Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla ihmisillä suunnilleen yhtä paljon vaikeuksia koko elämän aikana?
07.05.2023 |
Omasta mielestäni ei. Keskustelimme tästä aikoinaan opintoryhmässä, ja minua jäi vaivaamaan, että valtaosa ryhmän jäsenistä vastasi kysymykseen kyllä.
Heidän perustelunsa näytti olevan se että vaikeuksien asteikko (kuinka lievästä tai pahasta vaikeudesta on kyse) on suhteellisesti määrittävä perustuen yksilöiden siihenastisiin kokemuksiin. Toisin sanoen jos jollain on ollut onnellinen lapsuus ja nuoruus, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen pahaksi vaikeudeksi. Kun taas jos joku on lapsuudessaan läpikäynyt juoppojen vanhempien väkivallan, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen suht lieväksi vaikeudeksi.
Ymmärrän näkemyksen, mutta mielestäni ongelmana juuri on asteikon suhteellistamisen ottaminen lähtökohdaksi. Itse olisin pysynyt objektiivisessa lähtökohdassa, mikä johtaa siihen että vastaus otsikon kysymykseen on ei.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Tätä onkin kätevä käyttää tekosyynä ettei tarvitse edes yrittää. Ehkä kannaitsi hakeutua jonkinmoiseen terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelu oli vakavampi kuin päältä päin näyttäisi.
Valtaosa keskustelijoista kuvitteli, että oma kokemus määrittelee todellisuutta, eikä toisin päin.
Että Auschwitzissakin oltaisiin voitu elää kohtuullista ihmisarvoista elämää, kunhan sen oikein oivaltaa?
Niinhän se Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla kirjassa sanotaan
Valitettavasti mielet mukautuvat todellisuuteen eikä toisin päin. Kaikki kykysi onneen katoaa, jos sinut laitetaan kiehuvaan veteen. Jos olisit onnellinen kiehuvassa vesikattilassa, kukaan tuskin väittäisi sinua vahvaksi ihmiseksi - todennäköisemmin sinua pidettäisiin mielenvikaisena.
Mukavuusalueen sijainti olosuhdeasteikolla, sekä mukavuusalueen laajuus, tietenkin vaihtelevat. Mutta niille, joille onni on ensisijaisesti asennekysymys, voi suositella pulahdusta kiehuvaan veteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.
Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.
Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.
Jengiläisten lapset syntyvät siihen elämään.
Ja mitähän tällaisia jengejä Suomessa on? Onko tullut vähän liikaa katsottua sons of anarchyä tai sopranosia?
Olisiko sinulle pitänyt rautalangasta vääntää, mitä tuolla yhdellä sanalla tarkoitetaan? Ok, väännetään, jos et osaa itse päätellä:
Sanalla viitataab lapsiin, jotka syntyvän ns huonoihiin oloihin. Useat näistä lapsista on päihdeongelmaisten lapsia, mutta myös vuosikymmenien vanhempien omgelmat, kuten mt-ongelmat tai jaksamattomuusongelmat, aiheuttavat ongelmia lasten lapsuudenperheidiin. Ne näyttäytyvät erilaisia väkivallan muotoina.
Happy?
Edelleenkään alkoholistit ja narkkarit eivät ole jengi. Toki huonon alun he antavat lapsilleen kuten myös mielenterveysongelmista. Monesti han näiltä otetaan lapset huostaan ja saavat ihan hyvän elämän.
Tässä erään selviytyjä tarina. Teki kyllä vaikutuksen.
Miksi ette tehneet mitään? https://www.is.fi/perhe/art-2000009175129.html
Päinvastoin, kaikkien tutkimusten mukaan ongelmat ja huono-osaisuus kasaantuvat.
Tuo aloituksen avioeroesimerkkikin on mielestäni vähän naivi. Avioerossa helposti joutuu käsittelemään myös menneisyyden haamut, ja jos niitä on kasaantunut paljon, kokemus avioerosta voi olla hyvin raskas. Esimerkiksi jos on aiemmin joutunut kokemaan hylkäämisiä, voi kokemus avioerosta toisintaa ne. Ihmisellä, jolla on hyvät turvaverkot (perhe, ystäviä, työ) on se tukiverkko myös avioeron keskellä. Jos on aiemmin menettänyt perhettään, ystäviään tms. tai perhe ei tue, niin siinähän on yksin myös avioeron keskellä.
Jopa ne avioerot kasaantuvat. Sukupolvelta toiselle, ja kerran eronneen riski erota uudestaan on korkeampi kuin ensimmäistä kertaa avioituneen jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tuo ei pidä paikkaansa, että paljon kärsinyt ihminen ei ottaisi niin raskaasti vastoinkäymisiä kuin helpon elämän elänyt. Oikeasti ihan päinvastoin. Tuntuu ettei jaksa enää yhtään lisää, kun on koko elämänsä joutunut taistelemaan ja selviytymään. Silloin pieninkin vastoinkäyminen saattaa olla se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän.
