Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Kuinka niin valittamatta?? Kuinka montaa 90-v muoria olet haastatellut? Heillä tai heidän äideillään oli isosta lapsikatraasta aina ne vanhimmat tytöt apuna kotitöissä, eikä homma tosiaan mennyt siltikään valittamatta. kyllä on nostalgiahuuruissa nyt, jos kuvitellaan että ennen oltiin valittamatta.
Lapset piestiin tai haukuttiin mennen tullen jos vähän ärsyttivät tai likasivat lattioita, että sillä tavalla valittamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
Kerroin neuvolassa asiasta ja olin yhteydessä ensi- ja turvakotiin. Oli kuulemma täysin normaalia, on normaalia ettei vauvat nuku ja vanhemmat sekoavat unen puutteesta 🥲. Kaverin lapsella oli sama homma, tai niillä oli vielä pahempi. Lapsi ei päivälläkään nukkunut kuin puolen tunnin pätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Kuinka niin valittamatta?? Kuinka montaa 90-v muoria olet haastatellut? Heillä tai heidän äideillään oli isosta lapsikatraasta aina ne vanhimmat tytöt apuna kotitöissä, eikä homma tosiaan mennyt siltikään valittamatta. kyllä on nostalgiahuuruissa nyt, jos kuvitellaan että ennen oltiin valittamatta.
Lapset piestiin tai haukuttiin mennen tullen jos vähän ärsyttivät tai likasivat lattioita, että sillä tavalla valittamatta...
Tämä on hyvä näkökulma tähän keskusteluun. Nimittäin tuo lapsiin kohdistettu väkivalta oli kyllä ihan toisella tasolla kuin nykyään ja iso syy siihen on varmasti ollut se miten kovilla ihmiset, myös äidit, olivat.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Niin kauan kun imettää, on töitä aika mahdotonta tehdä 8h päivässä. Harva talous taas pärjää yhden aikuisen 6h:n palkalla ellei ole hyväpalkkainen lääkäri. Imetys sitoo äidin aika tiiviisti lapseen ja imetyksellä taasen on ihan tutkimustenkin mukaan iso merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Miksei äiti voi aamulla ennen töihin lähtöä pumpata niitä maitoja seuraavaksi 8 tunniksi pulloihin ja sitten isä syöttää vauvaa sillä välin, kun äiti on töissä? Kun äiti tulee töistä kotiin, voi taas imettää tissistä.
Miksi pitää keksimällä keksiä ongelmia?Et ilmeisesti ole koskaan imettänyt? Ei sitä maitoa tule yhdellä pumppauksella kuin lehmästä konsanaan 😄. Tai on varmaan joitakin harvoja naisia joilla maitoa tulee myytäväksi asti, mutta useimmilla naisilla maitoa tulee vain sen yhden syötön verran. Vauva ei taas pärjää yhdellä syötöllä kahdeksaa tuntia, vaan maitoa pitäisi olla antamassa parin tunnin välein. Pumppaamalla maitoa tulee vielä paljon huonommin mitä imettämällä. Ihmisnaaras ei tosiaan ole mikään kypsykone ja imetys ja maidon heruminen vaatii sen lapsen imemään rintaa, pelkästään pumppaamalla maidon tulo ehtyy ja loppuu useimmiten kokonaan. Maidon heruminen vaatii oikeaa stimulaatiota riittävän usein ja keinotekoinen pumppaaminen ei vastaa oikeaa vauvaa. Eikä sitä maitoa tosiaan saa yhdellä pumppauskerralla kerättyä kuin korkeintaan yhdeksi syöttökerraksi.
Nämä biologiset faktat tietää jokainen nainen joka on edes yrittänyt imettää. Taidat olla mies?🙄 kukaan ei ole edes puhunut mistään pelkästä pumppaamisesta.
Ja minkähän ikäisestä vauvasta nyt ylipäätään puhutaan? Yleensä ne syöttövälit harventuvat muutaman kuukauden jälkeen. Ja sitten kohta puoliin voi alkaa antamaan jo niitä soseitakin.
