Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Omalla lapsella on osallistuva isä, mutta keksin äkkisiltään ainakin kolme syytä miksi monissa perheissä tuo ei onnistu. Isä tekee reissutöitä, isä on yrittäjä tai isä tekee vuorotyötä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiteys on ihan vapaaehtoinen valinta, eli ei sitä omaa elämää ole mikään pakko pilata, jos ei halua!
Minä en ainakaan tiennyt etukäteen, että äitiys on sitä, että raskaus ja synnytys jättää kehoon sellaiset pysyvät haitat, että ne hankaloittaa normaalissa arjessa toimimista ja että ensimmäiseen puoleen vuoteen ei saa nukkua edes kahta tuntia putkeen ja ensimmäiseen kolmeen vuoteen ei edes yhtä kokonaista yötä koko aikana. Jos olisin nämä tiennyt, niin olisin voinut järjestää tietyt asiat etukäteen toisin.
Nykyään on Google olemassa ja jos hieman funtsii asiaa niin ei tarvitse olla Einstein tajutakseen mikä riski raskaus ja synnytys keholle ovat. Joo, kaikille ei käy mitään mutta kun et voi tietää niin lottoahan se raskaus ja synnytys on. Typeryksiä ovat ne naiset jotka hormonihouruissaan vaan hankkiutuvat raskaaksi ajattematta omaan kehoon kohdistuvia riskejä saati etukäteen elämää lapsen kanssa.
Sekosin pästäni yhtäkkiä, ihan varoittamatta. Meillä kävi perhetyöntekijöitä, itse en siitä sen enempää kärsinyt, kun olin sairaalassa, mutta yhden viikonlopun raivosiivosin lomalla osastolta, ettei tule sanomista.
Mies oli tuolloin työtön, vanhempi lapsi oli koulussa, nuorempi eskarissa päiväkodissa. Olin kuljettanut lapsen siihen asti bussilla päiväkotiin ja jatkanut siitä toisella bussilla töihin. Oli aika raskasta. Heti kun jouduin sairaalaan niin lapselle järjestyi taksikyyti päiväkotiin.
Samassa talossa asui äiti noin viisivuotiaan tytön ja vauvan kanssa. Ei järjestynyt taksikyytejä, vaan äiti pakkasi joka aamu vauvan vaunuihin ja kuskasi vanhemman lapsen bussilla päiväkotiin ja alkuiltapäivästä sama toisinpäin. Oli aika katkera kyllä ja ymmärrän sen.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Ei herunut pumpulle.
En tiedä jaksaako kukaan lukea tänne asti mutta mulle ainakin sanottiin heti neuvolassa että jos ei saa nukuttua niin he lähettää jonkun avuksi. Joko niin että työntekijä hoitaa vauvaa ja äiti nukkuu tai äiti hoitaa vauvaa ja työntekijä laittaa ruokaa tai käy kaupassa tms. Rahat oli vähissä ja olin joitakin viikkoja vauvan ja koiran kanssa kahdestaan. Sanoivat myös että kannattaa soittaa mieluummin vähän liian herkästi kun liian myöhään. Eroja on kaupunkien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Pidä asenteesi, jos haluat. Sinunhan se on. Sinä et siis selvinnyt. Voit nyt sitten ilmeisesti haamuna kiillottaa kruunuasi, miten et selvinnyt tai miten vauvasi oli niin superextraspesiaali, ettei isä voinut tehdä kerrassaan mitään.
Minulle on sanottu aiemmin, että jos tästä selviän, selviän mistä tahansa. Ja niin olen selvinnyt ja edelleen selviän, mitä tahansa vastaan tuleekin. Jos sinä päätät olla selviämättä, niin sitten päätät niin.
