Lue keskustelun säännöt.
Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä
ainasof
04.05.2023 |
Tuossa yhessä suositussa aloituksessa sivuttiin tällaisia kokemuksia. Minun lapsuuden molemmissa perheissä näistä oikeen nöyryytettiin. Synnyin -90. Vanhemmat ei ostaneet minulle rintaliivejä, en kehdannut viedä perheen pyykkiin itseostamia. Kuukautissuojaostoksilla irvisteltiin kun oli niin ällöttävää ja häpeällistä olevinaan. Mitä kokemuksia sinulla on, minkä vuosikymmen lapsi oot ja mistä arvelet tän häpeän tai hiljaisuuden johtuneen jos teillä ei puhuttu murrosiän muutoksista mitään. Nuohan on vain imtiimihygieniakysymyksiä johon nuori pitäs opastaa lempeesti. Eihän ne edes liity seksiin jos jollain vanhemmalla on joku seksipelko.
Kommentit (875)
Olin 60-luvulla työelämässä. Joku lopetti työnteon lastenhoidon puuttumisen takia. Ei nyt sentään 60-luvulla irtisanottu avioliiton takia.
Opettajat olivat naimisissa , konttorin naiset olivat rouvia, tuotannon naiset rouvia.
Muistatkohan oikein vuosikymmenen jonka elämästä oket lukenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvun alussa syntynyt. Äiti osti ensimmäiset rintaliivini 70-luvulla ja häneltä sain myös ensimmäiset kuukautissuojat. Perheessä puhuttiin avoimesti näistä asioista, ehkä siksi että suvussa naisilla oli arkielämään vaikuttavia kuukautisvaivoja? Myös koulun terveysopin tunnilla 70-luvulla puhuttiin asiasta meille tytöille ja saatiin pienet vihkosetkin aiheesta, mitä naiseksi kasvaminen tarkoittaa.
Voi hyvänen aika miten surullisia juttuja tässä ketjussa. Sydän särkyy pikkutyttöjen takia ja kyllä suututtaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni parjaa nyt äitiään ihan vaan koska palstassa kuuluu liioitella. Harva 11 v pesi pyykkiään 90-luvulla tai2000 alussa. Totrakai äiti huomasi.
Miten ihmeessä kirjoittajilla on ollut 1900-luvun alussa syntyneitä 2000-luvulle tullessa kun maailma jo hyvin seksualisoitu mediassa.
Ettekö te ees lukeneet sinä ja minä tai me kaks -lehteä?
En epäile etteikö ongelmallinen suhde naiseksi kasvamiseen varmasti ole kulkenut tietyissä suvuissa mahdollisesti jopa tälle vuosituhannelle, mutta koko keskustelu tuntuu trollaamiselta. Jokainen kirjoittaja on vähintään millenniaali / zoomeri, joka on vakavasti traumatisoitunut kuukautisten alkamisesta ja jokaisessa perheessä ollaan kohdeltu tyttöjä suunnilleen kuin Afganistanissa. Mitään tietoa ei tietenkään mistään ollut saatavilla, vaikka kouluissa opetettiin jo ala-asteella perusasiat l
Varmaan sama jonka lempiaihe on suurten ikäluokkien äidit, joille pitää vielä nytkin viiskymppisenä hakea lähestymiskieltoja ja käräjöidä roinan tuomisesta.
Synnyin 50 luvullla ja kaikki kehollisuus oli häpeä. Kuvitella, kun hampaiden pesukin oli häpeällistä, ei ihme jos onkin tällä ikäluokalla on huonot hampaat. Kotona en sanut mitän tietoa, mutta koulussa tytöt aina kyseli toisilta, onko sinulla jo ne kuukautiset alkaneet. En tiennyt sellaista mitään mutta opin vastaamaan, että ovat. Sitten kuitenkin ne joskus ihmetteli että puhuinko totta. Vähitellen silla tavalla keplotelemalla sain selville mitä ne kuukautiset tarkoittaa.
