Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Näin on ollut jo ainakin pari vuosikymmentä. Itse äitiydyin vuosituhannen vaihteessa ja pari burnoutia kärsinyt tässä vuosien saatossa. Se "apu" mitä on ehkä saatavissa on vain lisäkuorma kaiken paskan päälle, viittaan tässä juurikin tuohon lasuun ja siihen tärkeilevään sossutanttaan sohvalla istumassa ja tarkkailemassa.
Tarvitsit apua, mutta sen avun olisi pitänyt tulla niin että sanelet mitä sen sulle ilmaisen kodinhoitajan pitäisi tehdä? Se tarkkailu on sitä että se "sossutantta" katsoo millaista apua oikeasti tarvitset. Jos oikeasti olisit tarvinnut apua niin siinähän olisit päässyt näyttämään mitä se arki teillä on, kuinka väsynyt olet. Ilmeisesti sulle oli tärkeämpää se että joku vieras ammattilainen ei pääsisi "arvostelemaan" sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Se kotiapu on kuitenkin se, mikä auttaisi ainakin unetonta ja uupunutta ja tulee kaikenlisäksi aika paljon halvemmaksi kuin psykologit, sosiaalityöntekijät ynnä muut korkeakoultetut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa mm. juuri sitä varten, että hoitaja tulee hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit nukkua ja mahdollisesti auttaa pienissä kotitöissäkin. Hyvinvointialueen tuottamana palvelun hintakaan ei päätä huimaa ja siihenkin on mahdollista hakea maksuttomuutta heikon taloudellisen tilanteen takia. Kaikissa kunnissa sitä ei varmaan saa (?), mutta täällä Pirkanmaalla on ainakin tarjolla.
Me saatiin lapsiperheiden kotiapua kun toivuin jalkaleikkauksesta. Sekin vaan oli vähän hölmöä, että kotiapua ei voi saada siivoukseen, ruoan laittoon tai edes lasten hakemiseen päiväkodista. Kotiapu oli tarkoitettu nimenomaan siihen, että he voisivat olla minun ja lasten kanssa kotona ja näin "tukea" minun ja lasten suhdetta. No, sitä suhdetta olisi tukenut parhaiten ihan konkreettinen apu päiväkotimatkojen ja sen siivouksen ja ruoanlaiton muodossa! Minä en nimittäin päässyt hakemaan lapsia jalkani kanssa. Kotona taas nimenomaan halusin olla heidän kanssaan, mutta jonkun olisi pitänyt hoitaa ne perushommat.
Olen neuvolan th ja kyllä tämä minunkin näkökulmasta on aika turhauttava ja kestämätön tilanne. Tottahan me tiedetään ja ymmärretään, ettei unen puutteeseen auta kuin uni. Hyvää tarkoittavat neuvot ei korvaa unta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa mm. juuri sitä varten, että hoitaja tulee hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit nukkua ja mahdollisesti auttaa pienissä kotitöissäkin. Hyvinvointialueen tuottamana palvelun hintakaan ei päätä huimaa ja siihenkin on mahdollista hakea maksuttomuutta heikon taloudellisen tilanteen takia. Kaikissa kunnissa sitä ei varmaan saa (?), mutta täällä Pirkanmaalla on ainakin tarjolla.
Me saatiin lapsiperheiden kotiapua kun toivuin jalkaleikkauksesta. Sekin vaan oli vähän hölmöä, että kotiapua ei voi saada siivoukseen, ruoan laittoon tai edes lasten hakemiseen päiväkodista. Kotiapu oli tarkoitettu nimenomaan siihen, että he voisivat olla minun ja lasten kanssa kotona ja näin "tukea" minun ja lasten suhdetta. No, sitä suhdetta olisi tukenut parhaiten ihan konkreettinen apu päiväkotimatkojen ja sen siivouksen ja ruoanlaiton muodossa! Minä en nimittäin päässyt hakemaan lapsia jalkani kanssa. Kotona taas nimenomaan halusin olla heidän kanssaan, mutta jonkun olisi pitänyt hoitaa ne perushommat.
Millä tavalla he sitten yritti tukea sinun ja lasten suhdetta? Neuvomalla vuorovaikutusvinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hoitanut omat lapset 365 päivää vuodessa joka vuosi enkä saanut koskaan mitään apua. Mies ei auttanut missään.
