Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty parisuhteeseen. Siksi jäi perhe perustamatta. Jos olette nuoria vielä, hakekaa apua.

Sama ongelma mutta olen alle 30v. Olen käynyt terapiassa ja voin kyllä paljon paremmin sen ansiosta. Parisuhteet eivät kyllä onnistu vieläkään. Yritin pari kuukautta sitten tapailla miestä mutta tuntui niin vastenmieliselta ja ahdistavalta ettei siitä mitään tullut. Kosketus inhottaa minua, sama jos joku näyttää mitään romanttista kiinnostusta minua kohtaan.

Toisaalta minua ei haittaisi olla vaikka koko loppuelämä ilman parisuhdetta, en kaipaa sitä. Painetta siihen tulee perheeltä ja ystäviltä.

Hienoa että pystyt pitämään yllä ystävyyssuhteita. Minulle ne ovat olleet todella vaikeita. Parisuhde on ollut helpompi, koska siinä sitoutumisen aste on 100 % ja esiin nostetaan myös vaikeita asioita. Ystävyyssuhteissa suhde on epämääräisempi ja haalistuu helpommin.

Olen eri. Ei noita hyviä parisuhdekumppaneita ole tarjolla jokaiselle. Ihmissuhteissa traumatisoituneelle on tärkeää olla vain hyvässä parisuhteessa tai vointi voi mennä yllättävän nopeasti yllättävän huonoksi.

Meillä on kumppanin kanssa samanlaisia haasteita. Se syventää suhdetta, mutta tuo siihen myös repiviä haasteita. Kumpikin tajuaa sen, että emme taida oikein muillekaan kelvata tällaisina.

No hyvä, jos tuo sopii teille. Itse tarvitsen todella tasapainoista ja rauhallista elämää ja olen valmis omalta osaltani tsemppaamaan ja hoitamaan itseäni paremmaksi ihmissuhteissa, joten en vaan pysty jäämään, liian rikkovaa. Ja lisäksi itselle parisuhde ei ole pakko, kun yksinkin pystyy olemaan.

Minä olen aina yksin ollessani ollut todella onneton. Tunnen silloin katoavani dissosiaatioon. Vaihtelevasti koen joko itseni tai maailman epätodelliseksi. Se on saanut epätoivoisesti takertumaan jopa todella huonoihin ystävyyssuhteisiin ja yliyrittämään pitää niitä pystyssä. Parisuhde tuntuu tasa-arvoisemmalta ihmissuhteelta, kun molemmilla on siinä paljon pelissä.

Joo, dissosioin kyllä paljon ollessani liikaa yksin, mitä ei tapahdu seurassa ikinä, mutta alan sairastaa ja voida muuten todella huonosti sitten taas ihmissuhteessa, joka ei ole hyvä eli mielummin sitten se dissosiaatio, se ei sinänsä tunnu pahalta kuten taas epävakaus ja sairaudet, joita huono ihmissuhde herättää. 

MInusta tuntuu, että parisuhdekumppanini ovat olleet juuri niitä, jotka tarvitsevat edes huonon suhteen eivätkä edes yritä kasvaa itse ihmisinä vaan purkavat kaiken minuun. 

Varmasti näin onkin. Jokainen saa siitä parisuhtestaan jotain. Jos sinä olet parisuhteessa jotta sinun ei tarvisi olla yksin, niin melko varmasti sillä toisella on jokin syy itselläänkin miksi on sinun kanssasi. Parisuhde onnistuu yleensä vasta sitten kun molemmat seisovat (ja kaatuvat, jos niikseen tulee) omilla jaloillaan, jolloin suhde voi olla arvostava ja tasapainoinen. Kun molemmat on suhteessa täyttämässä omia raadollisia tarpeitaan, niin ei siinä oikein voi kumpaakaan syyttää.

