Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä

Mielenkiintoinen ketju. Olen syntynyt 80-luvulla ja oma murrosikä alkoi varhain, jo 10-vuotiaana. Asiasta ei oltu puhuttu mitään sen enempää kotona kuin koulussakaan, joten kaikki tuli jonkinlaisena shokkina. Asuimme maalla, eikä kauppoja ollut lähettyvillä. Käytin talouspaperia suojana, kun muuta ei ollut saatavilla eikä äidin kanssa voinut asiasta puhua. Sitten kun hän sai kuulla, niin haukkui pystyyn muun perheen edessä paperin tuhlaamisesta.

 

Toinen ongelma oli se, että mistä saisi rintaliivejä. Varastin siskon uimapuvun ja käytin sitä useamman vuoden alusvaatteena pesten ja kuivaten sen salaa iltaisin. Tilasin ensimmäiset omat alusvaatteet vasta täysi-ikäisenä postimyynnistä. 

Aika hirveitä muistoja ja tilanteita. En itse voisi kuvitellakaan kohtelevani naiseuteensa kasvavaa tyttöä noin. 

Äitini oli 9 lasta synnyttänyt, mutta niin vain oli ihan kaikki kehoon liittyvä häpeä. 

- raskaus oli häpeä, suuttui kun kysyin 5veenä onko hänen vatsassaan vauva kun olin kuullut jonkun näin sanovan, tiuski vihaisena, veli syntyi seuraavalla viikolla

- kuukautiset ja rintsikat: sama tarina kuin muilla 

- oli jotenkin mykkä ja umpimielinen, seurakuntatapahtumissa oli ai että niiiin ihanaa ja aurinkoista suurperheen äitiä

- on peliriippuvainen, tätäkin salailee

Aivan käsittämätön sukupolvi.

Ysärillä oli kaikenlaisen kansansivistyksen, Valittujen Palojen, median ym kautta todella hyvin tiedossa miten lapsia ja nuoria tulisi kohdella.

Eli tietämättömyyteen eivät voi vedota. Nämä viis veisasivat lastensa traumoista, nytkin vielä ne kieltävät ja hyshys lakaisevat ivan taakse piiloon.

Meilläkään ei puhuttu juurikaan kuukautisista, murrosiän asioista tai seksistä. Kuukautisista puhuttiin sentään sen verran että kerroin äidille niiden alkaneen ja äiti osti siteitä ja pystyin onneksi pyytämään häntä ostamaan niitä jatkossakin, kuitenkin silloinkin niistä piti käyttää jotain kiertoilmaisu, tyyliin "äiti voitko ostaa niitä yksiä...". Rintaliivejä onneksi äiti myös osti ja yhdessä katselimme niitä kaupoissa. Seksistä ei puhuttu yhtään mitään koskaan. Siis ei_mitään. Synnyin 92.

Vierailija kirjoitti:

No jo on taas jutut mammoilla, en usko puoliakaan näistä teidän itkuvirsistä. Itse -71 syntynyt ja meillä ei "naiseksi tulemisesta" lässytetty liikaa, kuten nykyään, vaan tarpeeksi. Sain rintsikat ja ikinä tarvinnut vessapaperilla kuukautisia hoitaa. 

Uskoisin, että tähän ketjuun itkevät ja äitiänsä vihaavat naiset edustavat noin 0.01 % koko ikäisestään naisväestöstä. Suurin osa on saanut just oikeeta ja hyvää opastusta. 

Ettekä te itku-iidat varmaan muista miettiä sitä, että miten paljon huonommin teidän äitienne asiat olivat? Häh? Luuletteko, että 1950-1960-luvuilla ne ehkäisy- ja kuukautisjutut on selitetty nuorille naisille? Miten he olisivat pystyneet teille kertomaan noista jutuista?

Mutta aina pitää päästä omaa äitiä halveksimaan ja vihaamaan. 

Hyvin te vedätte. 

Tämä

Juu. Mistään ei todellakaan puhuttu. Kun kuukautiset sitten alkoi niin pelkäsin ihan hirveästi kertoa äidilleni niistä. Suhtautui kuitenkin yllättävän neutraalisti. Pelkäsin huutoa ja syyllistämistä.

