Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Yleensä nähä "väsyneet" äidit ovat näitä vasemmistolaisia ylipainoisia feministejä, jotka ovat syöneet itsensä liikuntakyvyttömiksi. Sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun kun ei selvitä edes perus arjen askareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Pidä asenteesi, jos haluat. Sinunhan se on. Sinä et siis selvinnyt. Voit nyt sitten ilmeisesti haamuna kiillottaa kruunuasi, miten et selvinnyt tai miten vauvasi oli niin superextraspesiaali, ettei isä voinut tehdä kerrassaan mitään.
Minulle on sanottu aiemmin, että jos tästä selviän, selviän mistä tahansa. Ja niin olen selvinnyt ja edelleen selviän, mitä tahansa vastaan tuleekin. Jos sinä päätät olla selviämättä, niin sitten päätät niin.
BTW, tilanteessani se työn ja opintojen yhdistäminen tarkoitti usein juuri muutaman tunnin yöunia vuosien ajan. Se ei ollut vain raksi ruutuun -opintokokonaisuus, eikä työpaikka ollut kotini vieressä. Että tiedän kyllä, mitä vuosien väsymys on, jos siitä halutaan kilpailla. Jos olisin uskonut, ettemme koliikkivauvasta selviä, en olisi lasta tehnytkään.
Yhteiskunta ei voi toimia niin, että kaikki auttavat toisiaan ja valtio maksaa.
Emme ole aatelisia, joilla on henkilökohtaiset palvelijat tai roomalaisia orjien omistajia.
Pitäisi vähän niin kuin hoitaa itse omat asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Miksihän meillä lapsi sitten sai rintamaitoa, mutta isä hoiti lasta? Pientä marttyyrisuhtautumista ilmassa.
Normaalien vanhempien tapauksessa tuo onnistuukin. Niiden, joilla ei onnistu, kannattaisi hakea arkeen neuvontaa. Neuvonta-apua saa lastensuojelun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.
Miten pystyt huolehtimaan lapsesta vai onko lapsi jo sijoitettu? Lapsen etu voi olla sijoitus, jos vanhemmat ovat kyvyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.
Et vain päättänyt selviytyä ja on kuule paljon rankempaa käydä töissä ja opiskelemassa ja silloinkin herätään tunnin välein useampi vuosi putkeen 😄. Sarkasmivaroitus tähän väliin ennen kuin joku erehtyyturhaan tuolle selittää, sillä on yksi helppo lapsi ja normaali kokemus töiden ja opiskelujen yhdistämisestä, minkä hän kuvittelee yhtä raskaaksi kuin sinun esimerkkisi. Ei tuo ymmärrä, koska käsitys omasta itsestä ja siitä että päättää vain selviytyä on lähes narsistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Mikä ihmeen kilpailu tuosta nyt pitää yrittää tehdä? Pidät itseäsi jotenkin parempana?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.Et vain päättänyt selviytyä ja on kuule paljon rankempaa käydä töissä ja opiskelemassa ja silloinkin herätään tunnin välein useampi vuosi putkeen 😄. Sarkasmivaroitus tähän väliin ennen kuin joku erehtyyturhaan tuolle selittää, sillä on yksi helppo lapsi ja normaali kokemus töiden ja opiskelujen yhdistämisestä, minkä hän kuvittelee yhtä raskaaksi kuin sinun esimerkkisi. Ei tuo ymmärrä, koska käsitys omasta itsestä ja siitä että päättää vain selviytyä on lähes narsistinen.
Ehkä jotkut vanhemmat ovat vain kyvyttömiä. Jos ei vauvaa osaa hoitaa, kannattaa hakea apua. Esim. mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonossa kunnossa + ylipainoiset tekee lapsia, sitten loppuu voimat ihan normaalissa arjessa vauvan kans.
Olen normaalipainoinen ja mm. eilen kävin lähes 43 km:n lenkillä. Urheilu on itseasiassa auttanut selviämään järjissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Pidä asenteesi, jos haluat. Sinunhan se on. Sinä et siis selvinnyt. Voit nyt sitten ilmeisesti haamuna kiillottaa kruunuasi, miten et selvinnyt tai miten vauvasi oli niin superextraspesiaali, ettei isä voinut tehdä kerrassaan mitään.
Minulle on sanottu aiemmin, että jos tästä selviän, selviän mistä tahansa. Ja niin olen selvinnyt ja edelleen selviän, mitä tahansa vastaan tuleekin. Jos sinä päätät olla selviämättä, niin sitten päätät niin.
BTW, tilanteessani se työn ja opintojen yhdistäminen tarkoitti usein juuri muutaman tunnin yöunia vuosien ajan. Se ei ollut vain raksi ruutuun -opintokokonaisuus, eikä työpaikka ollut kotini vieressä. Että tiedän kyllä, mitä vuosien väsymys on, jos siitä halutaan kilpailla. Jos olisin uskonut, ettemme koliikkivauvasta selviä, en olisi lasta tehnytkään.