Tai sitten ne rikkinäiset ihmiset taistelevat maailmassa yhdessä toisiaan tukien. Ehkei täydellistä itsenäisyyttä edes ole läheisessä ihmissuhteessa mahdollista saavuttaa säilyttämällä läheisyys. Jokainen on jollain tavalla rikki. Parisuhde kuuluu myös keskeneräisille ihmisille. Kyky rakastaa ei edellytä täydellistä tasapainoa. Ihmiset voivat eheytyä yhdessä vaikeista kokemuksista toisiaan tukien.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä parisuhde tai työ tai mikä tahansa niin sitä tavoittelee täydellisyyttä, kuin varmistaakseen että kelpaa ja kaikki menee hyvin. Paitsi ettei sitä ole koskaan ollut edes lähellä sitä täydellisyyttä, pikemminkin alisuoriutuja asiassa kuin asiassa ja aikaa myöten on voimat loppuneet jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumisen tunteeseen ja edessä on ollut pitkä hermoloma. Useasti en ole edes uskaltanut yrittää vaan olen elänyt suurimman osan elämästä omassa haavemaailmassa.

Samaan aikaa puhun että ihmiset vaativat nykyään liikaa itseltään ja muilta, unohtaen että teen sitä kokoajan itseni suhteen. Tuntuu kuin olisi itsensä aivopesemä välillä. En voi yrittää saada parisuhdetta ennenkuin olen päässyt eroon niistä ns suurimmista epäkohdista omassa elämässä, huono ulkonäkö, epävarmuus, työttömyys... muita en ikinä pystyisi arvottamaan tuollaisten asioiden perusteella. Pelkään opiskelua koska en ole se penaalin terävin kynä enkä pääsisi arvosanoissa kuin korkeintaan keskinkertaisiin tuloksiin, mielessäni minun pitäisi saada kiitettäviä että olisin tarpeeksi hyvä ja kelpaisi. Töissä romahdan pienimmästäkin virheestä vaikken sitä ulospäin näytäkään. Muita taas kannustan enkä meinaa edes ymmärtää kun joku pahoittaa mielensä tekemänsä virheen vuoksi. Aivan kuin minulla olisi eri säännöt muille ja itselleni. Itse en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja pelkään ihmisiä mutta koen suurta iloa kun joku toinen rohkaistuu elämässään ja ajattelen vain että joku päivä minäkin vielä...kunhan kaikki on hyvin.

Kun kysyn itseltäni että kuka minulta näitä suorituksia vaatii niin en osaa sanoa siihen mitään. Aivan kuin tuolla olisi joku näkymätön voima joka sanoo että ellen ole täydellinen tai ainakin lähelle en kelpaa eikä kannata edes yrittää. Ja pelkään että tulen viettämään suurimman osan loppuelämästänikin omissa haavemaailmoissa.

Kiinnostaisi kuulla tuosta "haavemaailmasta" jos jaksat kertoa lisää.

Jos pelkäät, että jäät haavemaailmaan, niin mitä toivoisit haavemaailman tilalle? Miten haavemaailma käytännössä ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä parisuhde tai työ tai mikä tahansa niin sitä tavoittelee täydellisyyttä, kuin varmistaakseen että kelpaa ja kaikki menee hyvin. Paitsi ettei sitä ole koskaan ollut edes lähellä sitä täydellisyyttä, pikemminkin alisuoriutuja asiassa kuin asiassa ja aikaa myöten on voimat loppuneet jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumisen tunteeseen ja edessä on ollut pitkä hermoloma. Useasti en ole edes uskaltanut yrittää vaan olen elänyt suurimman osan elämästä omassa haavemaailmassa.

