Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

Tämä viesti muuten kertoo siitä, että tässä ei ole ensisijaisesti kyse tietystä sukupolvesta, vaan tietyistä suvuista. Kun ei ole itse saanut asiallista tukea asiaan lapsena, on vaikea tietää, miten omalle lapselle puhuisi. Osa ei edes yritä ja ketju jatkuu, vuosikymmenestä viis. Joid

Mahtaisiko kyse olla myös yhteiskuntaluokasta? En tiedä. Oma opettajaäitini opasti mua kyllä ihan asiallisesti 60-luvulla. Noloa se oli ja pitkään tuntui, että oli todella tärkeää salata, jos oli kuukautiset, olisi ollut kamala paikka jos joku olisi huomannut.

Olen kotoisin itäblokista, eikä siellä ollut seksuaalikasvatusta.

Äitini halusi valistaa minua, kun olin vanhempi, eli olin noin 12-vuotias, ja hänen mielestään se oli hyvä ikä.

Typerää oli se, että sain kuukautiseni juuri ennen 11-vuotissyntymäpäivääni, ja luulin, että haalistun ja kuolen.

Näin televisiossa elokuvan, jossa nainen vuotaa verta ja kuolee abortin jälkeen. En tajunnut, että siinä oli kyse abortista, ja muistin vain kuvan naisesta, joka käveli portaita ylös verisenä ja kuolemaisillaan.

Makasin siis sängyssä ja ajattelin kuolevani.

En halua sanoa, että se traumatisoi minua, mutta en halunnut olla tyttö silloin, ja se tietysti pahensi asiaa.

Onneksi itäblokissa ei voinut vaihtaa sukupuoltaan teini-ikäisenä, muuten olisin tehnyt sen. Kaduin sitä myöhemmin, koska jossain vaiheessa, 16-vuotiaana, ajattelin, että oli mukavaa olla nuori nainen eikä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

Tämä viesti muuten kertoo siitä, että tässä ei ole ensisijaisesti kyse tietystä sukupolvesta, vaan tietyistä suvuista. Kun ei ole itse saanut asiallista tukea asiaan lapsena, on vaikea tietää, miten omalle lapselle puhuisi. Osa ei edes

Omat vanhempani olivat/ovat ylempää keskiluokkaa, korkeat koulutukset. Yritystä oli kyllä, joissain asioissa paljonkin, mutta yleiset vanhemmuustaidot olivat aika heikot. Ei siis tarkoituksella aiheutettu traumoja, mutta ei vain kertakaikkiaan osattu tehdä asioita oikein. Omia tunteita ei osattu mitenkään hallita, kaikki purettiin jälkipolveen tai toiseen vanhempaan ja jälkopolvi siinä sivussa kärsijöinä.

Olisi pitänyt olla jokin pakollinen vanhemmuusvalmennus jatkuvasti. Jännää on se, että itsekin tiesin jo hyvin nuorena, teini-ikäisenä että MITEN lapsia ja nuoria kuuluisi kasvattaa. Ja mikä on vahingollista. Tämä on jännä, monella toistuva ilmiö. Miten oma sukupolveni oppi ymmärtämään näitä asioita osin vahingollisesta kasvatuksesta huolimatta, mutta edeltävä sukupolvi ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut murkku siinä 80 ja 90-luvun taitteessa. Meillä ei hävetty tai vaijettu asioista. Äiti osti liivit ja suojat ja kertoi.

Suojat ovat eri juttu, mutta minusta lapselle liivien ostaminen enemmänkin opettaa häpeää, että rinnat täytyy peittää.

Mun on hoikkana mutta rintavana tarvinnut käyttää jopa kaksia rintsikoita esim. urheilussa ja jumpassa.

Muutoinkin tykkään kauniista, seksikkäistä alusvaatteista.

Eräs vatsatanssin opettaja sanoi kurssin aluksi, että kunnon tukevat rintaliivit pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Kuukautiset alkoi vuonna 1988. Äidin opastukset sen jälkeen, ei siis sanaakaan sitä ennen:

- voi sua raukkaa niin nuorena sullakin alkoi, mun onkin pitänyt puhua sun kanssa

- kuukautisten aikaan voi olla enemmän nälkä ja sitten syöt vaan

- miehet haluaa vai yhtä asiaa

- käytetyn siteen roskikseen viemistä varten piilottaa hihaan tai tyhjään vessapaperirullaan (ihan kotona)

Siinä se.

