Ylen juttu itsekeskeisistä uusista opettajista

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi esimerkki siitä, että kasvatustiede on uskomatonta potaskaa. Tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jos tutkimustulokset ovat ristiriidassa ideologian kanssa, ne kiistetään tai vaietaan kuoliaaksi, kuten koko ajan lisääntyvä tieto itseohjautuvien menetelmien haitallisuudesta oppilaille. Tässäkin on ollut taustalla ideologinen käsitys, millainen opettajan pitäisi olla. Opettajuus on palkkatyö ja sen voi tehdä hyvin ilman, että päällimmäisenä mielessä on mitään yhteiskunnallisia tavoitteita.

T. Aineenopettaja

Ei olekaan. Vain kovat eksaktit matemaattis-luonnontieteelliset alat ovat varsinaisia tieteitä (scientiae, science). Erilaiset humanistiset ja yhteiskunnalliset alat ovat pehmeitä "tieteitä" (artium, arts) eikä niillä ole varsinaisen tieteen kanssa mitään tekemistä. Onneksi niihinkin sovelletaan oikeilta tieteiltä lainattua tieteen itseäänkorjaavaa luonnetta, joten huuhailijat saavat kyllä ansaitsemansa reaktion ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti vaan tässä tapauksessa mahdollisimman nopeasti.

Ei muuta kuin voi voi ja iso kyynel näille uusavuttomille huoltajille. Hyvä vaan, kun vedetään rajat. Opetus on opetusta ei sossuhuoltoa. Koulu ei ole sairaala tai vammaispalvelukeskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

Miten itsestään vuorovaikutustilanteissa syntyvät mielikuvat "jätetään pois"? Opettajat eivät ole mitään tunteettomia robotteja vaan tekevät muista havaintoja ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos joku vaikkapa valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, aika vaikea on olla muodostamatta tästä mielikuvaa epärehellisestä ihmisestä. Ammattitaitoinen opettaja ei anna oppilaiden herättämien mielikuvien vaikuttaa työhönsä. Vaatimus siitä, että mitään mielikuvia ei saisi edes muodostua, on kuitenkin älytön.

Kyllä mutta toi sana ikinä kalskahtaa niin korvaan. Kun ikinä ei voi olla aivan varma :p Tuskin se opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta ainakaan heikentää jos sille vähiten mieluisellekin sählääjälle antaa mielessään pienen mahdollisuuden.

Tämä on anonyymi netin keskustelupalsta, jolla sanotaan ääneen ajatuksia, joita ei muualla sanota. Se, että nämä ajatukset häiritsevät sinua, on sinun oma tunteesi, josta opettajat eivät ole vastuussa. Opetus- ja hoitotyöhön suhtautuminen ensisijaisesti työnä näyttäisi ottavan ulkopuolisilla koville enemmän kuin muilla aloilla. Ei kestetä, että omiin vanhempiin hoivakodissa tai omiin lapsiin koulussa suhtaudutaan asiakkaina, joista osan kanssa on sujuvaa ja osan kanssa raskasta työskennellä. Tietty etäisyys "asiakkaisiin" ja realismi on säilytettävä, jotta työtä jaksaa. Sitähän vain pettyy kerta toisensa jälkeen, jos sinnikkäästi uskottelee itselleen, että kun vain riittävästi kannustan ja tuen, kaikista näistä minun opettamistani lapsista tulee kunnon kansalaisia. Eihän lääkärikään voi ajatella pelastavansa jokaisen potilaan henkeä.

Tuo on sinun keksimäsi olkiukko, että täällä vaadittaisiin pelastamaan jokainen lapsi kunnon kansalaiseksi. Lähinnä on kritisoitu sitä, miten jotkut kovin fatalistisesti ennustavat, kuka oppilaista selviytyy elämässä ja kuka ei, kun samanaikaisesti jotkut alansa helmet aina välillä onnistuvat kääntämään jonkun elämän suunnan.

Eräs vanha opettajankouluttaja sanoi jotain sen suuntaista, että tärkeintä opettajan työssä on toivo.

Jos opettajat keskittyvät kalastelemaan ressukoita, ne lahjakkaat ja haasteita kaipaavat oppilaat unohtuvat ja turhautuvat, myöhemmin elämässään masentuvat kun ovat oppineet alisuorittamaan.