Samaan aikaa puhun että ihmiset vaativat nykyään liikaa itseltään ja muilta, unohtaen että teen sitä kokoajan itseni suhteen. Tuntuu kuin olisi itsensä aivopesemä välillä. En voi yrittää saada parisuhdetta ennenkuin olen päässyt eroon niistä ns suurimmista epäkohdista omassa elämässä, huono ulkonäkö, epävarmuus, työttömyys... muita en ikinä pystyisi arvottamaan tuollaisten asioiden perusteella. Pelkään opiskelua koska en ole se penaalin terävin kynä enkä pääsisi arvosanoissa kuin korkeintaan keskinkertaisiin tuloksiin, mielessäni minun pitäisi saada kiitettäviä että olisin tarpeeksi hyvä ja kelpaisi. Töissä romahdan pienimmästäkin virheestä vaikken sitä ulospäin näytäkään. Muita taas kannustan enkä meinaa edes ymmärtää kun joku pahoittaa mielensä tekemänsä virheen vuoksi. Aivan kuin minulla olisi eri säännöt muille ja itselleni. Itse en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja pelkään ihmisiä mutta koen suurta iloa kun joku toinen rohkaistuu elämässään ja ajattelen vain että joku päivä minäkin vielä...kunhan kaikki on hyvin.

Kun kysyn itseltäni että kuka minulta näitä suorituksia vaatii niin en osaa sanoa siihen mitään. Aivan kuin tuolla olisi joku näkymätön voima joka sanoo että ellen ole täydellinen tai ainakin lähelle en kelpaa eikä kannata edes yrittää. Ja pelkään että tulen viettämään suurimman osan loppuelämästänikin omissa haavemaailmoissa.

Kiinnostaisi kuulla tuosta "haavemaailmasta" jos jaksat kertoa lisää.

Jos pelkäät, että jäät haavemaailmaan, niin mitä toivoisit haavemaailman tilalle? Miten haavemaailma käytännössä ilmenee?

Olen eri. C-PTSD:n lapsuudessaan saaneilla on paljon päiväuneilua. Eli dissosioidaan itsensä jonnekin muualle ja rakennellaan jotain unelmia ja pilvilinnoja. Vaikkapa ollaan tyytyväisesti jossain rakkauskuvitelmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä parisuhde tai työ tai mikä tahansa niin sitä tavoittelee täydellisyyttä, kuin varmistaakseen että kelpaa ja kaikki menee hyvin. Paitsi ettei sitä ole koskaan ollut edes lähellä sitä täydellisyyttä, pikemminkin alisuoriutuja asiassa kuin asiassa ja aikaa myöten on voimat loppuneet jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumisen tunteeseen ja edessä on ollut pitkä hermoloma. Useasti en ole edes uskaltanut yrittää vaan olen elänyt suurimman osan elämästä omassa haavemaailmassa.

Samaan aikaa puhun että ihmiset vaativat nykyään liikaa itseltään ja muilta, unohtaen että teen sitä kokoajan itseni suhteen. Tuntuu kuin olisi itsensä aivopesemä välillä. En voi yrittää saada parisuhdetta ennenkuin olen päässyt eroon niistä ns suurimmista epäkohdista omassa elämässä, huono ulkonäkö, epävarmuus, työttömyys... muita en ikinä pystyisi arvottamaan tuollaisten asioiden perusteella. Pelkään opiskelua koska en ole se penaalin terävin kynä enkä pääsisi arvosanoissa kuin korkeintaan keskinkertaisiin tuloksiin, mielessäni minun pitäisi saada kiitettäviä että olisin tarpeeksi hyvä ja kelpaisi. Töissä romahdan pienimmästäkin virheestä vaikken sitä ulospäin näytäkään. Muita taas kannustan enkä meinaa edes ymmärtää kun joku pahoittaa mielensä tekemänsä virheen vuoksi. Aivan kuin minulla olisi eri säännöt muille ja itselleni. Itse en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja pelkään ihmisiä mutta koen suurta iloa kun joku toinen rohkaistuu elämässään ja ajattelen vain että joku päivä minäkin vielä...kunhan kaikki on hyvin.

Kun kysyn itseltäni että kuka minulta näitä suorituksia vaatii niin en osaa sanoa siihen mitään. Aivan kuin tuolla olisi joku näkymätön voima joka sanoo että ellen ole täydellinen tai ainakin lähelle en kelpaa eikä kannata edes yrittää. Ja pelkään että tulen viettämään suurimman osan loppuelämästänikin omissa haavemaailmoissa.

