Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

2 osa

Molemmat vanhempani ovat saaneet omat ongelmansa jo lapsuudessaan. Eivät ole sitten yrityksestään huolimatta oikeastaan osanneet minun kanssani. Toisaalta tiedän, että heillä on paljon asioita mitkä ovat jo heidän nuoruudestaan tulleet. Isäni on yrittänyt ns kovettaa minua. On tottunut siihen, että vaan voimalla pärjää ja tavallaan yrittänyt saada minusta jotain samanlaista kuin hän on. Se ei vaan ujolle ja hiljaiselle lapselle toiminut. En koskaan ole pystynyt olemaan sellainen kuin hän haluaisi. Huusi minulle paljon lapsuudessa ja teki vaan pahaa, kun yritin miellyttää häntä kaikessa. Tuo kaikki teki vaan sen, etten osannut pitää puoliani. Äitini kanssa myös jäin vaikeuksissa yksin. Antoi isäni käyttäytyä miten vaan ja samalla oli myös itse vaikea ihminen. Nuoruudessa tämä korostui. Ehkäpä hänelläkään ei ollut taitoa kasvattaa minua ja tukea, kun jäi itsekin omilleen nuorena.

Jos sitten miettii elämääni ja sitä mikä siihen on vaikuttanut niin tulee muutamia asioita mieleen. Juuri tuo vanhempien käytös, kun olin lapsi. Isäni arvaamattomuus ja se, kun yritin vaan olla mieliksi. Vanhempien riidat yms. Joskus isäni sanoi äidilleni niin ettei minun olisi ollut tarkoitus kuulla, että "sinä olet tehnyt hänestä  sellaisen". Tarkoitti siis minua ja tiesin pienenä vaan sen, ettei tuo tarkoittanut hyvää se viittasi taas siihen, että olin vääränlainen. Liian arka tai ujo tms.

Myöhemmin minua kiusattiin paljon. Ehkäpä juuri tämä kotona opittu ajatus, että pitää olla helppo ja kiltti oli myös yksi tekijä. Muut huomasivat sen helposti etten oikeastaan osannut sanoa vastaan. Jäin myös kiusaamisen kanssa omilleni. Niitä asioita ei ole koskaan pystytty käsittelemään meillä. Ei vaikka se kaikki jatkui pitkään ja sai melko ikäviä piirteitä. Kaikki ne asiat jäivät täysin minun kestettäväkseni. Joskus mietin mikä siinä voi olla vaikeaa jos nämäkin asiat pitää vaan sivuuttaa. Ehkäpä vanhemmat eivät hyväksyneet sitä, ettei heidän lapsensa ollut niin vahva ja voimakas mitä he toivoivat. Äitini toisaalta kestä yhtään arvostelua. Jo yksinkin sellainen hetki on liikaa. Silti minä en saisi välittää mistään. Ehkä äitini käytös aiheutti nuorena surua enemmän. Isäni on mitä on ja käytös vaihtelee. Äitini taas on järkevämpi monissa jutuissa ja hänen pitäisi ymmärtää kaikkea paremmin.

Se on myös itseni vaikeaa kestää, kun jäin omilleni nuorena ahdistuksen ja muiden mieliala ongelmien kanssa omilleni. Voin tiettyinä aikoina hyvin huonosti. Kiusaaminen ja yksinäisyys vaikutti myös  paljon. Olisin kaivannut tukea ja apua. Samalla, kun minun olisi aina pitänyt olla liian vahva ja pärjätä kaikessa. Ei ollut koskaan tilaa olla oma itsensä. Nuoruus jäi tämän kaiken myötä kuin välistä. En sillä tavalla elänyt sitä aikaa lainkaan mitä moni muu. Myöhemminkin ärsyttää ne vanhempien vaatimukset. Minä en valitettavasti pysty ikinä varmaan olemaan se mitä he toivoisivat. En ole vaan sellainen. Heillä on esim koulutus noussut sellaiseksi asiaksi etteivät ikinä pääse siitä yli. Minun pitäisi nyt opiskella heidänkin edestään. Samoin heikkoutta eivät siedä. Mielenterveysongelmia ei ole. Näin minunkin pitäisi nyt olla se pärjäävä ihminen. Voisin varmasti paremmin jos tunnustettaisiin ja minut  nähtäisiin sellaisena kuin olen. Samoin elävät vaan ns töitä tehdäkseen. Ei mitään muuta elämää. Heillä toki melko tavalliset duunarityöt. Silti eivät tavallaan osaa elää muuten. Ei mitään harrastuksia tai muuta mielenkiintoa asioihin. Ei sellaista elämää mitä monella on. Toisaalta jokainenhan on vastuussa elämästään. Tuli nämä asiat nyt vaan mieleen ja onhan se totta, että varmasti monessa perheessä nämä asiat menevät vuosikymmenien taakse ja aiempien sukupolvien elämä vaikuttaa moneen asiaan. 

