Perheenjäsenet hinkui koiraa ja lupasi hoitaa, 2 kuukautta mennyt ja jo alkaa mongerrus "en jaksa" ja minulle jää

Miksi kukaan täysjärkinen hommaa koiran? Eihän nykymaailmassa riitä aika hoitaa edes lapsia.

Vanha klassikko. Koira on niin kiva kunnes se alkaa tuottaa vaivaa. Jossakin omakotitalossa se vielä menee laiskemmallakin, kun tarvitsee vain aukaista ovi että pääsee aidatulle pihalle, mutta kerrostalossa se on jatkuvaa ramppaamista ulkona varsinkin pentuna. Eihän ne lapset sellaista jaksa ja miehet on usein ihan samanlaisia vastuunvälttelijöitä.

Jätä jotain muuta puuhaa tekemättä. Älä laita ruokaa, vaan mene koiran kanssa lenkille, kun alkavat nälkäänsä valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan täysjärkinen hommaa koiran? Eihän nykymaailmassa riitä aika hoitaa edes lapsia.

No toiset tykkää koirista. Hyvä kavereita. Toki olisi kiva jos sen hoitoon sitoutuisi 5-jäsenisestä perheestä muutkin kuin äiti. Kuten sovittiin. Koirakin nauttii jos seura vaihtuu.

Älä hoida, anna pois. Just sen verran saa hoidettavakseen, mihin suostuu.

Vierailija kirjoitti:

Jätä jotain muuta puuhaa tekemättä. Älä laita ruokaa, vaan mene koiran kanssa lenkille, kun alkavat nälkäänsä valittaa.

Itse meinasin ehdottaa, että koira pissatusaikaan sisään jonkun hingunneen huoneeseen, alkaa ulkoilutus ehkä maistua parien pissojen siivoamisen jälkeen,  mutta tämä yllä oleva ehdotus on parempi. Ei sen koiran tietenkään kuulu kärsiä siitä, että omistajat on mölöjä.

Kyllähän piskistä helposti pääsee eroon. Heivaa se jonnekin uudelleensijoitukseen kysymättä mitään.

No ehditte etsiä koiralle uuden kodin. Kysykää kasvattajalta neuvoa uuden kodin etsintään. Hyvin se soputuu, jos vain pari kuukautta on ollut teillä.

Vierailija kirjoitti:

Älä hoida, anna pois. Just sen verran saa hoidettavakseen, mihin suostuu.

Olen jo kiintynyt siihen, enkä halua antaa poiskaan. Silti tuntuu raskaalle, kun tuossa on monta muutakin jotka voisi käyttää joskus sillä pissalenkillä, vaikka sataisikin tai väsyttäisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jätä jotain muuta puuhaa tekemättä. Älä laita ruokaa, vaan mene koiran kanssa lenkille, kun alkavat nälkäänsä valittaa.

Tämä on hyvä neuvo. Mies voi ottaa enemmän vastuuta muista kotitöistä ja ap saa omaa aikaa kunnon koiralenkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Älä hoida, anna pois. Just sen verran saa hoidettavakseen, mihin suostuu.

Kyllähän se viaton koira pitää hoitaa, oli tilanne mikä tahansa. 

Meillä tehtiin niin, että vuosi piti elää koiran ehdoilla ilman koiraa, ja jos onnistuu, niin sitten suostun. Eli lenkille piti lähteä, sopia lenkitysvuoroja ja jonkun piti aina olla ruoka-aikaan kotona. Lisäksi piti laittaa purkkiin summa sivuun, joka menisi keskimäärin eläinvakuutukseen, ruokiin jne (summa olisi käytetty sitten vuoden päätteeksi koiraan ja tarvikkeisiin). Kaksi kuukautta kesti, sitten alkoikin ininä ja tappelu.

