Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vain itsestään välittävät suuret ikäpolvet
Kommentit (1546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Nimenomaan. Kysyt. Et vain jätä tai muiluta lapselle niitä jämäruokia. Tietysti kysytään haluaako joku ottaa jämiä mukaan. Mutta ei on ihan hyvä vastaus. Se ei tarkoita että jätä nämä ruuat tänne ja valita kun niitä ei kukaan syö tai tunge ne silti lapsen takakonttiin riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Olen eri, mutta mitä se tähän liittyy? Voi käydä miten usein/harvoin haluaa, mutta ostokset täytyy suhteuttaa siihen asiointitiheyteen. Jos kerran viikossa käy kaupassa, miksi sieltä pitää joka kerta raahata kuukauden tarpeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tällä hetkellä maksettaviin eläkkeisiin pitäisi saada eläkekatto. Ei kukaan tarvitse yli 2500 euron eläkettä. Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä, on hyvin todennäköistä, että eläkkeelle jäädessä on velaton asunto ja mahdollisesti kesämökkikin.
Pienituloisten eläkeläisten eläkkeisiin ei kai kukaan ole ollutkaan kajoamassa, mutta noihin ylisuuriin eläkkeisiin pitäisi kajota ihan reiluuden nimissä. Nykyiset työikäiset maksavat verotuksen ja työeläkemaksujen kautta suurten ikäluokkien eläkkeitä, kun samaan aikaan heidän omaa eläkeikäänsä nostetaan kohta jo yli 70-vuotiaaksi asti ja heidän eläkekertoimensa pienenee. (Eli siinä missä suuret ikäluokat saavat aiemmin maksettua euroa vastaan 1,5-2 kertaisesti takaisin, nuoret tulevat saamaan eläkettä maksettua euroa vastaan 0,6-0,8 euroa.) Kuulostaako reilulta? No ei tietenkään. Mutta näin hienosti suuret ikäluokat asiat itselleen junailivat ja sitten jauhavat joka paikassa myyttiä itsestään sankarillisina Suomen hyvinvointivaltion rakentajina.
Paljonko on eläkeläisiä Suomessa jotka saavat 2500 e ja yli työeläkettä. Pois ne, jotka ovat yksityisiä eläkkeitä lisäksi omalla rahalla maksaneet. Suurin osa eläkeläisistä taitaa saada alle 2500 e kk eläkettä. Itse ymmärsin lähteä Suomesta ulkomaille töihin jonne jäin ja olen vieläkin sillä tiellä. 40 vuotta ulkomailla työrupeama ja sen mukainen eläke, joka on 53% entisestä kk-palkastani ja on kolme tonnia nettoeläke. Kukaan ei täällä puhu eläkekatosta kenellekään. Eläkeläisiä ja vanhuksia kunnioitetaan eikä haukuta jatkuvasti. Suuri ikäluokka koulutti yleisesti itse itsensä, vain valtion koulussa pienituloisten perheiden lapset olivat vapaaoppilaita ilman lukukausimaksua. Töitä tehtiin joka kesä niin paljon kuin kynnelle kykeni. Itse harvensin monta kesää sokerijuurikasta kilomaterikaupalla kunnes täytin 16 v ja pääsin kokopäivätöihin. Ylioppilaaksi iltaoppikoulussa päivät töissä käyden. Eipä ollut tukia ja terveyskeskuksia silloin. Ulkomailla työpaikka koulutti eteenpäin, Suomessa sentään sen yhden vuoden kauppaopistoa kävin, että oli joku ammatti nimetä kun ulkomailla töitä haki. 150 mummonmarkkaa oli taskussa kun lähdin. Vanhemmilta ei herunut muuta kuin huuto perään, että kakara käsivarrella ei sitten tartte kotiin tulla. Nykyiset nuoremmat polvet eivät osaa edes aavistaa millaista elämä oli Suomessa silloin kun suuret ikäluokat olivat lapsia ja nuoria. Ei heitä kiinnosta kysyä isovanhemmilta miten nuorena elivät ja olivat. Rahaa heille pitää syytää. Itselle sentään sattui ulkomaalainen mies ja sellaiset lapset ja lapsenlapset, jotka kunnioittavat ja rakastavat vanhempiaan ja isovanhempiaan. Eivät parjaa, hauku eivätkä ehdottele eläkekattoa. Kaikki ovat töissä hekin ja hyvin opiskelleet vaikkei täällä ole Kelaa joka tukia jakelisi kaikille kansalaisille. Olen onnellinen eläkeläinen joka hämmästelee tätä nuorempien polvien vihaa vanhuuseläkeläisiä kohtaan Suomessa. Eihän tätä vihaa pursuavaa palstaa jaksa lukea kuin muutaman kerran vuodessa.
