Mikä järki hankkia lapsia jos ei ole varaa tarjota niille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Nyt jotain rajaa näihin aloituksiin, ei se ole vanhempien vika jos perhe on vähävarainen! Kyse on yhteiskunnan rakenteista. Ratkaisu lapsiperheköyhyyden poistamiseen on siis köyhyyttä ylläpitävien rakenteiden korjaaminen eikä se että köyhät jättävät lisääntymättä.

Jos posket ei näy takaapäin, niin missä vika on? No sosiaalihuoltohan on ollut vastuuton.

Näinkö? Yhteiskunnan vika aina! On juurikin vanhempien vika ryhtyä vanhemmaksi, jollei kykene elättämään edes itseään.

Enemmän kuin lasten hankkimista taloudellisesti epävarmassa tilanteessa, ihmettelen niiden hankkimista epävakaassa parisuhteessa ja/tai elämäntilanteessa. Mies on ehkä juoppo, narkkari tai lapset eivät kiinnosta häntä vähääkään ja sama tilanne voi olla äidilläkin. Silti näille ihmisille syntyy ihan suunnitellusti tai puolivahingossa lapsi toisensa perään. Miksi?? Nykyaikana on kuitenkin monia eri tapoja estää raskauden alkaminen.

Vierailija kirjoitti:

Pahin köyhyydessä on se, kun niille lapsille oikein hierotaan naamaan sitä, että ollaan köyhiä ja kurjia. Ei voi ostaa mitään, koska ollaan köyhiä, ei voi mennä minnekään, koska köyhyys. Voisiko nämä köyhät vanhemmat yrittää edes puhua asiasta eri lailla ja yrittää olla vähän positiivisempia? Asenne jää lapsiin ikiajoiksi. Henkinen köyhyys on pahinta köyhyyttä.

Uhriutuminen pitää opettaa jo nuorena, että varmasti iskostuu kalloon, että ollaan yhteiskunnan uhreja eikä mikään tekeminen kannata siis.

Ajattelen itse että moni perhe jossa on kaksi työssäkäyvää aikuista voi hankkia lapsen/lapsia ja maltilliselle lapsimäärälle on varaa ostaa kaikki tarvittava.

Elin itse köyhän lapsuuden jossa yksi vanhempi kävi töissä ja lapsia hankittiin aivan liikaa talouden kantokykyyn nähden. Tuolloin ei vielä ollut iphoneja ja jokaisella oli joku perus Nokian kapula joten sellaista ei osannut kaivata mutta jo hyvin pienestä asti oppi tietämään että perheemme on erilainen. Muiden käydessä syys- ja hiihtolomilla etelässä tai edes laskettelemassa me olimme aina kotona. Muiden puhuessa huvipuistoreissuista ja ravintolassa käymisestä tiesit ettei nuo teidän perheessä tulisi kuuloon. Vaatteet ja lelut olivat kulahtaneita ja mitään uutta ei saanut välttämättä edes tarpeeseen.

En ole näin aikuisena erityisen materialistinen, mutta on ihanaa että tietty negatiivinen köyhyyden stigma on poistunut. Olen keskituloinen, asun omistusasunnossa, pukeudun siististi, minulla on varaa kokemuksiin ja syödä kunnon ruokaa. Lapsuudessa nuo asiat eivät olleet itsestäänselvyyksiä ja on mielestäni julmaa hankkia lapsia jos perheen elintaso on surkea. Ne uusimmat iPhonet, merkkivaatteet ja lomamatkat ovat vain ääriesimerkki eikä nuo kuulu elämääni ihmeemmin näin aikuisenakaan. Köyhyys näkyy arjessa hyvin monimuotoisesti ja muutenkin kuin kalliin, lopulta tarpeettoman materian puutteena. Köyhyys on viimekädessä turvattomuuden tunnetta sekä mahdollisuuksien puutetta. Jos minulla olisi lapsia niin ehdottomasti kävisimme leikkipuistossa, ankkalammella, eräretkillä ja tekisimme monenlaista ilmaista kivaa mutta samalla haluan tarjota rahalla saatavaa kivaa kuten huvipuistoreissuja, ravintolareissuja, ajoittaisia ulkomaanmatkoja. Tottakai ilmankin pärjää hengissä, mutta näin aikuisena itselleni on keskiluokkaisen elämän myötä avautunut aivan uudenlainen maailma.