Tuo on eri asia kuin se mistä aloituksessa puhutaan. Toki vaikka sämpylöiden palaminen karrelle voi olla se viimeinen pisara hirveyksiä kokeneelle, mutta tuskin hän pitäisi sitä pahana vastoinkäymisenä sinänsä eli tuskin sijoittaisi sitä korkealle vaikeuksien asteikolla.
Ap:n kysymykseen: ei kaikilla ole yhtä vaikea elämä. Jotkut vastoinkäymiset ovat pahempia kuin toiset. Lähtökohdan on oltava objektiivinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.
Sinun mielestäsi vaikeudet tarkoittavat jotakin koulutus- ja työasioiden ongelmia?
Ja oma vikako on kaikki vaikeudet?
Itseltäni kuoli lapsuuden perhe yksi toisensa jälkeen, kaikki sisarukseni nuorina, yksi sentään pääsi aikuisikään saakka ennen kuolemaansa. Sitten kuolivat vanhemmat sairauksiin. Itsellä todettiin vakavia sairauksia. Pahin kuitenkin oli oman lapsen kuolema.
Mitähän minä tein väärin, jos nämä ovat omia vikojani. Kerrotko.
Teillä on joko älyttömän huonot geenit tai hyvin varomaton elämäntapa .
Älyttömän huonot geenit ja perheen kuoleminen niihin on suuri vastoinkäyminen jota kaikilla ei ole.
Jotkut pääsee elämässä helpommalla kuin toiset. Jostain syystä helpolla päässeet eivät halua tätä myöntää.
Haluavat varmaan voida kuvitella olevansa turvassa.
Jokainen meistä toki kuolee jossakin vaiheessa, mutta on hyvin epätavallista, että koko suku kuolee kuin kärpäset. Siinä suhteessa suurin osa suomalaisista onkin turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Mä kans! Ja on kyllä ollut aika takkuamista. Joskus mietin onko syntymäpäivällä vaikutusta mutta sitten totean ettei mun syntymäpäivä vaikuta toisiin ihmisiin.
Mulla on siis karma että ihmiset haluavat auttaa ja vaikuttaa elämääni. Näiden perhosten jälkeen olen yleensä kauheassa sopassa ja joudun ponnistelmaan kuukausitolkulla että saan elämäni raiteilleen takaisin. Olen jopa ollut leikkauksessa yhden ihmisen hyväntahtoisuuden vuoksi, eräs ihminen sai melkein minut menettämään kotini, ja nämä ovat vain muutama maininta. En tiedä miksi näin mutta nykyään joka kerta kun joku haluaa auttaa mua, saan melkein paniikin joka kestää useamman vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikeuksia ja elämiä voi vertailla. Joillain on tosi helppo elämä, joillain tosi vaikea. Läheskään kaikkeen ei voi vaikuttaa itse.
Voi vertailla, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Ei ole olemassa mitään yhteismitallista elämänvaikeuksien asteikkoa. Jotkut kokee elämässään suuria vaikeuksia esim sotaa, hyväksikäyttöä ym ja selviytyvät normaaliin elämään. Joillekin taas tavallisen elämän pikku vastoinkäymiset ovat täysin lamaannuttavia. Jokainen joutuu sen oman päänsä ja elämänsä kanssa selviytymään eikä toiset voi tietää päältä päin toisen vaikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Mä kans! Ja on kyllä ollut aika takkuamista. Joskus mietin onko syntymäpäivällä vaikutusta mutta sitten totean ettei mun syntymäpäivä vaikuta toisiin ihmisiin.
Mulla on siis karma että ihmiset haluavat auttaa ja vaikuttaa elämääni. Näiden perhosten jälkeen olen yleensä kauheassa sopassa ja joudun ponnistelmaan kuukausitolkulla että saan elämäni raiteilleen takaisin. Olen jopa ollut leikkauksessa yhden ihmisen hyväntahtoisuuden vuoksi, eräs ihminen sai melkein minut menettämään kotini, ja nämä ovat vain muutama maininta. En tiedä miksi näin mutta nykyään joka kerta kun joku haluaa auttaa mua, saan melkein paniikin joka kestää useamman vuorokauden.
Narsisteissa on auttajatyyppi, joka etsii avustettavia ja samalla itselleen alistettavia uhreja ja kaikki naamioituu tukemiseen ja hyväntahtoisuuteen. Itsekin menetin 25 000 e tällaisen hyväntekijän vuoksi. Ja terveys heikkeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelu oli vakavampi kuin päältä päin näyttäisi.