Ymmärrän sun pointin ja tuosta syystä monet haikaileekin ulkomaille muuttamista. Suomessa on kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut kummallinen käänne: omien kansalaisten oloja halutaan vain kurjistaa. Osittain tähän on syynä ihan sellaiset asiat kuin että aiemmin valtion ja kuntien omistamia yrityksiä ja tehtaita on ensin yksityistetty ja sen jälkeen myyty ulkomaalaisille yrityksille. Kaikki se, millä Suomi ja suomalaiset voisivat uudelleen vaurastua, myydään pois. Sitten myös se, että yritysten tuotanto on siirretty jonnekin halvan työvoiman maihin. Tämä alkoi kyllä jo 1970-luvulla, kun suomalaista tekstiiliteollisuutta alettiin siirtää Baltian maihin. Just halvemman työvoiman vuoksi.
Syy siihen, miksi osa suomalaisista nyt inhoaa suuria ikäluokkia ja eläkeläisiä on se, että täällä ei ole enää riittävästi sellaisia työpaikkoija, joista saadulla palkalla elättäisi edes itsensä. Saati sitten, että olisi varaa hankkia lapsia. Ja sillä samaisella palkalla - verojen ja muiden maksujen muodossa - pitäisi vielä elättää eläkeläiset, maksaa vanhusten ja sairaiden hoito jne. Meillä on valtava määrä 30 vuotta täyttäneitä, joilla ei edelleenkään ole sellaista työpaikkaa, että pankit myöntäisivät asuntolainan edes korsolaiseen kerrostaloyksiöön. Mä olen syntynyt 1961 ja elänyt tulevaisuuteni suunnittelun vuoksi ihan erilaisen elämän kuin omat 1986 ja 1991 syntyneet lapseni. Eläkepäivät lähestyy, 3 vuoden päästä tulee täyteen alin eläkeikä. Aion jäädä heti silloin eläkkeelle, koska en tosiaankaan tarvitse yli kolmen tonnin eläkettä. Enkä varsinkaan yli neljän tonnin eläkettä, jonka saisin, jos tekisin kokopäivätyötä noin 69-vuotiaaksi asti. Olen jo nyt lyhentänyt työaikaani (ensin neljään päivään viikossa ja nyt hiljattain kahteen päivään viikossa), joten eläkekertymäni ei tule kasvamaan kuten jos tekisin kokopäivätöitä. Ja tällä tavalla olen voinut työllistää enemmän firman nuoria, joilla on elämä vielä edessään. Multa vapautuneita töitä on siis siirretty nuoremmille, jotta he saavat täydet tunnit.
Ihan fiksusti hoidit omalta kantilta että kerkeät hieman elääkin. Suurin osa työllisistä ei noin ajattele. Hönöt ylpeilee että menee eläkkeeltä töihin.
Tosiaan suomi alkaa olla monelle aika epäedullinen paikka elää, jos ei kunnollista työtä ole ei suomessa mitään tee. Elämä menee hukkaan. Miehelle etenkin kun naisia on paljon vähemmän kuin miehiä ja harvalle riittää vaimoksi asti tai perheenperustamiseen. Jahka työtön edes kelpaisi. Kiitos ukkoinvaasion kehitysmaista. Miesten kannalta erityisen vakava tilanne.
Suomessa asuu kyllä edelleen enemmän naisia kuin miehiä. Tilastokeskus kertoo: "Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli yhteensä 5 565 519 asukasta, joista 2 754 594 oli miehiä ja 2 810 925 naisia." Meillä on siis päälle 56 000 naista enemmän kuin miehiä.