Omia lapsenlapsia voin hoitaa, mutta en ketään muuta.
Mun mielestä oman kodin siivouksessa on tarpeeksi jaksamista.
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa mm. juuri sitä varten, että hoitaja tulee hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit nukkua ja mahdollisesti auttaa pienissä kotitöissäkin. Hyvinvointialueen tuottamana palvelun hintakaan ei päätä huimaa ja siihenkin on mahdollista hakea maksuttomuutta heikon taloudellisen tilanteen takia. Kaikissa kunnissa sitä ei varmaan saa (?), mutta täällä Pirkanmaalla on ainakin tarjolla.
Me saatiin lapsiperheiden kotiapua kun toivuin jalkaleikkauksesta. Sekin vaan oli vähän hölmöä, että kotiapua ei voi saada siivoukseen, ruoan laittoon tai edes lasten hakemiseen päiväkodista. Kotiapu oli tarkoitettu nimenomaan siihen, että he voisivat olla minun ja lasten kanssa kotona ja näin "tukea" minun ja lasten suhdetta. No, sitä suhdetta olisi tukenut parhaiten ihan konkreettinen apu päiväkotimatkojen ja sen siivouksen ja ruoanlaiton muodossa! Minä en nimittäin päässyt hakemaan lapsia jalkani kanssa. Kotona taas nimenomaan halusin olla heidän kanssaan, mutta jonkun olisi pitänyt hoitaa ne perushommat.
Millä tavalla he sitten yritti tukea sinun ja lasten suhdetta? Neuvomalla vuorovaikutusvinkkejä?
Ihan vaan olemalla lasten ja minun kanssa. Mutta siivoustyötä ei saanut teettää, koska eivät ole siivoojia jne.
Vierailija kirjoitti:
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.
Harva oikeasti laittaa kaksivuotiaan esikoisen päiväkotiin siksi että syntyy vauva. Joku ehkä, mutta suurin osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska suomessa on mentaliteetti, että yksin pitää pärjätä kun on kerran lapsensa valinnut hankkia.
Harmi vain, että se vähätelty vauva-arjen todellinen raskaus valkenee vasta, kun se lapsi jo on kuvioissa.
Kuka sitä vauva-arkea vähättelee? Eihän siitä ole pitkiin aikoihin kuullut muuta kuin valitusta. Ja jos joku maalaileekin ruusunpunaisia kuvia siitä, niin menkää isoon markettiin hengailemaan niin pääsette näkemään kuinka ihania lapsien jankkaamiset, ympäriinsä juokselemiset, tavaroiden heittelemiset ja itkupotkuraivarit on. Ja sitä sit 24/7 ilman nukkumista. Jos on kulkenut koko elämänsä laput silmillä ja lasten kasvatuksen rankkuus tulee jotenkin yllätyksenä, niin voi syyttää ihan vaan itseään.
Sitä sanovat että lapsettomat eivät voi millään ymmärtää kuinka rankkaa se on kun on lapsia. Ei, vaan kyllä mä kuule tiedän siitä rankkuudesta ihan tarpeeksi, siksi en oo niitä lapsia hankkinutkaan.
Vierailija kirjoitti:
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.
Mä otan tohon kantaa sen verran, että anoppisi aikoina korkea verenpaine tarkoitti nykyistä suurempaa riskiä aivoinfarkteihin yms, joihin ei siihen maailman aikaan ollut samanlaista tehokasta hoitoa kuin nykyisin. Korkea verenpaine oli siis hengenvaarallisempaa kuin mitä se on nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheiden kotipalvelu on olemassa mm. juuri sitä varten, että hoitaja tulee hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit nukkua ja mahdollisesti auttaa pienissä kotitöissäkin. Hyvinvointialueen tuottamana palvelun hintakaan ei päätä huimaa ja siihenkin on mahdollista hakea maksuttomuutta heikon taloudellisen tilanteen takia. Kaikissa kunnissa sitä ei varmaan saa (?), mutta täällä Pirkanmaalla on ainakin tarjolla.