Opettajan työssä tärkeintä on resurssit, eli pienet ryhmäkoot ja tarvittavat avustajat kaikenmaailman neurolapsille. (joihin myös itse lukeuduin lapsukaisena) Toivolla voi heittää häränpyllyä, jos juuri ja juuri ehtii oppia valtavien ryhmien oppilaiden nimet.

Tuo lahjakkaiden masentuminen on kyllä aika marginaalinen huoli. Lahjakkaat löytävät haasteita aika hyvin ilman opettajiakin, ainakin ennen löysivät. Toivoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen artikkeli. "He haluavat elämässä olla onnellisia, toteuttaa itseään, saada kodin ja perheen ja elää mukavaa elämää" . Mitä pahaa tässä muka on? Eihän tuo sulje pois sitä, että tekee työnsä hyvin. On tärkeää että oma elämä ja työ ovat tasapainossa. Jos opettaja voi hyvin, hän jaksaa tehdä työnsä paremmin. 

Jos ekonomiopiskelijoilta olisi saatu samanlaiset tulokset, uutisoitaisiin että ekonomiopiskelijat haluavat elämältään tavallisia vaatimattomia asioita.

siellä puhuu taas raha

Vierailija kirjoitti:

Ja sit ihmetellään kun nää milleniaaliopet ns.opettaa ja Pisa-tulokset syöksyy ja kaikki voi pahoin luokassa.

Tämä..

opettajalehdessä on paljon kokoomuslaisia ehdokkaita ja mainoksia vaalien aikaan.

Ammatti jossa eletään veronmaksajien rahoilla. Hassua sinällään. Luulisi että sdp ja vasemmisto olisi, mutta kokoomus.

Ei oikein sovi tavallaan alan kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

Miten itsestään vuorovaikutustilanteissa syntyvät mielikuvat "jätetään pois"? Opettajat eivät ole mitään tunteettomia robotteja vaan tekevät muista havaintoja ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos joku vaikkapa valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, aika vaikea on olla muodostamatta tästä mielikuvaa epärehellisestä ihmisestä. Ammattitaitoinen opettaja ei anna oppilaiden herättämien mielikuvien vaikuttaa työhönsä. Vaatimus siitä, että mitään mielikuvia ei saisi edes muodostua, on kuitenkin älytön.

Kyllä mutta toi sana ikinä kalskahtaa niin korvaan. Kun ikinä ei voi olla aivan varma :p Tuskin se opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta ainakaan heikentää jos sille vähiten mieluisellekin sählääjälle antaa mielessään pienen mahdollisuuden.

Tämä on anonyymi netin keskustelupalsta, jolla sanotaan ääneen ajatuksia, joita ei muualla sanota. Se, että nämä ajatukset häiritsevät sinua, on sinun oma tunteesi, josta opettajat eivät ole vastuussa. Opetus- ja hoitotyöhön suhtautuminen ensisijaisesti työnä näyttäisi ottavan ulkopuolisilla koville enemmän kuin muilla aloilla. Ei kestetä, että omiin vanhempiin hoivakodissa tai omiin lapsiin koulussa suhtaudutaan asiakkaina, joista osan kanssa on sujuvaa ja osan kanssa raskasta työskennellä. Tietty etäisyys "asiakkaisiin" ja realismi on säilytettävä, jotta työtä jaksaa. Sitähän vain pettyy kerta toisensa jälkeen, jos sinnikkäästi uskottelee itselleen, että kun vain riittävästi kannustan ja tuen, kaikista näistä minun opettamistani lapsista tulee kunnon kansalaisia. Eihän lääkärikään voi ajatella pelastavansa jokaisen potilaan henkeä.

Tuo on sinun keksimäsi olkiukko, että täällä vaadittaisiin pelastamaan jokainen lapsi kunnon kansalaiseksi. Lähinnä on kritisoitu sitä, miten jotkut kovin fatalistisesti ennustavat, kuka oppilaista selviytyy elämässä ja kuka ei, kun samanaikaisesti jotkut alansa helmet aina välillä onnistuvat kääntämään jonkun elämän suunnan.

Eräs vanha opettajankouluttaja sanoi jotain sen suuntaista, että tärkeintä opettajan työssä on toivo.

Jos opettajat keskittyvät kalastelemaan ressukoita, ne lahjakkaat ja haasteita kaipaavat oppilaat unohtuvat ja turhautuvat, myöhemmin elämässään masentuvat kun ovat oppineet alisuorittamaan.