Kotona ei niistä koskaan puhuttu. Sitten kun sain rahaa ja menin naapuripitäjän kemikaalikauppaan ostaamaan valmiiksi siteitä siltä varalta jos kuukautiset sattuisi alkamaan. Kotia tullessa piilotin siteet vintille.
Mutta ei ne kotona ikinä puhuneet mitään, enkä olisi uskaltanut kysyäkään.
Kaikki piti tehdä salassa, että kukaan ei huomaa. Oma keho kun kypsyi naiseksi oli niin kauhea häpeä siihen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt 80-luvin puolivälissä ja tunnistan tuon saman. Mikä siinä oli niin mahdotonta puhua normaalisti menkoista, suojista, rintsikoista ja auttaa sopeutumisessa. Mutta ei vain pystynyt. Itse hain tiedot ja hankin tarvikkeeni. Ei ollut nettiä käytössä.
Meillä jännästi, että minulle ei osattu näitä ihmismäisesti laittaa alkuun mutta sisarelleni ilmeisesti olikin osattu muutama vuosi myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
60-luvun alussa syntynyt. Äiti osti ensimmäiset rintaliivini 70-luvulla ja häneltä sain myös ensimmäiset kuukautissuojat. Perheessä puhuttiin avoimesti näistä asioista, ehkä siksi että suvussa naisilla oli arkielämään vaikuttavia kuukautisvaivoja? Myös koulun terveysopin tunnilla 70-luvulla puhuttiin asiasta meille tytöille ja saatiin pienet vihkosetkin aiheesta, mitä naiseksi kasvaminen tarkoittaa.
Lisään, että minusta kuulostaa kummalliselta, jos jossain päin Suomea on vielä 90-luvulla syntyneet kokeneet sellaista, mistä aloittaja kirjoittaa. Mutta toisaalta se kyllä selittää joitakin havaintojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni parjaa nyt äitiään ihan vaan koska palstassa kuuluu liioitella. Harva 11 v pesi pyykkiään 90-luvulla tai2000 alussa. Totrakai äiti huomasi.
Miten ihmeessä kirjoittajilla on ollut 1900-luvun alussa syntyneitä 2000-luvulle tullessa kun maailma jo hyvin seksualisoitu mediassa.
Ettekö te ees lukeneet sinä ja minä tai me kaks -lehteä?
En epäile etteikö ongelmallinen suhde naiseksi kasvamiseen varmasti ole kulkenut tietyissä suvuissa mahdollisesti jopa tälle vuosituhannelle, mutta koko keskustelu tuntuu trollaamiselta. Jokainen kirjoittaja on vähintään millenniaali / zoomeri, joka on vakavasti traumatisoitunut kuukautisten alkamisesta ja jokaisessa perheessä ollaan kohdeltu tyttöjä suunnilleen kuin Afganistanissa. Mitään tietoa ei tietenkään mistään ollut saatavilla, vaikka kouluissa opetettiin jo ala-asteella perusasiat l
90-luvulla valistuksesta leikattiin, vaikka tapakulttuuri jatkoi vapautumistaan. (Tämä on outoa, koska onhan kirjoissa asiaa. 70-luvun lopulla tehtiin entisen läheisen mukaan samoin, se kohta hypättiin tunnilla ohi.) Kaikissa kouluissa ei enää ollut esim. terveydenhoitajaa jatkuvasti paikalla. Säästöt, säästöt. Sen tilalle päästettiin puhumaan neitsyyslupausten lobbaajia yms hörhöjä, jopa ala-asteille. Ysäri oli eräänlaisen huuhaan kultainen vuosikymmen.
