Mistä sitä vois seurustellessa aavistaa, että toisesta tulee pihtari

Minä olen varmaan tämmöinen pihtari. Seksi vaan ei ole ollut koskaan tärkeää. Ennen nykyistä miestäni olin seurustellut yhden miehen kanssa ja se tuntui nyksälle olevan tärkeä juttu, että hän oli kokeneempi ja minulla oli kokemusta vain yhdestä miehestä.

Alussa seksiä oli muutama kerta viikossa ja kaikki hyvin. Nykyään ei vaan kiinnosta enkä tee aloitteita ikinä. Tykkään kyllä läheisyydestä ja hellyydestä. Olen sanonut miehellekin, että olisi ottanut jonkun innokkaamman, jos seksi on nyt yhtäkkiä niin älyttömän tärkeää.

Niin tuskimpa sitä tilannetta enää yhteen

mentyä paljoa muutetaan. Siksihän se olis niin

mielettömän tärkeää ymmärtää mihin ollaan

sitoutumassa. Eikä ole tarkoitus moittia sen

enempää miehiä kuin naisiakaan seksin

haluttomuudesta. Tuo sana pihtari oli siis

siinä mielessä huono, kun siinä on tuo moitiskeleva sävy, mutta ei ole siis tarkoitus

moittia, vaan paljastaa ne piirteet, jotka

ennakoisivat tulevan kumppanin seksuaalista

halukkuutta ja mielenkiintoa. Esimerkiksi,

jos naisella on korostuvan kauniit lantiot ja

pyöpeä peppu, niin ennakisiko se sitä, että

tuo nainen on seksihaluinen , koska onhan

hän niin hedelmällisen näköinen

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tämmöinen pihtari. Seksi vaan ei ole ollut koskaan tärkeää. Ennen nykyistä miestäni olin seurustellut yhden miehen kanssa ja se tuntui nyksälle olevan tärkeä juttu, että hän oli kokeneempi ja minulla oli kokemusta vain yhdestä miehestä.

Alussa seksiä oli muutama kerta viikossa ja kaikki hyvin. Nykyään ei vaan kiinnosta enkä tee aloitteita ikinä. Tykkään kyllä läheisyydestä ja hellyydestä. Olen sanonut miehellekin, että olisi ottanut jonkun innokkaamman, jos seksi on nyt yhtäkkiä niin älyttömän tärkeää.

Jos ei omassa kaislikossa suhise, niin vieraassa suhisee...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tämmöinen pihtari. Seksi vaan ei ole ollut koskaan tärkeää. Ennen nykyistä miestäni olin seurustellut yhden miehen kanssa ja se tuntui nyksälle olevan tärkeä juttu, että hän oli kokeneempi ja minulla oli kokemusta vain yhdestä miehestä.

Alussa seksiä oli muutama kerta viikossa ja kaikki hyvin. Nykyään ei vaan kiinnosta enkä tee aloitteita ikinä. Tykkään kyllä läheisyydestä ja hellyydestä. Olen sanonut miehellekin, että olisi ottanut jonkun innokkaamman, jos seksi on nyt yhtäkkiä niin älyttömän tärkeää.[/

Kiitos paljon kommentista !

Tuosta on paljon oppimista. Uskoisi noin

monelle miehelle käyvän, kun noin valitsee

kumppanin. Toivoisin, että kuitenkin pystyt

miehesi seksuaalisen halukuuden tyydyttämään ainakin normi seksillä. Uskoisin,

että juuri sinun vartalosi ja läheisyytesi on se

mikä on tärkeä , ei niinkään jotkut temput.

Rakkautta ja menestystä teille !

Aito tarttee aidon ei mitään näyttelemistä

Mikä juttu tuo rivinvaihtojen käyttäminen on? On tainnut jäädä kirjoituskonemoodi päälle?

Vaikea dilemma. Itse olen sitä mieltä, että näkyy jo seurusteluvaiheessa janoaako toinen seksiä ja läheisyyttä ja naisilla vielä, janoaako orgasmeja. Aloin seurustelemaan tytön kanssa  alle 20v vanhoina. Hän oli menettänyt neitsyytensä jo 14v ikäisenä ja oli muutenkin ilmeisesti kehittynyt naiseksi aikaisin. Hänellä oli ollut  poikasystäviä ja seksiä, minulla ei.  Minulle oli suuri yllätys, että joku toinen ihminen voi ylipäätään haluta ja himoita minua niin paljon. Haluta itse kiimaisesti seksiä, mutta samalla haluta tyydyttää minut täysin. Hän vielä vaati minua tyydyttämään hänen himonsa.  Tyttö oli niin tulisesti rakastanut ja tulinen, että suostuin tai jouduin naimisiin hänen vietyä puoliväksiin. Minusta ei ollut vastustamaan. Mutta en olisi mennyt, jos seksihalut ja rakkauden osoitukset eivät olisi vakuuttaneet minua niin paljon, että halusin katsoa kuinka pitkälle mennään. 