Opettajan työssä tärkeintä on resurssit, eli pienet ryhmäkoot ja tarvittavat avustajat kaikenmaailman neurolapsille. (joihin myös itse lukeuduin lapsukaisena) Toivolla voi heittää häränpyllyä, jos juuri ja juuri ehtii oppia valtavien ryhmien oppilaiden nimet.

Tuo lahjakkaiden masentuminen on kyllä aika marginaalinen huoli. Lahjakkaat löytävät haasteita aika hyvin ilman opettajiakin, ainakin ennen löysivät. Toivoa!

Yleinen kuviohan tuo on. Lahjakkaat turhautuvat ja opiskelutaidot jäävät oppimatta kun ei ole haasteita tarjolla.

Vai että ressukoihin pitäisi keskittyä ja lahjakkaat opettakoot itse itseään.. jaahas. Suomi nousuun!

Osalla se yhteiskunnallinen tiedostavuus voi herätä myöhemmin, kun ne oman elämän rakennuspalikat alkavat olla kasassa. Ei tämä ole mikään uusi ilmiö. Monisukupolvisessa opettajasuvussa on nähty sekä yhteiskunnallisesti aktiivisia ja tavoitteellisia tyyppejä että näitä itsekeskeisiä oman elämänsä keskipisteitä ääripäistä toiseen. Opettajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Ei kaikki lääkärit ja papitkaan tavoittele yhteiskunnallisia päämääriä vaan käyvät ihan vaan leipätyössä. Ihmeellisen yksisilmäinen näkemys, että kaikilla on joku elämää suurempi tehtävä käsillään.

Ei ole enää meillä kansankynttilöitä vaan itsekeskeisiä onnellisuuden perässä juoksijoita.

Eräs psykohistorioitsija ennusti jo 70-luvulla, että narsismi tulee lisääntymään hurjasti ja oikeassahan hän oli.

Se, että opettajaopiskelijat "itsekeskeisesti" pohtivat, mitä työ voi heille tarjota, ei ole uusi ajatus. Se vain sanoitetaan selkeämmin tutkimuksessa kuin miten opettajan työstä on ollut tapana puhua. Itsensä uhraavilla sankariopettajilla on heilläkin itsekeskeisyyttä, jopa narsismia nähtävissä toimintansa taustalla. Hehän arvottavat oman ammattitaitonsa ja työhön sitoutuneisuutensa muiden yläpuolelle ja tekevät kyllä ponnistelunsa tiettäväksi. Minusta tutkimuksessa olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä kriittisemmin sankariopettajamyyttiä. Sen lisäksi, että sankariopettajat asettavat työyhteisölleen kohtuuttomia vaatimuksia, myytin ylläpitäminen on väärin myös siinä mielessä, että olemalla aina käytettävissä ja tavoitettavissa opettaja antaa oppilaille väärän kuvan työelämästä. On osin myös opettajan vastuulla opettaa esimerkillään lapsille ja nuorille rajojen asettamista ja tervettä suhdetta työhön.

Nyt on niin ammattitaidotonta et parempim jättää tämä juttu omaan arvoonsa ja antaa unohtua.

Sennverran tässä vois kysyä notta mitähä 'ttua yle?

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyviltähän nuo elämäntavoitteet kuulostavat. En ymmärrä miten perheen haluaminen voisi olla itsekäs asia. Siinähän joutuu antamaan itsestään muiden hyväksi enemmän kuin oikeasti pystyisi.

Ja sekin on hyvä, että vain pieni osa opettajaopiskelijoista on yhteiskunnallisesti motivoituneita. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikkien motivaationa olisi vaan syöttää jotain woke-puppua pikkulasten päähän.

Minä ymmärrän. Syntymä on kuolemantuomio ja maailma raskaasti liikakansoitettu ja saastunut.

tuottava alako kirjoitti:

opettajalehdessä on paljon kokoomuslaisia ehdokkaita ja mainoksia vaalien aikaan.

Ammatti jossa eletään veronmaksajien rahoilla. Hassua sinällään. Luulisi että sdp ja vasemmisto olisi, mutta kokoomus.

Ei oikein sovi tavallaan alan kuvioihin.

Millä yhteistyöllä koulujen tasoa on romutettu kun sinne on saatu markkinoitua älylaitteita.

