Mitä ihmettä tämä on - ihastuin 40 vuotiaana ekaa kertaa elämässäni alat alta meiningillä ja tuntuu, että olen löytänyt elämäni miehen
Olen ollut ns. realistinen, tasapainoinen ja jalat maassa ihminen aina ja nyt minulle on sattunut maailman luokan ihme. Olen ihastunut muutamassa viikossa yhteen mieheen ihan tyystin ja jotenkin jo toisella tapaamiskerralla tuli tunne, kun häntä katsoin, että tuossa on minun tuleva aviomies. Siis minä, joka on aika kriittinen ja vaativa näissä hommissa.
Mitä ihmettä tämä on ja tuleeko oikeasti tämmöinen tunne, jos se oikea on tullut eteen? En ikinä ole tämmöistä tunnetta kokenut, sillä olen aina rauhassa katsellut ja tunnustellut. Moni asia, mikä parisuhteessa pitää natsata, natsaa. Vasten kaikkia nyrkkisääntöjä olemme nähneet useampaan kertaan molempien lapsetkin (ensimmäistä kertaa vain viikko tutustumisesta) ja tehty tavallisia koti- ja perheaskareita siirappihommien välissä. Oltu toistemme tykönä paljon yötä.
Olen siis ollut aikoinani pitkässä suhteessa, naimissa ja seurustellut myös lyhyempiä suhteita. Törmäsin tähän mieheen sattumalta ilman, että olisin varsinaisesti suhdetta erityisemmin edes kaivannut, ehkä jopa ajattelinkin, että sinkkukesä olisi ollut jees.
Suhde on edennyt niin rytinällä ja suurilla tunteilla, että hirvittää, onko tämä tottakaan. Onko ns. järki-ihmiset koskaan törmänneet tähän ilmiöön ja miten teille kävi?
Kommentit (103)
Jatkuu vielä:
Meillä alkoi olemaan riitoja, alkoi olemaan on/offia. Muutimme myös yhteen ja koin silloin ensimmäistä kertaa fyysistä väkivaltaa. Hän oli silloin humalassa ja pyysi itkien anteeksi, annoin anteeksi.
Niinä kertoina kun mietin eroa lopullisesti ja jopa rikosilmoituksen tekoa, hän sai käännettyä kaiken omaksi syykseni. Olin jo murtunut mutta en vielä tarpeeksi. Elämä oli vuoristorataa.
Näinä kertoina kun "erosimme" eli hän sai myös syyn mennä baariin ja iskemään naisia. Seuraavana päivänä pyysi, että keskustellaan ja manipuloi kuinka ihanaa meillä on ollut, ettei näin erityistä suhdetta kannata heittää hukkaan. Yritetään vielä hän sanoi, lupaisi muuttua.
Sitä se sitten oli. Nousua ja laskua. Pitkän aikaa kunnes olin sekoamispisteessä. Yritin kaikkeni mutta mikään ei riittänyt. Elin jossain kuplassa jossa voin niin pahoin mutta en nähnyt sen ulkopuolelle.
Työt menivät, rahat hupenivat, olin yksin. Perhe oli minusta huolissaan. Paljon tapahtui ja tunsin itseni niin tyhmäksi etten enää tiedä miten voisin elää itseni kanssa. Masennus alkoi nostamaan päätään.
Tämä nyt melko lyhennettynä, siellä kun tapahtui aivan kaikkea. Nyt muistan sen mustan painavan raskaan tunteen kun en edes pystynyt hengittämään kunnolla. Elämästä oli tullut synkkää ja vihasin itseäni.
Lopulta en enää edes muistanut kuka olen. Jatkoin turtuneena suhdetta, jota ei edes koskaan ollut.
Vuosia elimme on/off- suhteessa. Olimme toisissamme kiinni. En tiedä miten pääsin irti, edelleenkin ajattelen joskus asioita kuin hän. Muistan ne kamalat sanat, joilla haukkui minua usein.
Nyt tällä hetkellä hänellä on uusi kierroksessa. Onneksi mutta tiedän mitä tämä uusi elää tällä hetkellä, olevinaan yhtä elämänsä parasta aikaan.