Toinen seikka, mikä varmaan on yhtä tärkeä, on  se seikka, että hän on alusta lähtien ollut täydellinen sielunkumppani, lukenut minua kuin avointa kirjaa itseäni paremmin. Oltu aina samaa mieltä kaikesta, myös seksistä ja keskusteltu myös aina avoimesti kaikesta. Meillä on aina ollut kaikki muu yhteistä, vaimo seurannut perheen kanssa harrastuksiin, vaikkei itsellä olekaan samat harrastukset. Luottamus ollut aina niin suuri, että vaimo hoitanut aina kaikki raha-asista tai ainakin vastannut rahoista. Ei ole minun tarvinnut ottaa ressiä. Joten luottamuksen osoitukset toista kohtaan ja luottamuksen antaminen. 

Kolmas seikka on se, että olen tukenut vaimoani aina kaikessa, vahvistanut nuorestä lähtien hänen itsetuntoaan, ollut aina kivijalkana pahoissakin takaiskuissa ja suruissa. Vastannut aina hänen tyydyttämisestään houkutellut koko ikä seksiin, pyrkinyt aina olemaan  henkisesti läsnä kun oltu samassa tilassa tai samaan aikaan kotona. Harrastanut omia juttuja eniten omalla ajalla.  Osoittanut hänelle, että rakastanut ja himoinnut häntä aina nuoresta lähtien, päivästä, viikosta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Meidän perheessa on ollut aina kaksi tasa-arvoista aikuista, jotka huolehtineet lapsien kasvastuksista, harrastuksista ja ihan kaikesta yhdessä tehden kaikki päätökset yhdessä.  Vaimoni ollut paras kavenini koko ikäni. Muita kavereita mennyt ja tullut harrastusen yms. mukaan. 

En tiedä mikä noista kolmesta voisi olla tärkein, luulen että naisen seksihalujen ja parisuhteen säilymiseen kaikki edellä mainitut yhtä tärkeitä.  Ja kuten kaikissa pitkissä parisuhteissa, kaksi päättävää osapuolta ja lukemattomian kompromisseja elämän eri asiosta. Itsellä on onneksi ollut niin iso ego, ettei ole koskaan tarvinnut kotona päteä ja vaimo saanut toteuttaa kaikkea ja itseään haluamallaan tavalla, saanut seksiä silloin kun on katsonut olevan aika, itsellä kiima tai miehellä liikaa paineita tai molemmat. 

Mutta jos pitäsi sanoa lyhyesti millä varmistaa, että toinen haluaa jatkossakin, niin seksinnälkä ja sielunkumppanuus. 

Toki olen vähän jäävi sanomaan, kun onnistuin jo ekan elämäni naisen kanssa lopun iäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan täällä ollut monia, jotka ovat sanoneet

tuskailevansa haluttoman puolison kanssa.

Eikö todellakaan tule mieleen mitään, mistä

olisi ajoissa voinut avisttaa mitä on luvassa?

Johan kerroin. Omalla kohdallani, nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt ymmärtää siitä, että seksiä oli ihan suhteen alussakin max 2 kertaa viikossa. Tätä ilotulitusta ei kestänyt kuin muutaman viikon, sitten hiipui 1-2 kertaa kuukaudessa. Rouva ei halunnut enempää, minä olin kolmekymppinen, tuleva rouva puolikymmentä vuotta nuorempi. "Nyt nukutaan...!" käsky tuli kyllä tutuksi, samoin "en minä yhtenään jaksa...". Avaruus- seksiä jatkui vuosikausia, tietysti jos sinä ainoana kuukauden päivänä oli paha mieli, tai töissä stressiä tai teeveessä surullinen elokuva, niin siinä kuussa ei ollut kun "ei ole fiilistä". Lasten saannin jälkeen tahti väheni edelleen, vuodessa ehkä 4-5 kertaa. Sitten selibaatit venyi puolen vuoden mittaisiksi, lopulta vuoden... ero tuli yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ei seksi ollut ainoa syy, mutta itselleni iso vaikuttava tekijä kumminkin.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olihan tuo nähtävissä heti alusta alkaen, jos olisi sen osannut ja ennenkaikkea halunnut huomata. Rakastuneena sitä vain toivoo tämän asian jotenkin paranevan ajan mittaan, mutta oma kokemukseni on: Not gonna happen.