100 % enemmän kerrottiin kuin minulle. Onneksi oli valistunut kaveri, joka sitten kertoi. Tämä 60-luvulla. Tosi paljon puhuttiin tyttöporukalla näistä, lisääntyminen mukaan lukien.

Miten oma sukupolveni oppi ymmärtämään näitä asioita osin vahingollisesta kasvatuksesta huolimatta, mutta edeltävä sukupolvi ei? 

Tämähän on ihan viitsimiskysymys. Kyllähän he ovat myös muistaneet mikä oli kurjaa heidän kasvatuksessaan ja silti valinneet tehdä kuten heille tehtiin. Ylisukupolvisten kierteiden katkaisu vaatii jatkuvaa keskittymistä siihen, ettei tee asioita kuten on tottunut vaan pyrkii siihen parempaan ratkaisuun. Jos ei jaksa, niin alkaa vain toistaa samoja virheitä kuin vanhemmatkin.

Äitini on syntynyt -54, Isäni-52 ja minä -82. Meillä oli kotona juuri niin hirveää, mitä täälläkin nämä kurjimmat kertomukset. 

Erityisen kauheaa oli hiihtää kovalla pakkasella ja veret valuu pitkin poikin kun kolme päivää ollut side tursuaa auttamatta yli ja lähtee paikoiltaan. Liikuntahousuina vanhat ja painavat vanutoppikset, jotka kerää lumipaakut lahkeisiin.. Hiki valuu, itkettää.. Pipoa ei saa ottaa pois.

Itse onnistuin katkaisemaan kierteen. Oma tytär puhuu avoimesti kuukautisista, vitsailee muistosta kun ne alkoi 12v (oli isä vain kotona, joka oli hoitanut homman hienosti mutta tytär olisi mieluummin halunnut, että olisi äiti. Oli kuitenkin iloinen, että toin ison pussin irttareita työreissusta ja pidettiin leffailta).

Tytär kertoo jos väsyttää kuukautisten takia tai harmittaa. Isänsä juuri pesi hänen patjansa kun oli mennyt ohi, mieheni mielestä se oli vähintä mitä voi tehdä auttaakseen.. Mieheni myös ostaa siteitä ja muuta naisten juttuja meille ilman mitään  häpeää.

Olen tarjoutunut tytölleni juttelemaan, neuvomaan ja ostan aina 7 eri sorttia siteitä tarjolle + tamponeita ja kuukautiskuppeja. Nyt tytär pyysi niitä kuukautispikkareita, ostin viidet.

Yritin aina olla itse avoin kuukautisista kaikille lapsilleni: en ikinä piilotellut siteitä, puhuin neutraalisti ääneen miksi en voi lähteä mukaan uimaan tai miksi on pää kipeä, tai miksi vaihdan sidettä jos tulivat vessaan perässä jotain asiaa toimittamaan.

Olen ollut hämmästynyt kuinka pienillä teoilla tuo sukupolvitrauma saatiin katkaistua. Mysteeri on, että miksi oma äitini ei tähän pystynyt. Tai edes olemaan minua kohtaan inhimillinen.. 

Äitini on nyt 70v eikä vieläkään kykene luontevasti puhumaan yhtään mistään kehollisuudesta. Paitsi laihdutuksesta tietenkin, sehän se koko naisen elämäntehtävä on, millään muulla ei ole arvoa. 

Kyttää kyllä meitä lapsiaan ja juoruaa asiamme ristiin rastiin.

Sitten naama punaisen vänkyttää jotain "hygieniatarvikkeista" kun sellaisia kerran ostin veljen tytölle ja äitini halusi juoruta eteenpäin, että veljentytön äiti ollut huolehtinut asioista.. Hyi hitto kuinka inhottavaa, ei voi sanoa sanaa kuukautissuojat tai side! 

Minun 50-luvulla syntynyt äitini äärimmäisen pakon edessä käytti sanaa "vaipat" siteistä, ja häpeä oikein tihkui. 

Tänne olisi hyvä saada myös häpeän kierteen rikkomiseen niitä vinkkejä lisää! 