Paljonko on työikäisissä ja etenkin lisääntymisikäisiä naisia? Perheenperustamisikäisiä naisia sinkkuja on kymmenes osa sinkkuihin miehiin verrattuna.
Miesten ja naisten äärät löytyy tietysti ihan tilastoista
https://vertinet2.stat.fi/verti/graph/Graphserver.aspx?ifile=quicktable…
Sinkkujen 30 -45-v. miesten ja naisten ero kussakin ikäluokassa on noin 10 %. Ero ei kerro siitä montako naista tai miestä asuu ilman vastakkaista sukupuolta, vaan ennen parisuhteessa olleiden naisten kanssa asuu useammin lapsia, eikä nainen ole silloin samalla tavalla sinkku kuin yksin asuva mies.
Sinkuistakin löytyy tietysti tilastot, tässä muutaman vuoden vanhat luvut:
https://www.stat.fi/til/perh/2018/02/perh_2018_02_2020-01-31_kat_007_fi…
Lisäys: poikavauvoja syntyy joka vuosi n. 3 % enemmän kuin tyttövauvoja.
Alapeukuttajille tiedoksi; tuo on muuten fakta.
"Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä. Vuosien 2011–2015 välisenä aikana Suomessa syntyi noin 290 000 lasta, joista poikia oli noin 148 000 ja tyttöjä noin 142 000. Suomessa syntyvistä lapsista poikien osuus on noin 51,1 prosenttia. Osuus on muissa Euroopan Unionin maissa samalla tasolla. EU28-maissa poikien osuus syntyneistä on 51,3 prosenttia."
https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Olen eri, mutta mitä se tähän liittyy? Voi käydä miten usein/harvoin haluaa, mutta ostokset täytyy suhteuttaa siihen asiointitiheyteen. Jos kerran viikossa käy kaupassa, miksi sieltä pitää joka kerta raahata kuukauden tarpeet?
Voi esimerkiksi kuvitella että syöjiä on enemmän. Esimerkiksi itselläni oli vaikea sopeuttaa ruuan määrä vain kahdelle sen jälkeen kun kaikki lapset olivat muuttaneet omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Olen eri, mutta mitä se tähän liittyy? Voi käydä miten usein/harvoin haluaa, mutta ostokset täytyy suhteuttaa siihen asiointitiheyteen. Jos kerran viikossa käy kaupassa, miksi sieltä pitää joka kerta raahata kuukauden tarpeet?
Voi esimerkiksi kuvitella että syöjiä on enemmän. Esimerkiksi itselläni oli vaikea sopeuttaa ruuan määrä vain kahdelle sen jälkeen kun kaikki lapset olivat muuttaneet omilleen.
Tottakai. Virhearvioita sattuu ja uusien tapojen opettelu vie aikaa.
Mutta jos joka viikko vuodesta toiseen ostaa liikaa, niin silloin ei ole enää tuosta kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Olen eri, mutta mitä se tähän liittyy? Voi käydä miten usein/harvoin haluaa, mutta ostokset täytyy suhteuttaa siihen asiointitiheyteen. Jos kerran viikossa käy kaupassa, miksi sieltä pitää joka kerta raahata kuukauden tarpeet?
Voi esimerkiksi kuvitella että syöjiä on enemmän. Esimerkiksi itselläni oli vaikea sopeuttaa ruuan määrä vain kahdelle sen jälkeen kun kaikki lapset olivat muuttaneet omilleen.
Ihan ymmärrettävää. Mutta eikö sitten pitäisi ottaa ne jämät itselle mukaan kotiin tai laittaa roskiin? Kylmälaukut on keksitty. Onhan se vaivalloista kerätä niitä nyssäköitä mukaan, mutta ihan käsi sydämelle -ajatteletko, että joku muu haluaisi hyödyntää 4 viikkoa vanhan kermaviilin jonka otit pari viikkoa aiemmin mukaan mökille ajatellen, että ehkä leivot siitä jotain, etkä sitten leiponutkaan, jolla välillä se sai 2 viikkoa lisää ikää?
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Kerran viikossa.
