Perheenjäsenet hinkui koiraa ja lupasi hoitaa, 2 kuukautta mennyt ja jo alkaa mongerrus "en jaksa" ja minulle jää
Kyllä minä sen arvasin. Nyt on ylimääräinen taakka kaiken päälle minulla. Mies ja lapset jättää koiran täysin minun harteille. Pitikin mennä uskottelemaan itselle, että kyllähän ne sen hoitaa kun lupasivat.. vaikka alitajunta varoitti menemästä tähän lankaan. Mutta tässä ollaan. Koira on kyllä kiva, mutta on raskasta kun se niiden kaikkien tuhannen asian jälkeen on vielä yksin minun hommani hoitaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että vuosi piti elää koiran ehdoilla ilman koiraa, ja jos onnistuu, niin sitten suostun. Eli lenkille piti lähteä, sopia lenkitysvuoroja ja jonkun piti aina olla ruoka-aikaan kotona. Lisäksi piti laittaa purkkiin summa sivuun, joka menisi keskimäärin eläinvakuutukseen, ruokiin jne (summa olisi käytetty sitten vuoden päätteeksi koiraan ja tarvikkeisiin).
Loistava idea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ä
Ihmeellistä petipuuhilla kiristämistä. Meillä ainakin se on yhteistä kivaa aikaa eikä mikään kotitöihin vertautuva juttu. Käytämme kyllä koiraakin lenkillä yhdessä. Ja laitamme ruokaa yhdessä.
Heilläpä EI MENE niin! Kyllä mä sanoisin että EI huvita, jos oisin pyytänyt koiraa käyttämään...heillä oli ongelma että KUKNAAN MUU EI tee koiran kanssa yhtään mitään, MIKS rouvan pitää!
Niinpä. Jos mies ei jaksa koiraa ulkoiluttaa, niin ei se silloin jaksa vällyjenkään välissä urheilla.
Täällä kanssa yksi VeKo. Koiria ollut elämässäni 3, aivan ihania, rakkaita koiria, mutta olen ollut nyt kaksi vuotta ilman, eikä enää tule koiraa eikä muutakaan eläintä. Päätin viimeisen koiran kuoltua, että otetaan uusi koira, mutta odotetaan pari vuotta. Nyt on aivan mahdoton ajatuskin ottaaa enää uutta. Elämästä on tullut ihan toisenlaista ilman koiraa. Spontaanimpaa, vapaampaa, uusia harrastuksia ja esim. töistä suoraan jonnekin meneminen on aivan uutta luksusta, josta en enää luovu.
Ota yhteyttä koiran kasvattajaan, koska vielä ei ole liian myöhäistä. Siitä luopuminen riipaisee sinua tietysti, koska olet jo kiintynyt siihen. Pidät sitten rauhallisen puhuttelun perheelle, tietysti lapsille mutta myös sille mieslapselle ja kerrot miksi koira lähtee uuteen kotiin. Annat miettimisaikaa kaksi viikkoa, minä aikana toteutat täällä kerrotut työvuorolistat. Jos ei lähde toimimaan, niin koira lähtee kasvattajan kautta uuteen kotiin. Ole tosissasi, älä syyllistä vaan kerro perheelle faktat.
En kyllä noilla spekseillä pitäisi koiraa. Sut huijattiin koiran ottamiseen ja nyt törpösti laistavat vastuusta. En tiedä neuvottelisinko edes tuollaisen porukan kanssa. Ilmoittaisin vain, että ai jaa, niin tosiaan, Musti lähteekin sit ens viikolla uuteen kotiin.
Meillä ei ole lapsia, työ- ja asuinolot sopivat hyvin koiran pitämiseen, mutta silti harkittiin toista vuotta ennen kuin päätös tehtiin ja otettiin yhteyttä kasvattajaan.
Ei ole aina ollut helppoa nuoren koiran kanssa, mutta kertaakaan ei ole ollut tunnetta, ettei jaksa lähteä sen kanssa ulos tai että se olisi muuten turha rasite elämässä.
Meillä on reilu kolmivuotias saksanpaimenuros.
Vuosia sitten sukulaisperheessä tytär vaati koiraa. Isänsä antoi ehdon, että saat ensin talutushihnan jonka kanssa kuljet lenkkeillen aamuin illoin kuukauden ajan satoi tai paistoi. Sen jälkeen jos vielä olet halukas niin ostetaan se koira. Perheeseen ei muuten ikinä tullut koiraa, mutta kissa oli tyttärelläkin vuosia myöhemmin rakkaana lemmikkinä. Tarina tässä lyhyesti mutta on tosi. Olen kertonut nuorille jotka hinkuvat koiraa niin töissä kuin sukulaisillekin mitä lemmikki vaatii.
Lemmikki on kuin uusi perheenjäsen, jota ei pidä ottaa kevein perustein.
Eniten sylettää perheet, jossa taivutaan lasten tahtoon asiassa punnitsematta
eläimen tarpeita. Paras eläinsuojeluteko on se, ettei ota kotieläintä.
Onnittelut, olet perustanut perheen taaperon kanssa! Ihmettelen, miten kukaan jaksaa katsella saati haluta vätystä, jolla ei ole mitään kykyä vastuunkantoon edes normaaleissa perheen asioissa. Enkä kyllä hankkisi lapsiperheeseen muutenkaan lemmikkiä kiusattavaksi - lapset eivät sitä hoida ja aikuisille siitä tuntuu olevan vain riesaa. Ja eläin kärsii eikä ketään kiinnosta.
Ja kaikille nappi otsaan -trollaajille: olette huonoja, epäonnistuneita ihmisiä.
Lapsille hyvä oppimiskokemus, kun koiralle etsitään kasvattajan avulla uusi koti. Oppivat (ehkä? toivottavasti!) ymmärtämään, että on sellaisia asioita kuin vastuuntunto ja itsekuri. Kannattaa keskustella asia perusteellisesti perheen kanssa läpi.
Jos mieskään ei osallistu koiran hoitamiseen, niin kuka opettaa koiran tavoille? Eikö miestä kiinnosta koiran kanssa puuhailu ja kouluttaminen? Vielä se koira on niin nuori että ei ole pilalla, mutta jos ei opeteta tavoille, teillä on pian näykkivä, lapsilta ruokaa kädestä varastava, muille koirille räkyttävä ja / tai hihnassa vetävä lemmikki.
Ap, olisin tosi kiinnostunut kuulemaan, miten ratkaisit tilanteen!
Olet kyllä tosi nössö ja kynnysmatto, kun annat periksi niin tärkeässä asiassa. Niiden nyt vaan on tehtävä oma osuutensa. Nyt ryhtiä ap!
Onneks ei oo koiraa, mitäs hankitte piskin. Koirakuume lähtee aika äkkiä kun lukee näitä aloituksia, kiitos!