Toisekseen takaamalla että rahaa on tarpeeksi antaa lapselleen väistämättä etulyöntiaseman elämässä. Pääsee yksityiselle hoidattamaan vaivat nopealla aikataululla, saa ostettua oikomispalveluita, kehittäviä harrastuksia, valmennuskursseja. Ostettua terveellistä monipuolista ruokaa ja tarjota sivistäviä kokemuksia lämmön, rakkauden ja läsnäolon lisäksi.

Hesarihan kirjoitti tästä aiheesta muutama kuukausi sitten. Siinä kerrottiin että lapsien tekemisestä on tullu yhteiskuntaluokka kysymys.

Syntyvyys laskee eniten köyhillä ja keskiluokalla kun taas hyväosaiset ihmiset yhä tekee lapsia entiseen malliin.

Päättäjät ei tunnu tajuavan sitä että luokkaerot vain kasvavat suomessa eikä keskiluokalla eikä köyhillä enää ole varaa lapsiin kun elinkustannukset ovat 2000 luvulla nousseet niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pointin hyvin mutta pitää muistaa että joillakin se halu saada jälkeläisiä on kova eikä se liity sosiaaliseen asemaan välttämättä millään tavalla. Jotkut vain haluavat lapsia.

Voi sitä haluta monia muitakin asioita, mutta joskus kannattaa pysähtyä miettimään ennen kuin täyttää oman mielihalunsa. Lapsen hankkiminen on iso vastuu ja on ihan relevanttia pohtia etukäteen, millaisen elämän voin lapselle tarjota.

Me hankittiin yksi lapsi. Tulot netto 6000 e / kk. Enempi määrä olisi ollut pröystäilyä. Ja haluamme antaa hyvät eväät elämään. Tukea myös opiskeluaikaan. Kuten minua on tuettu. Mieheni on köyhemmistä oloista ja ei siksi halunnut enempää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot ovat niin pienet ettei pysty tarjoamaan lapsille tavanomaisia asioita (esim. harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla jne.) niin miksi niitä lapsia pitää edes hankkia?

Ap:n lista pakollisista asioista osoittaa köyhää mielikuvitusta. Lapsi ei tarvitse yhtäkään sellaista mainituista asioista, jotka vaativat rahaa, vaan hyvän ja terveen itsetunnon, jota ei rahalla saa, vaan ennemminkin sillä, että vanhempi on läsnä & rakastaa. Ilmaisia harrastuksia on ja esim lauman mukaiset merkkivaatteet ovat vain henkisen köyhyyden merkki.

Se lapsen mielenterveys ja sosiaaliset piirit vaan ei kehity pelkällä vanhemman läsnäololla ja rakkaudella. En toki niitä väheksy, siinä on pohja kaikelle kasvulle, mutta jos nuori ei pääse köyhyyden vuoksi sisään ikäistensä sosiaalisiin piireihin, mukaanlukien harrastukset ja lapsia yhdistävät tekijät kuten vaatteet tai jotkut muut härpäkkeet, niin siinä on kyllä oikotie koulukiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Lapsetkin huomaavat nopeasti kuka on erilainen ja jää porukasta ulkopuolelle. Se miten paljon rahaa noihin juttuihin tarvitaan on tietysti suhteellista, mutta ilmaiseksi niitä ei saa.

Tässäkään ei ole vain kahta vaihtoehtoa joko kaikki kalliit tietyt tai ei ollenkaan. Oma teini on kyllä porukoissa vaikkei kellään heistä ole kaikkea samaa . Nyt pinnalla on hupparit, kaikilla omanlaisensa kunhan se pääasia eli väri on oikea. Kengissä värit määräävät eikä se älytön hintalappu. Koulu on tuossa naapurissa ja porukoissa näkee hyvin monenlaista . Etelänmatkat eivät ole ehto ja ne kalliit harrastukset. Ehkä emme asu siellä missä pääasia on materia ja saaminen. Oli minullakin hyvä koti vaikkei voitukaan niitä kalliita harrastaa ja ostaa kalliita merkkikuteita ja matkustella ulkomaille. Silti harrastimme, oli ehjät ja hyvät vaatteet jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot ovat niin pienet ettei pysty tarjoamaan lapsille tavanomaisia asioita (esim. harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla jne.) niin miksi niitä lapsia pitää edes hankkia?

