Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmästynyt, että vielä 90-luvulla syntyneissä on naisia, jotka ovat saaneet äideiltään välinpitämättömyyttä ja torjuntaa, kun olisi ollut tarve saada äidin tukea kuukautisten kanssa.

Nää on aika syviä sukupolvi traumoja ja kertovat surullista tarinaa myös miten näiden äitien naiseuteen ollaan opetettu suhtautumaan. Seuraavat sukupolvet tulevat myös kärsimään tästä ja miettimään, miksi äiti ei hyväksynyt omaa naisestaan 20-luvulla. Jos pystyy katkaisemaan tän pahan olon ja häpeän kierteen oman tyttären kohdalla niin se on erittäin hyvä asia. 

Minä sain äidiltäni yhden siteen per kuukautiset. Sanottiin että laita vessapaperia siihen päälle ja näin yhdellä siteellä mentiin viikon kestävät kuukautiset. Käskettiin myös istua pytyllä mahdollisimman kauan että veri valuu sinne eikä tahlaannu kalliita siteitä. Vuosikausia näin.  Kammottavaa aikaa! 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain äidiltäni yhden siteen per kuukautiset. Sanottiin että laita vessapaperia siihen päälle ja näin yhdellä siteellä mentiin viikon kestävät kuukautiset. Käskettiin myös istua pytyllä mahdollisimman kauan että veri valuu sinne eikä tahlaannu kalliita siteitä. Vuosikausia näin.  Kammottavaa aikaa! 

Millä vuosikymmenellä tää oli, jos voi kysyä. Tuntuu että tossa on vähän jotain tarkoituksellisen nöyryytyksen makua mukana :( eihän toi ole edes kauhean hygieenistä enää

Minun lapsuusperheessä ei olisi tullut kuulonkaan puhuminen kuukautissuojista ja rintaliiveistä. Kaikki piti hoitaa pimeästi. Aluksi kuukautisiin oli mulla oli vaan kangasriepuja, sen ajan lahkeellisiin alushousuin, ja ne rätit ei oikeen pysyneet  ja sai pelätä että ne tipahtaa housuista. Jos olisin puhunut kuukautisista kotona, äitipuoli olisi varmaan iskenuyt minua korvilleni.(ps.äitiä ei enää ollut)  Sitten kun ostin ekat rintaliiivit piilottelin vaatteilla ettei kukaan näe että mulla on ne. Kauhea häpeä oli siihen aikaan kaikki fyysilliseen naiselliseen kasvamiseen liittyvä.

Omille tytöille opetin nuo asiat hyvissä ajoin ja yhdessä käytiin ostamassa kuukautissiteet ja rintaliivit, se oli 80 lukua, minun mielestä silloin asioita ei enää hävetty eikä piiloteltu.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain äidiltäni yhden siteen per kuukautiset. Sanottiin että laita vessapaperia siihen päälle ja näin yhdellä siteellä mentiin viikon kestävät kuukautiset. Käskettiin myös istua pytyllä mahdollisimman kauan että veri valuu sinne eikä tahlaannu kalliita siteitä. Vuosikausia näin.  Kammottavaa aikaa! 

Vähän kuin saisi avohaavaan vessapaperia ja teippiä...

Ja tuo  aikasempi oli 60 luvulla kun korville tuli jos uskalsi puhua.

Itsellänikin oli aikamoista tuo seksuaalisuuden kieltäminen. Asiasta tosin puhuttiin vain sanomalla, että aikuisten asioita ei saa tehdä. Siveellisyyttä ja kunnollisuutta vaadittiin ja pidettiin täysin selvänä, että olen nykykäsitteillä aseksuaali, kai vaadittiin ja oletettiin oikeasti sellaista, johon entisaikojen ns. kunnolliset naiset, joilla ei oletettu olevan seksuaalisuutta, vaan se liitettiin ns. huonoihin naisiin muokattiin. Onnekseni tosin tajusin jossakin vaiheessa olevani oikeasti aseksuaali. Kaikkein suurin järkytys olisi ollut, jos olisin tullut ns. kaapista heterona. Isäni järkyttyi muuten oikeasti ja täytyy myöntää, että jotenkin järkytyin itsekin sisareni heteroseksuaalisuuden paljastuessa.