Saanko kysyä vastakysymyksenä, että voinko minä tuoda sinulle puoliksi syödyn kolmen päivän takaisen täytekakun jos tulin varanneeksi syntymäpäiville liian suuren enkä tahdo syödä sitä loppuun? Tuot sitten astian ja kakkulapion pestynä takaisin kun syöty :)
Entäs kun kaupassa oli tarjouksessa kaksi pullapitkoa yhden hinnalla ja mulla jäi toinen avaamatta, otatko sen ensi viikolla vastaan?
Sama kai se missä ylijäämät roskiin heitetään, jos siis menee roskiin. En tuosta pulttia ottaisi. Saattaa se tuputus kuulua jopa perheen kulttuuriin. Oma äitini oli aikoinaan kova tuputtaja ja se tuputus oli hänen tapansa välittää.
Ei tuo ole mitään välittämistä. Tuo on sen harmittavan toimenpiteen ulkoistamista toiselle ihmiselle (ruoan roskiin viskaaminen). Minua ahdistaa se ihan tosissaan kun olen itse suunnitelmallisuutta kehittämällä nimenomaan puristanut hävikin minimiin (ja koira auttaa niissäkin vähissä). En minäkään halua lihoa muodottomaksi, koska joku toinen kantaa jääkaappiini ylimääräiset vanukkaat tai leivonnaiset.
Sama tilanne oli kun muuttivat pienempään asuntoon -oli kutsunut paikalle tällaisen käytetyn tavaran meklarin hakemaan tavaraa. Mutta kun se tarjosi tavarasta niin 'huonoa hintaa', sain minä esim valtavan määrän maljakoita, tuikkulyhtyjä, pellavaliinoja, useita pöytävalaisimia, sohvatyynynpäällisiä ja mm leipäkoneen & ilmankostuttimen. No mulle jäi sitten se vaiva myydä ne torissa ja viedä osa konttiin.
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tällä hetkellä maksettaviin eläkkeisiin pitäisi saada eläkekatto. Ei kukaan tarvitse yli 2500 euron eläkettä. Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä, on hyvin todennäköistä, että eläkkeelle jäädessä on velaton asunto ja mahdollisesti kesämökkikin.
Pienituloisten eläkeläisten eläkkeisiin ei kai kukaan ole ollutkaan kajoamassa, mutta noihin ylisuuriin eläkkeisiin pitäisi kajota ihan reiluuden nimissä. Nykyiset työikäiset maksavat verotuksen ja työeläkemaksujen kautta suurten ikäluokkien eläkkeitä, kun samaan aikaan heidän omaa eläkeikäänsä nostetaan kohta jo yli 70-vuotiaaksi asti ja heidän eläkekertoimensa pienenee. (Eli siinä missä suuret ikäluokat saavat aiemmin maksettua euroa vastaan 1,5-2 kertaisesti takaisin, nuoret tulevat saamaan eläkettä maksettua euroa vastaan 0,6-0,8 euroa.) Kuulostaako reilulta? No ei tietenkään. Mutta näin hienosti suuret ikäluokat asiat itselleen junailivat ja sitten jauhavat joka paikassa myyttiä itsestään sankarillisina Suomen hyvinvointivaltion rakentajina.