Olisi helppo tarkastaa kytkökset. Älylaitteet maksaa ja heikentää oppimista.

Täällä itsekeskeiset opettajat ja muut kilvan kritisoimassa tutkijaa ja tutkimustuloksia. Tais kalahtaa.

Tuo tutkimus kusee ihan täysin. Tuloksista saa sen kuvan, että opettajaopiskelijat tuijottavat vain omaan napaansa. Kyseenalaistan koko tutkimuksen, siinä on jo vinouma kysymysten asettelussa.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi esimerkki siitä, että kasvatustiede on uskomatonta potaskaa. Tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Jos tutkimustulokset ovat ristiriidassa ideologian kanssa, ne kiistetään tai vaietaan kuoliaaksi, kuten koko ajan lisääntyvä tieto itseohjautuvien menetelmien haitallisuudesta oppilaille. Tässäkin on ollut taustalla ideologinen käsitys, millainen opettajan pitäisi olla. Opettajuus on palkkatyö ja sen voi tehdä hyvin ilman, että päällimmäisenä mielessä on mitään yhteiskunnallisia tavoitteita.

T. Aineenopettaja

En ole opettaja, mutta olen opiskellut jonkin verran kasvatustieteitä.

En ole varma olenko tuosta ihan samaa mieltä. Ideologialla on toki merkitystä, mutta sama pätee muihinkin käyttäytymistieteisiin. Psykologit esimerkiksi vaativat transvouhotuksen vahvistamista liittotasolla. 

Kasvatustieteen perustason kurssikirjoissa puhutaan siitä, miten kasvatustieteissä on lammasteltu kulloistakin opetussuunnitelmaa tai kritiikittömästi seurattu muita trendejä eli on tämä asia tunnistettu. 

Psykologia tai kasvatustiede ei silti mielestäni ole huuhaata noiden asioiden takia. Kasvatustieteissä ollaan sisäisesti tietoisia noista ongelmista ja seassa on ihan asiaakin. 

Olen usein miettinyt alan vaihtoa mutta en keksi opettajan työn tilalle mitään työtä, mitä haluaisin tehdä. Suurin osa työtehtävistä nykyaikana tuntuu liittyvän jonkin asian myymiseen, ainakin välillisesti. Minun olisi hyvin vaikeaa myydä tuotetta tai palvelua, jonka takana en sataprosenttisesti seiso, ja asioita, joita oikeasti haluan edistää tai myydä, on lopulta aika vähän. Maailmassa on jo aivan liikaa tavaraa, konsulttipuheesta puhumattakaan. Opetustyössä, ollaan kuitenkin aika konkreettisten asioiden äärellä, ja työn jäljen näkee joka päivä. Uskon, että työ, jota teen, edistää yhteistä hyvää, ja tästä ajatuksesta saan merkityksellisyyden tunnetta, joka auttaa kestämään raskaita päiviä. Luulen, että jotain tämän tyyppistä linkatussa jutussa haettiin, mutta asia ilmaistiin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.

Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.

Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.

Niinhän noissa sinun esimerkeissäsi opettaja juuri on tehnyt! Opettaja on nähnyt potentiaalin ja tukenut oppilasta. Kehotat opettajia tekemään jotain, mitä he jo tekevät. Se, että joku opettaja näkee jossain kaltoin kohdellussa nuoressa tulevan elämäntaparikollisen, ei tarkoita, etteikö hän voisi nähdä toisessa vastaavia kokemuksia läpikäyneessä nuoressa potentiaalia pärjätä elämässä. Vaikka olisi kaikki sosiaalityön, opetusalan, nuorisotoimen ja terveydenhuollon resurssit käytössä, joku silti syrjäytyy. Opettaja väsyttää vain itsensä, jos asettaa tavoitteeksi kaikkien lasten ja nuorten pelastamisen.

Kukaan ei voi pelastaa kaikkia nuoria. Mutta on paljon opettajia, jotka eivät pelasta yhtäkään. Ja sitten taas joitakin, jotka pelastavat monia.

Nyt tuli niin syvällinen mietelause, että se kannattaa jakaa somessa. Taustalle kuva auringonlaskusta tai keväisestä metsästä ja teksti päälle kaunokirjoitusfontilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

Miten itsestään vuorovaikutustilanteissa syntyvät mielikuvat "jätetään pois"? Opettajat eivät ole mitään tunteettomia robotteja vaan tekevät muista havaintoja ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos joku vaikkapa valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, aika vaikea on olla muodostamatta tästä mielikuvaa epärehellisestä ihmisestä. Ammattitaitoinen opettaja ei anna oppilaiden herättämien mielikuvien vaikuttaa työhönsä. Vaatimus siitä, että mitään mielikuvia ei saisi edes muodostua, on kuitenkin älytön.

