Mies haluaa ilman muuta isyystestin kun lapsi syntyy. On 100% hänen lapsi, mutta vaikeasti selitettävä tilanne
10 vuotta sitten minulla oli sellainen typerä yhden yön syrjähyppy hänen kaverinsa kanssa. Olin aivan tiun taun kännissä ja kerroin siitä heti miehelle. Kesti aikansa, mutta pääsimme asian yli. Nyt odotan ensimmäistä lastamme ja mies vaatii vaatimalla isyystestiä, vaikka sanoo aina, että luottaa minuun. No nyt menee kohta minun luottamus häneen. Kuinka voi olla noin ilkeä. Luulin, että asia on kuopattu jo.
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäileekö mies olevansa tuhkamuna, jos vaatii isyystestiä, eli epäilee jonkun muun siittäneen lapsen vaikka itse tietääkin seksiä harrastaneensa?
Ei vaan epäilee puolisonsa olevan jakorasia.
Poistaako isyystesti jotenkin tämän epäilyn?
Ei, mutta varmistaa sen ettei elätä jakorasian lasta turhaan.
Eli oletat että et ole isä? Syystä että?
Kuulostaa psykoottiselta, että epäilee pettämisestä jos on yhdessä yritetty lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nykypäivänä edes viitsii jättää isyystestin tekemättä, oli tilanne mikä tahansa? Minä vaadin miestäni käymään isyystestissä, vaikka tiesin tasan tarkkaan hänen olevan lapsemme isä. Eipähän tule ikinä mitään jälkipuheita.
N31
Suomessa syntyi v. 2021 n. 49 600 lasta. Normaalissa parisuhteessa ei tulla petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäileekö mies olevansa tuhkamuna, jos vaatii isyystestiä, eli epäilee jonkun muun siittäneen lapsen vaikka itse tietääkin seksiä harrastaneensa?
Ei vaan epäilee puolisonsa olevan jakorasia.
Ei taida miehellä olla kaikki piuhat rasiassaan kunnossa jos sellaista epäilee.
Toki yleensä eroaa, jos epäilee.
Ymmärrän kyllä että mies haluaa varmuuden. En silti antaisi anteeksi, jos mieheni epäilisi edes teoriassa minun häntä pettäneen.
Eli jos hänellä olisi pienikin epäilys, toivoisin että teettäisi testin vaivihkaa kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäileekö mies olevansa tuhkamuna, jos vaatii isyystestiä, eli epäilee jonkun muun siittäneen lapsen vaikka itse tietääkin seksiä harrastaneensa?
Ei vaan epäilee puolisonsa olevan jakorasia.
Poistaako isyystesti jotenkin tämän epäilyn?
Ei, mutta varmistaa sen ettei elätä jakorasian lasta turhaan.
Eli oletat että et ole isä? Syystä että?
Mun on näin naisena vähän vaikea olla isä. Siitä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäileekö mies olevansa tuhkamuna, jos vaatii isyystestiä, eli epäilee jonkun muun siittäneen lapsen vaikka itse tietääkin seksiä harrastaneensa?
Ei vaan epäilee puolisonsa olevan jakorasia.
Poistaako isyystesti jotenkin tämän epäilyn?
Lähinnä vahvistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa psykoottiselta, että epäilee pettämisestä jos on yhdessä yritetty lasta.
Hiukan kuulostaa psykoottiselta ja harhaiselta koko ketju. Suosittelisin sen isyystestin tekemistä. Sen jälkeen kannattaa miettiä kenen kanssa lapsen haluaa kasvattaa vai kasvattaako mieluiten yksin.
Mies ei selvästikään ole päässyt pettämisestä yli, vaikka sinä oletkin. Ehkä oikeanlainen testitulos auttaisi siinä?
Isän rooli on vaativa ja kallis rahallisesti. Käenpoikia ei kukaan halua kontolleen loisimaan, äidin petkutettua isäehdokasta. Isyystesti laitoksella kaikille syntyville lapsille pakolliseksi, rutiinitestiksi niin säästytään monelta petokselta. Lasku tietenkin lapsen äidille. Joko alkaa pöksynpuntit tutisemaan monellakin naisella. Multa saa vapaasti testata kaikki lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa psykoottiselta, että epäilee pettämisestä jos on yhdessä yritetty lasta.
Hiukan kuulostaa psykoottiselta ja harhaiselta koko ketju. Suosittelisin sen isyystestin tekemistä. Sen jälkeen kannattaa miettiä kenen kanssa lapsen haluaa kasvattaa vai kasvattaako mieluiten yksin.