Valtaosa keskustelijoista kuvitteli, että oma kokemus määrittelee todellisuutta, eikä toisin päin.
Että Auschwitzissakin oltaisiin voitu elää kohtuullista ihmisarvoista elämää, kunhan sen oikein oivaltaa?
Niinhän se Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla kirjassa sanotaan
Valitettavasti mielet mukautuvat todellisuuteen eikä toisin päin. Kaikki kykysi onneen katoaa, jos sinut laitetaan kiehuvaan veteen. Jos olisit onnellinen kiehuvassa vesikattilassa, kukaan tuskin väittäisi sinua vahvaksi ihmiseksi - todennäköisemmin sinua pidettäisiin mielenvikaisena.
Mukavuusalueen sijainti olosuhdeasteikolla, sekä mukavuusalueen laajuus, tietenkin vaihtelevat. Mutta niille, joille onni on ensisijaisesti asennekysymys, voi suositella pulahdusta kiehuvaan veteen.
No ketään ei kyllä nykyisin laiteta kiehuvaan veteen. Lisäksi nykyisin kyllä apua periaatteessa saa monenlaisiin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Mä kans! Ja on kyllä ollut aika takkuamista. Joskus mietin onko syntymäpäivällä vaikutusta mutta sitten totean ettei mun syntymäpäivä vaikuta toisiin ihmisiin.
Mulla on siis karma että ihmiset haluavat auttaa ja vaikuttaa elämääni. Näiden perhosten jälkeen olen yleensä kauheassa sopassa ja joudun ponnistelmaan kuukausitolkulla että saan elämäni raiteilleen takaisin. Olen jopa ollut leikkauksessa yhden ihmisen hyväntahtoisuuden vuoksi, eräs ihminen sai melkein minut menettämään kotini, ja nämä ovat vain muutama maininta. En tiedä miksi näin mutta nykyään joka kerta kun joku haluaa auttaa mua, saan melkein paniikin joka kestää useamman vuorokauden.
Narsisteissa on auttajatyyppi, joka etsii avustettavia ja samalla itselleen alistettavia uhreja ja kaikki naamioituu tukemiseen ja hyväntahtoisuuteen. Itsekin menetin 25 000 e tällaisen hyväntekijän vuoksi. Ja terveys heikkeni.
Ihan totta? Voisiko kyse olla jostain tuollaisesta? Olen aina ihmetellyt miten nämä "auttajat" aina löytävät mut, alkavat järjestelmään asioita ja sitten ihan yhtäkkiä huomaan olevani todella pahassa pulassa. Silloin yleensä "auttaja" katoaa kuin tuhka tuuleen ja jään selvittelemään jotain aivan ihmeellistä vyyhteä, jota en olisi itse saanut ikinä aikaan. Tämä on tosi vaikea kuvio selittää, tapahtuu niin pienessä kuin suuressa muodossa (esim olin menettää asuntoni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Tätä onkin kätevä käyttää tekosyynä ettei tarvitse edes yrittää. Ehkä kannaitsi hakeutua jonkinmoiseen terapiaan.
Olenhan minä yrittänyt ja saavuttanutkin elämässäni paljon; hyvä kolutus ja niin päin pois.
Siltikin tuntuu, että jotain olen paitsi enkä elä sitä elämää, jota haluaisin elää.
Ei ole noin yksioikoista.
Jos ei ole kokenut rakkautta ja kokee sen parisuhteessa, niin kyllä se voi olla vaikeata, vaikka olisi vaikeita kokemuksia taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt perjantaina ja 13. päivä.
Tähän saakka kaikki on mennyt päin v*ttua eikä mikään ole onnistunut.
Mä kans! Ja on kyllä ollut aika takkuamista. Joskus mietin onko syntymäpäivällä vaikutusta mutta sitten totean ettei mun syntymäpäivä vaikuta toisiin ihmisiin.
Mulla on siis karma että ihmiset haluavat auttaa ja vaikuttaa elämääni. Näiden perhosten jälkeen olen yleensä kauheassa sopassa ja joudun ponnistelmaan kuukausitolkulla että saan elämäni raiteilleen takaisin. Olen jopa ollut leikkauksessa yhden ihmisen hyväntahtoisuuden vuoksi, eräs ihminen sai melkein minut menettämään kotini, ja nämä ovat vain muutama maininta. En tiedä miksi näin mutta nykyään joka kerta kun joku haluaa auttaa mua, saan melkein paniikin joka kestää useamman vuorokauden.