Siteitä taas piti joka kuukausi erikseen pyytää ja niidenkin tarve kyseenalaistettiin ja tarve piti perustella. Tamponeja tai pillereitä, edes särkylääkettä ei koskaan saanut edes pyytämällä. Kärsin jo nuorena runsaista ja kivuliaista kuukautisista ja ostin sitten itse särkylääkkeet, pillerit, ym. jos rahaa jostain sain.

Tämä 90-luvulla. 

Olen kasarin lapsi. Kuukautisista puhuttiin, lyhyesti, sitten kun ne olivat alkaneet. Äitini tosin ilmeisesti esitti aluksi, että ei tiennyt mistä puhun. Häpeälliseltä lähinnä tuntui.

Se on jäänyt mieleen, että nuo postissa tulleet sidenäytteet oli kuin taivaan lahja. Sain käyttää äidin siteitä, mutta ne oli vanhanaikaisia toppoja. Nuo alwaysit oli jotain aivan uskomattoman hienoa.

Kylläpä tuli surullinen olo tästä ketjusta meidän kaikkien kokemusten vuoksi. Itsellä myös täysin samoja kokemuksia, koskaan ei kotona puhuttu mistään murrosikään liittyvästä. En myöskään saanut siteitä muulloin kun kerran kun äiti tajusi että olen jostain muovipussista tehnyt viritelmän pöksyihini (rapisi kävellessäni) ja aivan raivona nakkasi mulle siteitä ja meuhkasi et eikö sulla tämmösiä oo. No mites rahaton lapsi sellasia saa. Siskoltani sain hänen vanhat kulahtaneet rintsikat. Sydän särkyy itseni, sen pienen tytön puolesta..  

 

omien tyttöjeni kanssa on vähän eri meno, isommalla varmaan parin vuoden päästä alkaa murrosikä mutta on jo puhuttu et sitten tissit ja karvat kasvaa jne :) ja että sitten mennään tissiliiviostoksille ja oon luvannut vähän myöhemmin kertoa miksi äiti käyttää vaippoja, en oo vielä halunnut järkyttää herkkää lasta verenvuotoasioilla :) 

onneksi me nykyvanhemmat voidaan muuttaa tämä asia! Ollaan itse avoimia ja rohkeita näiden asioiden kanssa ja tukena omille tylleröillemme! <3 

Minulla kuukautiset alkoivat vuonna 2000. Kerroin asiasta äidille ja äiti osti siteitä. Äiti kysyi tiedänkö kuukautisista ja vaivautuneena sanoin tietäväni. Eli meillä kyllä äiti osti siteitä, olisi varmasti kertonut jos olisin halunnut tietoa eikä syyllistetty tms. Mutta itse jotenkin häpesin kuukautisia aluksi. Häpeä kyllä loppui kun kasvoin ja totuin kuukautisiin.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten monilla on aiheesta samoja kokemuksia ja vieläpä 90-luvultakin Ite olen syntynyt 80-luvun alussa. 50-luvulla syntyneelle äidilleni kaikki seksuaalisuuteen liittyvä sekä ruumiinosat olivat tabu. Onneksi terveystiedon tunnilla oli kuukautisista puhuttu, neuvottu siteen käytöstä jne ja kun ne alkoivat kävin äidin kaapista siteitä ottamassa. Varmasti hän huomasi veriset alushousut pyykissä, mutta koskaan ei sanallakaan maininnut.

Jos tv:ssä oli sidemainos, vaihtui kanava. Saati jos oli suutelua tai seksiä. Pimppi oli nimeltään pylly. Rinnoista tai tisseistä ei koskaan mainittu sanallakaan. Äitini ei käyttänyt edes raskaus-sanaa, vaan puhui odottamisesta.

Ekat rintsikat ostin 16-vuotiaana kaverin kanssa. 

Minä olen syntynyt -89 ja äitini ei puhunut minulle ikinä lapsena kuukautisista. Siteitä kyllä sain. Rintaliivitkin lopulta kun niitä pyysin. Äitini ei saanut itse omalta äidiltään mitään apua kuukautisiinsa tyttönä. Äitini käytti myös sanaa etupylly puhuessaan minulle esim. alapään pesusta lapsena. Minua ei häpäisty, mutta en saanut mitään apuakaan äidiltä, ja minulla on vaan veljiä, joten hekään ei voinut auttaa. Koulussa näistä muistaakseni kerrottiin ja sain jostain siteitä, joten kun kuukautiset alkoivat 11vuotiaana, minulla oli siteitä. En muista yhtään kerroinko sitten vaan äidille, että ne alkoivat.

