Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Ei niitä tarvitse taikoa mistään. Joku toinen keskustelija vastasi tuohon jo useita sivuja sitten, että sen sijaan että perhetyöntekijät istuvat sohvalla juttelemassa, heistä olisi konkreettista hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
Johtuiskohan yleisistä käsityksistä vähätellä muutenkin naisten ongelmia.
Siitä on jossain ollut tutkimuskin, kun nainen kertoo ongelmistaan lääkärissä, niitä vähätellään enemmän kuin vaikkapa mies verrokeilla. Ajatus voi lähteä siitä vaikkapa että "naiset ylireagoi" oireitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Voimavarat muuttuu. Eikä kukaan osaa arvioida niitä kunnolla etukäteen. Ei kukaan tiedä ennalta saako koliikkivauvan vai ei, saako terveen vauvan vai ei, nukkuuko vauva hyvin vai herääkö joka yö 10 kertaa. Ei kukaan tiedä ennalta säilyykö oma terveys vai ei. Ei kukaan tiedä ennalta pysyykö puoliso vierellä vai ei.
Turha syyllistää äitejä siitä, että eivät ole ennustajia.
Niinpä. Myös tukiverkot muuttuu. Lasten syntyessä voi olla isovanhempia jotka auttavat, mutta hekin voivat sairastua tai kuolla.
Tai lähteä pois, niinkuin ystäväni, joka pisti yhteydenpidon minimiin ja sanoi jäljeenpäin että oli ajatellut että minulle tulisi varmaan vaikeaa vauvan kanssa ja hän ei halunnut joutua auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsiperheitä auttaneet kodinhoitajat siirrettiin vanhusten hoitajiksi jo 1990-luvulla. Tiedän tämän, kun vuosikymmenen alussa sain vielä kodinhoitajan avuksi kotiin, kun kotiuduin sektion jälkeen. Silloin kodinhoitaja oikeasti hoiti myös kotia: siivousta, pyykkejä, ruokaa ja tietenkin lapsia.
Vuosikymmenen lopulla ne samat kodinhoitajat olivat hoitamassa vanhuksia.
Eihän korkeakoulutettu sosionomi voi sellaisia töitä tehdä, jotka muinoin kuuluivat emäntäkouluista kodinhoitajiksi valmistuneille. Ei vaan heidän kuuluu neuvoa ja opastaa. Viis siitä, että ei siitä väsymykseen mitään apua ole ja aika moni äiti kyllä osaa ne hommat neuvomattakin.
Ei ole kaikilla äideillä läheisiä apuna vaan pahimmassa tapauksessa ikääntyneet ja dementoituvat vanhukset huollettavana. Eikä kaikilla puolisoakaan, joka voisi jäädä pitemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
Kodinhoitajien tilalle tuli kunnallinen päivähoito-oikeus alle 3v ja myös perhevapaat pidennettiin, kunnes lapsi täyttää 3v.
Kodinhoitajien aikaan äitiysloma/perhevapaa oli 3-6kk. Ja jokainen perhe joutui etsimään lapsille hoitajan, jos kävi töissä. Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80- ja 90-luvulla.
Ja missä lapsen isät ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille nyt tulisi tuollainen tarkkailija, kertoisin ensiksi, millä tavoin kotityöt on meillä jaettu. Sen jälkeen esittelisin, miten isä on hoitanut oman tonttinsa. Siitä voisivat sitten jatkaa hänen kanssaan sillä aikaa kun minä ottaisin nokoset.
Ajattelet, että sille lusmuilevalle isälle ei sattuisi kyseiseen ajankohtaan jotain "muuta menoa"?
Se on hänen ongelmansa sitten. Voisivat tällöin kohdistaa isään jotain toimenpiteitä.
Kerrotko mitä nämä toimenpiteet voisi olla?
Kerron. Keskustelu hänen kanssaan hoitamatta jääneistä kotitöistä. Tutustumiskäyntejä talouksiin, joissa nämä kotityöt on hyvin hoidettu. Aikuisuuteen ja aikuisen vastuuseen liittyvien asioiden kertausta esim. lakipykälien avulla.
