Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla ihmisillä suunnilleen yhtä paljon vaikeuksia koko elämän aikana?
07.05.2023 |
Omasta mielestäni ei. Keskustelimme tästä aikoinaan opintoryhmässä, ja minua jäi vaivaamaan, että valtaosa ryhmän jäsenistä vastasi kysymykseen kyllä.
Heidän perustelunsa näytti olevan se että vaikeuksien asteikko (kuinka lievästä tai pahasta vaikeudesta on kyse) on suhteellisesti määrittävä perustuen yksilöiden siihenastisiin kokemuksiin. Toisin sanoen jos jollain on ollut onnellinen lapsuus ja nuoruus, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen pahaksi vaikeudeksi. Kun taas jos joku on lapsuudessaan läpikäynyt juoppojen vanhempien väkivallan, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen suht lieväksi vaikeudeksi.
Ymmärrän näkemyksen, mutta mielestäni ongelmana juuri on asteikon suhteellistamisen ottaminen lähtökohdaksi. Itse olisin pysynyt objektiivisessa lähtökohdassa, mikä johtaa siihen että vastaus otsikon kysymykseen on ei.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (163)
No ei ole, ihan selvä asia. Ei ole yhtä paljon vaikeuksia, eikä yhtä pahoja vaikeuksia, miten ikinä sen haluaa asetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyky itkeä tai valittaa vaihtelee yksilöittäin. Joku itkee herkästi, joku ei osaa itkeä. Se ei kerro mitään vaikeuden suuruudesta itkeekö vai ei.
Mielestäni on hyvä, jos ihminen valittaa jostain pikkuasiasta. Se yleensä tarkoittaa sitä, että hänellä on hyvä ja turvallinen elämä ja ihmisiä tukena. Jos ihminen valittaa jokaisesta pikkuasiasta ja kaikesta, ei tietenkään ole hyvä. Ihminen on raskas itselleen ja ympäristölleen.
Itse jaksoin vaikeaa elämääni sisulla ja asioiden poissulkemisella mielestä ja reippaudella ja positiivisuudella. Toimi aika hyvin keski-ikään asti kunnes työkyky hävisi kokonaan.
Toi resilienssi on nimenomaan jäänyt muodostumatta hankalan lapsuuden/nuoruuden/elämän takia (esimerkiksi, ei ole saanut riittävää tukea vaikkapa perheeltään). Tai sitten on tapahtunut vinouma: elikkä on ylisuoriutuja tai ylipärjääjä. On totta että omalla suhtautumisella voi vaikuttaa vastoinkäymisten kuormittavuuteen, mutta se suhtautuminenkin on tavallaan opittava jostain. Hyvin harva sen itse oivaltaa (mitä enemmän kuraa joutunut kokemaan, sitä epätodennäköisempää, että tuo havainto syntyy - liian usein ratkaisu onkin sitten se lopullinen).
Vastoinkäymiset eivät jakaudu millään muotoa tasaisesti - kokemus niistä vastoinkäymisistä, tai niiden suuruudesta, puolestaan ovat täysin yksilökohtaisia.