Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vain itsestään välittävät suuret ikäpolvet
Kommentit (1546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Noita vanhoja taloja ei uskalla edes myydä, niissä voi olla vaikka mitä valesokkelivaurioita. Ne on loppuelämän loukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Suuret ikäluokat eläkkeineen ei ole ongelma. Ongelma on, että - vaikka tuleva oli tiedossa jo 1980-luvulla - Suomessa päätettiin myydä kaikki tuottava ulkomaisille omistajille ja lisäksi lapioida miljoonia mitä erilaisimpiin kohteisiin Suomen ulkopuolelle. Nyt ollaan antamassa meidän pohjavesiämmekin ulkomaalaisomistuksiin, vaikka ilmastonmuutosihmistenkin pitäisi viimeistään tässä vaiheessa kirkua EI EI EI. Pian sen kerrostalossa asuvan pienituloisen - eläkeläisen tai jonkun muun - vesimaksu ei ole enää noin 25€/kk per asukas vaan voi laittaa nollan perään. Jos sekään enää riittää. En ole persu ja persut on yksi viimeisistä puolueista, joita harkitsisin edes äänestäväni, mutta kyllähän tämä Suomen alasajo ottaa silti päähän.
Suomalainen politiikka on tosiaan suoraan Fingerporista tai hölmöläistarinoista. Mitä pöllömpi päätös, sitä ponnekkaammin se ajetaan läpi. Vaikka seuraukset ovat täysin nähtävillä jo suunnitelman alussa.
Tämän alasajon on pakko olla tahallista. Joku vesienkin myynti on aivan järjetöntä. Nehän kannattaa tietysti pitää omassa omistuksessa etenkin kun juomakelpoista vettä ei ole joka niemessä ja notkelmassa tällä pallolla tarjolla.
No, mitä luulet, eduskuntaan pääsee urheilija tai kauneuskilpailuun osallistunut tai youtube videoiden tekijä.
Pääsee pääsee kun kansa on niin naiivi että vaaleissa äänestää moisia älykääpiöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelu eläkejärjestelmän epäreiluudesta aina kääntyy nuorten haukkumiseen?
Tämän kaikenhan aloitti juuri AP, eläkeläisten haukkumisen. Lue aloitus!!!!!!
Ja kaikkiin eläkepuhallusta kritisoiviin kommentteihin suuret ikäluokat tulevat kertomaan miten he ovat kaikin tavoin parempia kuin muut ja heillä on oikeus ja nuoriso on huonoa. Muistaisivat vain kuka ne heidän lapsensa kasvatti niin epäkelvoiksi.
No, jos oikein laskee, niin eihän suuuurten ikäluokkien lapset välttämättä ole haukkumassa meitä, vaan lapsenlapset ovat sitä nuorisoa, jotka nyt vertaavat palkkaansa eläkeläisten tuloihin. Tuolla aikaisemmin joku nuori (todennäköisesti) vertasi omaa 1300e palkkaa naapurin mummon 1300e eläkkeeseen. Verrataampa miten se nyt menee! Nuori on tehnyt ehkä 1-2v. työuraansa ja mummo 45-50v., niin onko siinä mitään tasapuolista. Tätäkään moni nuori ei ymmärrä, että vuosien saatossa, kun esim. työskentelee samassa yrityksessä (vaikka niissä paskahommissa), niin työkuva muuttuu ja samalla palkka nousee. Onneksi en itse -90 luvulla lähtenyt pois, niinkuin monikin teki. Laman iskiessä moni jäi työttömäksi, mutta minä sain jäädä. Monesti pitäisi osata laskelmoida, mikä kannattaa loppujen lopuksi. Arvatkaapa montako kertaa mietin, mitä tehdä?
T: Nuorena paskahommien apulainen ja ennen eläkkeelle jäädessä aluepäällikkö. Huom! Tämä oli naisvaltainen työpaikka ja ei menty "reittä pitkin", jos joku hoksaa muka vitsailla.