Edellinen jatkaa.

Myös rintaliivejä äiti osti minulle tai antoi rahaa niiden ostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten monilla on aiheesta samoja kokemuksia ja vieläpä 90-luvultakin Ite olen syntynyt 80-luvun alussa. 50-luvulla syntyneelle äidilleni kaikki seksuaalisuuteen liittyvä sekä ruumiinosat olivat tabu. Onneksi terveystiedon tunnilla oli kuukautisista puhuttu, neuvottu siteen käytöstä jne ja kun ne alkoivat kävin äidin kaapista siteitä ottamassa. Varmasti hän huomasi veriset alushousut pyykissä, mutta koskaan ei sanallakaan maininnut.

Jos tv:ssä oli sidemainos, vaihtui kanava. Saati jos oli suutelua tai seksiä. Pimppi oli nimeltään pylly. Rinnoista tai tisseistä ei koskaan mainittu sanallakaan. Äitini ei käyttänyt edes raskaus-sanaa, vaan puhui odottamisesta.

Ekat rintsikat ostin 16-vuotiaana kaverin kanssa. 

Minä olen syntynyt -89 ja äitini ei puhunut minulle ikinä lapsena kuukautisista. Siteitä kyllä sain. Rintaliivitkin lopulta kun niitä py

Meillä ei myöskään puhuttu näistä asioista mitään. Kaverini äiti (olemme syntyneet 1984) äiti käytti naisten alapäästä nimeä lintu ja miesten alapäästä se. 

Itse ajattelen, että äitini tuskin sai itse mitään tukea tai valistusta eikä siksi asioista osannut minullekaan puhua. 

Paras valistus jonka sain, oli kaverini äidin antamana paketti kondomeja, jotka annettiin meille saatesanoilla Jos jotain sattuu. Olimme 18-vuotiaita ja lähdössä laivareissulle. 

Pakko kertoa hiukan käänteinen tapaus. Oma äitini (olin lapsi 1990-luvulla) on aina ollut hyvin asiallinen ja neutraali kaikissa tällaisissa asioissa, ja häneltä olisi aivan varmasti saanut kaiken tarpeellisen tiedon. En kuitenkaan halunnut kuulla puhuttavankaan mistään kehitykseen liittyvästä ja vastustin henkeen ja vereen kaikkia teini-ikään liittyviä stereotypioita. Nuorena vaivautuneisuus on kai ihan normaalia, mutta minulla se jatkuu edelleen. Olen 30-vuotias ja suoraan sanottuna kaikki fyysisyys inhottaa minua: en ole koskaan esimerkiksi suudellut. Kuukautiseni onneksi loppuivat omia aikojaan ilman syytä parikymppisenä.

Tunnen kartesiolaisen dualismin taakan todella voimakkaana. Haluaisin olla pelkkää henkeä, en ainetta ollenkaan.

En tarkoita loukata ketään, eikä tämä viesti ole trollaus. Kerran näinkin päin: asiallinen ja hyvä vanhempi, hankala lapsi.

Olen syntynyt vuonna 88.

Meillä häveliäs olin minä. En suostunut lähtemään rintaliiviostoksille jos joku tuttu näkee. Äiti osti liivit niin, että en ollut mukana ja jätti ne huoneeni pöydälle. Näin hän teki aina sitten. 16-vuotiaana tarvitsin uudet liivit eikä äiti ollut tajunnut pyytämättä ostaa. Ostin itse viikkorahoilla ja minua hävetti. Ostin sovittamatta. 

Menkkojen alkamisen salaisin. Käytin koulusta saatuja sidepaketteja ja niiden loputtua otin siteitä salaa äidin kaapista. Muutama kuukausi niiden alkamisen jälkeen aioin kertoa, mutta en saanut niitä sanoja suustani. Jossain vaiheessa äiti itse kysyi mutta en halunnut puhua asiasta. 