Mutta sen verran, että nyt on koko perheen keskustelun aika. Jos ei auta, niin sitten sun tulee miettiä että pystytkö hoitamaan itse vai onko aika luopua ihan koiran edun vuoksi. Nuori koira pystyy vielä sopeutumaan uuteen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hoida, anna pois. Just sen verran saa hoidettavakseen, mihin suostuu.

Olen jo kiintynyt siihen, enkä halua antaa poiskaan. Silti tuntuu raskaalle, kun tuossa on monta muutakin jotka voisi käyttää joskus sillä pissalenkillä, vaikka sataisikin tai väsyttäisi.

ap

Kai sulla on aikaa sitten käyttää sitä kunnon lenkeillä pari tuntia päivässä eikä vain mitään lyhitä pissalenkkejä? 

Olet jo tehnyt sen virheen, että otat hoitaaksesi. Lapset ja laiskat miehet jättävät mielellään omia vastuitaan hoitamatta, jos vaan joku muu tekisi. Siksi ei olisi pitänyt lähteä myönnytyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hoida, anna pois. Just sen verran saa hoidettavakseen, mihin suostuu.

Kyllähän se viaton koira pitää hoitaa, oli tilanne mikä tahansa. 

Pitää, mutta ei ap:n, jos ei ole siihen halunnut sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin niin, että vuosi piti elää koiran ehdoilla ilman koiraa, ja jos onnistuu, niin sitten suostun. Eli lenkille piti lähteä, sopia lenkitysvuoroja ja jonkun piti aina olla ruoka-aikaan kotona. Lisäksi piti laittaa purkkiin summa sivuun, joka menisi keskimäärin eläinvakuutukseen, ruokiin jne (summa olisi käytetty sitten vuoden päätteeksi koiraan ja tarvikkeisiin). Kaksi kuukautta kesti, sitten alkoikin ininä ja tappelu.

Mutta sen verran, että nyt on koko perheen keskustelun aika. Jos ei auta, niin sitten sun tulee miettiä että pystytkö hoitamaan itse vai onko aika luopua ihan koiran edun vuoksi. Nuori koira pystyy vielä sopeutumaan uuteen perheeseen.

Tuohan olisikin hyvä tapa testata sitoutuneisuutta. Ei varmaan tarvitsisi olla edes noin pitkää aikaa, kunhan tulisi koettua lomaa ja arkea, huonoa säätä ja hyviä ilmoja. Tosin tuossahan ei saa niitä koiran hyviä puolia ollenkaan, eli siksi on vähän todellisuutta raskaampaa.

Laittakaa viikkovuorot. Ole jämäkkä, että näin nyt tehdään. Halusitte koiran ja sen te saitte. Nyt jokainen hoitaa vuoronsa. No excuses.

Vierailija kirjoitti:

Jätä jotain muuta puuhaa tekemättä. Älä laita ruokaa, vaan mene koiran kanssa lenkille, kun alkavat nälkäänsä valittaa.

Tämä on kyllä tosi huono neuvo. Jos ei tähänkään mennessä ole saanut kotitöitä jaettua, niin miten se nyt yhtäkkiä onnistuisi.

Koirasta aiheutuvat hommat paperille ja ne jaetaan kaikkien perheenjäsenten kesken (äiti poislukien, jos tekee kaiken muun)

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa viikkovuorot. Ole jämäkkä, että näin nyt tehdään. Halusitte koiran ja sen te saitte. Nyt jokainen hoitaa vuoronsa. No excuses.

Mutta jos ei hoida siltikään? Niitäkin on nähty, jotka toljottaa vaan eikä tee mitään vaikka koira vikisee pissihätää. Ei kaikki tajua eläimiä, eivät kai pidä minkään arvoisena. Ruokiakin voi unohtua antaa jne. 

Tehkää kalenteri joka päivälle, johon merkitsette kuka ulkoiluttaa milloinkin, samaan voi myös lisätä esim. ruoantekovuorot jne. Sitten jokainen voi sen mukaan aikatauluttaa elämänsä. Istutte sunnuntaisin alas ja kirjaatte seuraavan viikon työt jokaiselle.