Että yhteiskunnan hoivatantat laittakoot parisuhteenkin kuntoon! Laittaisivat miehen ruotuun ja samalla siivoaisivat kodin ja laittaisivat ruoan kun äippä ei nyt jaksa ja iskä lusmuilee? Tulee sitten halvaksi kun muuten meidän lapsi kärsii. Ja se on yhteiskunnan vika kaikki!
Biologisesti asioiden ei pitäisi mennä niin, ettävauvaahoitaa yksi yksinäinen ihminen yksinään kopissa, niin että päivöt ja yöt menevät sekaisin ja ateriaksi käy jokin banaani jossain välissä lattialla maaten tietämättä onko aamun vai illan hämärä. Yhteiskunta on se, mikä ennen oli lauma. Mutta nykyään laumaa ei ole. On äiti, joskus siinä mukana kumppani. Ja joku käväisee sohvalla hetken katsomassa tätä, ja tekee tuomion miten hyvin äitiys täsmää odotettuun eli perusmalliin äitiydestä 2023.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille nyt tulisi tuollainen tarkkailija, kertoisin ensiksi, millä tavoin kotityöt on meillä jaettu. Sen jälkeen esittelisin, miten isä on hoitanut oman tonttinsa. Siitä voisivat sitten jatkaa hänen kanssaan sillä aikaa kun minä ottaisin nokoset.
Ajattelet, että sille lusmuilevalle isälle ei sattuisi kyseiseen ajankohtaan jotain "muuta menoa"?
Se on hänen ongelmansa sitten. Voisivat tällöin kohdistaa isään jotain toimenpiteitä.
Kerrotko mitä nämä toimenpiteet voisi olla?
Kerron. Keskustelu hänen kanssaan hoitamatta jääneistä kotitöistä. Tutustumiskäyntejä talouksiin, joissa nämä kotityöt on hyvin hoidettu. Aikuisuuteen ja aikuisen vastuuseen liittyvien asioiden kertausta esim. lakipykälien avulla.
Että yhteiskunnan hoivatantat laittakoot parisuhteenkin kuntoon! Laittaisivat miehen ruotuun ja samalla siivoaisivat kodin ja laittaisivat ruoan kun äippä ei nyt jaksa ja iskä lusmuilee? Tulee sitten halvaksi kun muuten meidän lapsi kärsii. Ja se on yhteiskunnan vika kaikki!
Biologisesti asioiden ei pitäisi mennä niin, ettävauvaahoitaa yksi yksinäinen ihminen yksinään kopissa, niin että päivöt ja yöt menevät sekaisin ja ateriaksi käy jokin banaani jossain välissä lattialla maaten tietämättä onko aamun vai illan hämärä. Yhteiskunta on se, mikä ennen oli lauma. Mutta nykyään laumaa ei ole. On äiti, joskus siinä mukana kumppani. Ja joku käväisee sohvalla hetken katsomassa tätä, ja tekee tuomion miten hyvin äitiys täsmää odotettuun eli perusmalliin äitiydestä 2023.
Tähän se ihannoitu ja tavoiteltu individualismi, on johtanut. Tämä on sen nurja kääntöpuoli. Ihminen ei voi saada kaikkea, vaan kaikella on hintansa ja arvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Ja silti annat noin päättömiä neuvoja? Asunnon omistamisessa ei ole mitään ahnetta, tälläkin hetkellä se tulee halvemmaksi mitä vuokra-asunnossa asuminen. Vuokralla maksat lainat ja yhtiövastikkeet sekä voittoa asunnon omistajalle. En oikein ymmärrä kuittia ahneudesta saati päättömyydestä, mitä ahnetta on omistusasunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Ja silti annat noin päättömiä neuvoja? Asunnon omistamisessa ei ole mitään ahnetta, tälläkin hetkellä se tulee halvemmaksi mitä vuokra-asunnossa asuminen. Vuokralla maksat lainat ja yhtiövastikkeet sekä voittoa asunnon omistajalle. En oikein ymmärrä kuittia ahneudesta saati päättömyydestä, mitä ahnetta on omistusasunnossa?