Kiinnostaisi kuulla tuosta "haavemaailmasta" jos jaksat kertoa lisää.

Jos pelkäät, että jäät haavemaailmaan, niin mitä toivoisit haavemaailman tilalle? Miten haavemaailma käytännössä ilmenee?

Olen eri, mutta voin vastata omalta osaltani: sekoitan ideologisen höpötyksen jollain tietyillä tarkoitusperillä helposti todellisuuteen. Jos joku sanoo että asioiden pitäisi olla jollain tietyllä tavalla, minä oikeasti kuvittelen että niin sanova ihminen tarkoittaa sitä.

On mennyt todella pitkään ennen kuin olen ymmärtänyt etteivät ihmiset välttämättä tarkoita mitä sanovat, vaan sanovat asioita siksi, että siitä on jotain hyötyä kyseiselle ihmiselle. Ihminen voi esimerkiksi sanoa, että olisi tärkeää että asiaan X (esimerkiksi avoimeen tiedonkulkuun) kiinnitettäisiin huomiota, vaikka oikeasti vähät välittää koko jutusta, mikä käy aikaa myöten toiminnan perusteella selväksi.

Kai omassa ajattelutavassa sitten jotenkin yhä näkyy se, että etsii niitä ns. täydellisiä vanhempia omiensa tilalle eli sellaisia roolimalleja, joiden ei haluaisi ajatella tuottavan pettymyksiä. Mutta loppujen lopuksi jokainen ajaa ensi sijaisesti omaa etuaan, joten pettymys ihmissuhteissa on väistämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Ihan vain lisääntymisviettiä ja hormoneja. Ei puhettakaan kielistä, saatika rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Maailmassa on valtavasti ihmisiä. Emme me pohjimmiltaan yleensä niin merkittävän paljon toisistamme eroa. Ihmisistä tekee toisilleen erityisiä kiintymys, ei niinkään mikään yksittäinen ominaisuus. Jossain määrin jokainen meistä on korvattavissa, toisilta osin ketään ei voi korvata mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Ihan vain lisääntymisviettiä ja hormoneja. Ei puhettakaan kielistä, saatika rakkaudesta.

Voi kai sitä seksiä ilman kieltäkin harrastaa. Ei ole tähän mennessä tullut kokeiltua. Tuntuiko se erilaiselta kuin kielen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyseessä parisuhde tai työ tai mikä tahansa niin sitä tavoittelee täydellisyyttä, kuin varmistaakseen että kelpaa ja kaikki menee hyvin. Paitsi ettei sitä ole koskaan ollut edes lähellä sitä täydellisyyttä, pikemminkin alisuoriutuja asiassa kuin asiassa ja aikaa myöten on voimat loppuneet jatkuvaan yrittämiseen ja epäonnistumisen tunteeseen ja edessä on ollut pitkä hermoloma. Useasti en ole edes uskaltanut yrittää vaan olen elänyt suurimman osan elämästä omassa haavemaailmassa.

Samaan aikaa puhun että ihmiset vaativat nykyään liikaa itseltään ja muilta, unohtaen että teen sitä kokoajan itseni suhteen. Tuntuu kuin olisi itsensä aivopesemä välillä. En voi yrittää saada parisuhdetta ennenkuin olen päässyt eroon niistä ns suurimmista epäkohdista omassa elämässä, huono ulkonäkö, epävarmuus, työttömyys... muita en ikinä pystyisi arvottamaan tuollaisten asioiden perusteella. Pelkään opiskelua koska en ole se penaalin terävin kynä enkä pääsisi arvosanoissa kuin korkeintaan keskinkertaisiin tuloksiin, mielessäni minun pitäisi saada kiitettäviä että olisin tarpeeksi hyvä ja kelpaisi. Töissä romahdan pienimmästäkin virheestä vaikken sitä ulospäin näytäkään. Muita taas kannustan enkä meinaa edes ymmärtää kun joku pahoittaa mielensä tekemänsä virheen vuoksi. Aivan kuin minulla olisi eri säännöt muille ja itselleni. Itse en pysty katsomaan ihmisiä silmiin ja pelkään ihmisiä mutta koen suurta iloa kun joku toinen rohkaistuu elämässään ja ajattelen vain että joku päivä minäkin vielä...kunhan kaikki on hyvin.