Yhdysvalloissa traumaattiseksi kokemukseksi luetaan esimerkiksi se, että kuulee lähiomaisen tai ystävän kuolemasta. Siellä listaan on esitetty myös uskottomuutta, seksuaalista ahdistelua, synnytystä, avioeroa ja kodin menetystä. Nekin kun voivat aiheuttaa oireita.

Diagnoosiin ei enää tarvittaisi edes erityisen ahdistavaa tapahtumaa. Riittäisi, että tapahtuman kokee vahingolliseksi.

Niin sanottu herkistymisteoria esittää, että ihmiset havaitsevat yhä herkemmin vaaroja ja uhkia sitä herkemmin, mitä harvinaisemmiksi ne käyvät. Väkivallaksi on alettu kutsua yhä vähäisempiä tekoja samaan aikaan, kun ruumiillinen väkivalta on vähentynyt.

 

Amen!

Suosittelen ihan kaikkia lukemaan kirjan Jäljet kehossa. Todella vaikuttava ja elämäämuuttava kirja. Sen avulla voi ymmärtää paremmin itseään ja muita ja toivottavasti eheytyä. Voimia jokaiselle trauman kanssa taistelevalle <3

Että mua rasittaa noi, jotka tulee ketjuun avautumaan ketjun/ketjulaisten olemassaolosta. Miten vaikeaa voi olla ignoorata ketjut, jotka ei ole itseä varten/ärsyttää/jotain muuta. Kunnon juntteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua rasittaa noi, jotka tulee ketjuun avautumaan ketjun/ketjulaisten olemassaolosta. Miten vaikeaa voi olla ignoorata ketjut, jotka ei ole itseä varten/ärsyttää/jotain muuta. Kunnon juntteja. 

Saitko ihan trauman?

En kuulu niihin juntteihin, jotka kuvittelee, että trauman voi saada mistä vain. Taidatte olla kateellisia, kun meillä on näin pitkäaikainen ja toimiva ketju. 

Se on varmaan se ja sama, kutsuuko sitä oiretta, joka haittaa työkykyä, terveyttä, ihmissuhteita ja ihmisen omaa mielialaa traumaperäiseksi stressihäiriöksi vai joksikin muuksi. Traumatisoitunut ihminen voi yllättävän pitkään elää kuin normaali ihminen, vain joku osa-alue paljastaa, jos tajuaa tarkastella, että kaikki ei ole kunnossa.

Nuo pitkät tekstit on yksi traumaoire. Niiden kirjoittaminen tässä ketjussa kaikille suotakoon. Itse peilaan omaa vointiani myös sillä, onko tarve kirjoittaa ylivuotavasti yliselittäen vai pystyykö pitäytymään tiivistetyssä tekstissä. Traumatisoituneella on tarve tulla ymmärretyksi, mutta kokemus, ettei tule. Siksi asiaa kuvaillaan hyvin detaljitasolla ylitsevuotavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta painopeitosta traumatisoitumisen aiheuttamien oireiden hoidossa? Suosittelisitko ostamaan? Kiinnostaisi saada unta paremmaksi ja ahdistusta vähemmäksi. 

Ostamisesta en osaa sanoa, mutta kokeilin joskus tutun luona ja lievitti ainakin itsellä ahdistuneisuutta kun piti peittoa pidempään. Kuitenkin yksilöllinen asia auttaako se vai ei.

Itsellä ei tarvitse olla painopeiton painoinen peite, mutta en pysty kesäkuumallakaan nukkumaan ilman peittoa tai pelkällä lakanalla. Ja peite mielellään painavahko tai kuohkea, jotta tulee pesämäinen olo ja mielellään enemmän kuin yksi tyyny, yksi voi olla suojaamassa kasvot -> pesä/ suoja. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvalloissa traumaattiseksi kokemukseksi luetaan esimerkiksi se, että kuulee lähiomaisen tai ystävän kuolemasta. Siellä listaan on esitetty myös uskottomuutta, seksuaalista ahdistelua, synnytystä, avioeroa ja kodin menetystä. Nekin kun voivat aiheuttaa oireita.

Diagnoosiin ei enää tarvittaisi edes erityisen ahdistavaa tapahtumaa. Riittäisi, että tapahtuman kokee vahingolliseksi.

Ihan nyt vaan muistutukseksi, että oikeassa elämässä PTSD diagnosoidaan seuraavin kriteerein:

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), ICD-10, F43.1

Potilas on kokenut poikkeuksellisen uhkaavan tai katastrofaalisen tapahtuman, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa.