Ei omistusasunnossa mitään ahnetta olekaan, asun itsekin sellaisessa. Mutta ilmeisesti teillä nyt on käynyt se klassinen, että on haukattu liian suuri pala kakkua sen suhteen omiin tuloihin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsiperheitä auttaneet kodinhoitajat siirrettiin vanhusten hoitajiksi jo 1990-luvulla. Tiedän tämän, kun vuosikymmenen alussa sain vielä kodinhoitajan avuksi kotiin, kun kotiuduin sektion jälkeen. Silloin kodinhoitaja oikeasti hoiti myös kotia: siivousta, pyykkejä, ruokaa ja tietenkin lapsia.
Vuosikymmenen lopulla ne samat kodinhoitajat olivat hoitamassa vanhuksia.
Eihän korkeakoulutettu sosionomi voi sellaisia töitä tehdä, jotka muinoin kuuluivat emäntäkouluista kodinhoitajiksi valmistuneille. Ei vaan heidän kuuluu neuvoa ja opastaa. Viis siitä, että ei siitä väsymykseen mitään apua ole ja aika moni äiti kyllä osaa ne hommat neuvomattakin.
Ei ole kaikilla äideillä läheisiä apuna vaan pahimmassa tapauksessa ikääntyneet ja dementoituvat vanhukset huollettavana. Eikä kaikilla puolisoakaan, joka voisi jäädä pitemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
Kodinhoitajien tilalle tuli kunnallinen päivähoito-oikeus alle 3v ja myös perhevapaat pidennettiin, kunnes lapsi täyttää 3v.
Kodinhoitajien aikaan äitiysloma/perhevapaa oli 3-6kk. Ja jokainen perhe joutui etsimään lapsille hoitajan, jos kävi töissä. Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80- ja 90-luvulla.
Ja missä lapsen isät ovat?
Päivähoitohan ei auta jos lapsi tai äiti sairastuu tai joutuu leikkaukseen tms.
Ja eihän se isä saa töistä vapaata, jos kotona on puoliso perhevapaalla.
Ennen oli perheverotus, kodinhoitajat ja lastenkasvatus yksinkertaista, jo alle kouluikäisetkin sai jo laittaa yksin pihalle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Ja silti annat noin päättömiä neuvoja? Asunnon omistamisessa ei ole mitään ahnetta, tälläkin hetkellä se tulee halvemmaksi mitä vuokra-asunnossa asuminen. Vuokralla maksat lainat ja yhtiövastikkeet sekä voittoa asunnon omistajalle. En oikein ymmärrä kuittia ahneudesta saati päättömyydestä, mitä ahnetta on omistusasunnossa?
Ei omistusasunnossa mitään ahnetta olekaan, asun itsekin sellaisessa. Mutta ilmeisesti teillä nyt on käynyt se klassinen, että on haukattu liian suuri pala kakkua sen suhteen omiin tuloihin nähden.
Hyvin kohtuullinen laina se on, mutta kohtuullisella lainallakin useiden prosenttien lainojen koronnousu vaikuttaa useilla sadoilla euroilla lainan kuukausierään. Jos talonyhtiö joutuu samaan aikaan syystä x nostamaan yhtiövastiketta tuplaten aikaisempaan nähden ja tulot vähenevät vanhempainpäivärahan myötä 1000 euroa kuukaudessa, niin ei tarvitse olla kummoinen matemaatikko tajutessaan, että pienelläkin lainalla tekee tiukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Ja silti annat noin päättömiä neuvoja? Asunnon omistamisessa ei ole mitään ahnetta, tälläkin hetkellä se tulee halvemmaksi mitä vuokra-asunnossa asuminen. Vuokralla maksat lainat ja yhtiövastikkeet sekä voittoa asunnon omistajalle. En oikein ymmärrä kuittia ahneudesta saati päättömyydestä, mitä ahnetta on omistusasunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsiperheitä auttaneet kodinhoitajat siirrettiin vanhusten hoitajiksi jo 1990-luvulla. Tiedän tämän, kun vuosikymmenen alussa sain vielä kodinhoitajan avuksi kotiin, kun kotiuduin sektion jälkeen. Silloin kodinhoitaja oikeasti hoiti myös kotia: siivousta, pyykkejä, ruokaa ja tietenkin lapsia.