Kun kysyn itseltäni että kuka minulta näitä suorituksia vaatii niin en osaa sanoa siihen mitään. Aivan kuin tuolla olisi joku näkymätön voima joka sanoo että ellen ole täydellinen tai ainakin lähelle en kelpaa eikä kannata edes yrittää. Ja pelkään että tulen viettämään suurimman osan loppuelämästänikin omissa haavemaailmoissa.

Kiinnostaisi kuulla tuosta "haavemaailmasta" jos jaksat kertoa lisää.

Jos pelkäät, että jäät haavemaailmaan, niin mitä toivoisit haavemaailman tilalle? Miten haavemaailma käytännössä ilmenee?

Olen eri, mutta voin vastata omalta osaltani: sekoitan ideologisen höpötyksen jollain tietyillä tarkoitusperillä helposti todellisuuteen. Jos joku sanoo että asioiden pitäisi olla jollain tietyllä tavalla, minä oikeasti kuvittelen että niin sanova ihminen tarkoittaa sitä.

On mennyt todella pitkään ennen kuin olen ymmärtänyt etteivät ihmiset välttämättä tarkoita mitä sanovat, vaan sanovat asioita siksi, että siitä on jotain hyötyä kyseiselle ihmiselle. Ihminen voi esimerkiksi sanoa, että olisi tärkeää että asiaan X (esimerkiksi avoimeen tiedonkulkuun) kiinnitettäisiin huomiota, vaikka oikeasti vähät välittää koko jutusta, mikä käy aikaa myöten toiminnan perusteella selväksi.

Kai omassa ajattelutavassa sitten jotenkin yhä näkyy se, että etsii niitä ns. täydellisiä vanhempia omiensa tilalle eli sellaisia roolimalleja, joiden ei haluaisi ajatella tuottavan pettymyksiä. Mutta loppujen lopuksi jokainen ajaa ensi sijaisesti omaa etuaan, joten pettymys ihmissuhteissa on väistämätön.

Ei kai täysin kyyniseksi kannata alkaa.

On ihmisiä, jotka tarkoittavat sitä mitä sanovat. Ja on niitäkin ihmisiä, jotka eivät puhu oman edun saamisen toivossa sellaista, mitä eivät oikeasti halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Minulle nuo ovat sama asia, koska toiminnan päämäärä on sama. Seksi on minulle olennainen osa parisuhdetta, ei mikään parisuhteeseen sattumalta ilmestyvä lisämauste. En alkaisi parisuhteeseen, jos vaikuttaisi etteivät seksuaalisuuden suhteen ajatukset kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Minulle nuo ovat sama asia, koska toiminnan päämäärä on sama. Seksi on minulle olennainen osa parisuhdetta, ei mikään parisuhteeseen sattumalta ilmestyvä lisämauste. En alkaisi parisuhteeseen, jos vaikuttaisi etteivät seksuaalisuuden suhteen ajatukset kohtaa.

Juu, eli et ymmärrä ja minä koen sinut esineellistävänä enkä halua kaltaisesi kanssa 1. seksiä eikä 2. parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Minulle nuo ovat sama asia, koska toiminnan päämäärä on sama. Seksi on minulle olennainen osa parisuhdetta, ei mikään parisuhteeseen sattumalta ilmestyvä lisämauste. En alkaisi parisuhteeseen, jos vaikuttaisi etteivät seksuaalisuuden suhteen ajatukset kohtaa.

Olen pyrkinyt sinkkuaikoina tavoitteellisesti etsimään itselleni hyvän parisuhteen. Toiminta tuotti hyviä tuloksia, joten olen siihen tyytyväinen. En yleensä toimi kovin salavihkaisesti, vaan pidän siitä että asioista puhutaan heti alussa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Minulle nuo ovat sama asia, koska toiminnan päämäärä on sama. Seksi on minulle olennainen osa parisuhdetta, ei mikään parisuhteeseen sattumalta ilmestyvä lisämauste. En alkaisi parisuhteeseen, jos vaikuttaisi etteivät seksuaalisuuden suhteen ajatukset kohtaa.

