Mitä ihmettä tämä on - ihastuin 40 vuotiaana ekaa kertaa elämässäni alat alta meiningillä ja tuntuu, että olen löytänyt elämäni miehen
Olen ollut ns. realistinen, tasapainoinen ja jalat maassa ihminen aina ja nyt minulle on sattunut maailman luokan ihme. Olen ihastunut muutamassa viikossa yhteen mieheen ihan tyystin ja jotenkin jo toisella tapaamiskerralla tuli tunne, kun häntä katsoin, että tuossa on minun tuleva aviomies. Siis minä, joka on aika kriittinen ja vaativa näissä hommissa.
Mitä ihmettä tämä on ja tuleeko oikeasti tämmöinen tunne, jos se oikea on tullut eteen? En ikinä ole tämmöistä tunnetta kokenut, sillä olen aina rauhassa katsellut ja tunnustellut. Moni asia, mikä parisuhteessa pitää natsata, natsaa. Vasten kaikkia nyrkkisääntöjä olemme nähneet useampaan kertaan molempien lapsetkin (ensimmäistä kertaa vain viikko tutustumisesta) ja tehty tavallisia koti- ja perheaskareita siirappihommien välissä. Oltu toistemme tykönä paljon yötä.
Olen siis ollut aikoinani pitkässä suhteessa, naimissa ja seurustellut myös lyhyempiä suhteita. Törmäsin tähän mieheen sattumalta ilman, että olisin varsinaisesti suhdetta erityisemmin edes kaivannut, ehkä jopa ajattelinkin, että sinkkukesä olisi ollut jees.
Suhde on edennyt niin rytinällä ja suurilla tunteilla, että hirvittää, onko tämä tottakaan. Onko ns. järki-ihmiset koskaan törmänneet tähän ilmiöön ja miten teille kävi?
Kommentit (103)
Hymyilyttää nuo narsistia hokevat wt:t. Sanavarasto ei riitä muuhun kuin tuon sanan toistelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
4-kymppinen eukko jolla takana avioliitot ja lapsenteot ja NYT vasta ns. osuu kohdalle? Lienet esivaihdevuosien höyryissä. Tai sitten olet koko elämäsi tyytynyt täyteen paskaan noin niinkuin suhteiden kannalta.
Samaa mäkin ihmettelin, että miten voi olla avioliitto ja lapsenteot takana ja nyt vasta rakastuu täysillä? Niinku mitä ihmettä? Ei edes tuntenut tuollaista aviomieheensä!
Mulle tuo täysi hurahtaminen oli siis kriteerinä, että voisin edes harkita myöhemmin avioliittoa.
Luulin otsikon perusteella, että olet saanut Facebookissa viestejä "USA:laiselta komealta sotilaalta" mutta tuohan kuulostaa ihan todelliselta henkilöltä.
No pidä ainakin talousasiat järjen alla, älä anna pankkitunnuksiasi hänelle (oikeasti, moni tekee näin kun rakastuu ja sehän on tosi kätevää että hän voi maksaa mun laskut kun itse en ehdi), älä takaa hänen lainojaan, älä vippaile rahaa, katso että molemmat osallistuvat ruokakustannuksiin.
Mielestäni on lapsille parempi ettette muuta yhteen vuosikausiin, mutta itsehän teet päätökset ja tiedät tilanteesi paremmin.
Parissa viikossa et voi oppia tuntemaan toista ja hänen motiivejaan. Toivotaan että kyseessä on oikeasti hyvä tyyppi. Mutta olethan edes vähän tuntosarvet pystyssä. Jos ilmenee ikäviä merkkejä.
Nyt kannattaa vähän jarrutella ja alkaa himmailemaan etenemisen suhteen. Ei kannata sitoa itseään uuteen tuttavuuteen liian tiukasti kovin nopeasti, koska usein totuus alkaa paljastumaan vasta vuoden-parin jälkeen. Älä siis tee mitään peruuttamatonta rakkauden ensihuumassa.