Muistan kuinka kaverini äiti onnitteli tytärtään kun tällä alkoi kuukautiset ja sai jonkun lahjankin. Oli ihan tajunnan räjäyttävä perspektiivi asiaan silloin  ysärillä. Kaverin äiti kertoi myöhemmin kuinka päätti rikkoa häpeän ketjun. Tämä kaverini oli sitten niin tärkeänä ja ylpeänä tästä elämän etapista.. 

Toista oli meillä.. 

Korvessa asuessa tämäkin asia on ollut vaikea hoitaa: et pääse mihinkään omille asioille ilman kyytiä tms. Olisi joskus saanut hoitaa omia asioita olematta riippuvainen aina vanhemmista ym. Sitten kyylätään ja ihmetellään miksi kävin kaupassa ym.? Tollot. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain äidiltäni yhden siteen per kuukautiset. Sanottiin että laita vessapaperia siihen päälle ja näin yhdellä siteellä mentiin viikon kestävät kuukautiset. Käskettiin myös istua pytyllä mahdollisimman kauan että veri valuu sinne eikä tahlaannu kalliita siteitä. Vuosikausia näin.  Kammottavaa aikaa! 

Voi hyvänen aika 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiseuteen liittyvä tai sellaiseksi miellettävä on historiallisesti stigmatoitu likaisena, häpeällisenä ja huonompana. Se on tapa kontrolloida, ns. näyttää naisen paikka. Vasta viime vuosina tästä keinotekoisesta häpeästä on pyritty pääsemään pois.

No tähänhän kuuluu esimerkiksi rinnat. Naisen nänni ei saa erottua paidan alta, ja siksi on keksitty rintaliivit. Ne jotka eivät tyttärelleen osta rintaliivejä mielestäni enemmänkin edistävät naisten vapautta ja naiskehon seksualisoinnin purkamista.

Vai niin. Itse raskasrintaisena taas käytän erittäin mielelläni liivejä. Ne nostavat ja tukevat rintoja, ja ulkomuoto on ryhdikäs. Liivit ovat usein myös ulkonäkökysymys. Ilman niitä vaikutelma on roikkuva. 

Itselläni oli häpeä rintaliivejä kohtaan, ei vanhempien takia, vaan koska koulussa huudeltiin rinnoista. Käytin toppeja pitkään, jonkinlaisena liivien edeltäjänä.

Kouluterveydenhoitaja kertoi kuukautisista. Äiti järjesti siteitä, mutta siirryin aika pian tamponeihin, koin ne helpommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 70-luvun lapsi ja kokenut naiseksi kasvamisessa samat puhumattomuuden, häpeän ja nöyryytyksen traumat kuin moni muukin tässä ketjussa.

Naisvihaa tosiaan, kuten aiempi kirjoittaja tuossa mainitsikin. Itse olen ihmetellyt sitä seuraavaa sodanjälkeistä sukupolvea, johon vanhempani kuuluvat, että miksi? Miksi ei kyseenalaistettu mitään? Miksi ei toimittu eri tavalla omien lasten kanssa vaan jatkoivat samaa touhua? Totaalista vastuuttomuutta ja haluttomuutta tehdä asioita paremmin, tyydytty vain matkustajan osaan.

Omien lasteni kohdalla olen toiminut toisin, sen päätin jo esiteini-iässä ja tunne vahvistui teiniä/nuorena aikuisena. 

Vanhemmat kantakaa vastuunne. 

Itsekin olen 70-luvun lapsia ja kun muistelen olematonta opastusta kuukautisiin ja seksiin varautumisessa, nyt ymmärrän, että  tyyli oli jatkumoa äidin omasta kasvatuksesta. Kuukautiset ja naiseksi kasvaminen oli sodan jälkeen suuri häpeä. Hyvin se häpeä siirtyi meille lapsille. 

Ekat rintsikat kuitenkin  ihme kyllä sain äidiltä, tosin nekin piti tunkea minun laatikon perälle, ettei kukaan vaan näe. Siteitä oli onneksi käytettävissä, mutta niiden hävittäminen oli tehty hankalaksi, kun vessassa ei ollut minkäänlaista roskista ja menkat oli asia, joka piti salata. Mitään neuvoja en saanut. 