Helvettiä se kuitenkin oli ja olen ollut miehen exän kanssa hyvissä väleissä. Yhdessä olemme kokemuksiamme jakaneet ja hyvin samanlaisia tilanteita sekä tunteita olemme käyneet läpi.
Hämmennys on kaikista suurin mitä koen tästä kaikesta. Nyt olen kuitenkin jälleen onnellinen omalla tavallani, elän toisessa kaupungissa omaa elämääni ja keskityn itseeni. Enää koskaan en halua moista kokea, en nähdä tai kuulla tuosta ihmisestä. Toivon vain, ettei enää yksikään ihminen menisi rikki hänen vuokseen.
Tsemppiä jokaiselle joka vastaavaa on kokenut.
Parikymppisenä törmäsin samaan tunteeseen. Meni ohi kahdessa vuodessa.
Oot ihastunut mutta pian mies pettää sinua ja sanoo ettei halua mitään uusioperhettä eikä mitään suhdetta kanssasi. Niin käy aina naisille jotka ihastuu salamana. Miehet on sellaisia että ne vähän aikaa katsoo miltä tuntuu tutustuminen naiseen ja pian ne jo ilmoittaa että ei tunnu hyvältä ei halua vakavaa suhdetta. Mies haluaa helppoa seksisuhdetta ainoastaan. Luultavasti mies on komea ja pitkä ja saaa helposti muita naisia joten joudut pettymään.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut aikoinaan naimisissa n. 20v ja eronnut, kun rouva petti. Sen jälkeen ollut lyhyempiä suhteita (kuitenkin vuosia) ja väleissä exiensä kanssa. Ollut vajavan vuoden itsekseen ja nyt tämä.
Jep.
Miehen itsensä kertoman mukaan.
Täytyy nyt varmaan vielä painottaa, että suhteessa josta kerroin, niin alussa mies antoi oikeasti todella vääränlaisen kuvan itsestään, jopa painotti " En koskaan satuttaisi naisiani" "En koskaan tekisi mitään pahaa". Hän kertoi myös rakkaudestaan minua kohtaan jo aivan suhteen alkumetreillä. Sitä on nyt aika epämukavaa muistella. Se oli yhtä tunteikasta ja mullistavaa eloa koko ajan. Nyt jälkeenpäin on niin helppoa sanoa, että hälytysmerkit suorastaan huusivat, että pakene mutta siinä illuusiossa eläminen oli koukuttavaa ja halusi uskoa hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut aikoinaan naimisissa n. 20v ja eronnut, kun rouva petti. Sen jälkeen ollut lyhyempiä suhteita (kuitenkin vuosia) ja väleissä exiensä kanssa. Ollut vajavan vuoden itsekseen ja nyt tämä.
Jep.
Miehen itsensä kertoman mukaan.
Ne ei ikinä kerro totuutta, eikä varsinkaan sitä mitä itse on tehneet että tilanteet on päätyneet johonkin pisteeseen, koska jos kertoisi niin jokainen asettuisi sen oikean uhrin puolelle ja lähtisi samantien.
Mutta eihän aloituksessa mainita mitään rakkauspommituksesta. Voi olla ihan normaali kahden ihmisen ihastuminen. Täällä on kaikki narsistien uhrit heti karvat pörröllään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän aloituksessa mainita mitään rakkauspommituksesta. Voi olla ihan normaali kahden ihmisen ihastuminen. Täällä on kaikki narsistien uhrit heti karvat pörröllään.
"Suhde on edennyt niin rytinällä ja suurilla tunteilla, että hirvittää, onko tämä tottakaan."
Tässä yksi selkeä varoitusmerkki. Hienoa, jos suhteessa on oikeasti potentiaalia ja vilpittömin mielin liikkeellä molemmat osapuolet mutta valitettavasti tuossa on aineksia myös suhteeseen, joka voi olla pahimmillaan kohtalokas. Varovainen saa olla aina.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu vielä:
Meillä alkoi olemaan riitoja, alkoi olemaan on/offia. Muutimme myös yhteen ja koin silloin ensimmäistä kertaa fyysistä väkivaltaa. Hän oli silloin humalassa ja pyysi itkien anteeksi, annoin anteeksi.