Varoitusmerkkinä on juurikin tuo rakkaudesta hullaantuminen/sokaistuminen ja nopea eteneminen. Nyt kannattaa otta myös järki käteen ja kuulostella tarkalla korvalla pieniä varoitusmerkkejä. Miksi on niin kova kiire? Loukkaantuuko/suuttuuko toinen helposti? Lasten elämään ei kannata tehdä isoja muutoksia muutamaan vuoteen eli ei missään nimessä muuttoa tai yhteistä asuntolaita saati yhteistaloutta.
Kyllä joo, viisikymppisenä kävi niin että hullaannuin aivan täysin, ja alkuun vaikutti täydelliseltä, mutta kohta alkoi väkivalta, fyysinen ja henkinen.
Mulle kävi sama kolmekymppisenä ja kyseessä olikin väkivaltainen ja manipuloiva ihminen. Päihdeongelmakin oli ja ulosottoa yms.
Rakastui ihan täysillä ja oli kuulemma parasta ikinä. Silti oli jatkuvasti yhteydessä myös muihin ihastuksiin ja eksässäkin oli vielä henkisesti kiinni. Yritin itse jarrutella, mutta oli niin intensiivistä, että mönkään meni.
Joo se hullaantuminen on vain omassa päässäsi, toisesta et koskaan tiedä.
Se voi näyttää siltä, mutta omalla kohdallakin kävi ilmi ettei mies "halunnut sitoutua" joten sopi tapaamista toisen kanssa selkäni takana.
Tosin tästä ei kunnolla ole voitu keskustella kun mies suuttuu.
Samana iltana oli kyllä päästy muka siihen sitoutumiseen, kun toisen kanssa sopi treffejä.
Ja sitten kohta olikin kurkussa kiinni.
Nämä hullaantumiset sielunkumppanuus tunteineen pitää osata käsitellä oikein. Eli harkiten.
Aikuinen tasapainoinen ihminen osaa pysähtyä ja alkaa katsomaan sitä kumppaniehdokasta arvioiden.
Onko hänen elämänhistoriassa sellaisia asioita joita salaa tai siloittelee?
Suhtautuuko hän kenties halveksuen normaaleihin moraali- ja käytöskoodeihin?
Onko edellisissä suhteissa harjoittanut fyysistä tai henkistä lähisuhdeväkivaltaa?
Osaako ottaa aiheesta arvostelun itseään kohtaan asiallisesti?
Onko käytöksessä manipuloinnin piirteitä?
Noilla pääsee jo alkuun koska jos yksikin noista ei tunnu hyvältä niin jatko ei mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Nämä hullaantumiset sielunkumppanuus tunteineen pitää osata käsitellä oikein. Eli harkiten.
Aikuinen tasapainoinen ihminen osaa pysähtyä ja alkaa katsomaan sitä kumppaniehdokasta arvioiden.
Onko hänen elämänhistoriassa sellaisia asioita joita salaa tai siloittelee?
Suhtautuuko hän kenties halveksuen normaaleihin moraali- ja käytöskoodeihin?
Onko edellisissä suhteissa harjoittanut fyysistä tai henkistä lähisuhdeväkivaltaa?
Osaako ottaa aiheesta arvostelun itseään kohtaan asiallisesti?
Onko käytöksessä manipuloinnin piirteitä?
Noilla pääsee jo alkuun koska jos yksikin noista ei tunnu hyvältä niin jatko ei mahdollinen.
Hyviä kysymyksiä, mutta nämä ei ap:lle selviä ainakaan vuoteen, sillä mies pitää maskia ekan vuoden ja rakkauspommittaa minkä kerkeää.
Ja ap rakkaushormoneissaan ei tajua mitään, koska järkikin ihan oikeasti tieteellisesti sumenee
Eli vasta ajan kanssa alkaa selviämään vastaukset noihin kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Hymyilyttää nuo narsistia hokevat wt:t. Sanavarasto ei riitä muuhun kuin tuon sanan toistelemiseen.
Jaahas, somenarsku tuli paikalle. 😉
Vaarallisimpia ovat tyypit jotka ovat painostamassa asenteella että nyt mennään täysillä, korkealla ja kovaa rakkauden huumassa ja vähättelemässä esimerkiksi pitkäaikaisten läheisimpien ystäviesi sanomia neuvoja sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti tutkani piippaa ja lujaa.