Seksikasvatus oli yksi ainoa lause; muista käyttää ehkäisyä, ettei tule vahinko. Taustalla sanaton lause, seksi on häpeällistä. 

Ehkä joku sosiologi osaisi selittää mitä kaikkea tällaisen sairaan nöyryyttämis-  ja häpeäkäytöksen takana voi olla. Selvästi kuukautiset ja tyttöjen kasvaminen on ollut/on tabu. Globaali ilmiö on kuitenkin tuo, että tyttöjä sorretaan. Sen muoto vain vaihtelee maan mukaan.

Sivistymättömyyden merkki joka tapauksessa. 

Onneksi elämme tämän tabun murroskautta, osa vielä vahvasti pitää yllä häpeäkulttuuria, toiset nuijii sitä rikki, kolmannet jo elää vapaana siitä.

Kulttuurissamme on myös muita vahingollisia piirteitä, joille olemme vielä melko kollektiivisesti sokeita. Esim. nuorten varhaisen itsenäistymisen narratiivi ja yksin pärjäämisen mentaliteetti.

Järkyttävää miten monilla on aiheesta samoja kokemuksia ja vieläpä 90-luvultakin Ite olen syntynyt 80-luvun alussa. 50-luvulla syntyneelle äidilleni kaikki seksuaalisuuteen liittyvä sekä ruumiinosat olivat tabu. Onneksi terveystiedon tunnilla oli kuukautisista puhuttu, neuvottu siteen käytöstä jne ja kun ne alkoivat kävin äidin kaapista siteitä ottamassa. Varmasti hän huomasi veriset alushousut pyykissä, mutta koskaan ei sanallakaan maininnut.

Jos tv:ssä oli sidemainos, vaihtui kanava. Saati jos oli suutelua tai seksiä. Pimppi oli nimeltään pylly. Rinnoista tai tisseistä ei koskaan mainittu sanallakaan. Äitini ei käyttänyt edes raskaus-sanaa, vaan puhui odottamisesta.

Ekat rintsikat ostin 16-vuotiaana kaverin kanssa. 

Olen syntynyt 1986 ja samanlaisia kokemuksia kuin muilla. Seksi oli aivan tabu lapsuudenperheessä, ehkäisystä ei puhuttu mitään. Rintaliiviostoksille mentiin äidin kanssa, mutta vieläkin muistan ne äidin pitkät ja vihaiset katseet, kun sovituksessa kesti liian kauan. Kuukautisista ei puhuttu, siteet ostettiin piilottamalla ne muiden ostoksien alle. En tiedä, minkä ikäisenä äidilläni alkoi vaihdevuodet, koska siitä(kään) ei puhuttu. 

-92 syntynyt. Ensimmäiset pari vuotta kuukautisten alusta käytin suojana vessapaperia tai sieltä täältä saatuja siteitä. Verisiä alushousuja piilottelin patjan alle, kun pyykkiin en viitsinyt viedä.

Perheessä äiti ja 3 tyttöä, joten luulis että noista asioista olisi ollut helpompi puhua, mutta näemmä ei. 

Vuosia meni hyväksyessä kuukautiset ja luulen että lapsuuden "trauma" ja tabuna pidetty aihe olivat isona syynä tähän.

Rintaliiveistä en viitsi edes puhua, kun lähes sama tarina kerrottavana.

80-luvulla syntynyt ja ihan samat kokemukset. Rintaliivit pesin itse samalla kun kävin esim. saunassa. Kuukautissuojat ostin alusta asti itse, eikä niitä voinut missään nimessä ketään pyytää ostamaan kaupassa ollessaan. Jopa veljeni suhtautui luonnollisemmin kuukautissuojiin yms. kuin äitini.

En voisi kuvitellakaan samanlaista tilannetta tyttärilleni. En syytä omaa äitiä, tuo on niin selkeästi ollut ajan ongelma. Ehkä sellaisessa perheessä, jossa on vain äiti ja useampi tytär, näihin suhtauduttiin normaalisti.

Oma lapseni saa todellakin jäädä kotiin sairastamaan jos hänellä on kovat kuukautiskivut, huolehdin että siteitä on aina monenlaista sorttia vessassa ja kuukautisten aikaan on lupa levätä. Rintaliivejä ostan ja pesen.