Niinä kertoina kun mietin eroa lopullisesti ja jopa rikosilmoituksen tekoa, hän sai käännettyä kaiken omaksi syykseni. Olin jo murtunut mutta en vielä tarpeeksi. Elämä oli vuoristorataa.
Näinä kertoina kun "erosimme" eli hän sai myös syyn mennä baariin ja iskemään naisia. Seuraavana päivänä pyysi, että keskustellaan ja manipuloi kuinka ihanaa meillä on ollut, ettei näin erityistä suhdetta kannata heittää hukkaan. Yritetään vielä hän sanoi, lupaisi muuttua.
Sitä se sitten oli. Nousua ja laskua. Pitkän aikaa kunnes olin sekoamispisteessä. Yritin kaikkeni mutta mikään ei riittänyt. Elin jossain kuplassa jossa voin niin pahoin mutta en nähnyt sen ulkopuolelle.
Työt menivät, rahat hupenivat, olin yksin. Perhe oli minusta huolissaan. Paljon tapahtui ja tunsin itseni niin tyhmäksi etten enää tiedä miten voisin elää itseni kanssa. Masennus alkoi nostamaan päätään.
Tämä nyt melko lyhennettynä, siellä kun tapahtui aivan kaikkea. Nyt muistan sen mustan painavan raskaan tunteen kun en edes pystynyt hengittämään kunnolla. Elämästä oli tullut synkkää ja vihasin itseäni.
Lopulta en enää edes muistanut kuka olen. Jatkoin turtuneena suhdetta, jota ei edes koskaan ollut.
Vuosia elimme on/off- suhteessa. Olimme toisissamme kiinni. En tiedä miten pääsin irti, edelleenkin ajattelen joskus asioita kuin hän. Muistan ne kamalat sanat, joilla haukkui minua usein.
Nyt tällä hetkellä hänellä on uusi kierroksessa. Onneksi mutta tiedän mitä tämä uusi elää tällä hetkellä, olevinaan yhtä elämänsä parasta aikaan.
Helvettiä se kuitenkin oli ja olen ollut miehen exän kanssa hyvissä väleissä. Yhdessä olemme kokemuksiamme jakaneet ja hyvin samanlaisia tilanteita sekä tunteita olemme käyneet läpi.
Hämmennys on kaikista suurin mitä koen tästä kaikesta. Nyt olen kuitenkin jälleen onnellinen omalla tavallani, elän toisessa kaupungissa omaa elämääni ja keskityn itseeni. Enää koskaan en halua moista kokea, en nähdä tai kuulla tuosta ihmisestä. Toivon vain, ettei enää yksikään ihminen menisi rikki hänen vuokseen.
Tsemppiä jokaiselle joka vastaavaa on kokenut.
Yhtään kokemaasi väheksymättä kysyn, että olitteko nelikymppisiä joilla molemmilla oli jo lapset tehtynä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut aikoinaan naimisissa n. 20v ja eronnut, kun rouva petti. Sen jälkeen ollut lyhyempiä suhteita (kuitenkin vuosia) ja väleissä exiensä kanssa. Ollut vajavan vuoden itsekseen ja nyt tämä.
Jep.
Miehen itsensä kertoman mukaan.Ne ei ikinä kerro totuutta, eikä varsinkaan sitä mitä itse on tehneet että tilanteet on päätyneet johonkin pisteeseen, koska jos kertoisi niin jokainen asettuisi sen oikean uhrin puolelle ja lähtisi samantien.
Niin ja miksiköhän edellinen olisi pettänyt? Aikoinaan yksi miesystäväni tuli petetyksi avokkinsa taholta, mutta jälkeenpäin sain tietää miehen olleen usein uhkaavan väkivaltainen exäänsä kohtaan. Kyllä siinä varmasti alkaa kaivata jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole varovainen. Oikeasti, nämä jutut mitä ihmiset kommentoivat tässä ketjussa, niissä on perää.
Itse tapasin erään miehen jonka lapset näin nopeasti, oli paljon matkoja alkuun, nopeaa etenemistä, "rakkauden osoituksia" ja liian hyvää ollakseen totta.