Tapahtumaan liittyvästi ilmenee jokin seuraavista:

-jatkuvat muistikuvat

-hetkelliset voimakkaat takaumat

-painajaisunet tai ahdistuneisuus oloissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta.

-Potilas pyrkii välttämään joutumasta oloihin, jotka muistuttavat tapahtumasta.

-Potilaalla esiintyy vähintään toinen seuraavista:

kykenemättömyys muistaa joitakin keskeisiä asioita tapahtumasta

jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireet.

Oireet ilmaantuvat 6 kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta.

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5:ssä

Potilas on kokenut tai nähnyt traumaattisen tapahtuman, johon sisältyi kuolema, vakava loukkaantuminen tai sellaisen uhka, tai nähnyt useita kertoja onnettomuuden tai väkivallan vastenmielisiä seuraamuksia. Myös yllättävä tiedon saaminen lähiomaisen tai ystävän kuolemasta voi johtaa PTSD:hen.

Potilas kokee traumaattisen tapahtuman uudelleen vähintään yhdellä nimetyllä tavalla viidestä.

Traumasta muistuttavien asioiden välttelyä esiintyy vähintään yhdellä nimetyllä tavalla kahdesta.

Negatiivisia kognitiivisia ja mielialan muutoksia ja sosiaalisen käyttäytymisen muutoksia ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla seitsemästä.

Kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden merkkejä ilmenee vähintään kahdella nimetyllä tavalla kuudesta.

Oireet kestävät yli kuukauden, ja häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

Häiriö on viivästyneesti alkanut, jos kriteerit täyttävä oireisto on havaittavissa vasta 6 kuukauden kuluttua stressitapahtumasta.

Lisäksi on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat: Vuoteen 2013 saakka käytettyyn DSM-IV:ään verrattuna on hyvä panna merkille, että ensimmäisestä kriteeristä on poistettu aiempi jälkiosa, jossa edellytettiin, että reaktiona traumaattiseen tilanteeseen oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu. Oireryhmiin on DSM-5:ssä lisätty negatiiviset kognitiiviset ja mielialan muutokset. Lisäksi sosiaalisen käyttäytymisen muutokset on siirretty samaan oireryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mua rasittaa noi, jotka tulee ketjuun avautumaan ketjun/ketjulaisten olemassaolosta. Miten vaikeaa voi olla ignoorata ketjut, jotka ei ole itseä varten/ärsyttää/jotain muuta. Kunnon juntteja. 

Saitko ihan trauman?

En kuulu niihin juntteihin, jotka kuvittelee, että trauman voi saada mistä vain. Taidatte olla kateellisia, kun meillä on näin pitkäaikainen ja toimiva ketju. 

Joo, ollaan tosi kateellisia psykoottisista tyhjänitkijöistä😆🤣😁😂😄

Ollaan? Yksin sinä täällä sekoilet. Miksi et samantien avautuisi traumoistasi kun kerran jostain kumman syystä päädyt tähän ketjuun uudestaan ja uudestaan? Ah no toki, koska olet psyykkisessä työssäsi vielä aivan alkutekijöissä eikä sinulla ole mitään työkaluja kontrolloida tai reflektoida pääsi sisältöä. Jos vähän panostat (kuten me muut) pääset käsiksi niihin negatiivisiin tunteisiin ja tapahtumiin ja voit purkaa niitä muutoinkin kuin oksentamalla loukkauksia heikossa hapessa olevien päälle. Siihen asti toivon sinulle paremman lääkityksen löytymistä tai huoltajan puuttumista liialliseen vapaa-ajan käyttöösi koska ulostulosi viittaavat myös vahvaan (henkiseen) alaikäisyyteen :)

Menkää luuserit junan alle ja lopettakaa valittaminen. Kukaan ei jaksa kuunnella teidän ulinaanne eikä se kiinnosta ketään. Jos ei jaksa elää niin turha siitä onb valittaa toisille. 

Vierailija kirjoitti:

Menkää luuserit junan alle ja lopettakaa valittaminen. Kukaan ei jaksa kuunnella teidän ulinaanne eikä se kiinnosta ketään. Jos ei jaksa elää niin turha siitä onb valittaa toisille. 

 

On huvittavaa että uliset täällä psykoottisesti että ketään ei kiinnosta muiden valitukset samalla kun vuodatat täällä pahaa oloasi päivästä toiseen. Ei meitäkään kiinnosta huono elämäsi ja angstisi eikä selvästi lähipiiriäsikään. Voisi jopa sanoa että kyssaa itsesi :)

Yksinkertainen pelle. 

peiliin katso jos useita suhteita kaatunut

Traumoja kokee kaikki. Toiset vain ottavat opikseen ja käsittelee asian kun jatkaa eteenpäin ja toiset jäävät märehtimään ja murehtimaan sitä yhtä traumaa vuosikymmeniksi

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen sekopää on,

niin lääkkeitä hän tarvitsee.