Vuosikymmenen lopulla ne samat kodinhoitajat olivat hoitamassa vanhuksia.
Eihän korkeakoulutettu sosionomi voi sellaisia töitä tehdä, jotka muinoin kuuluivat emäntäkouluista kodinhoitajiksi valmistuneille. Ei vaan heidän kuuluu neuvoa ja opastaa. Viis siitä, että ei siitä väsymykseen mitään apua ole ja aika moni äiti kyllä osaa ne hommat neuvomattakin.
Ei ole kaikilla äideillä läheisiä apuna vaan pahimmassa tapauksessa ikääntyneet ja dementoituvat vanhukset huollettavana. Eikä kaikilla puolisoakaan, joka voisi jäädä pitemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia.
Kodinhoitajien tilalle tuli kunnallinen päivähoito-oikeus alle 3v ja myös perhevapaat pidennettiin, kunnes lapsi täyttää 3v.
Kodinhoitajien aikaan äitiysloma/perhevapaa oli 3-6kk. Ja jokainen perhe joutui etsimään lapsille hoitajan, jos kävi töissä. Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80- ja 90-luvulla.
Ja missä lapsen isät ovat?
Päivähoitohan ei auta jos lapsi tai äiti sairastuu tai joutuu leikkaukseen tms.
Ja eihän se isä saa töistä vapaata, jos kotona on puoliso perhevapaalla.
Ennen oli perheverotus, kodinhoitajat ja lastenkasvatus yksinkertaista, jo alle kouluikäisetkin sai jo laittaa yksin pihalle jne.
Mä itse vietin kesät mummolassa tai edullisilla kesäleireillä. Ja tämä oli hyvin yleistä ja normaalia silloin kun minä olin lapsi. Olin ylipäätänsä muutoinkin paljon mummolla hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa olen ihmetellyt ja siksipä lähdinkin lukemaan lakia. Joku perusoikeusuudistus tai ihmisoikeussopimukseen upotettava asetus tästä pitäisi tehdä, ettei normaaliin vanhemmuuteen kuulu tolkuton väsymys, se alkaa olla jo verrattavissa ihmisoikeudeksi että saa nukkua! Myös äitien perusoikeuksista täytyy yhteiskunnan olla valmis ottamaan sen verran vastuuta, että korvataan se sohvalla istuvat perhetyöntekijät oikeilla kotiapulaisilla, jotka siivoavat ja auttavat äitejä.
Itselläni oli erittäin villi ja hankala esikoinen ja olin itse huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen pitkään lapsen taaperoaikaan saakka. Saimme perhetyöntekijän meille kotiin lapsen ollessa 1,5.v ja olin itse tuolloin aivan poikki. Miehellä oli myös raivokasta käyttäytymistä tuolloin, on edelleen mutta painoi siis väsymys, fyysinen heikkous ja parisuhde. No mitäpä perhetyöntekijä teki, tuli meille, istui keittiön pöydän ääreen ja minä siinä hänelle keittelin kahvit ja juttelin. Lapsi juoksi ympäri taloa, pitkin sohvia ja melkein kiipeili verhoissa. Perhetyöntekijä vaan keskittyi juttelemaan ja sanoikin minulle, että onpa villi tämä teidän lapsi. Ai juma. No yllätys yllätys, miksi minä väsyneenä kenties olen perheapua kysellyt! Seuraavan kerran kun perhetyöntekijä tuli, sama toistui, kaiken päälle vaati minua vastailemaan ja täyttelemään jotakin lappuja. Taas sama kahvinkeitto, lapsen vahtiminen, perhetyöntekijän viihdyttäminen ja katselin kelloa että saakeli jää kaikki tekemättä tältä päivää, nekään vähät mitä pitäisi kotona saada aikaan.
Meille taisi olla määrättynä 5 kertaa tämän työntekijän käyntejä, kolmannella kerralla vein lapsen hoitoon naapuriin perhetyöntekijän vierailun ajaksi, että sain kunnolla hänen kanssaan kahviteltiin ja edes hetken keskityttyä siihen avun vastaanottamiseen. Tämän kerran jälkeen soitin itse neuvolaan, että voidaan lopettaa tämä, on liian raskasta minulle ja en halua enää näitä käyntejä jatkossa.