EriYleensä lapsi täysimetetään puoleen vuoteen asti jonka jälkeen aloitetaan pienin annoksin soseita, edelleen vauvan syödessä pääasiallisesti maitoa. Kiinteiden määrän lisääntyessä imetys on edelleen tärkeä pitää rinnalla, Suomessa suositellaan imetyksen jatkamista muistaakseni vuoden ikään asti. Ainakin itse täysimettäessäni imetin 10 kertaa vuorokaudessa, ellen enemmänkin ihan sinne puoleen vuoteen asti ja senkin jälkeen vähintään ennen jokaista ruokailua, jotta vauva saa tarpeeksi nesteitä ja vastustuskyky pysyy parempana.
Juu, onhan niitäkin, jotka imettävät 3-vuotiaiksi asti. Ja sinäkin saat toimia ihan miten haluat. Mutta tässä kun nyt ei ollut siitä kyse.
Vaan kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa.
Kuvailemani toiminta on täysin normaalia ja yleistä niiden lasten kohdalla, joiden osalta täysimetys on onnistunut. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan olen toiminut ja imettänyt jopa vähemmän, mitä moni muu.
Millaiseksi oikein kuvittelet imettämisen? Ja luuletko todella, että imetyksen voi lopettaa seinään kiinteiden aloituksen myötä jolloin vauvan elimistö alkaa vasta totuttautumaan kiinteään ravintoon?
Miksi sä jankkaat tästä? Mulle on ihan sama mitä sä olet tehnyt. Kyse ei ole edelleenkään tästä. Ja kukaan ei ole missään kohdin puhunut mistään imettämisen lopettamisesta, varsinkaan kuin seinään lopettamisesta 🙄.
Otapa nyt aikuinen ihminen silmä käteen, lue ja ajattele lukemaasi.
Miksi et voi yksinkertaisesti myöntää ettet tiedä mistä puhut? Sen sijaan että alat keskustelemaan epäasiallisesti ja lapsellisesti aiheesta, josta et selvästikään ymmärrä mitään, niin voisit vain sanoa että ymmärrän etten ymmärrä tästä aiheesta tarpeeksi? Voit tehdä sen vielä nimettömänä, joten et edes menetä kasvojasi.
Opettelisit lukemaan ja ymmärtämään sen luetun. Sinä itse puhut aivan aiheen vierestä. Mutta ethän sä edes tajua sitä.... tästä toistoa sulle siitä, mistä tässä keskustelussa oli kyse:
"kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa"
Siihen ei liity mitenkään sinun imettämiset, yleiset täysimetyksen kestot (kaikki eivät edes täysimetä syystä tai toisesta, mutta sekään ei liity tähän mitenkään) ym, joihin nyt olet jumittunut.
Jos et edes tuota tajua, että tottakai imettäminen kuuluu hyvin olennaisena osana siihen missä vaiheessa äidin on edes teoreettisesti mahdollista palata töihin, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tosissasi sinä et ainakaan ole. Ihan turhaan räksytät, trollaat ja jankkaat.
Amerikassa esim äidit palaavat paljon nopeammin töihin kuin Suomessa 🤔. Siis ihan käytännössäkin, ei vain teoriassa.
Tai jäävät vuosikymmeniksi kotiin.
Sekin joo. Tuossa kuitenkin väitettiin, ettei äidin olisi edes teoriassa mahdollista palata töihin imetyksen vuoksi.
Alkuperäinen ränkyttäjä väitti, että sen kuin vain aamulla pumppaa rinnasta maitoa vauvan koko päivän tarpeisiin. Siihen typerään väitteeseen vastasin. Missään vaiheessa en ole väittänyt, etteikö lapsi korvikkeilla elä. Jos imetys ei onnistu tai päättää olla imetäämättä, niin isä pystyy osallistumaan alusta lähtien paljon aktiivisemmin. Tämä on täysin itsestään selvää eikä tästä ollutkaan kyse, vaan tuosta, että siitä vaan pumppaamaan päivän tarpeet vauvalle aamusta yhdellä pumppauksella ja töihin. Lue koko ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei lasten isä voi auttaa?