BTW, tilanteessani se työn ja opintojen yhdistäminen tarkoitti usein juuri muutaman tunnin yöunia vuosien ajan. Se ei ollut vain raksi ruutuun -opintokokonaisuus, eikä työpaikka ollut kotini vieressä. Että tiedän kyllä, mitä vuosien väsymys on, jos siitä halutaan kilpailla. Jos olisin uskonut, ettemme koliikkivauvasta selviä, en olisi lasta tehnytkään.
Olet ilmeisesti sama, joka kirjoitti aikaisemmin tuolla näin
"16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja."
Niin ne jutut muuttuu 😂
Ohis
Ei ole tuo sama henkilö vaan minä. Tuo väitti tehneensä vuosia töitä ja opiskeluja muutaman tunnin yöunilla ja että kuvittelee, että selviäisi tuosta vaan koliikkilapsen kanssa, koska oli niin harjaantunut tästä opiskelujen ja töiden yhdistämisestä 😄. Minä olen tuo joka teki pitkää päivää ja silti sekin oli helpompaa kuin nukkumattoman lapsen kanssa joka yö valvominen.
Jos se subjektiivinen tuntemus on niin, niin miksi se pitää teilata ivaillen? Metsä vastaa niin kuin huudetaan. Perhevapaalla on kuitenkin aivot enemmän ajatteluvapaalla, vaikka olisi univelkaa. Ei meinaan ole kauhean helppoa ratkoa päivittäin vaativia fysiikan tehtäviä muutaman tunnin yöunilla. Perhevapaalla on vain se lapsi ja väsymys. Ei ole töiden tulosvastuuta, opinnoissa pysymisen tavoiteaikaa, ei vaativaa pakollista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä jaksaako kukaan lukea tänne asti mutta mulle ainakin sanottiin heti neuvolassa että jos ei saa nukuttua niin he lähettää jonkun avuksi. Joko niin että työntekijä hoitaa vauvaa ja äiti nukkuu tai äiti hoitaa vauvaa ja työntekijä laittaa ruokaa tai käy kaupassa tms. Rahat oli vähissä ja olin joitakin viikkoja vauvan ja koiran kanssa kahdestaan. Sanoivat myös että kannattaa soittaa mieluummin vähän liian herkästi kun liian myöhään. Eroja on kaupunkien välillä.
Vuosi oli 1996?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.
Minäkään en nukkunut vauvan saatuani kahteen vuoteen yhtäkään yötä kunnolla, lapsi oli hirveän herkkä heräämään ihan kaikkeen. Eikä nukkunut kuin noin tunnin korkeintaan pisimmillään. Sitten piti aina "nukuttaa" se lapsi, se ei nukahtanut vain niin, että peittelisi sen sänkyynsä ja istuisi vieressä, ei. Se piti nukuttaa sylissä kävellen ympyrää ja hyräillen ja hypitellen. Jos yritin edes istahtaa, alkoi huuto. Paikallaan seisominenkaan ei onnistunut. Kävelin siis kaksi vuotta kaiket yöt ympäri asuntoa. Koliikkivauva oli, mutta myös muuten herkkäuninen.
Ja herkkäunisuus kesti koko lapsuusajan, vasta murrosiän jälkeen kuulemma pystyi nukkumaan rauhassa, vaikka olisi ollut häiriöitäkin.
Ja juu, silloin vauva-aikana miehestä ei mitään apua ollut. Sillä oli se vanhanajan käsitys, että lapsi on naisen hoidettava ja kaiken huipuksi vielä niin, että siitä ei saa koitua miehelle minkäänlaista häiriötä. Miehen yöuni on niin paljon tärkeämpi.
Muita lapsia ei todellakaan tehty ja miehestäkin tuli ex-mies lapsen ollessa viiden vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Omalla lapsella on osallistuva isä, mutta keksin äkkisiltään ainakin kolme syytä miksi monissa perheissä tuo ei onnistu. Isä tekee reissutöitä, isä on yrittäjä tai isä tekee vuorotyötä.