Tähän ketjuun kirjoittavat pääasiassa asian kokeneet, eivät ne, joilla on ollut kaikki hyvin. Ja kuten huomaat, kaikilla ei ole ollut, koska kehitys on hidasta ja kasvatus säilöö pahimmillaan ikivanhaa ja tarpeetonta roskaa. Maailma ja ympäristö muuttuu nopeammin kuin ihmisen mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvun alussa syntynyt. Äiti osti ensimmäiset rintaliivini 70-luvulla ja häneltä sain myös ensimmäiset kuukautissuojat. Perheessä puhuttiin avoimesti näistä asioista, ehkä siksi että suvussa naisilla oli arkielämään vaikuttavia kuukautisvaivoja? Myös koulun terveysopin tunnilla 70-luvulla puhuttiin asiasta meille tytöille ja saatiin pienet vihkosetkin aiheesta, mitä naiseksi kasvaminen tarkoittaa.
Lisään, että minusta kuulostaa kummalliselta, jos jossain päin Suomea on vielä 90-luvulla syntyneet kokeneet sellaista, mistä aloittaja kirjoittaa. Mutta toisaalta se kyllä selittää joitakin havaintojani.
Minä tiesin 80-luvulla tytön, joka ei saanut viheltää. Päällisin puolin normaalista perheestä, tosi fiksu, mutta äiti tavoista kiinni pitävä kireäpipo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen kuin aloittaja ja nuo kokemukset on tuttuja. Ei tosin ihan omasta perheestä, mutta kavereiden perheistä. Jotkut kaverit, syntyneet 1989-1991, ei esimerkiksi tienneet mitä kuukautiset tarkoittaa vielä siihenkään mennessä kun ne alkoivat. Koulussa opettaja käsitteli kuukautiset ja oikeastaan kaiken muunkin hyvin nopeasti ja vain raapaisemalla. Koulun opit tosin oli sen suhteen myöhässä koska kuukautisista puhuttiin ekan kerran kun oltiin 11-12v, viidennen luokan keväällä. Tosi monilla oli siinä vaiheessa jo alkaneet.
Kaverini perheessä kuukautisista ei puhuttu, ei mainittu nimeltäkään, korkeintaan viitattiin naisten vaivoihin tai tyttöjen juttuihin. Heillä siteet piti säilyttää vaatekaapin perällä, ostaessakin ne piilotettiin muiden ostosten alle ja sekaan. Tuntui aika järkyttävältä.
Olen -79, vanhemmat 50-luvulla syntyneitä. Ei mullekaan kuukautisista tai seksistä koskaan mitään puhuttu, ellei sellaiseksi lasketa yleistä miehistä varoittelua. Miehiä piti lähtökohtaisesti pelätä.
Sain kyllä tietoa koulusta ja nuortenlehtien palstoilta (Bees & Honey!!) yms. joten missään umpiossa en 90-luvun teininä ollut. Äiti suhtautui semiasiallisesti ja osti siteitä, ja omaakin rahaa mulla oli, mutta se puhumattomuus ja häpeä, mikä kaikkeen liittyi!
Vessassa yritin vaihtaa siteen mahdollisimman äänettömästi, ettei vain kukaan kuulisi ja tajuaisi milloin mulla on menkat. En halunnut laittaa käytettyjä siteitä avoimesti roskikseen, niinpä salakuljetin ne huoneeseeni ja säilöin siellä pussissa päiväkirjojen kanssa samassa lukittavassa laatikossa, kunnes menkkojen loputtua vein kaikki kerralla muiden roskien kanssa ulkoroskikseen.
Jos alushousuihin tuli veritahroja, pesin niitä salaa nyrkkipyykissä kun vanhemmat eivät olleet kotona. Kiivatin vaatekomerossani piilossa muiden vaatteiden takana. Varmaan olisi voinut viedä normipyykkiinkin, mutta se häpeä!
Samoin lakanoiden veritahroja välttelin viimeiseen asti ja keksin siihen hyvän systeemin: laitoin sänkyyn auki leikatun muovikassin ja sen päälle vanhan pyyhkeen. Tuota pyyhettä säilytin tietenkin piilossa ja pesin salaa, koska siihen niitä veritahroja tuli.