Tämä ei sitten ole mikään arvostelu, koska jokainen tekee omia ratkaisuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omaa taloudellista tilannettani on heikentänyt avioero oikein huomattavasti. Alunperin vanhempani auttoivat ja tukivat taloudellisesti hyvinkin paljon meidän perhettä. Nykyään pitäisi tietysti iänkin (51) puolesta pärjätä omillaan paremmin kuin 2kymppisenä.
Myös monilla ystävilläni on samanlaista, erottu keski-iässä. Vanhemmat yhä saman puolison kanssa ja onnellisilta näyttävät edelleen. Ihailen heitä, en kadehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Ei tuo ole mitään välittämistä. Tuo on sen harmittavan toimenpiteen ulkoistamista toiselle ihmiselle (ruoan roskiin viskaaminen). Minua ahdistaa se ihan tosissaan kun olen itse suunnitelmallisuutta kehittämällä nimenomaan puristanut hävikin minimiin (ja koira auttaa niissäkin vähissä). En minäkään halua lihoa muodottomaksi, koska joku toinen kantaa jääkaappiini ylimääräiset vanukkaat tai leivonnaiset.
Sama tilanne oli kun muuttivat pienempään asuntoon -oli kutsunut paikalle tällaisen käytetyn tavaran meklarin hakemaan tavaraa. Mutta kun se tarjosi tavarasta niin 'huonoa hintaa', sain minä esim valtavan määrän maljakoita, tuikkulyhtyjä, pellavaliinoja, useita pöytävalaisimia, sohvatyynynpäällisiä ja mm leipäkoneen & ilmankostuttimen. No mulle jäi sitten se vaiva myydä ne torissa ja viedä osa konttiin.
Meillä sama juttu. Ja siis asioita ei voi myydä itse, koska niistä saa vain muutaman euron. Niitä ei voi itse viedä konttiin, koska ei hyvää tavaraa ilmaiseksi voi pois pistää.
Tunnearvo näkyy vahvasti tavarassa ja sen arvossa. Olen nuorena tyhmyyksissäni ottanut äidiltä muutaman huonekalun. Enää en niitä tarvitse, mutta äiti ei anna myydä eikä ota niitä takaisinkaan.
Noista liinoista, kipoista yms en edes viitsi aloittaa.
Joo sanoin äidille, että kun lahjoitat ne jollekin SPR:lle tai Hopelle niin joku saa siitä sitten tarpeeseen edukkaasti tai lahjoituksena tavaraa. Niin ei käy, kun ne kuulema menee sitten vaan Venäjälle, siihen p*a maahan jossa rikkaat vie kaiken ja köyhät mummot joutuu sitten tyytymään johonkin lahjoitustavaraan "rikkaasta" Suomesta. Ja hän on niin paljon maksanut veroja, ettei hänen tarvitse enää lahjoittaa tavaraa joillekin jotka ei viitsi töihin mennä.
MIKSI ostat yhä seitenkymppisenä niitä piirakkavateja ja kukkaruukkuja, miksi oi miksi?!?
Siis todellakin, äidille on kiva muisto kun joskus löysi tehtaanmyymälästä kakkoslaatu mariskooleja poskettomalla alennuksella, eikä niistä edes huomaa mistään sitä laatuvirhettä. Mutta jollekin vieraalle se on kuitenkin vain kakkoslaatu mariskooli. Ja sillä on sellaisen arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
P.S. Asumme taajamassa... eli edelleen arvailet ihan pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
P.S. Asumme taajamassa... eli edelleen arvailet ihan pieleen.
Eli kyseessä pikku rutakko, ei kunnon järvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskustelu eläkejärjestelmän epäreiluudesta aina kääntyy nuorten haukkumiseen?
Tämän kaikenhan aloitti juuri AP, eläkeläisten haukkumisen. Lue aloitus!!!!!!