Paljonko on eläkeläisiä Suomessa jotka saavat 2500 e ja yli työeläkettä. Pois ne, jotka ovat yksityisiä eläkkeitä lisäksi omalla rahalla maksaneet. Suurin osa eläkeläisistä taitaa saada alle 2500 e kk eläkettä. Itse ymmärsin lähteä Suomesta ulkomaille töihin jonne jäin ja olen vieläkin sillä tiellä. 40 vuotta ulkomailla työrupeama ja sen mukainen eläke, joka on 53% entisestä kk-palkastani ja on kolme tonnia nettoeläke. Kukaan ei täällä puhu eläkekatosta kenellekään. Eläkeläisiä ja vanhuksia kunnioitetaan eikä haukuta jatkuvasti. Suuri ikäluokka koulutti yleisesti itse itsensä, vain valtion koulussa pienituloisten perheiden lapset olivat vapaaoppilaita ilman lukukausimaksua. Töitä tehtiin joka kesä niin paljon kuin kynnelle kykeni. Itse harvensin monta kesää sokerijuurikasta kilomaterikaupalla kunnes täytin 16 v ja pääsin kokopäivätöihin. Ylioppilaaksi iltaoppikoulussa päivät töissä käyden. Eipä ollut tukia ja terveyskeskuksia silloin. Ulkomailla työpaikka koulutti eteenpäin, Suomessa sentään sen yhden vuoden kauppaopistoa kävin, että oli joku ammatti nimetä kun ulkomailla töitä haki. 150 mummonmarkkaa oli taskussa kun lähdin. Vanhemmilta ei herunut muuta kuin huuto perään, että kakara käsivarrella ei sitten tartte kotiin tulla. Nykyiset nuoremmat polvet eivät osaa edes aavistaa millaista elämä oli Suomessa silloin kun suuret ikäluokat olivat lapsia ja nuoria. Ei heitä kiinnosta kysyä isovanhemmilta miten nuorena elivät ja olivat. Rahaa heille pitää syytää. Itselle sentään sattui ulkomaalainen mies ja sellaiset lapset ja lapsenlapset, jotka kunnioittavat ja rakastavat vanhempiaan ja isovanhempiaan. Eivät parjaa, hauku eivätkä ehdottele eläkekattoa. Kaikki ovat töissä hekin ja hyvin opiskelleet vaikkei täällä ole Kelaa joka tukia jakelisi kaikille kansalaisille. Olen onnellinen eläkeläinen joka hämmästelee tätä nuorempien polvien vihaa vanhuuseläkeläisiä kohtaan Suomessa. Eihän tätä vihaa pursuavaa palstaa jaksa lukea kuin muutaman kerran vuodessa.
Mukavaa, että löysit töitä jo nuorella iällä. Meillä meni kesätyön haku nuorelle vihkoon jo toisena kesänä peräkkäin. Joka paikkaan tehtiin hienot hakemukset videoesittelyineen. Mutta minkäs teet kun hakijoita on 40 kertaa enemmän kuin paikkoja ja nepotisimi kukkii.
No, nuori kerää sitten taas marjoja ja sieniä, että saa hieman rahaa. Niin hän on tehnyt jo 12 vuotiaasta saakka.
Meillä 3 vanhinta lasta (nyt 33-41v) tekivät töitä 15v lähtien, ihan mitä tahansa hanttihommia. Vakitöihin heti opintojen jälkeen. Kuopuksen oli paljon vaikeampaa saada kesätöitä, hänkin myi marjoja muutaman viikon kesässä 16-19v. Sitten lähti opiskelemaan. Nyt on 1,5v tehnyt kaikki illat ja lauantait töitä opiskelun ohessa. Juuri tänään tapasi edellisen toimipisteensä pomon joka kovasti kaipaili tyttöä takaisin kunhan vain saisi palkkausluvan.
Kaikki työpaikat saatu ilman vanhempien apua, ei meidän kummankaan työpaikalla ollut yhtään kesäheikkiä ikinä. Pomojen lapset tetissä korkeintaan sen 2 vkoa.
Kyllä hyville tekijöille töitä löytyy.
yawn. Puhut siis 2000-luvun alun tilanteesta kun Suomessa oli historiallinen nousukausi.
Kun nuori on 15-vuotias niin aika hyvin ikä- ja pätevyysrajoitukset karsii pois jo vaihtoehtoja. Jäljelle jää työelämään tutustuminen, jonka jakson voi käyttää kerran. Ihan omassa ammatissani olen nähnyt teollisuustyön pätevyysvaatimusten kasvamisen viimeisen viiden vuoden aikana. Enää ei mennä siivoamaan tai raksalle avustajaksi, tai muihinkaan "hanttihommiin" ilman työturvallisuuskorttia, tulityökorttia, hygieniapassia... ja vähintään 16-vuoden ikää.
Ja ennen kuin kysyt miksi en hanki ko pätevyyksiä nuorelle, kerron, etten hanki niitä ennen kuin se kannattaa, eli ikä riittää työskentelemään koko kesän. Nehän eivät ole voimassa kuin määräajan.
No meillä nuorilla oli tarvittavat passit heti kun ne tarvittiin
itsekö maksoivat? Epäilemättä myös Keijo 16v osti itselleen satojen markkojen pätevyyskoulutukset silloin joskus 60-luvulla kun pääsi töihin "kysymällä tehtaalta"?