Kirjoitin palstalle suhteen alussa tästä eikä itsellä ollut hajuakaan mistään narsisti jutuista.
Täällä ihmiset varoittelivat ja sanoivat, että narsistilta kuulostaa. En uskonut, en uskonut sitten millään enkä vielä moneen kertaankaan. Suhde jatkui vaikka voin pahoin ja oli outo olo, jossain vaiheessa en osannut enää päästää irti.
Lopulta oli pakko myöntää. Tässä vaiheessa olin jo ihmirsraunio, moneen kertaan nöyryytetty ja alistettu. Olin kadottanut itseni ja vakavasti masentunut. Itsemurhaa mietin. Koin väkivaltaa monessa muodossa.
Elämäni oli helvettiä. Mahtavasta alusta tuli jotain aivan muuta kuin olisin halunnut koskaan ajatellakaan.Aloitusksesi myös sai minutkin hieman pelästymään. Voisi hyvin olla minunkin exäni. Ikä, ajankohdat ja historia sopii hyvin yhteen.
Olin yksi niistä sen pitkän avioliiton jälkeen.Kuinka kauan teidän love bombing vaihe kesti, ennenkuin se meni siihen arvosteluvaiheeseen? Tuliko miehen puolelta vielä se hylkäys ja takaisin kinuminen?
Miten lopussa sitten erositte? Missä kohtaa suhdetta alkoi paljastua merkkejä, ettei mies olekaan niin ihana, mitä alussa esitti? Siis kuinka monta kuukautta?
Haluatko kertoa tarkemmin, miten mies alkoi käyttäytyä? Oliko miehillä myös muita hoitoja? Yleensä siis narsisti aina pettää jossain kohtaa ja pitää salarakkaita, koska heille ei riitä yksi.
Ensinnäkin, rakkauspommitus ei ole aina narsismista johtuvaa. MuitakIn syitä on, yleensä kuitenkin huonoja. Voi olla muuta persoonallisuushäiriötä tai ongelmaa. Minun rakkauspommittaja ei ollut narsisti, eikä alkanut arvostella tms. Oli vain jotenkin luonnevikainen, sai silmittömiä raivokohtauksia ja toisaalta vajosi ajoittain johonkin outoon, depressiiviseen tilaan jolloin eristäytyi kotiinsa eikä käynyt edes suihkussa. Käytti erilaisia henkisen väkivallan muotoja, kuten mykkäkouluja. Ihan seko tapaus, sairaampi kuin silloin tajusinkaan. Pystyi näyttelemään noin 4 kk, sitten sai ensimmäiset raivarit minulle. Toki jotain pieniä merkkejä oli ollut jo aiemmin, kuten epänormaalin voimakasta rattiraivoa ja muita pienempiä maltin menettämisiä.
Ei ole aina, mutta on narsistista ja keskenkasvuista käytöstä ja kertoo henkilön olevan emotionaalisesti kypsymätön eikä ihan realiteeteissa läsnä. Kuitenkin kyseisen toiminnon tarkoitus on luoda eräänlainen toinen rakkaustodellisuus mihin se kohde vedetään. Se perustuu täysin tuulen päälle rakennettuihin mielikuviin eikä todellisuuteen. Rakkauspommittajaa ei myöskään kiinnosta tutustua siihen ihmiseen mitä pommittaa vaan hän paremminkin kertoo pommituksellaan sille toiselle millainen tämän tulisi olla, jotta siinä kuplassa voisi olla siihen asti kunnes se poksahtaa todellisuuden tullessa kuvaan.
Nimenomaan näin on.