Ja kaikkiin eläkepuhallusta kritisoiviin kommentteihin suuret ikäluokat tulevat kertomaan miten he ovat kaikin tavoin parempia kuin muut ja heillä on oikeus ja nuoriso on huonoa. Muistaisivat vain kuka ne heidän lapsensa kasvatti niin epäkelvoiksi.
No, jos oikein laskee, niin eihän suuuurten ikäluokkien lapset välttämättä ole haukkumassa meitä, vaan lapsenlapset ovat sitä nuorisoa, jotka nyt vertaavat palkkaansa eläkeläisten tuloihin. Tuolla aikaisemmin joku nuori (todennäköisesti) vertasi omaa 1300e palkkaa naapurin mummon 1300e eläkkeeseen. Verrataampa miten se nyt menee! Nuori on tehnyt ehkä 1-2v. työuraansa ja mummo 45-50v., niin onko siinä mitään tasapuolista. Tätäkään moni nuori ei ymmärrä, että vuosien saatossa, kun esim. työskentelee samassa yrityksessä (vaikka niissä paskahommissa), niin työkuva muuttuu ja samalla palkka nousee. Onneksi en itse -90 luvulla lähtenyt pois, niinkuin monikin teki. Laman iskiessä moni jäi työttömäksi, mutta minä sain jäädä. Monesti pitäisi osata laskelmoida, mikä kannattaa loppujen lopuksi. Arvatkaapa montako kertaa mietin, mitä tehdä?
T: Nuorena paskahommien apulainen ja ennen eläkkeelle jäädessä aluepäällikkö. Huom! Tämä oli naisvaltainen työpaikka ja ei menty "reittä pitkin", jos joku hoksaa muka vitsailla.
Tämä ei sitten ole mikään arvostelu, koska jokainen tekee omia ratkaisuja!
Ei ole arvostelu, mutta...
Organisaatiossa on kyllä nykyisin vaikea kiivetä tuolla tavalla. Yksikön esimieheksi saattaa tuurilla päästä. Moni kyvykäs ei halua, koska siinä tulee kaikenlaista tympeää lisätyötä, mutta palkkaa lisää vain 100e bruttona. Sopivilla bonuksilla tai henkilökohtaisella lisällä alaiset saattaa saada saman tai enemmänkin. Maailma on muuttunut.
Olisi kyllä hyvä jos tuollainen apupojasta johtajaksi -polku olisi edelleen mahdollinen. Se motivoisi aivan eri tavalla kuin kämäset muutaman kympin palkan korotukset tai tavallisin palkinto: pysyvät lisätyöt samalla palkalla kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
P.S. Asumme taajamassa... eli edelleen arvailet ihan pieleen.
Eli kyseessä pikku rutakko, ei kunnon järvi.
Varmaan joku Kemijärvi, missä talo maksaa 60 000 😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Ei tuo ole mitään välittämistä. Tuo on sen harmittavan toimenpiteen ulkoistamista toiselle ihmiselle (ruoan roskiin viskaaminen). Minua ahdistaa se ihan tosissaan kun olen itse suunnitelmallisuutta kehittämällä nimenomaan puristanut hävikin minimiin (ja koira auttaa niissäkin vähissä). En minäkään halua lihoa muodottomaksi, koska joku toinen kantaa jääkaappiini ylimääräiset vanukkaat tai leivonnaiset.
Sama tilanne oli kun muuttivat pienempään asuntoon -oli kutsunut paikalle tällaisen käytetyn tavaran meklarin hakemaan tavaraa. Mutta kun se tarjosi tavarasta niin 'huonoa hintaa', sain minä esim valtavan määrän maljakoita, tuikkulyhtyjä, pellavaliinoja, useita pöytävalaisimia, sohvatyynynpäällisiä ja mm leipäkoneen & ilmankostuttimen. No mulle jäi sitten se vaiva myydä ne torissa ja viedä osa konttiin.