Äiti ei koskaan opastanut missään tuollaisessa tai esim. sanonut että on ihan ok jos tahroja tulee. Onhan hän varmaan tajunnut jotain salailuistani. Äiti ri myöskään koskaan ole puhunut mitään esim. vaihdevuosistaan eikä mulla ole aavistustakaan minkä ikäisenä hänellä kuukautiset loppuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun saa omaa häpeäänsä tuoda julki, ei olisi tarvinnut hävetä.
Sitten oli maalla ja muuallakin ulkovessoja. Koulussakin oli ulkovessa ja kaikki oli rivissä siinä isossa puuseessä.
Niin miten sen verentulon olisi voinut estää. Sekin tuntui nololta. Isommat tytöt vahtivat ovella, että sai edes heidän kaverinsa käydä rauhassa vessassa. Miten sen pienen kassin kanssa ilkesi edes koulun pihalla kulkea.
Nyt on kaikki niin vapaata. Ehkä yöunetkin on niiltä ajoilta jatkuneet huonoina, mutta silloin jaksoi ne muutamat päivät yöllä varoa, ettei petiin mennyt. Kylässäkin yövyttiin, ei se niin helppoa ollut.
Miten sitten sotien ajalla eläneet äidit, minunkin oli nuori 40-luvulla. Ei ollut muuta kuin vanhoja kankaita. Minulla oli kävelykin ahdasta kun pelkäsin, että jotain valahtaa. Samoin pelkäsin koulussa rukousrivissä, että tulee jotain vaatteisiin, se oli kyllä kamalaa jännitystä silloin. Ylioppilaskirjoituksetkin menivät jännittäessä, kun en tiennyt että oli varattu siteitä vessaan. Uskomatonta pelkoa ja oman ruumiin kuritusta oli ne ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saa omaa häpeäänsä tuoda julki, ei olisi tarvinnut hävetä.
Sitten oli maalla ja muuallakin ulkovessoja. Koulussakin oli ulkovessa ja kaikki oli rivissä siinä isossa puuseessä.
Niin miten sen verentulon olisi voinut estää. Sekin tuntui nololta. Isommat tytöt vahtivat ovella, että sai edes heidän kaverinsa käydä rauhassa vessassa. Miten sen pienen kassin kanssa ilkesi edes koulun pihalla kulkea.
Nyt on kaikki niin vapaata. Ehkä yöunetkin on niiltä ajoilta jatkuneet huonoina, mutta silloin jaksoi ne muutamat päivät yöllä varoa, ettei petiin mennyt. Kylässäkin yövyttiin, ei se niin helppoa ollut.
90-luvulla josta tässä keskustelussa kerrotaan, ulkovessat?? Maalaiskoululaisetkin jo kuljetettiin kyläkeskusten isoihin kouluihin
Pienillä paiikkakunnilla oli hävettävää mennä kauppiaalta ostamaan siteitä. Ei minusta ole mitään naurettavaa, miten nuorena olen elänyt hyvin häpeän tunteen kanssa. Ei siihen auttanut mikään feminismi, eikä se vapauttanut omaa häpeää. Minäkin säilöin käytettyjä siteitä omassa kaapissa ja sitten salaa vein ne saunanuuniin palamaan.
Ehkä suurin punastumisen syy oli tämä ruumiin kasvaminen aikuiseksi, kun mieli oli voelä ihan lapsen.
Nykyään saattavat jo 11 vuotiaina saada kuukautiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saa omaa häpeäänsä tuoda julki, ei olisi tarvinnut hävetä.
Sitten oli maalla ja muuallakin ulkovessoja. Koulussakin oli ulkovessa ja kaikki oli rivissä siinä isossa puuseessä.
Niin miten sen verentulon olisi voinut estää. Sekin tuntui nololta. Isommat tytöt vahtivat ovella, että sai edes heidän kaverinsa käydä rauhassa vessassa. Miten sen pienen kassin kanssa ilkesi edes koulun pihalla kulkea.