Ohis
Niin varmaan riippuu työn laadusta. Meillä mies on rakennusalanyrittäjä ja onnistui. Periaate oli se, että väsymys jaetaan. Toinen oli töissä väsynyt joka toinen päivä ja toinen kotona väsynyt joka toinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, miksi lapset kiusaavat toisiaan ja voivat huonosti. Vanhemmilta polvilta otetaan mallia.
Vierailija kirjoitti:
Sekosin pästäni yhtäkkiä, ihan varoittamatta. Meillä kävi perhetyöntekijöitä, itse en siitä sen enempää kärsinyt, kun olin sairaalassa, mutta yhden viikonlopun raivosiivosin lomalla osastolta, ettei tule sanomista.
Mies oli tuolloin työtön, vanhempi lapsi oli koulussa, nuorempi eskarissa päiväkodissa. Olin kuljettanut lapsen siihen asti bussilla päiväkotiin ja jatkanut siitä toisella bussilla töihin. Oli aika raskasta. Heti kun jouduin sairaalaan niin lapselle järjestyi taksikyyti päiväkotiin.
Samassa talossa asui äiti noin viisivuotiaan tytön ja vauvan kanssa. Ei järjestynyt taksikyytejä, vaan äiti pakkasi joka aamu vauvan vaunuihin ja kuskasi vanhemman lapsen bussilla päiväkotiin ja alkuiltapäivästä sama toisinpäin. Oli aika katkera kyllä ja ymmärrän sen.
Just noin, että pitää ilmeisesti näkyvästi seota tai tapahtua jotain kohtalokasta, ennen kuin yhteiskunta tulee apuun.
Mäkin tein tuota kolme vuotta, että aamulla ennen kuutta herätin lapsen ja puin sen, jotain syötiin ja lähdettiin kiireen vilkkaa puoli seitsemän bussiin ja sillä päiväkotiin. Sitten kävelin puolisen kilometriä ja toiseen bussiin, jolla ajoin oppilaitokselle, missä opiskelin. Iltapäivällä sama juttu toisinpäin, samalla kannoin sekä koulukirjoja että kauppaostoksia ja riippuen koulupäivän pituudesta, en aina päässyt aikaisempaan bussiin, vaan sellaiseen joka kulki myöhemmin eri tietä ja kotiin oli kävelymatkaa pysäkiltä kaksi kilometriä. Olimme kotona noin kuuden aikaan normaalisti, mutta pari kertaa viikossa vasta puoli kahdeksalta eli ei paljon jäänyt aikaa kotona oleiluun. Viikonloppuisin tein kaikki työt, viikon ruuatkin usein.
Mies teki vuorotyötä, joten joskus sentään osui sellainen päivä, että ei tarvinnut ottaa lasta aamulla matkaan.
Minut pelasti sekoamiselta varmaan se, että olin niin nuori. Olin vasta 16 v. kun sain lapsen. Silti joskus ihmettelen vieläkin, miten selvisin siitä opiskelustakin niinkin hyvin, sain ihan hyvän päättötodistuksen.
Mutta kyllä välillä iltapäivän tunneilla olin nukahtaa paikoilleni, kerran nukahdinkin auditoriossa kun istuttiin kopeissa ja kuunneltiin kuulokkeista ääntämismalleja. Heräsin kun tunti loppui, kukaan ei huomannut.
Lapsenhoitoapua sain vain anopilta. Ja kesät olin silloin ihan vain vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Omalla lapsella on osallistuva isä, mutta keksin äkkisiltään ainakin kolme syytä miksi monissa perheissä tuo ei onnistu. Isä tekee reissutöitä, isä on yrittäjä tai isä tekee vuorotyötä.
Ohis
Mikäänhän noista ei sinällään estä osallistumasta lapsen yöhoitoon. Toki jos isä on yövuorossa tai kokonaan muualla, ei juuri silloin voi hoitaa lasta. Mutta sitten taas kun kotiutuu/vuoro on jokin muu, on lapsen yöhoitokin täysin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Omalla lapsella on osallistuva isä, mutta keksin äkkisiltään ainakin kolme syytä miksi monissa perheissä tuo ei onnistu. Isä tekee reissutöitä, isä on yrittäjä tai isä tekee vuorotyötä.