Suunsoitto ei angstia karkoita

eikä tyhjää täydeksi tee.

 

Siis vasen, yks, kaks.

Siis vasen, yks, kaks,

missä paikkasi tiedätkö sen?

Tänne päin, täällä marssivat traumaiset,

sinä myös olet sekopäinen.

 

Kun nainen sekopää on,

hälle terapoaa tarvitaan.

Palopuheet ei suojele itkulta

eikä rumpujen paukutuskaan.

 

Siis vasen, yks, kaks.

Siis vasen, yks, kaks,

missä paikkasi tiedätkö sen?

Tänne päin, täällä marssivat traumaiset,

sinä myös olet sekopäinen.

 

Kun nainen sekopää on,

hän ei potkuja ota huvikseen

eikä toista ihmistä kuuntele

eikä alistu kuuntelelemaan.

 

Siis vasen, yks, kaks.

Siis

 

Olisi mielenkiintoista kuulla joltain ammattilaiselta analyysi siitä mitä tällainen kirjoitus ja sen tuuppaaminen nettiin kaiken kansan luettavaksi kertoo kirjoittajastaan. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen sekopää on,

niin lääkkeitä hän tarvitsee.

Suunsoitto ei angstia karkoita

eikä tyhjää täydeksi tee.

 

Siis vasen, yks, kaks.

Siis vasen, yks, kaks,

missä paikkasi tiedätkö sen?

Tänne päin, täällä marssivat traumaiset,

sinä myös olet sekopäinen.

 

Kun nainen sekopää on,

hälle terapoaa tarvitaan.

Palopuheet ei suojele itkulta

eikä rumpujen paukutuskaan.

 

Siis vasen, yks, kaks.

Siis vasen, yks, kaks,

missä paikkasi tiedätkö sen?

Tänne päin, täällä marssivat traumaiset,

sinä myös olet sekopäinen.

 

Kun nainen sekopää on,

hän ei potkuja ota huvikseen

eikä toista ihmistä kuuntele

eikä alistu kuuntelelemaan.

&nb

Saitko trauman?

Vierailija kirjoitti:

Traumoja kokee kaikki. Toiset vain ottavat opikseen ja käsittelee asian kun jatkaa eteenpäin ja toiset jäävät märehtimään ja murehtimaan sitä yhtä traumaa vuosikymmeniksi

EI, TRAUMOJA EI KOE KAIKKI. Vastoinkäymisiä kokee kaikki. Todellakaan kaikki ei traumatisoidu, joten lopettakaa sen hokeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumoja kokee kaikki. Toiset vain ottavat opikseen ja käsittelee asian kun jatkaa eteenpäin ja toiset jäävät märehtimään ja murehtimaan sitä yhtä traumaa vuosikymmeniksi

EI, TRAUMOJA EI KOE KAIKKI. Vastoinkäymisiä kokee kaikki. Todellakaan kaikki ei traumatisoidu, joten lopettakaa sen hokeminen. 

Juuri näin.      Ei esim. lapseen kohdistetusta raiskauksesta voi tai tarvitse "ottaa opikseen". 

Trauma on fysiologinen, neurologinen ja pohjimmiltaan terve reaktio.  Trauma ei siis ole mielenterveyden häiriö vaan suojaamaan pyrkivä reaktio millä on fysiologinen pohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumoja kokee kaikki. Toiset vain ottavat opikseen ja käsittelee asian kun jatkaa eteenpäin ja toiset jäävät märehtimään ja murehtimaan sitä yhtä traumaa vuosikymmeniksi

EI, TRAUMOJA EI KOE KAIKKI. Vastoinkäymisiä kokee kaikki. Todellakaan kaikki ei traumatisoidu, joten lopettakaa sen hokeminen. 

Jonkinlainen coping- mekanismi tuokin. Traumatisoitumisen perusolemusta tai vaikutusta ei pystytä käsittämään ja se typistetään tavalliseksi elämän vastoinkäymiseksi joista kaikki kärsivät, koska on yksinkertaisempi helpompaa ja selkeämpää hahmottaa maailmaa näin. Kertoo lähinnä ihmisen yksinkertaisuudesta. Ärsyttävää on lähinnä se että tämän kaltaiset ihmiset yliarvioivat viisautensa (mistähän traumasta sekin kumpuaa) ja tuputtavat virheellisiä mielipiteitään faktoina tilanteissa joissa sitä ei kaivata. Olisivat hiljaa.