Me saatiin lapsiperheiden kotiapua kun toivuin jalkaleikkauksesta. Sekin vaan oli vähän hölmöä, että kotiapua ei voi saada siivoukseen, ruoan laittoon tai edes lasten hakemiseen päiväkodista. Kotiapu oli tarkoitettu nimenomaan siihen, että he voisivat olla minun ja lasten kanssa kotona ja näin "tukea" minun ja lasten suhdetta. No, sitä suhdetta olisi tukenut parhaiten ihan konkreettinen apu päiväkotimatkojen ja sen siivouksen ja ruoanlaiton muodossa! Minä en nimittäin päässyt hakemaan lapsia jalkani kanssa. Kotona taas nimenomaan halusin olla heidän kanssaan, mutta jonkun olisi pitänyt hoitaa ne perushommat.
Millä tavalla he sitten yritti tukea sinun ja lasten suhdetta? Neuvomalla vuorovaikutusvinkkejä?
Ihan vaan olemalla lasten ja minun kanssa. Mutta siivoustyötä ei saanut teettää, koska eivät ole siivoojia jne.
Siis kuka kaipaa jotain seuraneitiä? Kummaa touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.Harva oikeasti laittaa kaksivuotiaan esikoisen päiväkotiin siksi että syntyy vauva. Joku ehkä, mutta suurin osa ei.
Minulla on iso kontaktimäärä vanhempia eikä yksikään hoida esikoista/vanhempia lapsia kotona vauvavuotena. Ovat hoidossa 5pv/8-9h/vko, 11kk/vuosi. Ja ihan tavallisia ihmisiä, sairaanhoitajia, opettajia, insinöörejä, merkonomeja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.Mä otan tohon kantaa sen verran, että anoppisi aikoina korkea verenpaine tarkoitti nykyistä suurempaa riskiä aivoinfarkteihin yms, joihin ei siihen maailman aikaan ollut samanlaista tehokasta hoitoa kuin nykyisin. Korkea verenpaine oli siis hengenvaarallisempaa kuin mitä se on nykyisin.
Olet varmasti oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Olipa viisas kommentti.
Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole rikkaita vanhempia tukemassa, jotta voisi säästää kymppitonnin!!!!
Ja lapsen voi kasvattaa myös vähemmälläkin rahalla hyvin.
Oma poikani on fiksu nuori mies, vaikka äidillä ei koskaan ole ollut lähellekkään kymppitonnia jemmassa!!!
Rakkautta, tukea ja läsnäoloa sen sijaan on aina ollut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hurraa nykysysteemille mutta näen vanhassa systeemissä myös ongelmia nykypäivään sijoitettuna. Anoppini sai aikoinaan hurjasti kotiapua, sitä sai kun vain pyysi. Ja sai myös syystä, esim. koska oli verenpainetta. Nykyään tuntuu että naurettaisiin pihalle jos kysyisi kotiapua verenpaineen takia.
Niinpä, jos nykyään apua olisi tarjolla, pelkään että se menisi jo muutenkin elämänsä mukavaksi tehneille. Jos miettii esim. nykyäitien oikeutta olla joka lapsesta vanhempainvapaalla samalla tavalla kuin esikoisesta. Eli vaikka päättää saada useamman lapsen, pidetään täytenä oikeutena saada viettää vauvan kanssa vauvavuosi kahden, muut lapset päiväkodissa. Aikanaan tämä olisi ollut pöyristyttävää. Nyt kun se nähdään normina, ja äidit silti uupuvat ja tarvitsevat apua, tuntuu että mitä sitten taas pyydettäisiin.
Siihen aikaan kun kotiapu oli tarjolla, ei ollut tätä tapaa ja oikeutta hoidattaa vanhemmat lapset muualla. Alussa viittasin anoppiini joka sai heppoisin perustein kotiapua, mutta hänellä oli toisaalta useampi lapsi kotona.Harva oikeasti laittaa kaksivuotiaan esikoisen päiväkotiin siksi että syntyy vauva. Joku ehkä, mutta suurin osa ei.
Minulla on iso kontaktimäärä vanhempia eikä yksikään hoida esikoista/vanhempia lapsia kotona vauvavuotena. Ovat hoidossa 5pv/8-9h/vko, 11kk/vuosi. Ja ihan tavallisia ihmisiä, sairaanhoitajia, opettajia, insinöörejä, merkonomeja jne.