Liikunnan ope kertoi meille koulussa tyttärensä menkkojen alkamisesta ja siitä kuinka heidän perhe juhli asiaa yhdessä. Itse en olisi ikinä halunnut kakkua asian kunniaksi saati sitä että menkoista olisi kerrottu isällekin. 

Minä 94 ja äiti 62. Ihan samoja kokemuksia. 9 vuotiaana löysin tampoonin kaapista ja kun menin kysymään mikä se on sai äiti raivarit, että älä enää ikinä pengo tavaroita. Tämän vuoksi en uskaltanut kertoa kun menkat alkoivat 11 vuotiaana. Runsaat olivat ja vessapaperia meni ja jopa omia paitoja öisin housuissa ja silti tuli ohi vuotoja. Peloissani piilottelin lakanoitakin. Huoneessa pidin kaapin perällä muovipussia johon piilotin verisiä papereita joita vein koulumatkalla piiloon koska porukat olisi ulkoroskikseen katsoneet. Kerran isä tuli jotain penkomaan huoneeseen ja löysi ja kirosi minut inhottavaksi ja kovaan ääneen äidin kanssa miettivät miten kuvottava olen.  Rintsikoita ei äiti tarjoutunut ostamaan tai ottanut puheeksi - samoilla itse ostamilla menin pitkään joita en uskaltanut viedä pyykkiin. Pilkkasi kyllä muiden kuullen kasvaneista rinnoista. Uusia alushousuja ei ostanut ja omistin ehkä 3 paria. Joskus jouduin siskon tai hänen lainata pyykkinarulta (että paperi pysyy housuissa menkkojen aikana) ja siitäkin kun kiinni jäin haukkui minua ällöttäväksi pervoksi. Seksuaalisuudesta ei puhuttu tai sitä ei ollut. 12 vuotiaana ainut kun äiti on sanonut, että miehiä pitää varoa koska haluavat vain yhtä asiaa. Suosikin vei pois kun siellä oli piirroskuva naisen alapäästä ja selitys sen anatomiasta. Oli järkyttävää sisältöä ja siitäkin haukut sain kun olin ostanut. Tässä vain osa kaikesta. Jos minulla olisi lapsia en ikinä voisi käyttäytyä omalle lapselle näin. Itkettää pienen minun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

Tämä viesti muuten kertoo siitä, että tässä ei ole ensisijaisesti kyse tietystä sukupolvesta, vaan tietyistä suvuista. Kun ei ole itse saanut asiallista tukea asiaan lapsena, on vaikea

Ei ole enää ryhmäpainetta toimia samoin, eikä tyhmyyksiä tehdä varmuuden vuoksi (ajatuksella, että mitä jos tuleva onnettomuus juontuu tästä laiminlyönnistä). 

Uskomatonta.  Kyllä -81 syntyneen tyttären kansa noista puhuttiin, hankittiin tarpeet ja liivit. Perheen pojat pitivöt myös ihan luonnollisina noita asioita. Ei heiltäkään tietoa salattu.

Koulussa myös 90-luvulla terveydenhoitaja keskusteli joka tytön kanssa erikseen, joku oisko ollut 7. Luokka. Hän oli kysellyt noista jutuista, voiko äidin kanssa puhua jne.  Tytär oli kertonit saaneensa tietoa äidiltä, kirjoista ja tyttöystävien kanssa keskustelivat.

Aloitus vaikuttaa provolta, 50-luvulla ehkä tommosta kun ap kuvaili.  Mutta en noin säkissä ollut minäkään 50-luvun lapsena, siteitä ostettiin kaupungissa käydessä, riepuja tietysti myös etenkin kotona.  Rintaliivit sain, mitä ne nyt sen ajan liivit olivat.  Siinä on asiat parantuneet varhaisteinienkin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten monilla on aiheesta samoja kokemuksia ja vieläpä 90-luvultakin Ite olen syntynyt 80-luvun alussa. 50-luvulla syntyneelle äidilleni kaikki seksuaalisuuteen liittyvä sekä ruumiinosat olivat tabu. Onneksi terveystiedon tunnilla oli kuukautisista puhuttu, neuvottu siteen käytöstä jne ja kun ne alkoivat kävin äidin kaapista siteitä ottamassa. Varmasti hän huomasi veriset alushousut pyykissä, mutta koskaan ei sanallakaan maininnut.