Tämä on ihan kuin omalta näppäimistöltä sillä erotuksella, että olosuhteiden pakosta asutaan vielä saman katon alla, vaikka seksiä ei ole enää aikoihin ollut.

Ja ennenkuin joku keksii ylistää sitä miten tärkeää puhuminen on ja että sillä saa myös liikettä petiin, niin sanon että minä puhuin. Yritin vuosia selvittää syytä vähäiseen seksiin, tuoda ilmi tarpeitani ja kysellä mitä voisi tehdä toisin. Missään ei kuulemma ollut mitään vikaa eikä puhumisella ollut minkäänlaista vaikutusta seksielämän aktiivisuuteen. 

Joku aika sitten käytiin laajempi ja kovasanaisempi periaate keskustelu suhteen tilasta ja mahdollisesta erosta, jonka yhteydessä vaimo sanoi ettei hän ole tiennyt seksin olevan minulle mitenkään tärkeää. En varmaan ole aiheesta reilun kymmenen vuoden aikana hänelle maininnut kuin kymmenentuhatta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan täällä ollut monia, jotka ovat sanoneet

tuskailevansa haluttoman puolison kanssa.

Eikö todellakaan tule mieleen mitään, mistä

olisi ajoissa voinut avisttaa mitä on luvassa?

Johan kerroin. Omalla kohdallani, nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt ymmärtää siitä, että seksiä oli ihan suhteen alussakin max 2 kertaa viikossa. Tätä ilotulitusta ei kestänyt kuin muutaman viikon, sitten hiipui 1-2 kertaa kuukaudessa. Rouva ei halunnut enempää, minä olin kolmekymppinen, tuleva rouva puolikymmentä vuotta nuorempi. "Nyt nukutaan...!" käsky tuli kyllä tutuksi, samoin "en minä yhtenään jaksa...". Avaruus- seksiä jatkui vuosikausia, tietysti jos sinä ainoana kuukauden päivänä oli paha mieli, tai töissä stressiä tai teeveessä surullinen elokuva, niin siinä kuussa ei ollut kun "ei ole fiilistä". Lasten saannin jälkeen tahti väheni edelleen, vuodessa ehkä 4-5 kertaa. Sitten selibaatit venyi puolen vuoden mittaisiksi, lopulta vuoden... ero tuli yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ei seksi ollut ainoa syy, mutta itselleni iso vaikuttava tekijä kumminkin.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olihan tuo nähtävissä heti alusta alkaen, jos olisi sen osannut ja ennenkaikkea halunnut huomata. Rakastuneena sitä vain toivoo tämän asian jotenkin paranevan ajan mittaan, mutta oma kokemukseni on: Not gonna happen.

Tämä on ihan kuin omalta näppäimistöltä sillä erotuksella, että olosuhteiden pakosta asutaan vielä saman katon alla, vaikka seksiä ei ole enää aikoihin ollut.

Ja ennenkuin joku keksii ylistää sitä miten tärkeää puhuminen on ja että sillä saa myös liikettä petiin, niin sanon että minä puhuin. Yritin vuosia selvittää syytä vähäiseen seksiin, tuoda ilmi tarpeitani ja kysellä mitä voisi tehdä toisin. Missään ei kuulemma ollut mitään vikaa eikä puhumisella ollut minkäänlaista vaikutusta seksielämän aktiivisuuteen. 

Joku aika sitten käytiin laajempi ja kovasanaisempi periaate keskustelu suhteen tilasta ja mahdollisesta erosta, jonka yhteydessä vaimo sanoi ettei hän ole tiennyt seksin olevan minulle mitenkään tärkeää. En varmaan ole aiheesta reilun kymmenen vuoden aikana hänelle maininnut kuin kymmenentuhatta kertaa.

Naiset eivät katso peiliin mitenkään. Ei tarvitse, koska miessioissa on vika.

Kaiken takana on nainen, tänäänkin

Vierailija kirjoitti:

Toki olen vähän jäävi sanomaan, kun onnistuin jo ekan elämäni naisen kanssa lopun iäksi. 

Kerrankin Pate sä puhut asiaa!

Nykyään tiedetään tutkimuksista, että yhtä monet naiset kuin miehetkin kärsivät haluttomasta puolisosta. Miehet pihtaavat ihan yhtä lailla.