Jaa no minun tuttavapiirissä kaikilla on ollut kaikki lapset kotihoidossa jos pienin on vielä kotihoidossa. Pk-seutu, akateeminen kaveripiiri.
Mä en kyllä jaksaisi siivota kenenkään kotia, hyvä kun jaksan oman.
Laista puhuttaessa käytetään usein termiä lain henki. Sillä tarkoitetaan, millainen ajatus on ohjannut lainsäätäjää, kun se on lain tehnyt. Se ohjaa lakia tulkitsevaa tahoa, ei niinkään mitä siellä kirjaimellisesti lukee.
Tässä tapauksessa lainsäätäjä on ehkä nähnyt äitiyden biologisena faktana, on jaksettava. Toinen juttu on äitiyteen liittyvät myytit. Lapsilleen omistautuvaa, uhrautuvaa äitiä pidetään esikuvana. Ei sellaiseen väsymykset ja masennukset kuulu. Far out.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdessä oli, että apua ja hoitoa ei tule riittämään kaikille eläkeläisille ja viranomaiset odottavat, että hoidat työn ohessa myös eläkkeellä olevia vanhempiasi, vaikka sinulla olisi pieniä lapsia, jos et hoida niin ei hoida kukaan mukaan. Resursseja ei ole.
Mutta kun se eläkeläinen ei ole naapurinkaan vastuulla. Osalle osuu paska nakki ja burnout. Osalla taas lapset akuisia ja omat vanhemmat kuolleet.
Nallekarkit ei mene Suomessa ikinä tasan missään asiassa.
Kun ihmiset tajuaa tämän, että äidit/perheet ei tule saamaan ongelmatilanteissa enää mitään apua, niin kukaan ei halua tehdä enää lapsia (koska useimmilla ei enää ole myöskään tukiverkostoa omasta takaa auttamassa). Nyt jo alhainen syntyvyys on iso ongelma Suomessa (ei toki globaalisti).
En minäkään apua saanut. Olin kodinhoidontuella, koska ei ollut vakituista työpaikkaa ja hoidin 3 kertaa lapset influenssassa, laitoin vaipanvaihtoalustan lattialle, kun vaihdoin vaippaa lapselle. Kuumetta oli 40 ja ajattelin, että lapsi ei putoa, jos pyörryn.
Nykyään saa onneksi puhdistuspyyhkeitä joita voi käyttää, jos on itse kipeä.
Ostakaa valmisruokaa, jos olette väsyneitä. Nukkukaa aina, kun lapsi nukkuu. Ostakaa kantoreppu mihin vauvan saa ja voi tehdä jotain pieniä kotitöitä vauvan kanssa.
149 - keuhkokuumeessa lasta hoitanut vastaa:
Tarkoitat kommentillasi hyvää mutta kyllä oli puhdistuspyykkeet käytössä, valmisruokaa syötiin, nukuttiin kun lapsi/lapset nukkui, taaperoa ja leikki-ikäistä ei kantoreppuun saa. TV-ohjelmat pyöri non-stop niin että tiesin jo pelkistä äänistä missä kohtaa mentiin ja apua kohta se loppuu. Pahalta tuntui ja pelotti ihan helvetisti varsinkin sen keuhkokuumeen aikana. Yritin olla lapsia peloittelematta mutta ohjeistin vanhempaa lasta että muistathan missä "Eetu" asuu ja sinne voit mennä jos tulee hätä. Itku nousee kurkkuun kun tätä muistelen. Konkreettista apua pitäisi olla mahdollista saada akuutissa tilanteessa ilman että siitä on jälkiseuraamuksia perheelle.
Alue: Aihe vapaa
Kai melkein kaikilla on etukäteen se käsitys, että on turvaverkostoa auttamassa. Asiat muuttuu, ihmiset pyörtää sanansa. Omakin anoppi vannoi auttavansa paljon ja kaikessa, koska tiesi ettei minun vanhemmat enää elä. Niin vain kävi, että hän ei auttanut missään. Käy passuuttamassa meillä itseään mutta ei auta, yhtään kertaa ei ole lasta vahtinut vaikka lapsi on jo kuusi. Vai olisiko minun pitänyt vain älytä olla lisääntymättä siitä syystä, että omat vanhempani ei ole elossa?