Koska on töissä, sillä harvassa perheessä on varaa siihen, että molemmat vanhemmat ovat kotona.
Montako kertaa tämä sama pitää teille kertoa? Onko teidän isänne olleet kotona silloin, kun te olitte pieniä ja äitinne oli äitiyslomalla tai hoitovapaalla?
Miksei isä voi olla välillä kotona ja äiti töissä? Taakkaa pitää jakaa
Niin kauan kun imettää, on töitä aika mahdotonta tehdä 8h päivässä. Harva talous taas pärjää yhden aikuisen 6h:n palkalla ellei ole hyväpalkkainen lääkäri. Imetys sitoo äidin aika tiiviisti lapseen ja imetyksellä taasen on ihan tutkimustenkin mukaan iso merkitys lapsen kasvuun ja kehitykseen.
Miksei äiti voi aamulla ennen töihin lähtöä pumpata niitä maitoja seuraavaksi 8 tunniksi pulloihin ja sitten isä syöttää vauvaa sillä välin, kun äiti on töissä? Kun äiti tulee töistä kotiin, voi taas imettää tissistä.
Miksi pitää keksimällä keksiä ongelmia?Et ilmeisesti ole koskaan imettänyt? Ei sitä maitoa tule yhdellä pumppauksella kuin lehmästä konsanaan 😄. Tai on varmaan joitakin harvoja naisia joilla maitoa tulee myytäväksi asti, mutta useimmilla naisilla maitoa tulee vain sen yhden syötön verran. Vauva ei taas pärjää yhdellä syötöllä kahdeksaa tuntia, vaan maitoa pitäisi olla antamassa parin tunnin välein. Pumppaamalla maitoa tulee vielä paljon huonommin mitä imettämällä. Ihmisnaaras ei tosiaan ole mikään kypsykone ja imetys ja maidon heruminen vaatii sen lapsen imemään rintaa, pelkästään pumppaamalla maidon tulo ehtyy ja loppuu useimmiten kokonaan. Maidon heruminen vaatii oikeaa stimulaatiota riittävän usein ja keinotekoinen pumppaaminen ei vastaa oikeaa vauvaa. Eikä sitä maitoa tosiaan saa yhdellä pumppauskerralla kerättyä kuin korkeintaan yhdeksi syöttökerraksi.
Nämä biologiset faktat tietää jokainen nainen joka on edes yrittänyt imettää. Taidat olla mies?🙄 kukaan ei ole edes puhunut mistään pelkästä pumppaamisesta.
Ja minkähän ikäisestä vauvasta nyt ylipäätään puhutaan? Yleensä ne syöttövälit harventuvat muutaman kuukauden jälkeen. Ja sitten kohta puoliin voi alkaa antamaan jo niitä soseitakin.
EriYleensä lapsi täysimetetään puoleen vuoteen asti jonka jälkeen aloitetaan pienin annoksin soseita, edelleen vauvan syödessä pääasiallisesti maitoa. Kiinteiden määrän lisääntyessä imetys on edelleen tärkeä pitää rinnalla, Suomessa suositellaan imetyksen jatkamista muistaakseni vuoden ikään asti. Ainakin itse täysimettäessäni imetin 10 kertaa vuorokaudessa, ellen enemmänkin ihan sinne puoleen vuoteen asti ja senkin jälkeen vähintään ennen jokaista ruokailua, jotta vauva saa tarpeeksi nesteitä ja vastustuskyky pysyy parempana.
Juu, onhan niitäkin, jotka imettävät 3-vuotiaiksi asti. Ja sinäkin saat toimia ihan miten haluat. Mutta tässä kun nyt ei ollut siitä kyse.
Vaan kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa.
Kuvailemani toiminta on täysin normaalia ja yleistä niiden lasten kohdalla, joiden osalta täysimetys on onnistunut. Ihan neuvolan ohjeiden mukaan olen toiminut ja imettänyt jopa vähemmän, mitä moni muu.
Millaiseksi oikein kuvittelet imettämisen? Ja luuletko todella, että imetyksen voi lopettaa seinään kiinteiden aloituksen myötä jolloin vauvan elimistö alkaa vasta totuttautumaan kiinteään ravintoon?