Meillä sama juttu. Ja siis asioita ei voi myydä itse, koska niistä saa vain muutaman euron. Niitä ei voi itse viedä konttiin, koska ei hyvää tavaraa ilmaiseksi voi pois pistää.
Tunnearvo näkyy vahvasti tavarassa ja sen arvossa. Olen nuorena tyhmyyksissäni ottanut äidiltä muutaman huonekalun. Enää en niitä tarvitse, mutta äiti ei anna myydä eikä ota niitä takaisinkaan.
Noista liinoista, kipoista yms en edes viitsi aloittaa.
Joo sanoin äidille, että kun lahjoitat ne jollekin SPR:lle tai Hopelle niin joku saa siitä sitten tarpeeseen edukkaasti tai lahjoituksena tavaraa. Niin ei käy, kun ne kuulema menee sitten vaan Venäjälle, siihen p*a maahan jossa rikkaat vie kaiken ja köyhät mummot joutuu sitten tyytymään johonkin lahjoitustavaraan "rikkaasta" Suomesta. Ja hän on niin paljon maksanut veroja, ettei hänen tarvitse enää lahjoittaa tavaraa joillekin jotka ei viitsi töihin mennä.
MIKSI ostat yhä seitenkymppisenä niitä piirakkavateja ja kukkaruukkuja, miksi oi miksi?!?
Siis todellakin, äidille on kiva muisto kun joskus löysi tehtaanmyymälästä kakkoslaatu mariskooleja poskettomalla alennuksella, eikä niistä edes huomaa mistään sitä laatuvirhettä. Mutta jollekin vieraalle se on kuitenkin vain kakkoslaatu mariskooli. Ja sillä on sellaisen arvo.
Tuossa kyllä todella sukupolvien käytös iskee yhteen tulta. Oikeasti nämä tarinat naurattavat. Ymmärrän niin molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
Hirveä ja ala-arvoinen kirjoitus, omasta äidistä ja lasten isoäidistä. Miksi ylipäätään mennä mökille jos inhoaa äitiään noin syvästi. Ette selvästikään edes tunne toisianne, miksi tungette vieraiden mökille, hankkikaa oma mökki ja omat eväät.
Oma äitini kokkasi ja leipoi kaikkea ihanaa, jota lapsenlapset oikein pyysivät mummia laittamaan. Vanhemmuuttaan hän tuli vähän epävarmaksi, riittääkö se tykkääköhän kukaan enää siitä rieskasta, voiko se ja se syödä sitä ja sitä, kun on noita allergioita joita ennen ei ollut. Toki olimme kaikinpuolin mukana, mutta minimpä se talon emäntä tavoistaan pääsee🥰
Jotain toki jäi, mutta mitään ei heitetty hukkaan, koska mummi oli kaiken rakkaudella laittanut.
Ja mitä taas roinaan tulee, jota edesmenneeltä ehkä jää jäljelle, oletteko niin tolloja ettette älyä tilata roskalavaa. Jos ei ole rahaa lavaan, joku voi hakea ilmaiseksi jos laitatte osan "roinasta" hopeatarjottimella lavalla. Posliinit ja kultakäädyt mukaan, ettekä kopli niitä taulujakaan ahneuksissanne itsellenne, joku voi jopa maksaa lavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
P.S. Asumme taajamassa... eli edelleen arvailet ihan pieleen.
Eli kyseessä pikku rutakko, ei kunnon järvi.
Väärin, ihan kunnon järvi on. Ja vielä lisää sinulle kadehtimista, ihan Etelä-Suomessa ja kasvukeskuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Ei tuo ole mitään välittämistä. Tuo on sen harmittavan toimenpiteen ulkoistamista toiselle ihmiselle (ruoan roskiin viskaaminen). Minua ahdistaa se ihan tosissaan kun olen itse suunnitelmallisuutta kehittämällä nimenomaan puristanut hävikin minimiin (ja koira auttaa niissäkin vähissä). En minäkään halua lihoa muodottomaksi, koska joku toinen kantaa jääkaappiini ylimääräiset vanukkaat tai leivonnaiset.