Ap:n lista pakollisista asioista osoittaa köyhää mielikuvitusta. Lapsi ei tarvitse yhtäkään sellaista mainituista asioista, jotka vaativat rahaa, vaan hyvän ja terveen itsetunnon, jota ei rahalla saa, vaan ennemminkin sillä, että vanhempi on läsnä & rakastaa. Ilmaisia harrastuksia on ja esim lauman mukaiset merkkivaatteet ovat vain henkisen köyhyyden merkki.

Se lapsen mielenterveys ja sosiaaliset piirit vaan ei kehity pelkällä vanhemman läsnäololla ja rakkaudella. En toki niitä väheksy, siinä on pohja kaikelle kasvulle, mutta jos nuori ei pääse köyhyyden vuoksi sisään ikäistensä sosiaalisiin piireihin, mukaanlukien harrastukset ja lapsia yhdistävät tekijät kuten vaatteet tai jotkut muut härpäkkeet, niin siinä on kyllä oikotie koulukiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Lapsetkin huomaavat nopeasti kuka on erilainen ja jää porukasta ulkopuolelle. Se miten paljon rahaa noihin juttuihin tarvitaan on tietysti suhteellista, mutta ilmaiseksi niitä ei saa.

Tämä on oikeasti totta. Ja sama ilmiö pätee myös aikuisiin. Jos on oikeasti vähätuloinen ja vaikka pidemmän aikaa työtön niin kyllähän sitä väkisin on hieman ulkopuolinen. Ei ole työyhteisöä, harrastukset rajatumpia. Kaikki lahjat ja kekkerit vaatii suunnittelua ja aiheuttaa stressiä. Kavereiden kanssa kaikki maksullinen tekeminen on rajallisempaa sekin kun se kahvilan kahvi tai baarireissu ei mene budjettiin. Tottakai ilmainen tekeminen on kivaa myös, mutta pidemmän päälle moni asia on köyhälle poissuljettua eikä se ole kiva tunne. Arkielämäkin on kivempaa kun talvikenkien hajotessa voit tutkia tarjontaa ja ostaa mieleiset kengät suoraan kaupan hyllyltä ja voit kaupassa vain vilkailla hintoja sen sijaan että lasket sentilleen onko ruokaostoksiin varaa.

Olen siis itse elänyt vähävaraisena sekä lapsena että aikuisena opiskellessani ja en koe siinä olevan mitään glamorisoitavaa. Ja omasta lapsuudesta on tarpeeksi lyhyt aika että muistan hyvin miten sitä tunsi olevansa ulkopuolinen ja huonompi kuin keskiluokkaiset kaverit joiden elämä ei sekään ollut luksusta ja materiaa. Huono-osaisuus on niin paljon muutakin.

Minäkään en raskaaksi tullessa tiennyt, että jäämme pienituloisiksi. Tein päätöksen ja otin lainaa, jotta lapset (tuli 2 ) saavat harrastaa, saavat tarvitsemansa tarvikkeet ja vaatteet ja kävimme ulkomailla lomilla. Se lasten ilme kun istutaan lentokentällä jätskillä loman alkaessa on ollut joka sentin arvoinen. Nyt lapset ovat lentäneet pesästä ja lyhentelen lainaa vauhdilla. Jotkut ottaa lainaa hienoa autoa tms varten, itse otin lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot ovat niin pienet ettei pysty tarjoamaan lapsille tavanomaisia asioita (esim. harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla jne.) niin miksi niitä lapsia pitää edes hankkia?

Ap:n lista pakollisista asioista osoittaa köyhää mielikuvitusta. Lapsi ei tarvitse yhtäkään sellaista mainituista asioista, jotka vaativat rahaa, vaan hyvän ja terveen itsetunnon, jota ei rahalla saa, vaan ennemminkin sillä, että vanhempi on läsnä & rakastaa. Ilmaisia harrastuksia on ja esim lauman mukaiset merkkivaatteet ovat vain henkisen köyhyyden merkki.

Se lapsen mielenterveys ja sosiaaliset piirit vaan ei kehity pelkällä vanhemman läsnäololla ja rakkaudella. En toki niitä väheksy, siinä on pohja kaikelle kasvulle, mutta jos nuori ei pääse köyhyyden vuoksi sisään ikäistensä sosiaalisiin piireihin, mukaanlukien harrastukset ja lapsia yhdistävät tekijät kuten vaatteet tai jotkut muut härpäkkeet, niin siinä on kyllä oikotie koulukiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Lapsetkin huomaavat nopeasti kuka on erilainen ja jää porukasta ulkopuolelle. Se miten paljon rahaa noihin juttuihin tarvitaan on tietysti suhteellista, mutta ilmaiseksi niitä ei saa.