Narsisteissa on auttajatyyppi, joka etsii avustettavia ja samalla itselleen alistettavia uhreja ja kaikki naamioituu tukemiseen ja hyväntahtoisuuteen. Itsekin menetin 25 000 e tällaisen hyväntekijän vuoksi. Ja terveys heikkeni.
Ihan totta? Voisiko kyse olla jostain tuollaisesta? Olen aina ihmetellyt miten nämä "auttajat" aina löytävät mut, alkavat järjestelmään asioita ja sitten ihan yhtäkkiä huomaan olevani todella pahassa pulassa. Silloin yleensä "auttaja" katoaa kuin tuhka tuuleen ja jään selvittelemään jotain aivan ihmeellistä vyyhteä, jota en olisi itse saanut ikinä aikaan. Tämä on tosi vaikea kuvio selittää, tapahtuu niin pienessä kuin suuressa muodossa (esim olin menettää asuntoni).
Joo. Millainen lapsuuskoti sinulla oli? Oletko kiltti ja joustava ja hyväntahtoinen? Vähän sinisilmäinen?
Nyt huomaa, että huomaat, että nämä ihmiset ovat tulleet elämääsi ja olet päästänyt heidät. Normaalit ihmiset eivät tunge toisten elämään voimalla eivätkä ala säätää sitä. Ja toinen normaali ihminen osaa vetää rajat ja olla päästämättä. Yleensä nämä tulevat, kun kohde on heikoilla jonkun elämäntilanteen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuushelvetissä eläneen hermosto muovautuu sen helvetin vuoksi toisenlaiseksi kuin turvallisen lapsuuden eläneen. Ei ole mistään tahdonvoimasta kiinni resilienssi vaan hyvistä ja huonoista kokemuksista ja turvaverkoista, mahdollisuuksista ja luonteesta ja temperamentista ja mielenterveydestä ja fyysisestä terveydestä.
Luin lapsuushelvetissä eläneiden ihmisten tarinat: Vaikket suojellut minua kaikelta - kertomuksia rikotusta lapsuudesta.
Minunkin tarinani on noiden kansien sisällä. Joku minunkin onnetonta lapsuuttani väittää keksityksi. Kunpa olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelu oli vakavampi kuin päältä päin näyttäisi.
Valtaosa keskustelijoista kuvitteli, että oma kokemus määrittelee todellisuutta, eikä toisin päin.
Että Auschwitzissakin oltaisiin voitu elää kohtuullista ihmisarvoista elämää, kunhan sen oikein oivaltaa?
Niinhän se Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla kirjassa sanotaan
Valitettavasti mielet mukautuvat todellisuuteen eikä toisin päin. Kaikki kykysi onneen katoaa, jos sinut laitetaan kiehuvaan veteen. Jos olisit onnellinen kiehuvassa vesikattilassa, kukaan tuskin väittäisi sinua vahvaksi ihmiseksi - todennäköisemmin sinua pidettäisiin mielenvikaisena.
Mukavuusalueen sijainti olosuhdeasteikolla, sekä mukavuusalueen laajuus, tietenkin vaihtelevat. Mutta niille, joille onni on ensisijaisesti asennekysymys, voi suositella pulahdusta kiehuvaan veteen.
No ketään ei kyllä nykyisin laiteta kiehuvaan veteen. Lisäksi nykyisin kyllä apua periaatteessa saa monenlaisiin ongelmiin.
Periaatteessa. Periaatteessa on tässä se merkittävä sana. Käytännössä onkin sitten jo eri juttu. Olet ilmeisesti joko erittäin nuori ja/tai erittäin kokematon, naivi ja lisäksi ymmärtämätön tuon vertauksen suoran tulkintasi kanssa.
Lapsuuden pahat kokemukset muistaa vielä näin vanhanakin. Joskus niistä näkee vielä uniakin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden pahat kokemukset muistaa vielä näin vanhanakin. Joskus niistä näkee vielä uniakin.
Lisäksi ne aiheuttaa monille psyykkisiä ja fyysisiä vaurioita (psyyken ongelmat on hyvin kukuttavia kropallekin), jotka taas vaikeuttaa myöhempää elämää eli ongelmat todellakin kasautuvat. Pelkät muistot vielä menisi mutta useimmilla se ei jää siihen.
Kyllä se menee enemmän niin kuin elokuvassa Unbreakable -Särkymätön, että jotkut ovat syntyneet todella onnellisten tähtien alla ja universaalina vastavoimana toiset saavat kärsiä epäonnesta jatkuvadti ja läpi elämän.
Tottakai vaikeuksia ja elämiä voi vertailla. Joillain on tosi helppo elämä, joillain tosi vaikea. Läheskään kaikkeen ei voi vaikuttaa itse.