Miksi sä jankkaat tästä? Mulle on ihan sama mitä sä olet tehnyt. Kyse ei ole edelleenkään tästä. Ja kukaan ei ole missään kohdin puhunut mistään imettämisen lopettamisesta, varsinkaan kuin seinään lopettamisesta 🙄.
Otapa nyt aikuinen ihminen silmä käteen, lue ja ajattele lukemaasi.
Miksi et voi yksinkertaisesti myöntää ettet tiedä mistä puhut? Sen sijaan että alat keskustelemaan epäasiallisesti ja lapsellisesti aiheesta, josta et selvästikään ymmärrä mitään, niin voisit vain sanoa että ymmärrän etten ymmärrä tästä aiheesta tarpeeksi? Voit tehdä sen vielä nimettömänä, joten et edes menetä kasvojasi.
Opettelisit lukemaan ja ymmärtämään sen luetun. Sinä itse puhut aivan aiheen vierestä. Mutta ethän sä edes tajua sitä.... tästä toistoa sulle siitä, mistä tässä keskustelussa oli kyse:
"kyse oli siitä, miten äidin on mahdollista olla itse se työssä käyvä osapuoli ja isän jäädä kotiin hoitamaan lasta tilanteessa, jossa äiti on väsynyt siihen pikkulapsiarjen pyörittämiseen ja kaipaa/tarvitsee osien vaihtoa"
Siihen ei liity mitenkään sinun imettämiset, yleiset täysimetyksen kestot (kaikki eivät edes täysimetä syystä tai toisesta, mutta sekään ei liity tähän mitenkään) ym, joihin nyt olet jumittunut.
Jos et edes tuota tajua, että tottakai imettäminen kuuluu hyvin olennaisena osana siihen missä vaiheessa äidin on edes teoreettisesti mahdollista palata töihin, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tosissasi sinä et ainakaan ole. Ihan turhaan räksytät, trollaat ja jankkaat.
Amerikassa esim äidit palaavat paljon nopeammin töihin kuin Suomessa 🤔. Siis ihan käytännössäkin, ei vain teoriassa.
Tai jäävät vuosikymmeniksi kotiin.
Sekin joo. Tuossa kuitenkin väitettiin, ettei äidin olisi edes teoriassa mahdollista palata töihin imetyksen vuoksi.
Alkuperäinen ränkyttäjä väitti, että sen kuin vain aamulla pumppaa rinnasta maitoa vauvan koko päivän tarpeisiin. Siihen typerään väitteeseen vastasin. Missään vaiheessa en ole väittänyt, etteikö lapsi korvikkeilla elä. Jos imetys ei onnistu tai päättää olla imetäämättä, niin isä pystyy osallistumaan alusta lähtien paljon aktiivisemmin. Tämä on täysin itsestään selvää eikä tästä ollutkaan kyse, vaan tuosta, että siitä vaan pumppaamaan päivän tarpeet vauvalle aamusta yhdellä pumppauksella ja töihin. Lue koko ketju.
Minä olen lukenutkin, mutta sinä ilmeisesti vain tuon yhden alkuperäisen kommentin, kun kerta siihen yhteen viestiin olet koko viestiketjun ajan vastannut... Ei kannata jumittua asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Kuinka niin valittamatta?? Kuinka montaa 90-v muoria olet haastatellut? Heillä tai heidän äideillään oli isosta lapsikatraasta aina ne vanhimmat tytöt apuna kotitöissä, eikä homma tosiaan mennyt siltikään valittamatta. kyllä on nostalgiahuuruissa nyt, jos kuvitellaan että ennen oltiin valittamatta.
Lapset piestiin tai haukuttiin mennen tullen jos vähän ärsyttivät tai likasivat lattioita, että sillä tavalla valittamatta...
Tämä on hyvä näkökulma tähän keskusteluun. Nimittäin tuo lapsiin kohdistettu väkivalta oli kyllä ihan toisella tasolla kuin nykyään ja iso syy siihen on varmasti ollut se miten kovilla ihmiset, myös äidit, olivat.