Kyllä mutta toi sana ikinä kalskahtaa niin korvaan. Kun ikinä ei voi olla aivan varma :p Tuskin se opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta ainakaan heikentää jos sille vähiten mieluisellekin sählääjälle antaa mielessään pienen mahdollisuuden.

Tämä on anonyymi netin keskustelupalsta, jolla sanotaan ääneen ajatuksia, joita ei muualla sanota. Se, että nämä ajatukset häiritsevät sinua, on sinun oma tunteesi, josta opettajat eivät ole vastuussa. Opetus- ja hoitotyöhön suhtautuminen ensisijaisesti työnä näyttäisi ottavan ulkopuolisilla koville enemmän kuin muilla aloilla. Ei kestetä, että omiin vanhempiin hoivakodissa tai omiin lapsiin koulussa suhtaudutaan asiakkaina, joista osan kanssa on sujuvaa ja osan kanssa raskasta työskennellä. Tietty etäisyys "asiakkaisiin" ja realismi on säilytettävä, jotta työtä jaksaa. Sitähän vain pettyy kerta toisensa jälkeen, jos sinnikkäästi uskottelee itselleen, että kun vain riittävästi kannustan ja tuen, kaikista näistä minun opettamistani lapsista tulee kunnon kansalaisia. Eihän lääkärikään voi ajatella pelastavansa jokaisen potilaan henkeä.

Tuo on sinun keksimäsi olkiukko, että täällä vaadittaisiin pelastamaan jokainen lapsi kunnon kansalaiseksi. Lähinnä on kritisoitu sitä, miten jotkut kovin fatalistisesti ennustavat, kuka oppilaista selviytyy elämässä ja kuka ei, kun samanaikaisesti jotkut alansa helmet aina välillä onnistuvat kääntämään jonkun elämän suunnan.

Eräs vanha opettajankouluttaja sanoi jotain sen suuntaista, että tärkeintä opettajan työssä on toivo.

Jos opettajat keskittyvät kalastelemaan ressukoita, ne lahjakkaat ja haasteita kaipaavat oppilaat unohtuvat ja turhautuvat, myöhemmin elämässään masentuvat kun ovat oppineet alisuorittamaan.

Opettajan työssä tärkeintä on resurssit, eli pienet ryhmäkoot ja tarvittavat avustajat kaikenmaailman neurolapsille. (joihin myös itse lukeuduin lapsukaisena) Toivolla voi heittää häränpyllyä, jos juuri ja juuri ehtii oppia valtavien ryhmien oppilaiden nimet.

Tuo lahjakkaiden masentuminen on kyllä aika marginaalinen huoli. Lahjakkaat löytävät haasteita aika hyvin ilman opettajiakin, ainakin ennen löysivät. Toivoa!

Yleinen kuviohan tuo on. Lahjakkaat turhautuvat ja opiskelutaidot jäävät oppimatta kun ei ole haasteita tarjolla.

Vai että ressukoihin pitäisi keskittyä ja lahjakkaat opettakoot itse itseään.. jaahas. Suomi nousuun!

Peruskoulun asiat lahjakas oppii opettamattakin. Lisäksi peruskoulu ei välttämättä edes tunnista lahjakkuuksia, usein tunnollisuutta ja hyvää käytöstä erehdytään pitämään lahjakkuutena.

Toki varmasti on kivempi tehdä töitä itsensä kaltaisten persoonien kanssa.

Se koko ylen juttu on uskomatonta hurskastelua. Mitähän sillä ideologisella tehtävällä ja eettisellä ytimellä tarkoitetaan - sitäkö ettei rajata omaa työtä lainkaan ja että tehdään sosiaalipuolelle kuuluvaa työtä palkatta ja urakkaluonteisesti? Vai poistetaanko ideologinen/poliittinen sordiino täysin ja annetaan tulla erilaista ahdistusta aiheuttavaa materiaalia tuutin täydeltä nuorille? Vai olisiko sittenkin parempaa huomaamaton indoktrinaatio omassa opetuksessa?