Olet ilmeisesti sama, joka kirjoitti aikaisemmin tuolla näin
"16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja."
Niin ne jutut muuttuu 😂
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.Et vain päättänyt selviytyä ja on kuule paljon rankempaa käydä töissä ja opiskelemassa ja silloinkin herätään tunnin välein useampi vuosi putkeen 😄. Sarkasmivaroitus tähän väliin ennen kuin joku erehtyyturhaan tuolle selittää, sillä on yksi helppo lapsi ja normaali kokemus töiden ja opiskelujen yhdistämisestä, minkä hän kuvittelee yhtä raskaaksi kuin sinun esimerkkisi. Ei tuo ymmärrä, koska käsitys omasta itsestä ja siitä että päättää vain selviytyä on lähes narsistinen.
Ehkä jotkut vanhemmat ovat vain kyvyttömiä. Jos ei vauvaa osaa hoitaa, kannattaa hakea apua. Esim. mieheltä.
Puhut siis itsestäsi? Hyvä että olet kyvyttömänä saanut apua mieheltäsi. Hienoa että tässä asiassa sentään ymmärrät rajallisuutesi vaikka muutoin puheesi ovat harhaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi toimia niin, että kaikki auttavat toisiaan ja valtio maksaa.
Emme ole aatelisia, joilla on henkilökohtaiset palvelijat tai roomalaisia orjien omistajia.
Pitäisi vähän niin kuin hoitaa itse omat asiansa.
Ei vaan tarvitaan enemmän hyvää henkeä ja toisten auttamista. Ei kaikesta tarvitse rahalla maksaa. Kulttuuriin vähän positiivisia muutoksia. Jos minä autan lastenhoidossa voi tuo perhe auttaa myöhemmin minua jossain. Tuohon tyyliin esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli verovaroin kustannettua siivous- ja lastenhoitoapua lapsiperheille. Ihan kaikille vai vain jonkun tietyn tulorajan alapuolelle jääville?
Miksi verovaroilla pitäisi kustantaa isän tehtävät?
Miksi ette vaadi miehiltänne apua, miksi lykkäätte miesten vastuun muille veronmaksajilla ja yhteiskunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Pidä asenteesi, jos haluat. Sinunhan se on. Sinä et siis selvinnyt. Voit nyt sitten ilmeisesti haamuna kiillottaa kruunuasi, miten et selvinnyt tai miten vauvasi oli niin superextraspesiaali, ettei isä voinut tehdä kerrassaan mitään.
Minulle on sanottu aiemmin, että jos tästä selviän, selviän mistä tahansa. Ja niin olen selvinnyt ja edelleen selviän, mitä tahansa vastaan tuleekin. Jos sinä päätät olla selviämättä, niin sitten päätät niin.
BTW, tilanteessani se työn ja opintojen yhdistäminen tarkoitti usein juuri muutaman tunnin yöunia vuosien ajan. Se ei ollut vain raksi ruutuun -opintokokonaisuus, eikä työpaikka ollut kotini vieressä. Että tiedän kyllä, mitä vuosien väsymys on, jos siitä halutaan kilpailla. Jos olisin uskonut, ettemme koliikkivauvasta selviä, en olisi lasta tehnytkään.
Olet ilmeisesti sama, joka kirjoitti aikaisemmin tuolla näin
"16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja."
Niin ne jutut muuttuu 😂
Ohis
Ei ole tuo sama henkilö vaan minä. Tuo väitti tehneensä vuosia töitä ja opiskeluja muutaman tunnin yöunilla ja että kuvittelee, että selviäisi tuosta vaan koliikkilapsen kanssa, koska oli niin harjaantunut tästä opiskelujen ja töiden yhdistämisestä 😄. Minä olen tuo joka teki pitkää päivää ja silti sekin oli helpompaa kuin nukkumattoman lapsen kanssa joka yö valvominen.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kanssa tuntui kaikki ylitsepääsemättömän rankalta. Kahden kanssa sai perspektiiviä ja alkoi jo olemaan reippaampi. Rautapurkkia kaupasta ja miehelle välillä vastuuta. Kolmen kanssa kaksi edellistä vaihetta näyttäytyy jo lällynä. Enää ei stressaa joka asiasta kuin ennen ja osaa tehtostaa asioiden toimittamista, mikä helpottaa koko elämää.
Mulla ei ole lapsia, mutta en kyllä usko tuohon, että äitiydessä saisi maagisesti energiaa rautatableteista, kun eivät mitkään reseptittömät pillerit auta edes tavalliseen kaamosväsymykseen. Ajatus Suomen talvesta yhdistettynä äitiyden unenpuutteeseen ja muuhun... ei kiitos. Äitiyteen vaaditaan hirveästi energiaa. Isyyteen vähemmän.