Rakkauspommittaja antaa runsaasti positiivista huomiota, on hauska, huumori lentää, tulee rakkauslauluja, lemmenlurituksia ja vetää sen uhrin sellaiseen ihmeelliseen rakkauskuplaan, joka tuntuu ihan kehossa asti kihelmöintinä ja on sellainen suuri rakkaudentäyteinen olo koko ajan. Vaikka siinä alussa puhutaankin ummet ja lammet, niin kuitenkaan ei päästä sellaiselle syvällisemmälle tasolle, sillä nämä narskujen suhteet ikäänkuin taantuu. Siis se rakkauspommitus alkaa pikkuhiljaa hälvenemään, huomaat, että hän flirttailee vähän sinne, tänne ja tuonne. Ja mikäli huomauttelet yhteydenpidosta toisiin naisiin, olet vain hullu tai vainoharhainen, joka ei luota. Suhteeseen tulee luottamuspulaa eikä asioita enää jaeta. Kun normaali suhde syvenee vuosien saatossa siten, että kaikesta voidaan puhua, niin narskun kanssa se menee just päin vastoin. Kuukausi kuukaudelta uhrikin sulkeutuu, kun ei enää pysty luottamaan. Ja uhri tajuaa, ettei olekaan tämän rakkauspommittajan ainoa.
Kirjoitin ketjussa, että miehen edellisestä 10 v kestäneestä suhteesta oli tullut ero, kun vaimo oli pettänyt ja hankkinut uudn miehen.
Nyt 10 v jälkeen mies on lopettanut seksin kokonaan suhteesamme, edellisen kerran oliviime vuoden kevättalvella, sitä ennen edellisen vuoden juhannuksena. Minäkin olen alkanut miettiä, että pitäisikö etsiä seksiä muualta vai erota.
T. Eri
Kiltti mies kirjoitti:
Oot ihastunut mutta pian mies pettää sinua ja sanoo ettei halua mitään uusioperhettä eikä mitään suhdetta kanssasi. Niin käy aina naisille jotka ihastuu salamana. Miehet on sellaisia että ne vähän aikaa katsoo miltä tuntuu tutustuminen naiseen ja pian ne jo ilmoittaa että ei tunnu hyvältä ei halua vakavaa suhdetta. Mies haluaa helppoa seksisuhdetta ainoastaan. Luultavasti mies on komea ja pitkä ja saaa helposti muita naisia joten joudut pettymään.
Mitäs Raumalle kuuluu? Onko kalaa tullut?
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu vielä:
Meillä alkoi olemaan riitoja, alkoi olemaan on/offia. Muutimme myös yhteen ja koin silloin ensimmäistä kertaa fyysistä väkivaltaa. Hän oli silloin humalassa ja pyysi itkien anteeksi, annoin anteeksi.
Niinä kertoina kun mietin eroa lopullisesti ja jopa rikosilmoituksen tekoa, hän sai käännettyä kaiken omaksi syykseni. Olin jo murtunut mutta en vielä tarpeeksi. Elämä oli vuoristorataa.
Näinä kertoina kun "erosimme" eli hän sai myös syyn mennä baariin ja iskemään naisia. Seuraavana päivänä pyysi, että keskustellaan ja manipuloi kuinka ihanaa meillä on ollut, ettei näin erityistä suhdetta kannata heittää hukkaan. Yritetään vielä hän sanoi, lupaisi muuttua.
Sitä se sitten oli. Nousua ja laskua. Pitkän aikaa kunnes olin sekoamispisteessä. Yritin kaikkeni mutta mikään ei riittänyt. Elin jossain kuplassa jossa voin niin pahoin mutta en nähnyt sen ulkopuolelle.
Työt menivät, rahat hupenivat, olin yksin. Perhe oli minusta huolissaan. Paljon tapahtui ja tunsin itseni niin tyhmäksi etten enää tiedä miten voisin elää itseni kanssa. Masennus alkoi nostamaan päätään.
Tämä nyt melko lyhennettynä, siellä kun tapahtui aivan kaikkea. Nyt muistan sen mustan painavan raskaan tunteen kun en edes pystynyt hengittämään kunnolla. Elämästä oli tullut synkkää ja vihasin itseäni.
Lopulta en enää edes muistanut kuka olen. Jatkoin turtuneena suhdetta, jota ei edes koskaan ollut.
Vuosia elimme on/off- suhteessa. Olimme toisissamme kiinni. En tiedä miten pääsin irti, edelleenkin ajattelen joskus asioita kuin hän. Muistan ne kamalat sanat, joilla haukkui minua usein.