Ristiriitaista kuitenkin oli, että äitini antoi itseni katsoa kaikkia sen ajan suosittuja televisiosarjoja, eikä tuominnut niitä sopimattomina. Välillä äitini katsoi itsekin Kauniita ja rohkeita ja Salattuja elämiä. Toki äitini kommentoi joskus esim.Brooke Loganin moraalittomuutta seksuaalisuuden suhteen ja jonkun hahmon julmuutta ja pahuutta. Isäni mielestä en olisi saanut näitä katsella. 

Olen syntynyt -93 ja kotona ei puhuttu kuukautisista ikinä sanallakaan. Kuukautiseni alkoi kun olin 11-vuotias ja etsin hämilläni niistä tietoa ja opastusta Demi-lehdestä yms. kun äiti ei koskaan niistä puhunut. Käytin salaa kaapista äidin siteitä tai ostin häpeillen omia jos rahani riittivät. Ohivuotoja sattui alussa paljon ja piilottelin verisiä pikkuhousuja huoneeseeni koska en kehdannut viedä niitä pyykkikoriinkaan. Myöskään rintaliivejä ei ostettu. Mistään murrosikään liittyvästä ei puhuttu, paitsi silloin kun jokin asia itketti tai suututti niin asialle naureskeltiin ja pilkkaavaan sävyyn huvittuneena sanottiin vain miten ""Liisalla" on murkkuikä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No äidin tehtävä on puhua ja opettaa nämä asiat. Jos ei osaa, onpa tyhmä ihminen.

Miksei isän?

Isä opetti, että " juuri kun tuntuu kaikkien mukavimmalta - pitää vetää pois!"...

Jo aikuisena kerran paikat oli niin kuivat ja kutisevat, ilmeisesti hiivaa ja oli tarve raapia kutinaa niin, että verta oikein vuoti. Tarkastin vuodon tulevan nimenomaan ulkopuolelta eli mistään vakavasta ei ollut kyse. Olin hetken peloissani ja mietin, mitä tehdä. Tajusin laittaa kuukautissuojan vähän enemmän laidemmalle niin se imi tuon vuodon, joka tyrehtyikin yön aikana, eikä sotkua tullut. Jatkossa olen yrittänyt rajoittaa tuota raapimista, jonka uskon johtuvan hiivasta kun ulkopuolelta intiimialueella vain kutiaa. Siihen nähden, että olen jo neljäkymppinen tiedän näistä asioista äärimmäisen vähän.

Uskon kuitenkin olevani varautunut lähestyviin vaihdevuosiin paremmin kuin aikoinaan murrosikään ja uskon myös tietäväni vaihdevuosista nyt jo enemmän kuin murrosiästä. Toisaalta vaikka tiesin murrosiästä etukäteen vain vähän olen kai onnellinen siitä, että sain elää lapsuutta mahdollisimman kauan, sillä sitten kun sain tietää asioista vasta 5.luokalla koulukirjasta lukemalla järkytyin todella, enkä edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani. Voin vain kuvitella, mikä olisi ollut tilanne, jos olisi saanut tietää asioista aikaisemmin.

Olen 70-luvun lapsi ja kokenut naiseksi kasvamisessa samat puhumattomuuden, häpeän ja nöyryytyksen traumat kuin moni muukin tässä ketjussa.

Naisvihaa tosiaan, kuten aiempi kirjoittaja tuossa mainitsikin. Itse olen ihmetellyt sitä seuraavaa sodanjälkeistä sukupolvea, johon vanhempani kuuluvat, että miksi? Miksi ei kyseenalaistettu mitään? Miksi ei toimittu eri tavalla omien lasten kanssa vaan jatkoivat samaa touhua? Totaalista vastuuttomuutta ja haluttomuutta tehdä asioita paremmin, tyydytty vain matkustajan osaan.

Omien lasteni kohdalla olen toiminut toisin, sen päätin jo esiteini-iässä ja tunne vahvistui teiniä/nuorena aikuisena. 

Vanhemmat kantakaa vastuunne. 