Samaa sarjaa kuin avioehdon haluaminen. Naiset ei ota vastuuta tekemisistään eikä heitä saa epäillä vaikka olisi syytäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että tänä päivänä on tarvittaessa mahdollisuus selvittää isyys. Näin ei ole aina ollut. Mun työkaverille paljastui jokin aika sitten että hänen isänsä ei olekaan biologinen isä. Työkaveri on viisikymppinen. Työkaverin äiti oli sairastunut vakavasti ja kertonut että on toinen isäehdokas. Äidillä oli ollut suhde naapurin mieheen.
Työkaveri ei voinut isälleen asiaa kertoa koska tämä on vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Työkaveri tilasi kuitenkin DNA-testipaketin, otti itseltään ja isältään näytteet ja totuus paljastui eli isä ei ollut isä.
Se naapurin mies on jo kuollut ja DNA asian ollessa vielä kesken niin äitikin kuoli.Nyt työkaveri katuu että selvitti asian. Tieto ei enää muuta mitään.
Paitsi että tietyllä tapaa muuttaa kaiken. Kammottava tarina.
Millä tavalla?
Veikkaan, että aikana enne hedelmöityshoitoja tuo ei ollut mitenkään harvinainen kuvio. Esimerkiksi erilaiset taudit oli yleisempiä ja joku lapsena sairastettu tauti oli saattanut viedä mieheltä lisääntymiskyvyn. Sen sijaan että olisi tyydytty jäämään lapsettomiksi, saatettiin yksipuolisesti tai yhteistuumin käydä hakemassa apua tilanteeseen. Ei ennen sillä tavalla ajateltu biologisen vanhemmuuden merkitystä.
Minä luulen että sitä mietittiin ennen, jos mahdollista, vielä enemmän kuin nykyään.
Mutta eihän tuossa tosiaan konkreettisesti mikään muutu. Minä kuitenkin kokisin itseni totaalisen petetyksi, kun tietäisin etten olisi koskaan isääni tuntenutkaan vaikka niin luulin.
Kuinka itsekäs voi nainen olla että suuttuu isyystestistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa psykoottiselta, että epäilee pettämisestä jos on yhdessä yritetty lasta.
Hiukan kuulostaa psykoottiselta ja harhaiselta koko ketju. Suosittelisin sen isyystestin tekemistä. Sen jälkeen kannattaa miettiä kenen kanssa lapsen haluaa kasvattaa vai kasvattaako mieluiten yksin.
Samaa sarjaa kuin avioehdon haluaminen. Naiset ei ota vastuuta tekemisistään eikä heitä saa epäillä vaikka olisi syytäkin.
Nainen ei ota vastuuta tekemisistään, jos ei tee isyystesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että tänä päivänä on tarvittaessa mahdollisuus selvittää isyys. Näin ei ole aina ollut. Mun työkaverille paljastui jokin aika sitten että hänen isänsä ei olekaan biologinen isä. Työkaveri on viisikymppinen. Työkaverin äiti oli sairastunut vakavasti ja kertonut että on toinen isäehdokas. Äidillä oli ollut suhde naapurin mieheen.
Työkaveri ei voinut isälleen asiaa kertoa koska tämä on vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Työkaveri tilasi kuitenkin DNA-testipaketin, otti itseltään ja isältään näytteet ja totuus paljastui eli isä ei ollut isä.
Se naapurin mies on jo kuollut ja DNA asian ollessa vielä kesken niin äitikin kuoli.Nyt työkaveri katuu että selvitti asian. Tieto ei enää muuta mitään.
Paitsi että tietyllä tapaa muuttaa kaiken. Kammottava tarina.
Millä tavalla?
Veikkaan, että aikana enne hedelmöityshoitoja tuo ei ollut mitenkään harvinainen kuvio. Esimerkiksi erilaiset taudit oli yleisempiä ja joku lapsena sairastettu tauti oli saattanut viedä mieheltä lisääntymiskyvyn. Sen sijaan että olisi tyydytty jäämään lapsettomiksi, saatettiin yksipuolisesti tai yhteistuumin käydä hakemassa apua tilanteeseen. Ei ennen sillä tavalla ajateltu biologisen vanhemmuuden merkitystä.
Minä luulen että sitä mietittiin ennen, jos mahdollista, vielä enemmän kuin nykyään.
Mutta eihän tuossa tosiaan konkreettisesti mikään muutu. Minä kuitenkin kokisin itseni totaalisen petetyksi, kun tietäisin etten olisi koskaan isääni tuntenutkaan vaikka niin luulin.
Ennen se mies tiesi missä mennään ja pystyi asiaan sit suhtautumaan alusta asti. Nykyajan ilmiö on tämä salassa siemenen hakeminen muualta.
Häipyisin tuollaisen miehen luota mahdollisimman pian.
Vaikka isyystesti osoittaisi lapsen olevan hänen, on seuraava epäilys tietysti se, että testin tulos on väärä. Siihen ei auta tuhatkaan isyystestiä. Sitten kun lapsi olisi syntynyt, alkaisi piirteiden etsiminen. Jos lapsella olisikin vaikka tumma tukka kun isällä vaalea, niin alkaisi taas syyttelyt pettämisestä ja vöitteet ettei lapsi olisi hänen.
