Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla ihmisillä suunnilleen yhtä paljon vaikeuksia koko elämän aikana?
07.05.2023 |
Omasta mielestäni ei. Keskustelimme tästä aikoinaan opintoryhmässä, ja minua jäi vaivaamaan, että valtaosa ryhmän jäsenistä vastasi kysymykseen kyllä.
Heidän perustelunsa näytti olevan se että vaikeuksien asteikko (kuinka lievästä tai pahasta vaikeudesta on kyse) on suhteellisesti määrittävä perustuen yksilöiden siihenastisiin kokemuksiin. Toisin sanoen jos jollain on ollut onnellinen lapsuus ja nuoruus, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen pahaksi vaikeudeksi. Kun taas jos joku on lapsuudessaan läpikäynyt juoppojen vanhempien väkivallan, hän saattaisi omalla asteikollaan sijoittaa aikuisiällä koetun parisuhteen loppumisen suht lieväksi vaikeudeksi.
Ymmärrän näkemyksen, mutta mielestäni ongelmana juuri on asteikon suhteellistamisen ottaminen lähtökohdaksi. Itse olisin pysynyt objektiivisessa lähtökohdassa, mikä johtaa siihen että vastaus otsikon kysymykseen on ei.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.
Sinun mielestäsi vaikeudet tarkoittavat jotakin koulutus- ja työasioiden ongelmia?
Ja oma vikako on kaikki vaikeudet?
Itseltäni kuoli lapsuuden perhe yksi toisensa jälkeen, kaikki sisarukseni nuorina, yksi sentään pääsi aikuisikään saakka ennen kuolemaansa. Sitten kuolivat vanhemmat sairauksiin. Itsellä todettiin vakavia sairauksia. Pahin kuitenkin oli oman lapsen kuolema.
Mitähän minä tein väärin, jos nämä ovat omia vikojani. Kerrotko.
Teillä on joko älyttömän huonot geenit tai hyvin varomaton elämäntapa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.
Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.
Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.
Kyllä narkkareiden yms lapset syntyvät jengiläisiksi. Vaikea siinä on muita valintoja tehdä.
En tiennytkään, että narkkarit on jengi. Mutta yleensähän tällaisten tapausten lapset otetaan huostaan ja saavat ihan ok lähtökohdat elämäänsä.
Aivan liian harva huostaanottoa tarvitseva lapsi otetaan huostaan, plus ei se laitoksessa asuminen tee autuaaksi. Jokainen tarvitsee rakastavan perheen mutta harva saa sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelu oli vakavampi kuin päältä päin näyttäisi.
Valtaosa keskustelijoista kuvitteli, että oma kokemus määrittelee todellisuutta, eikä toisin päin.
Että Auschwitzissakin oltaisiin voitu elää kohtuullista ihmisarvoista elämää, kunhan sen oikein oivaltaa?
Samoin tsekkiläiset lapsiseksiorjat varmasti kokevat, että seksiorjuus on vaan asennekysymys. Samalla kaikki vastoinkäymiset voidaan vastuuttaa uhrin syyksi, eikä maailman paskuutta ei tarvitse rajoittaa millään tavalla, jos paskuuden kokemus riippuu uhrista. Ihanan oikeistolaista. Mitäs kärsit, oma syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.
Sinun mielestäsi vaikeudet tarkoittavat jotakin koulutus- ja työasioiden ongelmia?
Ja oma vikako on kaikki vaikeudet?
Itseltäni kuoli lapsuuden perhe yksi toisensa jälkeen, kaikki sisarukseni nuorina, yksi sentään pääsi aikuisikään saakka ennen kuolemaansa. Sitten kuolivat vanhemmat sairauksiin. Itsellä todettiin vakavia sairauksia. Pahin kuitenkin oli oman lapsen kuolema.
Mitähän minä tein väärin, jos nämä ovat omia vikojani. Kerrotko.
Teillä on joko älyttömän huonot geenit tai hyvin varomaton elämäntapa .
Älyttömän huonot geenit ja perheen kuoleminen niihin on suuri vastoinkäyminen jota kaikilla ei ole.
Jotkut pääsee elämässä helpommalla kuin toiset. Jostain syystä helpolla päässeet eivät halua tätä myöntää.