Olen joskus nähnytkin Funky ladyssä äidin hyvin nuoren tyttärensä kanssa. Lasta selvästi hävetti ja äiti puhui myyjän kanssa. Myyjä kuitenkin suhtautui näihin kuin keneen tahansa asiakkaseen ja esitteli ja toi sovitettavaksi pyydettyjä tuotteita. 

Äidin uusi, jo iäkäs poikaystävä osti mulle ekat (halvat) rintsikat kun olin 11. Olin siinä vaiheessa kärsinyt yli vuoden c-kupin kanssa. Meistä tuli ystävät.

Syntymäni oli häpeä.

No jo on taas jutut mammoilla, en usko puoliakaan näistä teidän itkuvirsistä. Itse -71 syntynyt ja meillä ei "naiseksi tulemisesta" lässytetty liikaa, kuten nykyään, vaan tarpeeksi. Sain rintsikat ja ikinä tarvinnut vessapaperilla kuukautisia hoitaa. 

Uskoisin, että tähän ketjuun itkevät ja äitiänsä vihaavat naiset edustavat noin 0.01 % koko ikäisestään naisväestöstä. Suurin osa on saanut just oikeeta ja hyvää opastusta. 

Ettekä te itku-iidat varmaan muista miettiä sitä, että miten paljon huonommin teidän äitienne asiat olivat? Häh? Luuletteko, että 1950-1960-luvuilla ne ehkäisy- ja kuukautisjutut on selitetty nuorille naisille? Miten he olisivat pystyneet teille kertomaan noista jutuista?

Mutta aina pitää päästä omaa äitiä halveksimaan ja vihaamaan. 

Hyvin te vedätte. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti jätti myös mut yksin sekä kuukautisten että rintsikoiden kanssa. Isä lopulta haki kaikessa hiljaisuudessa sekä siteitä että rintsikat, koska äiti ei saanut aikaiseksi. Isä ei kyllä halunnut keskustella asiasta, vaan hoisi tuon vähin äänin tipauttamalla ostokset pussissa huoneeseeni.

Nyt vanhin lapseni alkaa olla sen ikäinen, että varmaan asia on ajankohtainen muutaman vuoden sisällä. Kammoan jo valmiiksi miten noista lapselle puhutaan. Kysyin parhaalta kaveriltani mitä pitäisi tehdä, mutta hän on noita joiden piti ostaa itse siteensä ja rintsikkansa, eli ei osannut auttaa.

Tämä viesti muuten kertoo siitä, että tässä ei ole ensisijaisesti kyse tietystä sukupolvesta, vaan tietyistä suvuista. Kun ei ole itse saanut asiallista tukea asiaan lapsena, on vaikea tietää, miten omalle lapselle puhuisi. Osa ei edes yritä ja ketju jatkuu, vuosikymmenestä viis. Joidenkin suvuissa taas on jo useammassa sukupolvessa selitetty asiat luontevasti.

Miten vaikeaa tämä on sitten, jos lapsi koskeekin olevansa trans tai jotain muuta kuin cis-hetero? Joskus olen jostakin lukenut tästä äidin näkökulmasta, en tosin ole ihan varma, oliko kyseessä fakta tai fiktio, ilmeisesti kuitenkin tositapahtumiin perustuva teos ja ihan hirveältä vaikutti. Tuossa kuitenkin lapsi kapinoi, mutta äiti uhriutui ja äidin ja lapsen suhde oli vaikea. Lapsi ei suostunut käyttämään rintaliivejä, eivätkä kuukautissuojat sopineet lapsen käyttämiin miesten alusvaatteisiin ja lapsi ajatteli, että rinnat ja vuodot loppuvat, jos niihin ei reagoi mitenkään. Kirjan edetessä lapsi meni ammattikouluun miesten alalle ja koko koulun ajan tuota luultiin pojaksi. Lopussa oli sitten käynyt koko prosessin läpi, poistattanut rintansa, otti hormoneja ja oli virallisesti mies. Toki olen viime aikoina nähnyt joitakin Ylen tähän aiheeseen liittyviä ohjelmia ja jossakin MTV:n ohjelmassa, jossa nuoret kertoivat elämästään oli mukana transmies, mutta tuo ohjelma keskittyi pääasiassa siihen hetkeen, jota silloin elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun alussa ja meillä ostettiin siteet ja rintsikat.