Hygieniapassi maksoi muutaman kympin ja yksi sai tehdä sen lukiossa ja yksi töissä, en muista maksoimmeko jotain siitä.
Niin, siis kysymys kuului alunperin, että pääseekö PilviMaria 16v samalla lailla töihin tienaamaan herran vuonna 2023 kuin Keijo pääsi samanikäisenä vuonna 1966. Ehkä voimme nyt todeta, että "jonkun" pitää ainakin ensi kustantaa PilviMarialle erilaisia pätevyystodistuksia, Keijo ehkä selvisi ilman niitä ja käveli tehtaaseen kysymään töitä ja niille teilleen jäi?
Kyllä PilviMarian mahdollisuuksia suuresti heikentää just tuo pilvi. Jos jättäisi pilven pois, voisi elämä aueta selkeämpänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Sama. Ja mun äidillä on tapana hamstrata ruokaa aivan tolkuttomia määriä esim tavalliselle mökki'lomalle'. Sitten kun sitä jää ylimääräiseksi ja olisi aika palata kotiin, tyrkyttää hän minulle (tai ihan kysymättä jättää) esim puoliksi syödyn kermaviilikastikkeen, nipun mustuneita banaaneja, päiväysvanhan pullapitkon jämän, tai työntää mökin pakkaseen esim päiväysvanhan makkarapaketin ja seuraavan kerran valittaa kun tämäkin on vielä täällä, eikä ole kelvannut.
Se on ihan oikeasti todella ajattelematonta ja itsekästä toimintaa. Ostaa ostelemisen ilosta ja sitten ne tavarat tai ruoat mitkä ei enää itselle kelpaa työnnetään lapsille, kun tekee pahaa heittää poiskaan. Mitäpä jos vain ostaisi vähemmän, luontokin kiittää?
Tai ostaisi palveluita! Hirmu marina jos on joutunut menemään yksityiselle silmälääkärille kun julkisella on jonoa. No voi hyvän tähden, julkisella on rahat vähissä, miksiköhän? Ja samaan aikaan äidillä itsellään varaa törsätä satasia joka viikko harrastuksiin, ravintoloihin ja roinaan..
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.
Käyvät mökiltä kaupassa useita kertoja koska sinne ei ole matkaa mökiltä kuin kymmenisen km ja ovat siellä viikkoja kerrallaan. Jättävät lähtiessään jääkaappiin tähteet astioissa, joita sitten tyhjentelen ja tiskaan. Kun yhdistetään ostamisen harrastaminen ja vaikeus heittää mitään roskiin niin tuossa on tulos. Shampoopulloja on esim varmaan 8, samoin jotain tuorejuustopurkkeja. Varmaan se on sitten järkevää rahan ja luonnonvarojen käyttöä ainaiseen niukkuuteen ja raskaaseen työhön tottuneelta sukupolvelta.
Saako kysyä, miten usein sinä itse käyt kaupassa? Kerran kuussa?
Olen eri, mutta mitä se tähän liittyy? Voi käydä miten usein/harvoin haluaa, mutta ostokset täytyy suhteuttaa siihen asiointitiheyteen. Jos kerran viikossa käy kaupassa, miksi sieltä pitää joka kerta raahata kuukauden tarpeet?
Voi esimerkiksi kuvitella että syöjiä on enemmän. Esimerkiksi itselläni oli vaikea sopeuttaa ruuan määrä vain kahdelle sen jälkeen kun kaikki lapset olivat muuttaneet omilleen.
Tottakai. Virhearvioita sattuu ja uusien tapojen opettelu vie aikaa.
Mutta jos joka viikko vuodesta toiseen ostaa liikaa, niin silloin ei ole enää tuosta kysymys.