Sama tilanne oli kun muuttivat pienempään asuntoon -oli kutsunut paikalle tällaisen käytetyn tavaran meklarin hakemaan tavaraa. Mutta kun se tarjosi tavarasta niin 'huonoa hintaa', sain minä esim valtavan määrän maljakoita, tuikkulyhtyjä, pellavaliinoja, useita pöytävalaisimia, sohvatyynynpäällisiä ja mm leipäkoneen & ilmankostuttimen. No mulle jäi sitten se vaiva myydä ne torissa ja viedä osa konttiin.
Meillä sama juttu. Ja siis asioita ei voi myydä itse, koska niistä saa vain muutaman euron. Niitä ei voi itse viedä konttiin, koska ei hyvää tavaraa ilmaiseksi voi pois pistää.
Tunnearvo näkyy vahvasti tavarassa ja sen arvossa. Olen nuorena tyhmyyksissäni ottanut äidiltä muutaman huonekalun. Enää en niitä tarvitse, mutta äiti ei anna myydä eikä ota niitä takaisinkaan.
Noista liinoista, kipoista yms en edes viitsi aloittaa.
Jep. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Täällä on ongelmana vanha sukutila, jota ollaan edelliset kesät siivottu, kun mitään ei ole saanut heittää pois. Löysimme mm. 5 rikkinäistä kiuasta, pari vanhaa öljytynnyriä, joiden sisällä oli ties mitä myrkkyjä jne. Siellä oli myös traktori, jota ei saanut aikanaan myydä, koska "joku voi kunnostaa sen käyttöön". No, viime kesänä sitten laitoin sen romureiskan kyytiin, jotta päästiin eroon.
Tässä juuri tulee se ongelma; halutaan säästää ja säästää, mutta kuitenkin oikeasti rahaa menetetään, koska se menee piloille käytön ja huollon puutteesta ja eroon ei saa hankkiutua silloin, kun siitä vielä saisi jotain rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Ei tuo ole mitään välittämistä. Tuo on sen harmittavan toimenpiteen ulkoistamista toiselle ihmiselle (ruoan roskiin viskaaminen). Minua ahdistaa se ihan tosissaan kun olen itse suunnitelmallisuutta kehittämällä nimenomaan puristanut hävikin minimiin (ja koira auttaa niissäkin vähissä). En minäkään halua lihoa muodottomaksi, koska joku toinen kantaa jääkaappiini ylimääräiset vanukkaat tai leivonnaiset.
Sama tilanne oli kun muuttivat pienempään asuntoon -oli kutsunut paikalle tällaisen käytetyn tavaran meklarin hakemaan tavaraa. Mutta kun se tarjosi tavarasta niin 'huonoa hintaa', sain minä esim valtavan määrän maljakoita, tuikkulyhtyjä, pellavaliinoja, useita pöytävalaisimia, sohvatyynynpäällisiä ja mm leipäkoneen & ilmankostuttimen. No mulle jäi sitten se vaiva myydä ne torissa ja viedä osa konttiin.
Meillä sama juttu. Ja siis asioita ei voi myydä itse, koska niistä saa vain muutaman euron. Niitä ei voi itse viedä konttiin, koska ei hyvää tavaraa ilmaiseksi voi pois pistää.
Tunnearvo näkyy vahvasti tavarassa ja sen arvossa. Olen nuorena tyhmyyksissäni ottanut äidiltä muutaman huonekalun. Enää en niitä tarvitse, mutta äiti ei anna myydä eikä ota niitä takaisinkaan.
Noista liinoista, kipoista yms en edes viitsi aloittaa.