Äiti puhui liiankin avoimesti ja liikaa kuukautisista, rinnoista ja seksistä. Aikuistuessani tajusin, että kuukautisilla ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 12-vuotias, jonka kuukautiset ovat juuri alkaneet ei tee mitään sillä, että äiti repostelee omasta seksielämästään muka valistuksen ja avoimuuden nimissä. 

Isä taas oli todella julma, siteitä ei olisi laittaa mihinkään roskikseen haisemaan. Vessapaperiin käärittynäkään ei käynyt, haisivat silti ja tuhlasin kallista vessapaperia. Käytetyt suojat piti panna saunanuuniin, ei saanut panna saunanuuniin, piti viedä suoraan ulkoroskikseen, ei saanut viedä ulkoroskikseen. Pelkäsin aina kuukautisten alkamista, koska tuo nöyryyttäminen oli aina edessä. Rinnat olivat myös vapaata riistaa, olin kasvamassa lehmäksi kun utareet olivat kasvaneet, olin ruma ja läski ja kaikintavoin vastenmieline

Ketjussa on monta kammottavaa viestiä, mutta tätä lukiessa melkein itketti. Olen hurjan pahoillani puolestasi.

Surullista, että vielä 90-luvulla syntyneidenkin tyttöjen on pitänyt kärsiä tällaisesta. Olisin kuvitellut, että se aika jäi jo 80-90-luvulle omiin kokemuksiin. Mutta rakenteet ja asenteet muuttuvat hitaasti, ja niitä pitää tietoisesti muuttaa.

Omien kokemuksieni kanssa jäin täysin yksin, mutta onneksi olin niin tottunut siihen jo kaikessa muussakin lapsen elämässäni, joten osasin etsiä tietoa kirjastosta ja lehdistä. Silti se oli ahdistavaa ja traumaattista. Siteitä askartelin pitkään itse paperista, sideharsosta ja mistä milloinkin. Tosin niitä piti säännöstellä, yksi koulupäivän ajaksi piti riittää. Ensimmäiset rintsikat ostin halvimmat, mitä löysin, omilla säästöilläni, ja pidin niitä niin kauan, että niihin kului reikä ja vielä senkin jälkeen.

Onneksi minulla oli kesätyörahat käytössäni 14-vuotiaasta saakka, silloin tilanne parani hieman, mutta 11-14-ikävuosina sai turvautua jos jonkinlaiseen keplotteluun, että sai siteitä. Tein itse, kerjäsin kavereilta, varastin kaverien äideiltä  ja heidän vessoistaan. Omalta en olisi uskaltanut, enkä kyllä koskaan nähnyt hänen siteitään, niin hyvin ne oli piilotettu.

Olen syntynyt -80- ja 90-lukujen taitteessa ja kokemukset ovat aivan samanlaisia kuin ap:lla. Alusvaatteita ei ostettu meille varmaan kymmenvuotiaasta eteenpäin vaan ne ostettiin omalla rahalla, ja rintaliivien pesu normaalin pyykin seassa hävetti. Mitään apua en myöskään koskaan saanut sopivien liivien valintaan, aina oli väärän kokoiset ja epämukavat. 

Kuukautissuojia vanhempani sentään ostivat, mutta niitäkin piti aina erikseen anella. Jos perheen yhteisellä lomalla en vaikka menkkojen vuoksi halunnut uimaan, sille ei herunut mitään ymmärrystä. Seksistä tai mistään siihen liittyvästä ei ikinä kotonani puhuttu mitään. 

Jälkeenpäin ajattelen, että asiaan vaikutti vanhempieni uskonnollinen tausta ja oma kasvatus, joka varmaan ollut samanlaista salailua ja häpeämistä. Ylipäänsä suhtautuminen aikuiseksi kasvamiseen oli kotonani omituista, jotenkin sellaista, että väkisin yritettiin pitää meitä lapsina mahdollisimman pitkään ja ajateltiin että jos asioista vaikenee, ei niitä ole olemassa.