OhisMikäänhän noista ei sinällään estä osallistumasta lapsen yöhoitoon. Toki jos isä on yövuorossa tai kokonaan muualla, ei juuri silloin voi hoitaa lasta. Mutta sitten taas kun kotiutuu/vuoro on jokin muu, on lapsen yöhoitokin täysin mahdollista.
Aamuvuoro ei kylläkään onnistu, jos on käytännössä valvonut yön siihen päälle. Monet vuorotyöt sellaisia jossa on vastuussa lääkehoidosta. Haluaisitko olla itse osastolla, jossa sinun lääkehoidostasi vastaa ihminen joka nukkuu vain joka toisen yön ja tulee työvuoroon samoilla silmillä?
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo aikuisia el6i tässä ajassa en ole ollut pikkulasten äiti.
Ensimmäinen lapsi nukkui hyvin, oltiin vain normaalin väsyneitä miehen kanssa, mutta toisella lapsella oli koliikki. Kolme kuukautta olin nukkumatta itsekin ja kun lapsi oli vuoden, nukuin yhden kokonaisen kesän.
Mutta pahimpana hetkenä mun ystävät tuli välillä pariksi tunniksi ja ottivat vauvan vaunuihin ja kävelylenkille jolloin sain sain nukuttua, omat vanhemmat veivät huutavan vauvan pari kertaa viikossa ulos tai istuttivat turvaistuimeen ja ajelivat pitkin pitäjää. Kerran naapuri soitti ovikelloa ja kysyi, että saanko lainkaan nukuttua, että voi tarvittaessa auttaa.
Äitini toi ruokia ja vei mennessään roskat. Anoppi kävi siivoamassa muutaman kerran ja pesi ja mankeloi pyykkituvassa ison kasan lakanoita.
Voi teitä nuoria äitejä! Ei ihmisen pidä yksin selvitä. Miten ihmeessä maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut näin?
Koska nyt tehdään lapset paljon vanhempana kuin ennen. Isovanhemmat ovat siksi niin vanhoja jo auttamaan. Eikä nelikymppiset vanhemmat vaan jaksa samalla tavalla kuin kakskymppiset. Lisäksi he ovat tottuneet tekemään jo mitä tykkäävät. Siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Omalla lapsella on osallistuva isä, mutta keksin äkkisiltään ainakin kolme syytä miksi monissa perheissä tuo ei onnistu. Isä tekee reissutöitä, isä on yrittäjä tai isä tekee vuorotyötä.
OhisMikäänhän noista ei sinällään estä osallistumasta lapsen yöhoitoon. Toki jos isä on yövuorossa tai kokonaan muualla, ei juuri silloin voi hoitaa lasta. Mutta sitten taas kun kotiutuu/vuoro on jokin muu, on lapsen yöhoitokin täysin mahdollista.
Aamuvuoro ei kylläkään onnistu, jos on käytännössä valvonut yön siihen päälle. Monet vuorotyöt sellaisia jossa on vastuussa lääkehoidosta. Haluaisitko olla itse osastolla, jossa sinun lääkehoidostasi vastaa ihminen joka nukkuu vain joka toisen yön ja tulee työvuoroon samoilla silmillä?
Aamuvuoro onnistuu ihan siinä missä mikä tahansa muu "aamutyö".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Tuota ollaan monet kerrat ehdotettu tälläkin palstalla, mutta kun lapsiperheille ei yksityiset palvelut kelpaa! Vain kunta kelpaa palvelunantajaksi, ja avun on oltava ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Yliopistossa oli jonkun sosiologian kurssin aineistona Eeva Jokisen Väsynyt äiti. Suosittelen tämän ketjun vänkääjille sen lukemista. Ei ehkä kaikille avaudu, mutta kannattaa yrittää.