisesti todella huonossa kunnossa silloin. Olen itse ollut siinä tilanteessa, vaikka olinkin sinua pidemmälle itsenäistynyt ja rakentanut omaa elämääni. Siitä toipuminen on todella pitkä ja kivinen tie.
Jokin vanhemmissasi on toksista ja sinä hengität sitä myrkkyä ja se pökerryttää sinua. Näin on, vaikka he teoriassa olisivat huolehtivia ja haluaisivat vain parastasi. Sinun pitäisi saada enemmän raitista ilmaa. Itse en tajunnut tuota ja aloin kasvaa vasta vanhempani menetettyä. On noloa ja raskasta kasvaa aikuiseksi aikuisena, tiedän.
En ole lukenut kaikkia viestejäsi. Jos et ole jo, suosittelisin terapiaa, jossa painotettaisiin sinun kasvuasi aikuiseksi yksilöksi, omia rajojasi ja muiden rajojen hahmottamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän voi tehdä videon esittämän tavan lisäksi myös paapomalla liikaa ja olemalla kohtelematta lasta kuin aikuista, olla antamatta lapselle tilaa pariutua esim. Kertomalla, miten kumppani ei ole hyvä lapselle, lapsi ei tule koskaan löytämään riittävän hyvää puolisoa tai uskottelemalla lapselle, ettei kukaan tule kestämään häntä.
Tämä ketju on narsistihullujen paratiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että sama ihminen käy uudelleen kirjoittamassa ketjuun psykoottisista oksennuksista.
Ja vaihtamassa IP-osoitettaan yhä uudestaan, että saa alapeukuttaa. Esim. tämän sivun ensimmäisessä viestissä oli vielä eilen illalla ylä- ja alapeukut 8-0, kun luin sen. Nyt on yhtäkkiä 8-10.
Laitatko joka ilta ruutuvihkoon peukkujen määrän ja sitten käyt vertaamassa lukemia täällä? Varmaan aika traumatisoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että sama ihminen käy uudelleen kirjoittamassa ketjuun psykoottisista oksennuksista.
Ja vaihtamassa IP-osoitettaan yhä uudestaan, että saa alapeukuttaa. Esim. tämän sivun ensimmäisessä viestissä oli vielä eilen illalla ylä- ja alapeukut 8-0, kun luin sen. Nyt on yhtäkkiä 8-10.
Mistä sen tietäisi että kyseessä on sama kirjoittaja?
Ja miksi joku vaihtaisi IP osoitetta kymmenen kertaa jotta voisi ala peukuttaa jonkun vieraan ihmisen kirjoituksia?
Mies yrittää kaasuvalottaa minut uskomaan että minulla Mika on ylisukupolvisia invalidisoivia traumoja, vaikka niitä ei ole. Tilanne on mennyt mahdottomaksi. Mies on toksinen ja minä hengitän sitä myrkkyä ja se pökerryttää. Näin on, vaikka hän teoriassa on huolehtivia ja haluaa vain parasta ja tilaa minulle psykiatriaikoja. Minun pitäisi saada enemmän raitista ilmaa, en ole traumatisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan itse sitä miten säälittävää on jonkun käydä alapeukuttamassa tänne ja kirjoittamassa niitä samoja ilkeitä yhyy viestejä. Se kertoo jo ihmisestä sen, ettei hänelläkään hyvin mene eli mitä enemmän hän kirjoittaa tänne sitä huonommin hänellä menee. Nyt, kun näköjään käy täällä usein niin menee hyvin huonosti. Voi raukkaa. Itse on niin typerä, ettei huomaa sitä lainkaan. Samalla mitä pilata tätä ketjua ja viettää aikaa täällä jos kerran voi niin hyvin. Aika säälittäväkin ajatus tuli mieleen, että jonkun raukan ainoa huvi on sotkea tätä ketjua. Jos hänellä ei mitään muuta iloa tuottavaa asiaa, kuin oleilla täällä. Silti se nyt näyttää. Joten jatka vaan samaa tuohua. Minä täällä säälin sinua ja toivon, että voisit paremmin. Muuta selitystä en käytöksellesi keksi.
Olet käyttänyt tänään Säälittävää-sanaa 416 kertaa.
Sinulla on jäljellä vielä 0 Säälittävää-sanaa.