Juu, eli et ymmärrä ja minä koen sinut esineellistävänä enkä halua kaltaisesi kanssa 1. seksiä eikä 2. parisuhdetta. 

Minusta sinä olet tekopyhä. Haluat aiban samaa kuin minäkin, muttet jostain syystä kehtaa sanoa ääneen mikä toimintaasi ohjaa. Olet varmasti upea kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Olettekohan jo ymmärtäneet toisianne tarpeeksi?

Ihan vain huomiona: Ilmankin traumatisoitumista olevilla ihmisillä on monenlaisia käsityksiä parisuhteesta ja seksistä. Toiset haluaa yhden illan juttuja, toiset parisuhteen ja parisuhteessa olevista osa rikkoo sen pettämällä, keski-iän kriisillä, tunnekylmyydellä jne., osa katuu, osa ei.

Myös traumatisoitunut voi olla kykenevä hyvään parisuhteeseen. Erilaiset traumat ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä, ihmisen persoona, arvomaailma, tunnetaidot ym. vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Minulle nuo ovat sama asia, koska toiminnan päämäärä on sama. Seksi on minulle olennainen osa parisuhdetta, ei mikään parisuhteeseen sattumalta ilmestyvä lisämauste. En alkaisi parisuhteeseen, jos vaikuttaisi etteivät seksuaalisuuden suhteen ajatukset kohtaa.

Juu, eli et ymmärrä ja minä koen sinut esineellistävänä enkä halua kaltaisesi kanssa 1. seksiä eikä 2. parisuhdetta. 

Minusta sinä olet tekopyhä. Haluat aiban samaa kuin minäkin, muttet jostain syystä kehtaa sanoa ääneen mikä toimintaasi ohjaa. Olet varmasti upea kumppani.

Laitat vain jonkun muun tekemään kaiken työn, jotta ihmissuhde syntyisi. Et laita itseäsi peliin, vaan toivot jonkun muun ottavan vastuun suhteen syventymisestä samaan aikaan kun itse ihmettelet miten ihmeenomaisesti kaikki tapahtuikaan.

Tapahtui toden totta, koska jokin tarve ajoi toista ihmistä toimimaan. Sinun tilallasi olisi voinut olla joku toinenkin, mutta sattuman kaupan ansiosta siinä olit sinä. Fiksu ihminen ei tietenkään silloin sano, että joku muukin maapallon asukkaista olisi saattanut sillä hetkellä kelvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita tätä silleen syyllistävästi, miltä tämä ehkä kuulostaa näin suoraan kirjoitettuna, mutta minusta tuntuisi jotenkin hyväksikäytöltä, jos selviäisi, että joku on ystäväni ihan vaan siksi, että tarvitsee jonkun ihmisen ja minä olen siinä. Tai että puolisoni olisi kanssani siksi, että tarvitsee jonkun ja onnistui saamaan minut täyttämään sitä osaa. 

Ymmärrän, että toki te pidätte niistä ihmisistä muutenkin, mutta kun toisaalta joku traumoja aiheuttava hullu narsistikin kaappaa itselleen ystäviä ja puolisoita ihan vaan, koska tarvitsee lähdettä muilta eikä pärjää yksin. 

Mistä syystä sinä näet ihmisten yrittävän saada ihmisiä elämäänsä? Joistain tarpeistahan toiminta aina kumpuaa, oli mielenterveyden tila mikä vain.

Minulla esimerkiksi seksi on keskeinen osa parisuhdetta. Olen onnekas, kun minulla on kumppani, joka ajattelee samoin. Jonkun muun kanssa asia voisi aiheuttaa ristiriitoja, jos näkemykset seksin roolista parisuhteessa olisivat hyvin kaukana toisistaan.