-sivustaYksi iso syy on se että se on ollut ajan tapa kasvattaa. Joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva nukkuu hyvin ja on terve menee vauva-aika äidilläkin yleensä ihan ok. Väsymystä voi olla, mutta ei kohtuutonta uupumusta. Jos taas vauva on huono nukkuja tai sairas, niin tilanne on usein äidillekin kohtuuttoman, toimintakykyä selvästi haittaavan uuvuttava ja raskas.
Jos et ole koskaan kokenut sitä, että joudut puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja, niin älä tule sanomaan mitään siitä, että väsymys ei (muka) haittaa vaan kyllä ihminen jaksaa jos vain päättää jaksaa.
"puoli vuotta yöllä heräämään tunnin välein ja jokainen yöherääminen kestää vähintään puoli tuntia etkä saa päivälläkään nukkua kuin vartin torkkuja--" Ehkä nyt liioittelet? Ellet, sinun olisi tietysti pitänyt viedä lapsi terveydenhoiton selvitettäväksi, mikä on ongelmana. Jos lapsi ei ole nukkunut tuota pitempää, kyse on ollut jostain viasta, joka on vaarantanut lapsen kehitystä.
Kerroin neuvolassa asiasta ja olin yhteydessä ensi- ja turvakotiin. Oli kuulemma täysin normaalia, on normaalia ettei vauvat nuku ja vanhemmat sekoavat unen puutteesta 🥲. Kaverin lapsella oli sama homma, tai niillä oli vielä pahempi. Lapsi ei päivälläkään nukkunut kuin puolen tunnin pätkiä.
Synnyttäneen äidin keho sopeutuu moneen. Jos ei sopeutuisi, ihminen lajina ei olisi menestynyt näin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Mielestäni äitiyden mystifiointi on vähän turhaa. Isät kyllä kykenevät kaikkeen muuhun paitsi imettämiseen ihan samoin tavoin kuin äidit. Ja sen ruokinnan voi kyllä isä hoitaa. Rintoja voi pumpata vaikka uutisia lukiessa tai telkkaria katsellessa sohvalla.
Joskus tuntuu suorastaan rikolliselta todeta, että ei, äitiys ei ole vaikeaa. Vastuullista se on, mutta ei vaikeaa. Toki jos lapsen haluaa tehdä yksin, niin se on oma valinta. Valinta on myös valita kumppani, jonka kanssa perheen vastuualueiden jako onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, kyllä täytyy hattua nostaa niille entisajan äideille jotka hoitivat valittamatta ison lapsikatraan ja saattoivat hoitaa karjan ja lypsyt siinä ohessa sekä tietty kotityöt. Eipä ollut apuja heillä paitsi isommat lapset.
Kuinka niin valittamatta?? Kuinka montaa 90-v muoria olet haastatellut? Heillä tai heidän äideillään oli isosta lapsikatraasta aina ne vanhimmat tytöt apuna kotitöissä, eikä homma tosiaan mennyt siltikään valittamatta. kyllä on nostalgiahuuruissa nyt, jos kuvitellaan että ennen oltiin valittamatta.
Lapset piestiin tai haukuttiin mennen tullen jos vähän ärsyttivät tai likasivat lattioita, että sillä tavalla valittamatta...
Tämä on hyvä näkökulma tähän keskusteluun. Nimittäin tuo lapsiin kohdistettu väkivalta oli kyllä ihan toisella tasolla kuin nykyään ja iso syy siihen on varmasti ollut se miten kovilla ihmiset, myös äidit, olivat.
-sivustaYksi iso syy on se että se on ollut ajan tapa kasvattaa. Joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa.
