Mitä ihmettä tämä on - ihastuin 40 vuotiaana ekaa kertaa elämässäni alat alta meiningillä ja tuntuu, että olen löytänyt elämäni miehen

Nimenomaan näin on.

Rakkauspommittaja antaa runsaasti positiivista huomiota, on hauska, huumori lentää, tulee rakkauslauluja, lemmenlurituksia ja vetää sen uhrin sellaiseen ihmeelliseen rakkauskuplaan, joka tuntuu ihan kehossa asti kihelmöintinä ja on sellainen suuri rakkaudentäyteinen olo koko ajan. Vaikka siinä alussa puhutaankin ummet ja lammet, niin kuitenkaan ei päästä sellaiselle syvällisemmälle tasolle, sillä nämä narskujen suhteet ikäänkuin taantuu. Siis se rakkauspommitus alkaa pikkuhiljaa hälvenemään, huomaat, että hän flirttailee vähän sinne, tänne ja tuonne. Ja mikäli huomauttelet yhteydenpidosta toisiin naisiin, olet vain hullu tai vainoharhainen, joka ei luota. Suhteeseen tulee luottamuspulaa eikä asioita enää jaeta. Kun normaali suhde syvenee vuosien saatossa siten, että kaikesta voidaan puhua, niin narskun kanssa se menee just päin vastoin. Kuukausi kuukaudelta uhrikin sulkeutuu, kun ei enää pysty luottamaan. Ja uhri tajuaa, ettei olekaan tämän rakkauspommittajan ainoa.[/quote]

Kuvailit hyvin, meillä oli alussa miehen kanssa hyvin intensiivistä ja ihanaa, puhuimme paljon ja hän tuntui sukulaissielulta. Silloin jo kävi mielessä että me ei oikeastaan puhuta henkilökohtaisista asioista juuri mutta se oli helppo sivuuttaa. Suhde juurikin kuihtui, seksi oli ainoa joka toimi muttei lopulta sekään kun henkistä yhteyttä ja aitoa toisen kohtaamista ei ollut. Näissä main tuli myös kontrollointi ja ulkonäön ym. arvostelu miehen taholta mukaan, joten hänet oli helppo jättää. Toki mies itse olisi halunnut jatkaa pelkkää p nosuhdetta joita hänellä paljastui olevan useitakin.

Toivon että ap on löytänyt kunnon miehen, kunhan pidät jalat maassa, aikaa on kyllä eikä ole kiire.

Miten aloittajalla menee? Miltä nämä kommentit ovat tuntuneet?

Ihmettelen noita rakkauspommitusjuttuja, koska ei minua kukaan ole pommittanut sellaisilla asioilla. Välissä ollaan oltu tiiviisti yhdessä välimatkan takia, koska ei voi vain piipahtaa kylässä.

Olen siis hyvin skeptinen ihminen tavallisesti, se on siis vahva luonteenpiirre itsessäni. Ollaan tultu kuitenkin tosi hyvin juttuun tämän miehen kanssa ja puhuttu monesta vaikeastakin asiasta ja ihmetelty elämää. On vain heti ollut sellainen olo, kun olisi kotiin tullut ja voi olla oma itsensä. Tuon välimatkan takia myös päätettiin, että lapset ei siihen kuole, vaikka vieras kävisikin kylässä. Ja eron jälkeen tämä on toinen mies, jonka lapset nähneet (erosta siis nelisen vuotta).

Lapset tykästyi mieheen aivan valtavasti, enkä ihmettele, ko kaikesta näytti, että tykkäsi lapsista ja resuta niiden kanssa. Olen nähnyt muutamaan kertaan myös hänen (isot) lapset ja kaikesta näki, että välit oli lämpimät. Ja se katse, millä omia ja minunkin lapsia on katsonut, ja minua, on jotenkin niin uskomaton. Jotenkin niin syvä lämpö ja tykkääminen välittyy kilometrin päähän. Mies on hyvin toimeentuleva eikä ole minun rahojani omiin ostoksiinsa tarvinnut ja on normaalien tapojen mukaan tarjonnutkin ruokaa ja juomaa minullekin, samoin kuin minä hänelle.

Varmasti ajan myötä jotakin ikävämpiäkin puolia, kuten myös itsestäni, mutta ihmettelen vain tuota tunnetta, että miten se voi näin voimakkaasti tulla ilman mitään rakkauspommituksia. Toki voi kai sitä vaikka molemmat narskujakin olla, mutta itseäni mietityttää, että onkohan se tällainen tunne, jos on törmännyt siihen oikeaan.

t. AP