Mitä vanhempanne sanoivat ulkonäöstänne teini-iässä?

En saanut ikinä mitään kommenttia ulkonäöstäni suoraan. Pipipäistä äitiäni kylläkin esim. ärsytti todella paljon jos joku kehui kauniiksi. 

Ei kommentoitu ulkonäköä paitsi äiti sanoi kerran, että en minä laihalta näytä. Olin silloin 49 kg, 171 cm. Ai niin, sanoi äiti myös, että älä syö suklaata, kun saan herkästi finnejä naamaan. Muuten ei vanhemmat kommentoineet koskaan. Isoveli sanoi rumaksi, veljen kaverit taas kauniiksi.

Vierailija kirjoitti:

En saanut ikinä mitään kommenttia ulkonäöstäni suoraan. Pipipäistä äitiäni kylläkin esim. ärsytti todella paljon jos joku kehui kauniiksi. 

Siis häntä ärsytti, jos sinua sanottiin kauniiksi? Miten se ilmeni?

Ei  mitään. 

Ylipainoinen äitini oli kateellinen ja ilkkui vaatteitani ja hiuksiani ja naureskeli syömishäiriölleni. Semmoinen tosi terve perhe.

Meillä siis kommentoivat vielä kun olin aikuinen. Ap

Ei mitään. Eipä ollut finnejä, ei omituisia vaatteita... ihan hyvin tultu toimeen tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoinen äitini oli kateellinen ja ilkkui vaatteitani ja hiuksiani ja naureskeli syömishäiriölleni. Semmoinen tosi terve perhe.

Jatkan: olen jo kolmekymppinen ja huomasin hiljattain että häntä ärsyttää, jos joku muu kehuu ulkonäköäni. Reaktio siltä suunnalta on tyyliä "no jaa". 

Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.

M

Muistan äitini sanoneen, että näytän ihan buddha-patsaalta, kun istuin alusvaatteissa risti-istunnassa lattialla. Tiedättehän sen patsaan, pyöreävatsaisen, vähän taikinamaisen. Muistelisin, että Michelin-ukko mainittiin myös. Äitini oli ylipainoinen ja aina laihdutuskuurilla. Silti tai ehkä juuri siksi ruoka oli aina se paras palkinto. Ja kyllä, minulle kehittyi syömishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.

M

Yleensä äidit suhtautuvatkin poikiinsa palvovammin kuin tyttäriin. 

Rupinen naama, levee perse, silmälasit, jokin, josta ei koskaan mitään tule, ei mitään, ei yhtään mitään, aina saa hävetä jne.

Jaa, onko se joku suoa lyhyempi tumpip, kun täytyy pitää tollasia kenkiä? (Ballerinat)

Siellä sää olisin katuojassa ensimmäisen n:n alla.

Huono, mikä huono.

Kaikenlaista "kivaa"  sain kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut ikinä mitään kommenttia ulkonäöstäni suoraan. Pipipäistä äitiäni kylläkin esim. ärsytti todella paljon jos joku kehui kauniiksi. 

Siis häntä ärsytti, jos sinua sanottiin kauniiksi? Miten se ilmeni?

Joo. Ilmeni esim. tuhahteluna, monen päivän mykkäkouluna, semmoisena kaikenlaisena passiivisaggressiivisuutena. 

Anorektisen äitini mielestä olin lihava (olin normaalipainoinen). Sain kyllä kuulla myös paljon  haukkumista pukeutuminsestani, meikkaamattomuudestani (jos meikkaisin, voisin olla sievä),  luonteestani ja siitä millainen "hutsu" olin (tätä oli vaikea ymmärtää koska olin todella kiltti enkä alaikäisenä edes seurustellut kenenkään kanssa).

Vielä nykyäänkin huomauttelee kodistani ja pukeutumisestani (esim. oli rumat kengät vain  koska en käyttänyt korkkareita). "Voisit olla ihan kaunis jos ottaisit silmälasit pois". "Yli nelikymppiselle ei voi olla enää pitkiä hiuksia". Ja muuta hauskaa. Ymmärrätte, että välimme ovat "viralliset" eivät läheiset.

Värjättyäni hiukset ripulin ruskeista mustiksi isäni sanoi mieti vähän miltä sä näytät, sä käyt kauppaoppilaitosta!

Yleensä ei kyllä mitään, mutta kun sain poikaystävältä " peltipaidan" niin siitä tuli hirvee haloo

Vierailija kirjoitti:

Kehenköhän olet tullut, kun olet noin kaunis? Et ole kenenkään suvun jäsenen näköinen.

M

Olisit sanonut sille, että sunhan se pitäisi tietää. Olisiko DNA-testi paikallaan?

Leviäperse oli yksi luonnehdinta.

Pitääkö kaiken olla aina niin mustaa.

Nyt myöhemmin äitini on vaan naureskellut, että eipä sitten ollutkaan mikään vaihe, kun kaikki on edelleen mustaa.

Äitini kauheasti suri monia ulkonäköni yksityiskohtia ja oli huolissaan, etten löydä miestä koska olen ruma. Äiti itse oli ollut nuorena kaunis ja hänen koko elämänsä oli muotoutunut sen kauneuden ja sillä saavutetun statusmiehen kautta. Eikä mutsi ollut tarpeeksi älykäs tai kohtelias pitääkseen omana tietonaan murhetta siitä, että tyttärestä ei tullut kaunotarta. 

Oikeassahan äiti oli siinä, että miestä en koskaan löytänyt. Enpä kyllä koskaan kovasti etsinytkään, olen aina viihtynyt. yksin. Hassua on että vieläkin, kun olen keski-ikäinen täti-ihminen, äiti jaksaa aina tavattaessa säksättää ulkonäöstäni ja tyylistäni. Mutta niin se kyllä tekee kaikille esim. julkkiksillekin telkussa, haukkuu niiden ulkonäöt ja vaatetyylit. Erityisesti lihavuus aiheuttaa yököttelyjä ja päivittelyjä.