Voitko kertoa tarkemmin, miten tutustuitte ja rakkauspommittaako mies siis sinua?
Mikä on miehen parisuhdehistoria?
Onko rakkauspommitus aina narsismia?
Mitä parisuhdehistoria kertoo?
Entä jos on mies, joka rakkauspommittaa, hellii ja huomioi. Aikanaan ollut naimisissa ja on lapsia (joiden kanssa väleissä, exään ei), sen jälkeen vain lyhyitä suhteita. Liian hyvää ollakseen totta? Mistä sen tietää? Varoitusmerkit?
No ei se välttämättä titetenkään narsismia ole - nykyisin etenkin palstalla kaikki mahdollinen määritetään aina "narsismiksi", josta on tullut yleisnimitys kaikille enemmän tai vähemmän epätasapainoisille, mustasukkaisille, omistushaluisille, manipuloiville/kontrolloiville ja jollain lailla epäterveen kiintymyssuhteen omaaville kumppaneille yms. Mutta ei rakkauspommitus yleensä kyllä ihan terve merkki ole, vaikkei varsinaisesta narsismista olisikaan kyse. Enkä ainakaan itse kokisi mitään rakkauspommitusta mitenkään aitona, aidon ihastuksen ja rakastumisen ilmentymänä. Kyllä siihen yleensä jotain epätervettä liittyy. Tunteita voi ilmaista ilman mitään rakkasupommitustakin, joten yleensä tuo on kyllä varoitusmerkki - jostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4-kymppinen eukko jolla takana avioliitot ja lapsenteot ja NYT vasta ns. osuu kohdalle? Lienet esivaihdevuosien höyryissä. Tai sitten olet koko elämäsi tyytynyt täyteen paskaan noin niinkuin suhteiden kannalta.
Samaa mäkin ihmettelin, että miten voi olla avioliitto ja lapsenteot takana ja nyt vasta rakastuu täysillä? Niinku mitä ihmettä? Ei edes tuntenut tuollaista aviomieheensä!
Mulle tuo täysi hurahtaminen oli siis kriteerinä, että voisin edes harkita myöhemmin avioliittoa.
Ehkä hän kuunteli aiemmin palstan neuvoja, että pariutumisessa täytyy pitää järki kädessä, ja perhoset vatsassa eivät kestä kuitenkaan, ja pitää antaa mahdollisuus myös niille ei-niin-kiinnostaville, ja että rakkaus on pelkästään tahdon asia. Tällaisia neuvoja kun kuuntelee, tulee mentyä niihin kaverisuhteisiin ihan kivojen tyyppien kanssa, mutta sitten joku päivä tapahtuu kuitenkin se, että romantiikan ja intohimon kaipuussa rakastuu korviaan myöten johonkin, joka oikeasti sytyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti tutkani piippaa ja lujaa.
Voitko kertoa tarkemmin, miten tutustuitte ja rakkauspommittaako mies siis sinua?
Mikä on miehen parisuhdehistoria?
Onko rakkauspommitus aina narsismia?
Mitä parisuhdehistoria kertoo?
Entä jos on mies, joka rakkauspommittaa, hellii ja huomioi. Aikanaan ollut naimisissa ja on lapsia (joiden kanssa väleissä, exään ei), sen jälkeen vain lyhyitä suhteita. Liian hyvää ollakseen totta? Mistä sen tietää? Varoitusmerkit?
Mulla on just tuollainen suhde. Ei olisi voinut tietää mistään. Totuus alkoi paljastua vasta 1,5 vuoden jälkeen, kun muutimme yhteen asumaan. Olen jälkikäkäteen jutellut miehen exien kanssa, tavallisia täyspäisiä naisia hekin ja samaan lankaan menivät. Aivan ihana ja täydellinen mies, sen ekan vuoden
Millainen totuus alkoi paljastua? Oliko mies siis sarjapettäjä? Hänellä oli muita naisia selkäsi takana? Miten eronne tapahtui?