Joo sanoin äidille, että kun lahjoitat ne jollekin SPR:lle tai Hopelle niin joku saa siitä sitten tarpeeseen edukkaasti tai lahjoituksena tavaraa. Niin ei käy, kun ne kuulema menee sitten vaan Venäjälle, siihen p*a maahan jossa rikkaat vie kaiken ja köyhät mummot joutuu sitten tyytymään johonkin lahjoitustavaraan "rikkaasta" Suomesta. Ja hän on niin paljon maksanut veroja, ettei hänen tarvitse enää lahjoittaa tavaraa joillekin jotka ei viitsi töihin mennä.
MIKSI ostat yhä seitenkymppisenä niitä piirakkavateja ja kukkaruukkuja, miksi oi miksi?!?
Siis todellakin, äidille on kiva muisto kun joskus löysi tehtaanmyymälästä kakkoslaatu mariskooleja poskettomalla alennuksella, eikä niistä edes huomaa mistään sitä laatuvirhettä. Mutta jollekin vieraalle se on kuitenkin vain kakkoslaatu mariskooli. Ja sillä on sellaisen arvo.
No tämä. Vanhoissa piirakkavadeissa ei ole mitään vikaa, mutta uutta ostetaan. Ei myöskään huomata, että ne omat romut ovat melkein kaikille nykyisin vain romua. Sellainen kunnon kulutushysteria on kaukana takana. Ihmiset eivät halua koteihinsa turhaa roinaa, vaan ostetaan vain se mikä pakko on. Osittain siksi ettei ole rahaa ja osittain siksi että minimalismi on muodissa, mutta myös todella helppo elämäntapa.
Jakakaa ne kipot ja kupit sitten kun henki lähtee
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omaa taloudellista tilannettani on heikentänyt avioero oikein huomattavasti. Alunperin vanhempani auttoivat ja tukivat taloudellisesti hyvinkin paljon meidän perhettä. Nykyään pitäisi tietysti iänkin (51) puolesta pärjätä omillaan paremmin kuin 2kymppisenä.
Myös monilla ystävilläni on samanlaista, erottu keski-iässä. Vanhemmat yhä saman puolison kanssa ja onnellisilta näyttävät edelleen. Ihailen heitä, en kadehdi.
Tuo on totta! Tänä päivänä erotaan oikein urakalla. Kun kaikki jaetaan, ei kummallekaan jää kuin ehkä velkaa.
Naapurissa on ollut erotalo myynnissä vuoden, mutta kauppa ei käy. Halvalla menee nyt eroavien omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Eipä täällä tuon ikäisiä taloja näy, siis kuusikymmenlukulaisia. Arvauksesi meni siis pahasti pieleen. Pari vihjettä: maalämpö, aurinkopaneelit, järvi vieressä... Lisää sinulle siis kadehtimisen aiheita.
Taloussanomissa oli muutama vuosi sitten, että kunnat ei uusi vesiputkia maaseudulla, koska niillä ei ole rahaa. Eli vain porakaivosta voi saada tulevaisuudessa vettä maaseudulla.
Ja nyt siivousfirmat ovat ilmoittaneet, että eivät mene maaseudulle siivoaman vain yhtä asuntoa, autoilu niin kallista, että ei kannata.
P.S. Asumme taajamassa... eli edelleen arvailet ihan pieleen.
Eli kyseessä pikku rutakko, ei kunnon järvi.
Väärin, ihan kunnon järvi on. Ja vielä lisää sinulle kadehtimista, ihan Etelä-Suomessa ja kasvukeskuksessa.
Eli missä? Toki voit provoilla, kun et ole omalla nimellä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä sama juttu. Ja siis asioita ei voi myydä itse, koska niistä saa vain muutaman euron. Niitä ei voi itse viedä konttiin, koska ei hyvää tavaraa ilmaiseksi voi pois pistää.
Tunnearvo näkyy vahvasti tavarassa ja sen arvossa. Olen nuorena tyhmyyksissäni ottanut äidiltä muutaman huonekalun. Enää en niitä tarvitse, mutta äiti ei anna myydä eikä ota niitä takaisinkaan.
Noista liinoista, kipoista yms en edes viitsi aloittaa.