Hurjat muistot jäi. Tämmöistä se apu on, kun sitä oikeasti tarvii.
Perhetyöntekijän tuntipalkka on paljon isompi kuin kotiapulaisen tuntipalkka olisi. Ja lisäksi perhetyöntekijät joutuu joka käynnin jälkeen kirjaamaan sähköiseen järjestelmään raportin jokaisesta käynnistä ja näissä kirjallisussa töissä voi mennä jopa sama aika kuin itse käynneillä. Eli nykysysteemi tulee kunnalle yli tuplasti kalliimmaksi kuin lähettää kotiin kotiapulainen siivoamaan tai vahtimaan lasta.
Mistä näitä kotiapulaisia taiottaisiin? Ei kukaan kouluttamaton lähde tuollaiseen työhön huhkimaan, kun saman rahan saa kotona makaamalla. Koulutetut taas saavat parempaa palkkaa koulutusta vastaavassa työssä. Miettikää nyt tuota työnkuvaa: jos perheessä kävisi kotiapulainen esim. kerran viikossa, niin hänellehän listattaisiin koko viikon kotityöt sille päivälle, samalla pitäisi vahtia vauvaa ja mahdollisia muita lapsia, että äiti saa levätä muutaman tunnin. Sen perheen jälkeen sitten toiseen ja ehkä vielä kolmanteenkin perheeseen tekemään sama urakka.
Tuli mieleen, että täälläpäin ainakin on yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat kodinhoitopalveluita, myös mm ruoanlaittoa. Niistä saa vähennykset verotukseen. Jos ei perheellä itsellään ole jaksamista tehdä, niin silloin tällainen olisi varmasti tarpeen.
Ohis
Jos tuollaiseen on varaa, niin asiat ovat hyvin. Meillä eletään kädestä suuhun, koska lainojen korot nousivat, yhtiövastike on kaksinkertainen ja inflaatio syö loput kuukauden tuloista.
Ei tuollainen niin paljoa maksa, että pitäisi asioiden olla "hyvin". Vastuuton tehdä lapsia, jos ja kun oma talous on kuralla eikä ole valmis tekemään mitään muutoksiakaan asian eteen. Ei millään pahalla.
On tosiaan vastuutonta, kun ihmiset eivät osanneet ennustaa koronaa ja sen perään Ukrainan sotaa ja energiakriisiä. Suorastaan pöyristyttävää, että sellaiset hankkivat lapsia joilla ei ole lähes tuhat euroa ylimääräistä puskuria joka kuukausi!
Asunnon voi myydä, jos siihen ei ole enää varaa, ja muuttaa halvempaan.
Ai tällä hetkellä kun asunnot eivät mene kaupaksi muutenkaan, tai asunnon joutuisi myymään pilkkahinnalla jolloin lainaa jäisi myynnin jälkeen edelleen maksettavaksi, joten joutuisi kallistuneen vuokran lisäksi maksamaan lainaa pankille? Tosi hyvä neuvo hei, onko sulla itselläsi vielä luottotiedot tallella?
Tottakai mulla on luottotiedot vielä tallella. Ei ole ollut tapana tehdä järjettömiä tai ahneita päätöksiä raha-asioiden suhteen.
Ja silti annat noin päättömiä neuvoja? Asunnon omistamisessa ei ole mitään ahnetta, tälläkin hetkellä se tulee halvemmaksi mitä vuokra-asunnossa asuminen. Vuokralla maksat lainat ja yhtiövastikkeet sekä voittoa asunnon omistajalle. En oikein ymmärrä kuittia ahneudesta saati päättömyydestä, mitä ahnetta on omistusasunnossa?
Ei ole kyse rahoitusvastikkeesta, maksoimme yhtiölainan pois omalla lainalla. Toisesta syystä yhtiövastike on tuplaten se mitä aikaisemmin.
Ei meillä ainakaan ollut rahaa ostaa kotiapua hintaan 43 euroa tunti. Pienellä vanhempainvapaan tukirahalla ei kotitalousvähennykset paljoa lohduta.