Ja miesten reippaaseen vastuunottoon kotona kannattaa luottaa vain siinä tapauksessa, että miestä kiinnostaa jo ennen lasta kodin siisteys, perheen auttaminen, huolehtiminen toisista. Useimpia kiinnostaa harrastukset ja työ. Ei ole haukku, vaan fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
En liiottele. Ja tietenkin käytin lasta ihan erikoislääkärilläkin. Miksi oletat että en olisi vienyt lääkäriin?
Sori, mutta nyt en voi uskoa sinua.
Se on ihan ok. Ei tarvitse uskoa jos ei halua. Mutta ihmisillä saattaa olla yllättävänkin vaikeita tilanteita, joita moni ei uskokaan todeksi ennen kuin itse kokee.
En usko, että lasta olisi jätetty tuollaiseen tilanteeseen. Ei ole realististista.
Ei lasta mitenkään jätetty tilanteeseen. Hän oli erikoislääkärin seurannassa ja neuvolassa käytiin viikottain tsekkauksessa ja neuvolan tuella toteutettiin unikouluja puolen vuoden iässä.
No, olet hengissä ja selvisit kuin selvisitkin vähillä unilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen eri mutta minä en selvinnyt oikein hyvin siitä että lapsi herätti tunnin välein joka ikinen yö ekat 2,5v.
Lapsi on jo koulussa ja minä en edelleenkään ole työkunnossa.Miten pystyt huolehtimaan lapsesta vai onko lapsi jo sijoitettu? Lapsen etu voi olla sijoitus, jos vanhemmat ovat kyvyttömiä.
Miksi ihmeessä lapsi olisi sijoitettu?
Miksi olisin kyvytön hoitamaan lasta?
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun olin ala-asteella yli 30 vuotta sitten niin lapsiperheet saivat kodinhoitajan kotiin avuksi jos tarvitsivat apua, yhden kaverin isä oli yksinhuoltaja ja heillä kodinhoitaja oli tekemässä siivoukset ja ruoat, joskus jos koulun jälkeen kaveri pyysi luokseen kylään niin siellä kodinhoitaja paistoi lättyjä kun lasten isä oli töissä, uskon että kaupunki maksoi kodinhoitajan kun olivat vähävarainen perhe.
Siis yksinhuoltaja-isä sai siivoojan ja ruuanlaittajan kotiin, ja vielä lettuja paistamaankin.
Olisiko yh-äiti saanut?
No minä kyllä muistan yhden tapauksen omasta lapsuudestani. Meille tuli yksi tuttu juoppo nainen keskellä päivää kylään ja sanoi, että ei viitsinyt olla siellä kotona, kun siellä rupesi kodinhoitaja paistamaan pullaa. Ensin se oli siivonnut.
Muija oli jo vähän kännissä, oli käynyt matkalla istumassa kapakassa ja ottanut muutaman.
Lapset oli sen ikäisiä, että ne oli kaikki jo koulussa. Muija sanoi, että menee kotia sitten kun lapset tulee kotiin ja se kodinhoitaja on lähtenyt.
Muistan kuinka äiti ja joku naapurin nainen sitä hiukan ihmetteli ja myöhemmin oli äiti kysynyt tutulta sosiaalihuoltajalta, että miten sille "Memmulle" käy kodinhoitaja tekemässä työt, vaikka se itsekin pystyisi ihan hyvin. No kun sillä kuulemma on vähän elämänhallinta hukassa, ei voi luottaa, että se hoitaa kotia ja lapsia kuitenkaan kunnolla. Todellisuudessa se kyllä pystyi, ei se mikään avuton ihminen ollut vaikka joikin reippaasti. Tollanen hyysääminenhän vaan antaa mahdollisuudet siihen juomiseen vielä lisää.
Niin, se nainen oli leski ja lapsia oli jotain kuusi tai seitsemän. Jossain mielessä ymmärrän, mutta toisaalta en.
Mutta tämä oli vauraalla 70-luvulla, silloin oli vielä rahaa jakaa tällaiseenkin.
Itse kun hoidin lapsenlapsia, niin usein mulle sanottiin, että he on niin väsyneitä, että voisinko ottaa lapset yöksi. Sitten tulivat hakemaan lapsia myöhään seuraavana iltana, olivat vielä väsyneempiä, kun olivat "niin väsyneinä" painelleet suoraa päätä baariin iltaa viettämään ja sitten nukkuneet krapuloissaan iltapäivään asti. Että se siitä väsymisestä.
En tarkoita pahalla mutta onko teillä ihan lusmuja puolisoita? Meillä koliikkilapsen yöhoito jaettiin puoliksi lapsen isän kanssa. Isä hoiti joka toisen yön ja minä nukuin. Seuraava yö toisinpäin. Rintamaito pumpattiin.
Huonossa kunnossa + ylipainoiset tekee lapsia, sitten loppuu voimat ihan normaalissa arjessa vauvan kans.