Elettiin korona- ja rakkauskuplaa. Sitten kun maailma vähän avautui, mies ei tykännyt mun omista menoista yhtään. Kontrolloi ja rajoitti, sai hirveitä mustasukkausuusraivreita. Jälkeenpäin selvisi, että pyöritti montaa naista yhtäaikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti tutkani piippaa ja lujaa.
Voitko kertoa tarkemmin, miten tutustuitte ja rakkauspommittaako mies siis sinua?
Mikä on miehen parisuhdehistoria?
Onko rakkauspommitus aina narsismia?
Mitä parisuhdehistoria kertoo?
Entä jos on mies, joka rakkauspommittaa, hellii ja huomioi. Aikanaan ollut naimisissa ja on lapsia (joiden kanssa väleissä, exään ei), sen jälkeen vain lyhyitä suhteita. Liian hyvää ollakseen totta? Mistä sen tietää? Varoitusmerkit?
Mulla on just tuollainen suhde. Ei olisi voinut tietää mistään. Totuus alkoi paljastua vasta 1,5 vuoden jälkeen, kun muutimme yhteen asumaan. Olen jälkikäkäteen jutellut miehen exien kanssa, tavallisia täyspäisiä naisia hekin ja samaan lankaan menivät. Aivan ihana ja täydellinen mies, sen ekan vuoden
Millainen totuus alkoi paljastua? Oliko mies siis sarjapettäjä? Hänellä oli muita naisia selkäsi takana? Miten eronne tapahtui?
Elettiin korona- ja rakkauskuplaa. Sitten kun maailma vähän avautui, mies ei tykännyt mun omista menoista yhtään. Kontrolloi ja rajoitti, sai hirveitä mustasukkausuusraivreita. Jälkeenpäin selvisi, että pyöritti montaa naista yhtäaikaa
Miten selvisi jälkeenpäin, että hänellä oli ollut monia muita naisia?
Hän ei siinä koronakuplassa vielä siis jäänyt kiinni niistä?
Itse myös kohtasin jotain tuollaista. Sitten tulikin ilmi, että miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja hän tek isitä, että periaatteessa muototoi ihmisenä matkimaan minun ihannemiestä ja rakkauspommitti ihan hirveästi.
Eli sanotaanko näin, että jos tulee tuollainen äkkirakastuminen ja se on hurjaa menoa, niin yleisemmin se on todella iso hälytysmerkki kuin että hyvä asia.
Saman tunnetilan kävin itsekkin ja uskon, että naisystävänikin tunsi vahvasti. Kertoi minulle kuinka ystävilleen oli puhunut miten epätodellinen se tunne oli. Mitään erimielisyyksiä ei ollut ja mm. ajateltiin sekunnin sadasosassa samaa asiaa joka sitten saman aikaisesti sanottiin. Osasimme lukea aika hyvin toistemme ajatuksia ja kun olimme yhdessä sen rakkauden näki todella kauas.
Vaan tällaisessa vahvassa tuntemisessa on se kolikon kääntöpuoli. Kaikkiin se ei vaikuta, kuten minuun, mutta naisystävääni se alkoi vaikuttamaan siten, että alkoi kaipaamaan enemmän omaa aikaa. Sen ymmärsin hyvin ja annoinkin hänelle itselleen aikaa. Vahva tunteminen on kuitenkin raskasta ja jopa uuvuttavaa joillekkin ihmistyypeille.
Näin jälkikäteen tekisin asioita toisin ja jarruttelisin alussa, ettei vahvat rakkauden tunteet otaisi ylivaltaa.
Meillä kävi niin, että usean kuukauden jälkeen rakkaus ei ollut kuollut, mutta liian nopeasti edennyt suhde päättyi liian kovan rakkauden tahdin vuoksi. Eli se uuvutti naisystäväni jolla oli muutenkin paljon asioita elämässä.
Vinkkinä annan, että jarrurelkaa ajoissa, vaikka kuinka asiat olisikin niin rakkauden täyteisiä. Kun uupumus iskee, niin se satuttaa ja niin se satutti minuunkin joka jaksoi uskoa että rakkaus kannattelee