En olisi arvannut asiaa seurusyöteluaikana mistään, silloin keskustelimmekin aiheesta ja kumpikin oli sitä mieltä, että jos seksi loppuu, niin tulee ero. Mies sitten vaan lopetti.

T. Pihtaavan miehen puoliso

gdf44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan täällä ollut monia, jotka ovat sanoneet

tuskailevansa haluttoman puolison kanssa.

Eikö todellakaan tule mieleen mitään, mistä

olisi ajoissa voinut avisttaa mitä on luvassa?

Johan kerroin. Omalla kohdallani, nyt jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt ymmärtää siitä, että seksiä oli ihan suhteen alussakin max 2 kertaa viikossa. Tätä ilotulitusta ei kestänyt kuin muutaman viikon, sitten hiipui 1-2 kertaa kuukaudessa. Rouva ei halunnut enempää, minä olin kolmekymppinen, tuleva rouva puolikymmentä vuotta nuorempi. "Nyt nukutaan...!" käsky tuli kyllä tutuksi, samoin "en minä yhtenään jaksa...". Avaruus- seksiä jatkui vuosikausia, tietysti jos sinä ainoana kuukauden päivänä oli paha mieli, tai töissä stressiä tai teeveessä surullinen elokuva, niin siinä kuussa ei ollut kun "ei ole fiilistä". Lasten saannin jälkeen tahti väheni edelleen, vuodessa ehkä 4-5 kertaa. Sitten selibaatit venyi puolen vuoden mittaisiksi, lopulta vuoden... ero tuli yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ei seksi ollut ainoa syy, mutta itselleni iso vaikuttava tekijä kumminkin.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olihan tuo nähtävissä heti alusta alkaen, jos olisi sen osannut ja ennenkaikkea halunnut huomata. Rakastuneena sitä vain toivoo tämän asian jotenkin paranevan ajan mittaan, mutta oma kokemukseni on: Not gonna happen.

Tämä on ihan kuin omalta näppäimistöltä sillä erotuksella, että olosuhteiden pakosta asutaan vielä saman katon alla, vaikka seksiä ei ole enää aikoihin ollut.

Ja ennenkuin joku keksii ylistää sitä miten tärkeää puhuminen on ja että sillä saa myös liikettä petiin, niin sanon että minä puhuin. Yritin vuosia selvittää syytä vähäiseen seksiin, tuoda ilmi tarpeitani ja kysellä mitä voisi tehdä toisin. Missään ei kuulemma ollut mitään vikaa eikä puhumisella ollut minkäänlaista vaikutusta seksielämän aktiivisuuteen. 

Joku aika sitten käytiin laajempi ja kovasanaisempi periaate keskustelu suhteen tilasta ja mahdollisesta erosta, jonka yhteydessä vaimo sanoi ettei hän ole tiennyt seksin olevan minulle mitenkään tärkeää. En varmaan ole aiheesta reilun kymmenen vuoden aikana hänelle maininnut kuin kymmenentuhatta kertaa.

Naiset eivät katso peiliin mitenkään. Ei tarvitse, koska miessioissa on vika.

Kaiken takana on nainen, tänäänkin

Eli et löydä itsestäsi mitään vikaa? Miehen tulee muuttua, mutta sinun ei? Vai pelkäätkö, että jos paljastat vikasi, niin joutuisit miettimään miten korjaat ne? Vai heitätkö sian ulos ja jatkat uuden kanssa samalla mentaliteetilla, että hänestä ne viat löytyvät, ei sinusta?

Se, että saavatko molemmat orgasmin yhteisen seksin aikana. Jos eivät, niin toiselta loppuu into ennen pitkää.

Silloin kun jompikumpi on haluton niin kannattaa ainakin tehdä pieni itsetarkastelu siitä, että onko seksi ensinnäkin useimmiten molemmille nautinnollista ja että molemmat uskaltaa tehdä siihen aloitteita.

Itseäni alkoi kypsyttämään pitkässä parisuhteessa se, että seksiä oli satunnaisesti vain lauantaisin saunan jälkeen. Se on ehkä epäeroottisin tilanne naiselle, jos juuri ollaan syöty ja saunottu ja olo on kuin pinkillä porsaalla.