Tuosta tulee mieleen hauska anekdootti omasta elämästäni, äitini tapa keittää perunoita. Meitä oli alkujaan kuusihenkinen perhe ja perunoita keitettiin aina iso kattilallinen. Sen jälkeen kun lapset muuttivat muualle ja isäkin kuoli, äiti lastasi päivittäin aina ihan yhtä suuren kattilallisen perunoita keitettäväksi edelleen. Kymmeniä vuosia aina kun perunoita keitti. Perunat olivat äidin omasta perunamaasta, joten sinällään ylimääräistä rahaa tuohon ei mennyt. Mutta olipahan aika erikoinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole tuokin porukka melko heterogeeninen. Toki kaikilla sukupolvilla on omat yhteiset kokemuksensa ja taakkansa. Itse yritän ymmärtää sodan jälkeen syntynyttä äitiäni, joka jatkuvasti ostelee kaikkea turhaa krääsää. Koitan ajatella sen niin, että hänellä ei tosiaan ole lapsena ollut juuri mitään ja hankkii nyt sitten tavaraa sen takia.
Vaikea ymmärtää meidän "tavarasukupolvien", millaista on lapsuus ja nuoruus ollut silloin sodan jälkeen. Yritän siis suhtautua äitini krääsäshoppailuun suopeasti, vaikka en itse sitä ymmärräkään ja hirvittää millainen tavaramäärä jää setvittäväksi...
Kyllä. Isot ikäluokat nykymaailmassa on kuin vapauttaisi lapsen luottokortin kanssa karkkikauppaan. Ymmärrettävää Toki, että ovat innostuneita kun valikoimaa on ja rahaa jolla ostaa.
Hirveintä tosiaan on se, että tavaraa jää setvittäväksi aivan tolkuton määrä. Ja kun se ei oikein enää mahdu omaan kotiin, sitä yritetään tuputtaa lasten koteihin.
Mikäpä eläkeläistä pitäisi mielestäsi estää sitä OMAA luottokorttiaan vinguttamasta? Pitäisikö esimerkiksi sen sinun anoppisi ostokset hyväksyttää ilkeällä miniällä vai mitä?
Kukaan tai mikään ei edes ollut estämässä, jos oikein luet ja sisäistät lukemasi.
Mutta se ÄITINI hamstraama tavaramäärä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatumaan minun niskaani ja kyllä siinä vaiheessa toivoo että vähemmän olisi ollut enemmän. Meidän äidillä on esim lakanoita ja pyyhkeitä pienelle armeijalle. Samoin tupperwareja ja aterioiden. Ja koristeita.
Muutama vuosi sitten kuoli äitini yli 90 v. Asunto oli kolmio. Tulin ulkomailta järkkäämään jutun. Soitin sellaiseen numeroon joka sanomalehdessä ilmoitti hakevansa kuolinpesän tavarat ilmaiseksi. Tavaraa oli kyllä kuten juuri liinavaatteita ja pöytäliinoja ja astioita sekä koriste-esineitä. Puolessa päivässä kolme nuorta miestä raivasi asunnon tyhjäksi ja lakaisivat vielä lattiatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin olette ajatelleet muuttaa vuokralle, kun taloyhtiönne menee konkurssiin?
En asu taloyhtiössä, joten olen ajatellut asua edelleen tässä.
Kysymys ei ollut hometalo-asujalle, jonka reikäinen katto näkyy kilometrien päähän.
Okei, että noin paljon ottaa tänään pattiin toisten velattomat omakotitalot sillä ehjällä katolla! Pitäis´ varmaan mennä nyt poreammeeseen vähän vetämään skumppaa. Voisin kilistää vaikka kivalle ulkomaalaistaustaiselle vävypojalle, jolla sinun suureksi harmiksesi on hänelläkin ihan vakituinen ja hyvä työpaikka.
Säälittää nuo 1960-luvun rumat rapatut talot. Niitä ei saa edes remontoimalla nätiksi.
Käyppäs kävelemässä vanhalla asuinalueella ja uudella.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä minäkin hamstraan ruokaa mökille, ettei lopu kesken vaikken ihan sitä suurta ikäluokkaa olekaan. Mitäpä sitten, jos sanottaisiinkin, että voi kun nyt ruoka loppui? Sitä olisi sitten varmaan jotenkin muuten kamala. Ja kysyn kyllä haluaako joku jämiä kun sieltä lähdetään, jos ei halua niin vien itse kotiin ettei mene hukkaan. Tämä nyt on vaan ihan normia - tietty mitään oikeasti pilaantunutta en tyrkytä enkä vie edes kotiin vaan ne menee roskiin. Mutta harvoin sellaista edes jää.