Nyt on kaikki niin vapaata. Ehkä yöunetkin on niiltä ajoilta jatkuneet huonoina, mutta silloin jaksoi ne muutamat päivät yöllä varoa, ettei petiin mennyt. Kylässäkin yövyttiin, ei se niin helppoa ollut.
90-luvulla josta tässä keskustelussa kerrotaan, ulkovessat?? Maalaiskoululaisetkin jo kuljetettiin kyläkeskusten isoihin kouluihin
Sorry, että olen mukana, olen 60-luvun koululainen. Oiken paljon anteeksi, jos ei saa puhua muuta kuin 90-luvun feminismstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saa omaa häpeäänsä tuoda julki, ei olisi tarvinnut hävetä.
Sitten oli maalla ja muuallakin ulkovessoja. Koulussakin oli ulkovessa ja kaikki oli rivissä siinä isossa puuseessä.
Niin miten sen verentulon olisi voinut estää. Sekin tuntui nololta. Isommat tytöt vahtivat ovella, että sai edes heidän kaverinsa käydä rauhassa vessassa. Miten sen pienen kassin kanssa ilkesi edes koulun pihalla kulkea.
Nyt on kaikki niin vapaata. Ehkä yöunetkin on niiltä ajoilta jatkuneet huonoina, mutta silloin jaksoi ne muutamat päivät yöllä varoa, ettei petiin mennyt. Kylässäkin yövyttiin, ei se niin helppoa ollut.
Kun tuo synnyttäminenkin on tänne laahattu, niin miksei ulkovessat.
90-luvulla josta tässä keskustelussa kerrotaan, ulkovessat?? Maalaiskoululaisetkin jo kuljetettiin kyläkeskusten isoihi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun saa omaa häpeäänsä tuoda julki, ei olisi tarvinnut hävetä.
Sitten oli maalla ja muuallakin ulkovessoja. Koulussakin oli ulkovessa ja kaikki oli rivissä siinä isossa puuseessä.
Niin miten sen verentulon olisi voinut estää. Sekin tuntui nololta. Isommat tytöt vahtivat ovella, että sai edes heidän kaverinsa käydä rauhassa vessassa. Miten sen pienen kassin kanssa ilkesi edes koulun pihalla kulkea.
Nyt on kaikki niin vapaata. Ehkä yöunetkin on niiltä ajoilta jatkuneet huonoina, mutta silloin jaksoi ne muutamat päivät yöllä varoa, ettei petiin mennyt. Kylässäkin yövyttiin, ei se niin helppoa ollut.
Kun tuo synnyttäminenkin on tänne laahattu, niin miksei ulkovessat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut murkku siinä 80 ja 90-luvun taitteessa. Meillä ei hävetty tai vaijettu asioista. Äiti osti liivit ja suojat ja kertoi.
Suojat ovat eri juttu, mutta minusta lapselle liivien ostaminen enemmänkin opettaa häpeää, että rinnat täytyy peittää.
Häh?
Entäs miesten alushousut? Että munat pitää peittää?
Liivit kyllä tukevat
Nyt kyllä nauratit minua, 1946 syntynyttä. Tuo kirkottaminen, ehkä, jossain lahkolaispiireissä, en ikinä ole virkannut siteitä, kyllä ostositeet pääosin vaikka kaupunki oli 15 kmn päässä, kyläkaupassa ei juuri edes käyty kun sinne 10 km väärään suuntaan.
Et varmaan itse tuota aikaa muista. Omat mielikuvani sitten nuorena aikuisena jo hyvinkin modernia menoa, jos noin voi sanoa. Avoliitolla moni aloitti liittonsa.
Miten yritätte esittää että 60-luvulla , muutoksen aikakautena, olisi eletty kuin 20-luvulla.
Eiköhän jo sota-aikan alkanut naisen elömän vapautuminen, lottina, työmääräyksissä toimiessa, paljon silloin syntyi au-lapsiakin.