Tässäkään ei ole vain kahta vaihtoehtoa joko kaikki kalliit tietyt tai ei ollenkaan. Oma teini on kyllä porukoissa vaikkei kellään heistä ole kaikkea samaa . Nyt pinnalla on hupparit, kaikilla omanlaisensa kunhan se pääasia eli väri on oikea. Kengissä värit määräävät eikä se älytön hintalappu. Koulu on tuossa naapurissa ja porukoissa näkee hyvin monenlaista . Etelänmatkat eivät ole ehto ja ne kalliit harrastukset. Ehkä emme asu siellä missä pääasia on materia ja saaminen. Oli minullakin hyvä koti vaikkei voitukaan niitä kalliita harrastaa ja ostaa kalliita merkkikuteita ja matkustella ulkomaille. Silti harrastimme, oli ehjät ja hyvät vaatteet jne...

Tässä tulee esiin samalla se monesti unohdettu asia että eivät ne asuinympäristöt ja kaveripiirit ole kaikkialla samoja. Odotukset siitä mikä on se "normaalitaso" voivat myös vaihdella tosi paljon asuinpaikan, koulun ja tuttavapiirin mukaan. On ihan eri asia asua köyhänä jossain hienostoalueella kuin jossain halvassa lähiössä.

Ei niitä lapsia hankita harrastamaan. Luonto on se, joka tikanpojan puuhun ajaa, sanoo vanha sananparsi. Pitää paikkansa, on pitänyt aina ja tullee pitämään aina. Ihminen, kuten muutkin luonnon eläjät, on tehty lisääntymään ja jatkamaan sukua.

Toinen juttu on, että vaikka olisit kuinka rikas ja "hankkisit harkiten" ne lapset, niin et voi koskaan ennustaa mitä elämä tuo tullessaan. Voi joutua työttömäksi, sairastua. Aika paha perua se lapsenteko jälkikäteen.

Tosin olen myös sitä mieltä, ettei tälle maapallolle tarvittaisi yhtään lisää kansalaisia, kestokyky on jo äärirajoilla. 

Ongelma on kulutustaso. Sitä pidetään normaalina että lapsilla on merkkivaatteet ja matkustellaan uaeamman kerran vuodessa, kaikilla pitää olla omat huoneet ja kalliit harrastukset. Jos suomalaiset katsoisivat vähän miten muissa maissa eletään, osattaisiin olla vähempään tyytyviä.

Se että on katto pään päällä, ruokaa, tarpeeksi vaatteita ja leluja riittää lapselle. Lapsen onni ei ole rahasta kiinni ja meidän tulee muuttaa kulutustottumuksiamme jotta ihmiset oppivat mikä on tarpeellista ja mikä ei. Vain siksi että lapsille halutaan ostaa krääsää, ei se tarkoita että se on tarpeellista. Nykymaailman tilanteessa lapsille pitää opettaa kulutuksen hinta, jotta tulevaisuudessa maailma ei ole kokonaan kuollut.

Ja ei, minä en aio tehdä lapsia.

Olemme liian materialistisia nykyään. Tarve jollekkin esineelle on eri kuin halu.

Vierailija kirjoitti:

Riippumatta siitä kuinka onnellinen, terve, rikas, menestynyt ja mielekästä elämää elävä itse on, se ei takaa sitä, että omat lapset olisivat terveitä ja eläisivät onnellisen elämän. Ja parhaankin ihmisen elämän kärsimykset lopulta tavoittavat, siinä pelissä jää jokainen aina lopulta tappiolle vaikka alku olisi kuinka hyvä. Kun jokainen tietää mikä jokaista uutta ihmistä tässä maailmassa odottaa, niin uuden rehun tuottaminen kuolemalle uusia tietoisuuksia maailmaan tuottamalla on täysin moraalitonta ja itsekästä. Jos lapsia on pakko olla, voi adoptoida. Mutta yhtään uutta sukupolvea ei pitäisi enää tuottaa vaan antaa ihmiskunnan hiipua pois.

Mä rakastan lukea näitä antinatalistisia kommentteja! <3

En olekaan yksin...etkä sinäkään. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa itseänikin mikä pistää hankkimaan lapsia köyhiin oloihin.