Ei sellaisen ihmisen kanssa voi elää, lapsi mukana varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että tänä päivänä on tarvittaessa mahdollisuus selvittää isyys. Näin ei ole aina ollut. Mun työkaverille paljastui jokin aika sitten että hänen isänsä ei olekaan biologinen isä. Työkaveri on viisikymppinen. Työkaverin äiti oli sairastunut vakavasti ja kertonut että on toinen isäehdokas. Äidillä oli ollut suhde naapurin mieheen.
Työkaveri ei voinut isälleen asiaa kertoa koska tämä on vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Työkaveri tilasi kuitenkin DNA-testipaketin, otti itseltään ja isältään näytteet ja totuus paljastui eli isä ei ollut isä.
Se naapurin mies on jo kuollut ja DNA asian ollessa vielä kesken niin äitikin kuoli.Nyt työkaveri katuu että selvitti asian. Tieto ei enää muuta mitään.
Paitsi että tietyllä tapaa muuttaa kaiken. Kammottava tarina.
Millä tavalla?
Veikkaan, että aikana enne hedelmöityshoitoja tuo ei ollut mitenkään harvinainen kuvio. Esimerkiksi erilaiset taudit oli yleisempiä ja joku lapsena sairastettu tauti oli saattanut viedä mieheltä lisääntymiskyvyn. Sen sijaan että olisi tyydytty jäämään lapsettomiksi, saatettiin yksipuolisesti tai yhteistuumin käydä hakemassa apua tilanteeseen. Ei ennen sillä tavalla ajateltu biologisen vanhemmuuden merkitystä.
Minä luulen että sitä mietittiin ennen, jos mahdollista, vielä enemmän kuin nykyään.
Mutta eihän tuossa tosiaan konkreettisesti mikään muutu. Minä kuitenkin kokisin itseni totaalisen petetyksi, kun tietäisin etten olisi koskaan isääni tuntenutkaan vaikka niin luulin.
Ennen se mies tiesi missä mennään ja pystyi asiaan sit suhtautumaan alusta asti. Nykyajan ilmiö on tämä salassa siemenen hakeminen muualta.
Lapsen kannalta parempi niin että kaikkia seksikumppaneita ei isäksi lapselle edes haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvä, että tänä päivänä on tarvittaessa mahdollisuus selvittää isyys. Näin ei ole aina ollut. Mun työkaverille paljastui jokin aika sitten että hänen isänsä ei olekaan biologinen isä. Työkaveri on viisikymppinen. Työkaverin äiti oli sairastunut vakavasti ja kertonut että on toinen isäehdokas. Äidillä oli ollut suhde naapurin mieheen.
Työkaveri ei voinut isälleen asiaa kertoa koska tämä on vaikeasti dementoituneena hoitokodissa. Työkaveri tilasi kuitenkin DNA-testipaketin, otti itseltään ja isältään näytteet ja totuus paljastui eli isä ei ollut isä.
Se naapurin mies on jo kuollut ja DNA asian ollessa vielä kesken niin äitikin kuoli.Nyt työkaveri katuu että selvitti asian. Tieto ei enää muuta mitään.
Paitsi että tietyllä tapaa muuttaa kaiken. Kammottava tarina.
Millä tavalla?
Veikkaan, että aikana enne hedelmöityshoitoja tuo ei ollut mitenkään harvinainen kuvio. Esimerkiksi erilaiset taudit oli yleisempiä ja joku lapsena sairastettu tauti oli saattanut viedä mieheltä lisääntymiskyvyn. Sen sijaan että olisi tyydytty jäämään lapsettomiksi, saatettiin yksipuolisesti tai yhteistuumin käydä hakemassa apua tilanteeseen. Ei ennen sillä tavalla ajateltu biologisen vanhemmuuden merkitystä.
Minä luulen että sitä mietittiin ennen, jos mahdollista, vielä enemmän kuin nykyään.
Mutta eihän tuossa tosiaan konkreettisesti mikään muutu. Minä kuitenkin kokisin itseni totaalisen petetyksi, kun tietäisin etten olisi koskaan isääni tuntenutkaan vaikka niin luulin.
Ennen se mies tiesi missä mennään ja pystyi asiaan sit suhtautumaan alusta asti. Nykyajan ilmiö on tämä salassa siemenen hakeminen muualta.
Ei kukaan halua luulotautisen ihmisen lasta.
Minäkin saan sitten varmaan vaatia miestä menemään isyystestiin kun naapuriin syntyy lapsi.
Ei taida miehellä olla kaikki piuhat rasiassaan kunnossa jos sellaista epäilee.