Kyllä näin on ja jokainen varmasti tuntee tuon sanonnan. Se kuitenkin kuvastaa sitä aikaa laajemminkin ja myös sitä miten ihmiset kovilla ollessaan henkisesti voivat ja miten silloin saatetaan toimia esim lasten suhteen. Se että näin on ollut ei tee itse asiasta hyväksyttävää tai kannatettavaa. Koko yhteiskunta oli sen tyyppisessä tilassa mm sotien jälkeen että sitä kotona(kin) tapahtuvaa väkivaltaa oli erittäin paljon. Tähän ei haluta palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitiyden mystifiointi on vähän turhaa. Isät kyllä kykenevät kaikkeen muuhun paitsi imettämiseen ihan samoin tavoin kuin äidit. Ja sen ruokinnan voi kyllä isä hoitaa. Rintoja voi pumpata vaikka uutisia lukiessa tai telkkaria katsellessa sohvalla.
Joskus tuntuu suorastaan rikolliselta todeta, että ei, äitiys ei ole vaikeaa. Vastuullista se on, mutta ei vaikeaa. Toki jos lapsen haluaa tehdä yksin, niin se on oma valinta. Valinta on myös valita kumppani, jonka kanssa perheen vastuualueiden jako onnistuu.
Helpon lapsen kanssa vanhemmuus ei ole vaikeaa, raskasta se voi olla yksinhuoltajana. Erikoislapsen kanssa tai sairaan lapsen kanssa tilanne on eri. Tai jos vanhempi/vanhemmat sairastuvat. Toki jos puhutaan siitä, että lapsen saa pidettyä hengissä aikuisuuteen asti, niin se ei ole vaikeaa. Jos on tarkoitus katkaista ylisukupolvista kierrettä traumoista, väkivallasta ja päihteiden käytöstä, tilanne on täysin eri ja vaatii valtavasti panostusta. Harvoin edes onnistuu. Oma lukunsa on vielä erityislapset, pahasti autistiset yms.
Ei ole lapsien etujen mukaista väheksyä äidin roolia ja esim. imettämistä. WHO ei suotta suosittele täysimetystä, sillä sillä on kiistattomia etuja lapsen koko kehityksen kannalta. Toki lapsi selviää korvikkeillakin, mutta en ymmärrä tätä imettämisen väheksymistä ja miitätöintiä - lukuisat tieteelliset tutkimukset puhuvat imettämisen puolesta. Sitä asiaa ei kannata väheksyä ja kuitata, että ihan yhtä hyvä se pullokin on ja isä voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin ja lapsi olla korvikkeilla. Se ei ole lapsen eikä kenenkään etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Tyypillistä av:n näsäviisastelua taas.
Voimavarojani miettiessäni en vielä tiennyt. että tulen sairastumaan toisen lapsen synnyttyä enkä tiennyt sitäkään, että mieheni tulee menettämään työpaikkansa ja joutuu ottamaan työn, johon sisältyy pitkiä työmatkoja. Sitäkään en tiennyt, että äitini ei pääsekään auttelemaan oman muuttuneen työtilanteensa takia. Mua ei olis edes 100.000e säästöt auttaneet, vaan sairauteni kunnollinen hoito, jota en siis saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Yhteiskunnalla on varaa maksaa se tarkkailija sohvalle, mutta ei sitä tarvittavaa apua.
Sosionomi on liian hieno auttamaan konkreettisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauva-aika oli pääsääntöisesti ihanaa. Yösyömisistä huolimatta en ollut kauhean väsynyt. Tuntui paljon helpommalta kuin aiempi väsymys työssäkäyvänä opiskelijana. Silloin tuli monesti mietittyä, että jos jäisi yliopiston vessaan hetkeksi torkahtamaan. Jotenkin sitä silloinkin jaksoi, kun oli uskoa tulevaisuuteen. Jos olisi ollut koliikkivauva, niin kaipa sekin olisi mennyt samaan tyyliin.
Oliko sitä kakara pakko tehdä opiskelijana. Olisit opiskellut ilman kakaraa ja tehnyt sen vasta sen jälkeen.
Niin siis tarkoitin sitä, että olin paljon väsyneempi silloin, kun kävin töissä ja opiskelin. Sitten kun sain lapsen ja jäin perhevapaalle, se tuntui helpolta ja ei-väsyttävältä siihen aiempaan verrattuna.