Aika monen geeneihin on rakennettu halu jälkeläisistä. Mitä ihmeellistä siinä on? Lisäksi suht lyhyen aikaa on eletty maailmassa, jossa seksi ei johda lapsen syntymiseen (poislukien ne, jotka eivät voi saada lasta).  

Kaikki ei ajattelee rahaa.

Aika moni on kuitenkin kyennyt nousemaan tuolta eläimen viettilähtöisestä tasosta ihan ajattelevaksi ja eettisiä ja moraalisia valintoja tekeväksi ihmiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta minusta järkyttävää on, että vaikka ns puitteet olisi kunnossa, ei lapsille haluta tarjota läsnäoloa tai aikaa. Pienet lapset viedään vieraiden hoidettavaksi jo heti aamusta aikaisin, vaikka itse oltaisiin kotona lomalla tai vapaalla. Tämä on hyvin yleistä nykyään, enkä voi ymmärtä miten nämä vanhemmat raaskivat ihan tosi sen jopa 1-vuotiaan viedä sinne hoitoon pitkäksi päiväksi vaikka itse olisivat kotona. Ja minuutteja lasketaan, että milloin viimeistään pitää se oma lapsi hakea sieltä hoidosta ja haetaankin sitten aivan viimeisellä minuutilla. Aivan kuin se oman lapsen kanssa oleminen olisi jotain todella vastenmielistä. Ja rahaa ja koulutustakin saattaa hyvin vanhemmalla olla. Luulisi että siten myös tietoa lapsen kehityksestä ja tarpeista. Mutta kun omat tarpeet menevät aina edelle.

Joo, en todella ymmärrä miksi tällaiset ihmiset tekevät niitä lapsia ja vielä monikossa.

Kyllähän se korona-ajan koulusulkujen aikaan nähtiin, mikä kauhistus se oli lähes kaikille, kun joutui ottamaan vastuuta ja olemaan oman lapsensa kanssa. Mieluummin olis  laitettu lapsi tuolloin vielä tuntemattoman ja vaaralliseksi oletetun viruksen armoille, kunhan ei ole saman katon alla!!

Meidän perheen nettopalkka on n. 5000€/kk, eli olemme ihan normaalituloisia ja meillä on yksi pieni lapsi. Uskon ettei meillä ole varaa kustantaa hienoja tavaroita ja kalliita harrastuksia, koska elinkustannukset ovat niin kalliita.

Tuntuuhan se hassulta ettei meillä ole varaa, vaikka ollaan korkeakoulutettuja ja on hyvät työpaikat, ei tuhlailla ylimääräiseen ja asumuskin on erittäin vaatimaton, silti kaikesta joutuu nipistämään ja helpotusta ei ole näköpiirissä.

Toista lasta on tuskin varaa hankkia

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset joutuu hankkimaan ollessaan hedelmällisessä iässä, milloin ei vielä tiedä tuleeko vanhempana varakkaaksi. Auttoiko ymmärryksen suhteen?

Ei kenenkään tarvitse olla varakas lapsia hankkiakseen. Mielestäni lasten hankkiminen edellyttää halua tehdä työtä, epämieluisaakin heidän eteensä.

Jos esim. sairastuu, on oikein, että saa apua, mutta yleisesti haluton ja avuton vanhempi ei lasta auta kasvamaan pärjääväksi aikuiseksi.

Aika moni täällä muistelee omaa lapsuuttaan ja vertaa nykyaikaa siihen. Tämä on tässä keskustelussa ongelma, koska ajat muuttuu. Ysärillä lapsuuteni ei ollut mikään materiantäyteinen eikä reissattu ulkomailla muutamaa Ruotsin risteilyä lukuunottamatta, mutta samaa se oli laman vuoksi pitkälti muillakin. Silloin kun olin lapsi ei ollut kännyköitä tai omia tietokoneita, nyt ne vaaditaan ihan jo opiskelun vuoksi. Merkkivaatteilla ei ollut niin suurta merkitystä mielestäni tuolloin, vaikka toki silloinkin oli vaatteita ja reppuja ym. mitä kaikki käytti. Ne vaatteet vaan ei olleet mitään ökyhintaisia. Nykyajan lapset elää ihan eri maailmassa kuin me aikuiset, kun oltiin lapsia. Se, mikä 30v sitten oli normaalia, ei ole sitä enää. Nykyaika on kovin kulutuskeskeinen ja elämä on kallista, se lapsi jää väkisin paitsi jos vanhemmat ei voi tai halua tarjota mahdollisuuksia mihinkään mikä maksaa rahaa.