Olen lähtenyt parisuhteeseen samalla periaatteella kuin ystävyyssuhteisiin eli kuvitellut sen toisen olevan jotenkin juuri minulle sopivaa seuraa ja että pidän häntä minulle erityisenä ihmisenä ja kuvitellut toisenkin ajatelleen minusta jotenkin samoin. Ja onhan siinä tunnekin pakko olla, parisuhteessa rakastuminen, ystävyydessä muu lämmin tunne.

Jotkut kuitenkin ovat toistensa seurassa, kun tarvitsevat seuraa, rahaa, seksiä, palveluksia, huolenpitoa jne. 

Miten nuo asiat sulkevat pois syvän kiintymyksen? Kumppaniksi tai ystäväksi ei valita ketä hyvänsä, mutta kyllähän suhteen toimivuuteen vaikuttaa paljon se miten molempien tarpeet kohtaavat.

Tarkoitan että mitä mieltä olisi viettää aikaa periaatteessa fiksun ja filmaattisen oloisen tyypin seurassa, jos hän kuitenkin koko ajan tuottaisi sinulle isoja pettymyksiä? Ihmissuhde yleensä päättyy, jos se toimii huonosti.

MInä tarkoitan sitä, että rima laitetaan todella alas usein, kun halutaan se toinen vain täyttämään omia tarpeita. Joku uliseva palstamies ottaa naisen kuin naisen, jos saa panna tätä. Joku läheisriippuvainen takertuu kehen tahansa. Jne. Siitä tulee aina sivujuonteita suhteeseen, kun se ei perustukaan siihen, että ollaan erityislaatuisia toisilleen vaan ollaan jotain tarvelokeroa täyttämässä. Jos ystäväni lähtee vuodeksi maailmalle, se on ok, koska hän on edelleen rakas, vaikkei täyttäisi vuoteen yhtään mitään tarvettani. 

Tarpeidentäyttäjää aletaan monesti pitää kodinkoneena, lompakkona, autona, seksinukkena - ei nähdä sitä aitoa ihmistä vaan ollaan sen ominaisuuden kanssa, johon haetaan tyydytystä. 

Haluan ihmisen, joka tarvitsee minua siksi, että hän pitää minusta. Ei siksi, että hän saa minulta sitä samaa seksiä, jota hän saisi keneltä tahansa muultakin. Tai että kun minä jaan laskut hänen kanssaan puoliksi, kuten kuka tahansa muukin olisi tehnyt. 

Etkö siis pidä seksistä? En ymmärrä miksi se on jotenkin raadollinen tarve. Minulle se on yksi rakkauden kielistä.

Mulla on korkea libido ja rakastan seksiä, mutta en harrasta sitä kenen tahansa kanssa, todellakaan. Ja kyllä, parisuhteeseen kuuluu todellakin seksi minun maailmassani. Sinulle ei taida ihan avautua esineellistämisen ja rakastamisen ero. 

Mitä eroa näet välillämme? En ole väittänyt missään vaiheessa harrastavani seksiä kenen kanssa tahansa

Ymmärrätkö eron siihen, että haluat parisuhteen, jotta saisit seksiä tai että tapaat ihmisen, johon ihastut ja rakastut ja se johtaa parisuhteeseen ja seksiin. 

Olettekohan jo ymmärtäneet toisianne tarpeeksi?

Ihan vain huomiona: Ilmankin traumatisoitumista olevilla ihmisillä on monenlaisia käsityksiä parisuhteesta ja seksistä. Toiset haluaa yhden illan juttuja, toiset parisuhteen ja parisuhteessa olevista osa rikkoo sen pettämällä, keski-iän kriisillä, tunnekylmyydellä jne., osa katuu, osa ei.

Myös traumatisoitunut voi olla kykenevä hyvään parisuhteeseen. Erilaiset traumat ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä, ihmisen persoona, arvomaailma, tunnetaidot ym. vaikuttaa.

Ja traumatisoitunut voi olla kykenevä hyvässä turvallisessa parisuhteessa myös hyvään seksiin.