Pihtaavan miehen kanssa seurustelleena olen pohtinut että missä kohtaa olisi pitänyt hoksata, ettei seksi ole miehelle kovin tärkeää. Omassa tapauksessani jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt hoksata esim. ettei mies innostunut kaksimielisistä vitseistä. Jos seksi kiinnostaa, kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Toinen asia oli oma kiimani suhteen alussa. Jos laitoin miehelle panetysviestin työpäivän aikana, miehen reaktio oli hyvin laimea, jotain "mites se silleen" tms. Tuntui ettei mies jakanut sitä tunnetta.

Ja sanotaanko vielä se, että ei miehetkään omaa osuuttaan tunnusta. Turha asiasta on keskustella. Vaikea ymmärtää, miten 2x20 min viikossa käytettynä seksiin voi olla liikaa pyydetty, kun se lisäisi suhteen onnellisuutta huimasti.

Olisi pitänyt luovuttaa ajoissa kun tyttöystävä kieltäytyi seksistä ennen avioliittoa.

Pitkä seurusteluaika voi auttaa.

Vähän luulen, että vaimoni testasi minua seurusteluaikana.  Olin luvannut hänelle jo heti seurustelun alussa, että olen aina valmis kun hän haluaa. Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen oltiin mökillä 10 pv kesähelteellä. Hän haluisi seksiä ja  yhdyntää joka päivä ainakin pari kertaa. Olin ihan puhki lopussa mutta hoidin oman osuuteni kunnialla. Siitä meni vähän aikaa, niin hän halusi erota ja lähteä tyttökaverinsa kanssa rilluttelemaan. No laskin menemään, enkä itkenyt  tai soitellut perään. Liekö  sekin testi minua varten, kun 2 vkossa soitti perään  halusi minut ehdottomasti. Ei auttanut että josko tavattaisiin  silloin tällöin. Söi minut lähinnä elävältä, enkä unohda sitä ottamista  koskaan, joten ei jäänyt epäselväksi että halusi itselleen omaksi. Siitä pari viikkoa ja vei väkisin kihloihin jne. Koko ikä oltu nyt yhdessä. Episodista sain kuitenkin varmuuden, että hän oikeasti himoitsee ja haluaa minut kokonaan.  Eikä ole hänen halunsa vähentynyt koko pitkän parisuhteen aikana.  Ei ole tarvinnut edes epäillä sitä tai pieni epäilys on kadonnut muutaman ylimääräisen päivän tauon jälkeen siltä seisomalta, kun olen koskettanut hänen alavatsaansa ja tuntenut kiiman värähtelyt. Hänen himonsa on aina näkynyt ja tuntunut.  Siitä on ollut helppo  loihtia hänelle orgasmeja. Mitä mies voi muuta toivoa kuin halukasta orgasmia himoitsevaa naista. 

Olen sitä mieltä, että erilaiset seksitavat ja asennot kannattaa selvittää jo seurusteluaikana. Ottako suihin tai antaako nuolla jne kuinka paljon haluaa seksiä ja missä miten. Ei tule ylläreitä sitten vakisuhteessa enää. Mekin harrastettiin kaikkea mahdollista mikä molempia kiinnosti. Suuseksi molemmin puolin tuli jo  seurustelun aikana tavaksi jne.

Eipä sitä varmasti voi mitenkään tietää. Itsellä oli nuorempana suhde miehen kanssa, joka oli todella aktiivinen ja rakasti seksiä, halusi kokeilla uusia asioita ja kokeiltiinkin. Sitten jossain kohtaa häneltä vain meni kiinnostus monipuoliseen seksiin. Kelpaisi vain suihinotto ja nopeat pikapanot. Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti, että seksiä on liikaa, hän ei sitä vaan jaksa enää. Että suhde on vain pelkkä seksisuhde, eikä halua enää jatkaa. Siinä vaiheessa tahti oli 1-3 kertaa päivässä ja sanoi monesti vielä nauttivansa siitä, että kerrankin on halukas nainen hänellä.

Että kyllä miehissäkin on paljon pihtareita ja haluttomia. Myöhemmissä suhteissa myös on aina mies ollut se haluton osapuoli. Ei kuulemma vain pysty jokapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että saavatko molemmat orgasmin yhteisen seksin aikana. Jos eivät, niin toiselta loppuu into ennen pitkää.

Tämä on minulla syynä halujen hiipumiseen. 15 vuotta sitä jaksoi ilman mutta kyllä se lopulta alkaa harmittaa kun saa hyvä jos kerran vuodessa toisen kanssa. Minä olin se joka halusi enemmän ekat 5 vuotta, 10 vuotta sitten molemmat suunnilleen yhtä paljon. Ja nyt en vaan enää jaksa haluta ja pettyä, vaikka annan kyllä edelleen jos pyytää.