Nyt tällä hetkellä hänellä on uusi kierroksessa. Onneksi mutta tiedän mitä tämä uusi elää tällä hetkellä, olevinaan yhtä elämänsä parasta aikaan.
Helvettiä se kuitenkin oli ja olen ollut miehen exän kanssa hyvissä väleissä. Yhdessä olemme kokemuksiamme jakaneet ja hyvin samanlaisia tilanteita sekä tunteita olemme käyneet läpi.
Hämmennys on kaikista suurin mitä koen tästä kaikesta. Nyt olen kuitenkin jälleen onnellinen omalla tavallani, elän toisessa kaupungissa omaa elämääni ja keskityn itseeni. Enää koskaan en halua moista kokea, en nähdä tai kuulla tuosta ihmisestä. Toivon vain, ettei enää yksikään ihminen menisi rikki hänen vuokseen.
Tsemppiä jokaiselle joka vastaavaa on kokenut.
Oliko miehellä muita naisia, pettikö hän sinua?
Miten hän haukkui sinua?
Miten eronne siis tapahtui?
Jos kemiat kohtaa niin saattaa tuntea valtavaa vetoa jopa ihmiseen, jonka kanssa ei ole edes puhunut.
Kyllä sä oot voinut löytää juuri sen oikean, kunnollisen miehen itsellesi.
Miksi kaikki tällä palstalla diagnosoidaan heti narsisteiksi? Tässäkin ketjussa oliko jopa kolmas kommentti, jossa kerrotaan että tyyppi on narsisti, ilman sen syvällisempää tietoa asiasta.
Siksi, koska kaikki ap:n tarinassa huutaa, että mies on narsku.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki tällä palstalla diagnosoidaan heti narsisteiksi? Tässäkin ketjussa oliko jopa kolmas kommentti, jossa kerrotaan että tyyppi on narsisti, ilman sen syvällisempää tietoa asiasta.
Merkit viittaavat siihen. Aina hyvä olla harkitseva. Mitä vähemmän on ihmisiä jotka salamana lähtevät pahojen ihmisten kelkkaan mukaan sen parempi kaikille.
Jatketaan tuosta rakkauspommituksesta. Kamalasti tulvii nyt muistoja mieleen, sellaisiakin joita en mielellään muistelisi. No mutta..
Oli meillä suhteen alussa hauskaa yleisesti ottaen. Naurettiin, haettiin kokemuksia yhdessä matkustelusta. Alkoholikin oli aika paljon mukana koska meillä yhdessä eläminen oli miltein yhtä juhlaa. Kävimme hotelleissa, ulkomailla. En ymmärrä miten ihmeessä siihen imuun niin vahvasti lähdin mukaan. En ollut alussa mitenkään edes erityisen vakavasti liikkeellä vaan ajattelin vain nauttia elämästä ylipäätänsä. Olihan minulla hyvä työ, raha-asiat kunnossa, olin onnellinen ja päätin vain nauttia elämästä mitä se sitten tuokaan eteen.
No, sitten alkoi tulemaan hiljalleen huomautuksia esimerkiksi vartalostani tai mistä tahansa, tein asioita väärin. Tuntui myös, että olin hänelle jonkinlaisessa kiitollisuuden velassa ja ripustauduimme toisiimme. Yritin olla parempi nainen. Hän saattoi nöyryyttää minua kavereidensa edessä, nauraa pilkaten jos en onnistunut jossain. Koin valtavaa häpeää mutta luulin vian olevan koko ajan minussa.
Hän saattoi matkoilla oltua katsella toisten naisten perään ja lipoa huuliaan, heittää vitsillä, että pitäisikö tuota yrittää. Jos loukkaannuin, olin sairaalloisen mustasukkainen ja nauroi. Saattoi silittää päätä ja sanoa, että kulta en minä nyt oikeasti sellaista tekisi, kunhan kiusaan. Kiusaamisesta tulikin sitten jatkuvaa, milloin missäkin tilanteessa. Itsetuntoni alkoi murenemaan. Halusin saada sitä alun huumaa takaisin ja yritin usein tehdä aivan liikaa sen eteen. Olin koukussa.