Jos tv:ssä oli sidemainos, vaihtui kanava. Saati jos oli suutelua tai seksiä. Pimppi oli nimeltään pylly. Rinnoista tai tisseistä ei koskaan mainittu sanallakaan. Äitini ei käyttänyt edes raskaus-sanaa, vaan puhui odottamisesta.

Ekat rintsikat ostin 16-vuotiaana kaverin kanssa. 

Minä olen syntynyt -89 ja äitini ei puhunut minulle ikinä lapsena kuukautisista. Siteit

Olen tuon aiemman viestin kirjoittaja ja ei minullekaan puhuttu mitään seksuaaliasioita lapsena. Ne olivat täysin tabu. Alapäätä, kuukautisia tai rintoja ei minulla kai äidilleni ollut olemassakaan. Johtunee siitä myös, että perhe oli hyvin uskovainen. Kuukautiseni ovat aina olleet myös hyvin kipeät, myöhemmin selvisi, että näin oli myös äidilläni. Itse aion kertoa tytölle, koska olisi kauheaa jos hän ei tietäisi ja pelästyisi verta ja kipua.

Täällä moni parjaa nyt äitiään ihan vaan koska palstassa kuuluu liioitella.  Harva 11 v pesi pyykkiään 90-luvulla tai2000 alussa.  Totrakai äiti huomasi.

Miten ihmeessä kirjoittajilla on ollut 1900-luvun alussa syntyneitä 2000-luvulle tullessa kun maailma jo hyvin seksualisoitu mediassa.

Ettekö te ees lukeneet sinä ja minä tai me kaks -lehteä?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on syntynyt -54, Isäni-52 ja minä -82. Meillä oli kotona juuri niin hirveää, mitä täälläkin nämä kurjimmat kertomukset. 

Erityisen kauheaa oli hiihtää kovalla pakkasella ja veret valuu pitkin poikin kun kolme päivää ollut side tursuaa auttamatta yli ja lähtee paikoiltaan. Liikuntahousuina vanhat ja painavat vanutoppikset, jotka kerää lumipaakut lahkeisiin.. Hiki valuu, itkettää.. Pipoa ei saa ottaa pois.

Itse onnistuin katkaisemaan kierteen. Oma tytär puhuu avoimesti kuukautisista, vitsailee muistosta kun ne alkoi 12v (oli isä vain kotona, joka oli hoitanut homman hienosti mutta tytär olisi mieluummin halunnut, että olisi äiti. Oli kuitenkin iloinen, että toin ison pussin irttareita työreissusta ja pidettiin leffailta).

Tytär kertoo jos väsyttää kuukautisten takia tai harmittaa. Isänsä juuri pesi hänen patjansa kun oli mennyt ohi, mieheni mielestä se oli vähintä mitä voi tehdä auttaakseen.. Mieheni my

Meillä puhuttiin, suorastaan liikaa, mutta omia siteitä ei saanut olla. Äidilläni on adhd/autismi, tuohon aikaan diagnosoimaton, ja siihen kuuluu outo kontrollointi. Asian piti olla julkinen, mutta yhteiset siteet olivat hänen kaappinsa päällä (talon ainoa vaatekaappi, itse asiassa ) ja hän tuntui olevan korva, silmä herkkänä kyttäämässä niiden käyttöä. Ne saattoivat myös loppua kesken kaiken, eikä uusia ostettu varastoon. Tamponit olivat kiellettyjä syystä x. Siskonsa mukaan hän käytti itse nuorena pelkästään niitä, ja heidän äitinsä antoi rahaa siteisiin. 

Meillä ei ollut sisävessaa eikä oikein omaa tilaakaan, eikä siis yksityisyyttä. Äitini oli nuorena elänyt kaupungissakin, mutta "sopeutui" ts taantui alkeellisissa maalaisoloissa vuosiksi. 

Rintsikat sai, jopa kahdet, mutta nekin pidin loppuun. Asiat tehtiin helposti vain kerran. Vaatteiden kanssa oltiin äärimmäisen saitoja.

Mikä helpotus, kun oli vähän omaa rahaa ja uskalsi ostaa tamponeja joskus 16-17v. 

Olen syntynyt 70-luvun alussa.