- Ylläpidon automaattinen tiedote
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan itse sitä miten säälittävää on jonkun käydä alapeukuttamassa tänne ja kirjoittamassa niitä samoja ilkeitä yhyy viestejä. Se kertoo jo ihmisestä sen, ettei hänelläkään hyvin mene eli mitä enemmän hän kirjoittaa tänne sitä huonommin hänellä menee. Nyt, kun näköjään käy täällä usein niin menee hyvin huonosti. Voi raukkaa. Itse on niin typerä, ettei huomaa sitä lainkaan. Samalla mitä pilata tätä ketjua ja viettää aikaa täällä jos kerran voi niin hyvin. Aika säälittäväkin ajatus tuli mieleen, että jonkun raukan ainoa huvi on sotkea tätä ketjua. Jos hänellä ei mitään muuta iloa tuottavaa asiaa, kuin oleilla täällä. Silti se nyt näyttää. Joten jatka vaan samaa tuohua. Minä täällä säälin sinua ja toivon, että voisit paremmin. Muuta selitystä en käytöksellesi keksi.
Kauheaa. Tuliko oikein trauma?
Vierailija kirjoitti:
Mies yrittää kaasuvalottaa minut uskomaan että minulla Mika on ylisukupolvisia invalidisoivia traumoja, vaikka niitä ei ole. Tilanne on mennyt mahdottomaksi. Mies on toksinen ja minä hengitän sitä myrkkyä ja se pökerryttää. Näin on, vaikka hän teoriassa on huolehtivia ja haluaa vain parasta ja tilaa minulle psykiatriaikoja. Minun pitäisi saada enemmän raitista ilmaa, en ole traumatisoitunut.
Onnea! Sait hienosti ympättyä samaa viestiin sanat "kaasuvalottaa", "ylisukupolvisia traumoja" sekä "toksinen". Itsesääli-ihmisten lempisanakolmikko tuli täyteen. Mutta vinkkinä ensikertaan, älä unohda sanaa "narsisti"
Vierailija kirjoitti:
Mies yrittää kaasuvalottaa minut uskomaan että minulla Mika on ylisukupolvisia invalidisoivia traumoja, vaikka niitä ei ole. Tilanne on mennyt mahdottomaksi. Mies on toksinen ja minä hengitän sitä myrkkyä ja se pökerryttää. Näin on, vaikka hän teoriassa on huolehtivia ja haluaa vain parasta ja tilaa minulle psykiatriaikoja. Minun pitäisi saada enemmän raitista ilmaa, en ole traumatisoitunut.
Eihän tuohon ole muuta ohjetta kuin ero. Ja muista nämä sanat: tuo mies on vaarallinen, ihan oikeasti vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lillutte ja marinoidutte ikuisuuden jossain saattanan mitättömissä asioissa koska vain sillä tavalla koette olevanne erityisiä. HUOH!
Oletko pohtinut miksi toisten ongelmat haittaavat sinua noin paljon? Mikä sinut saa kirjoittamaan ketjuihin?
Olen eri, mutta kuvittelisin, että on hyvä välillä herätellä tässä ketjussa vellovia loputtoman itsekeskeisiä uhriutujia tajuamaan, ettei heidän todelliset tai luulotellut traumansa ansaitse ihan niin paljon huomiota. Ulkona on avara maailma, jossa riittää ihmeteltävää, oli sitten traumatisoitunut tai ei.
Jos mietin suhdetta vanhempiini niin yritin aina olla isälleni mieliksi. Tottelin häntä ja yritin tehdä parhaani. Tämä ei riittänyt. Tien aina jotain väärin. Isäni ja äitinikin olisi kaivannut reippaan ja rohkean lapsen. Sellaisen mitä minä en koskaan edes aikuisena olo pystynyt olemaan. Minun olisi pitänyt välttyä kiusaamiselta ja kasvaa ilman ongelmia kuten ahdistusta sekä olla hyvin vahva. En näin ole kelvannut sellaisena kuin olen. Isäni ailahtelee. Pettää lupauksia ja mieliala vaihtelee koko ajan. Eilen ok tuulella ja tänään taas ei. Sählää myös paljon ja ei keskity mihinkään. Äitini taas on myös melko kylmä ja kova ihminen. Ei saa itkeä tai pahoittaa mieltään mistään. Ei ymmärrä jos toinen tuntee surua tai pahoittaa mielensä. Pitäisi vaan kestää kaikki. Normaalit tunteet ovat kiellettyjä. Vaikeaa on ollut kasvaa tässä perheessä kun on kaivannut tukea ja apua. Samat jutut myös jatkuvat. Ei mitään muutu.