Minä tein ennen lasta kolmeakin työtä yhtä aikaa ja opiskelin. Välillä oli komeita putkia 16 tunnin työvuoroilla useita viikkoja putkeen ilman vapaapäiviä. Olin toki uupunut lopulta, mutta se uupumus ei ollut mitään verrattuna vauvavuoteen. 16 tunnin työvuoron päätteeksi sai nukkua koko yön ilman katkoja ja työpäivien aikana oli selkeitä taukoja.
Ehkä toisille se äitiys on luontevampaa kuin toisille.
Sinulle se ei ainakaan ole luontevaa, ei kannata lisääntyä tai jos olet erehtynyt, niin älä tee ainakaan lisää. Jokainen joka kuvittelee selviävänsä paremmin tunnin välein heräävän vauvan kanssa kuukausia putkeen kuin opiskelemassa on tuleva psykoosipotilas.
Minulle äitiys on nimenomaan ollut luontevaa. Ja uskon kyllä, että olisi ollut koliikkivauvankin kanssa. On sitä pahemmistakin paikoista selvitty. Ja selvisithän sinä itsekin, mitä nyt ilmeisesti on joku henkinen ongelma asiasta jälkikäteen.
Valitan, sinä olisit seonnut koliikkivauvan kanssa puhumattakaan moniallergisesta refluksivauvasta. Olisit seonnut ihan jo senkin takia, ettet olisi kestänyt ajatuksiasi ja tunteitasi. Ihan jo tuo että kuvittelet miten asia olisi ollut paljastaa sen, että et olisi. Jos jo pelkkä opiskelu sai sinut uupumaan, niin pelkkä koliikkilapsi olisi saanut sinut sekoamaan.
Olen pahoillani, jos voit henkisesti niin huonosti, ettet kestä sitä, että joidenkin vauva-aika on sujunut hyvin. En olisi seonnut, vaan olisin selvinnyt hyvin. Kuten totesin aluksi, en ole ollut ns. pelkkä opiskelija. Olen ollut työssäkäyvä opiskelija. Tehnyt täyttä työviikkoa ja opiskellut kokoaikaisesti. Vuosikausia. Sen kokemuksen jälkeen perhevapaalle jääminen tuntui helpolta. Ja jos minulla olisi ollut koliikkivauva, mieheni olisi avustanut enemmän. Problem solved.
Sä et nyt valitettavasti ymmärrä yhtään mistä puhut. Etkä voisikaan ymmärtää, sinulla on ollut helppo vauva, toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen kokemuksestasi. Et voi millään ymmärtää mitä se on vaikean ei nukkuvan vauvan kanssa. Sitä ei voi edes verrata siihen, että työskentelee täysaikaisesti opiskelujen ohella, tuohan on täysin normaalia sitäpaitsi lukuisille opiskelijoille. Niin minäkin työskentelin opiskelujen ohessa vuosi kausia, niin tekivät monet opiskelukaveritkin (ja kyllä, täysiaikaisesti). Opiskelujen ja töiden yhdistäminen ei ole mitään verrattuna vauvavuoteen vauvan kanssa, joka ei nuku.
Sä et vaan ymmärrä tätä asiaa ja mentalisaatiokykysi on niin huono, ettet kykene edes kuvittelemaan. Eli sekoaisit aivan täysin tosipaikan tullen.
Pidä asenteesi, jos haluat. Sinunhan se on. Sinä et siis selvinnyt. Voit nyt sitten ilmeisesti haamuna kiillottaa kruunuasi, miten et selvinnyt tai miten vauvasi oli niin superextraspesiaali, ettei isä voinut tehdä kerrassaan mitään.
Minulle on sanottu aiemmin, että jos tästä selviän, selviän mistä tahansa. Ja niin olen selvinnyt ja edelleen selviän, mitä tahansa vastaan tuleekin. Jos sinä päätät olla selviämättä, niin sitten päätät niin.
Jaa... Miksihän meillä lapsi sitten sai rintamaitoa, mutta isä hoiti lasta? Pientä marttyyrisuhtautumista ilmassa.
Sekin joo. Tuossa kuitenkin väitettiin, ettei äidin olisi edes teoriassa mahdollista palata töihin imetyksen vuoksi.