Ei missään nimessä ole. Joskus joku taakka voi olla niin suuri kannettavaksi että se lamaannuttaa ihmisen täysin eli liian suuri hänen sietokyvylleen. Ihmisillä on myös erilaiset tukiverkostot ja taloudelliset mahdollisuudet hankkia apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole vakiota. Itse elänyt 2/3 osaa elämästä huoletonta ja antoisaa elämää. Viimeiset 1/3 osasta olleet äärimmäisen raskaita ja vaikeita, mitta luotan, että käänne tulee tapahtumaan tai sitten lähtee henki pitkityneen stressin, trauman ja muun kuluttavan pahan olon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.
Sinun mielestäsi vaikeudet tarkoittavat jotakin koulutus- ja työasioiden ongelmia?
Ja oma vikako on kaikki vaikeudet?
Itseltäni kuoli lapsuuden perhe yksi toisensa jälkeen, kaikki sisarukseni nuorina, yksi sentään pääsi aikuisikään saakka ennen kuolemaansa. Sitten kuolivat vanhemmat sairauksiin. Itsellä todettiin vakavia sairauksia. Pahin kuitenkin oli oman lapsen kuolema.
Mitähän minä tein väärin, jos nämä ovat omia vikojani. Kerrotko.
Teillä on joko älyttömän huonot geenit tai hyvin varomaton elämäntapa .
Älyttömän huonot geenit ja perheen kuoleminen niihin on suuri vastoinkäyminen jota kaikilla ei ole.
Jotkut pääsee elämässä helpommalla kuin toiset. Jostain syystä helpolla päässeet eivät halua tätä myöntää.
Haluavat varmaan voida kuvitella olevansa turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.
Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.
Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.
Kyllä narkkareiden yms lapset syntyvät jengiläisiksi. Vaikea siinä on muita valintoja tehdä.
Aika törkeetä tekstiä narkkareiden lapsille.
Leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä/vaikeuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta keskustelu oli vakavampi kuin päältä päin näyttäisi.
Valtaosa keskustelijoista kuvitteli, että oma kokemus määrittelee todellisuutta, eikä toisin päin.
Että Auschwitzissakin oltaisiin voitu elää kohtuullista ihmisarvoista elämää, kunhan sen oikein oivaltaa?
Niinhän se Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla kirjassa sanotaan
Ei elämiä voi vertailla, koska muuttujia on ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään. Eikä vaikeuksia voi vertailla. Eri vaikeudet on myös eri ihmisille eri "tasoisia" vaikeuksia. Jokaisen elämässä on parempia ja huonompia ajanjaksoja.
Tietenkin on asioita mitkä edesauttaa helpompaa tai parempaa elämää kuten tällä hetkellä näyttää siltä että Suomeen syntyminen on todella onnekasta, vaikka korkeakoulutettuun perheeseen syntyminen on onnekasta, tietynlainen kulttuurille sopiva luonne ja jopa ulkonäkökin on ns onnekasta, vaikka hyvä ulkonäkö ei takaa onnea. Luonteen piirteetkin on periytyviä ja toisella on enemmän kykyä pärjätä kuin toisilla jne.
Olen miettinyt tätä, kun olen hakenut ja saanut apua omiin ongelmiini ja elämässä koettujen vaikeuksien käsittelyyn.
Aina on ihmisiä, jotka ovat kokeneet pahempaa ja saaneet vähemmän apua. Myös ihmisiä, jotka ovat päässeet helpommalla ja saaneet tukea. Se, että minä saan tilaa hoitaa itseni, on minun elämääni, joka menee omaa polkuaan ja toisten elämä menee omaansa.
Onko heikkoutta vai vahvuutta myöntää heikkoutensa ja hakea apua vai pitääkö sinnitellä, kestää ja kärsiä, kunnes tuupertuu kuolleena maahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat biologiset vanhempani on kuolleet itsemurhaan ja yliannostukseen. Ensimmäisestä en tosin muista mitään, toisen muistan jotenkuten. Olin silloin 5v.
Koen että minulla on tästä huolimatta ollut ihan hyvä ja suht helppo elämä, koska olen näistä huolimatta aina elänyt tasaista ja kaikin puolin turvattua elämää. Elämässäni on ollut ihmisiä joihin olen voinut tukeutua ja hyvinvoinnistani on huolehdittu erinomaisesti.
Ei elämä ole vain nuo yksittäiset kokemukset, vaan kaikkea sitä muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.
Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.
Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.
Jengiläisten lapset syntyvät siihen elämään.
Ja mitähän tällaisia jengejä Suomessa on? Onko tullut vähän liikaa katsottua sons of anarchyä tai sopranosia?
Olisiko sinulle pitänyt rautalangasta vääntää, mitä tuolla yhdellä sanalla tarkoitetaan? Ok, väännetään, jos et osaa itse päätellä:
Sanalla viitataab lapsiin, jotka syntyvän ns huonoihiin oloihin. Useat näistä lapsista on päihdeongelmaisten lapsia, mutta myös vuosikymmenien vanhempien omgelmat, kuten mt-ongelmat tai jaksamattomuusongelmat, aiheuttavat ongelmia lasten lapsuudenperheidiin. Ne näyttäytyvät erilaisia väkivallan muotoina.
Happy?
Edelleenkään alkoholistit ja narkkarit eivät ole jengi. Toki huonon alun he antavat lapsilleen kuten myös mielenterveysongelmista. Monesti han näiltä otetaan lapset huostaan ja saavat ihan hyvän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat biologiset vanhempani on kuolleet itsemurhaan ja yliannostukseen. Ensimmäisestä en tosin muista mitään, toisen muistan jotenkuten. Olin silloin 5v.
Koen että minulla on tästä huolimatta ollut ihan hyvä ja suht helppo elämä, koska olen näistä huolimatta aina elänyt tasaista ja kaikin puolin turvattua elämää. Elämässäni on ollut ihmisiä joihin olen voinut tukeutua ja hyvinvoinnistani on huolehdittu erinomaisesti.
Ei elämä ole vain nuo yksittäiset kokemukset, vaan kaikkea sitä muutakin elämää.
Niin, joku toinen olisi saattanut päätyä sellaisten ihmisten hoiviin jotka esim käyttää seks hyväkseen, pahoinpitelee ja tämän seurauksena olisi sairastunut vaikkapa skitsofreniaan. Tällaisiakin kohtaloita on. Varmaan kaikki on sitä mieltä, että sinulla on ollut helpompi elämä kuin tuolla toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.
Sinun mielestäsi vaikeudet tarkoittavat jotakin koulutus- ja työasioiden ongelmia?
Ja oma vikako on kaikki vaikeudet?
Itseltäni kuoli lapsuuden perhe yksi toisensa jälkeen, kaikki sisarukseni nuorina, yksi sentään pääsi aikuisikään saakka ennen kuolemaansa. Sitten kuolivat vanhemmat sairauksiin. Itsellä todettiin vakavia sairauksia. Pahin kuitenkin oli oman lapsen kuolema.
Mitähän minä tein väärin, jos nämä ovat omia vikojani. Kerrotko.
Teillä on joko älyttömän huonot geenit tai hyvin varomaton elämäntapa .
Varmaan ne geenit on ainakin osasyy. Tosin näihin kuolemiin liittyi onnettomuuksia, joihin ei voinut vaikuttaa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.
Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.
Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.
Jengiläisten lapset syntyvät siihen elämään.
Ja mitähän tällaisia jengejä Suomessa on? Onko tullut vähän liikaa katsottua sons of anarchyä tai sopranosia?
Olisiko sinulle pitänyt rautalangasta vääntää, mitä tuolla yhdellä sanalla tarkoitetaan? Ok, väännetään, jos et osaa itse päätellä:
Sanalla viitataab lapsiin, jotka syntyvän ns huonoihiin oloihin. Useat näistä lapsista on päihdeongelmaisten lapsia, mutta myös vuosikymmenien vanhempien omgelmat, kuten mt-ongelmat tai jaksamattomuusongelmat, aiheuttavat ongelmia lasten lapsuudenperheidiin. Ne näyttäytyvät erilaisia väkivallan muotoina.
Happy?
Edelleenkään alkoholistit ja narkkarit eivät ole jengi. Toki huonon alun he antavat lapsilleen kuten myös mielenterveysongelmista. Monesti han näiltä otetaan lapset huostaan ja saavat ihan hyvän elämän.
Edelleenkään ei tarvitse nipottaa.
Rahakaan ei tuo onnea, mutta mieluummin itken Ferrarissa kuin Ladassa. Za Za Gaborin ajatusta mukaillen.
Luo viesti 33.