Lue keskustelun säännöt.
Ylen juttu itsekeskeisistä uusista opettajista
04.05.2023 |
Tämähän toki on jo nähtävissä, ettei sitä omaa työtä tehdä kun nipin napin se mitä pitää, ei mitään väliä niillä lapsilla.. 😳
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Tässä taitaa huolestuttaa, että nuori opettaja voi olla jopa ........ "porvari" .......... kamalaa
Mikäs tuossa on? Ainahan opettajat on olleet oikealle kallellaan, tai siis ainakin tuossa historiassa. Nykyään taitaa olla osa vihreitä, mutta en usko että siellä mitkään liian idealistit pärjää. Taitaa olla ihan perusporvareita ja keskiluokkaa, nämä ainakin mitä minä tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän aikaan käsittämättömin juttu, mitä olen nähnyt omasta ammatistani. Pitäisi siis olla yhteiskunnallisesti vaikutushaluinen nunna, joka ajaa jotain edistyksellistä ideologiaa. Tai sitten palata 1800-luvulle ja kansakoulun takahuoneessa asuvaksi neidiksi.
Ajatteletko, että esimerkiksi hollantilaiset opiskelijat ovat nunnia, kun heidän päämääränsä liittyvät enemmän yhteiskuntaan?
Minun mielestäni on tietyssä mielessä huolestuttavaa, jos jo nuoret haluavat opettajiksi ensisijaisesti siksi että pääsisivät pitkille lomille. Sitten 30 vuoden työuran jälkeen sen ymmärtää, että nämä edut houkuttavat, mutta kyllä todella pitkäksi käy aika, jos alusta saakka käy töissä ilman työn sisältöön liittyviä tavoitteita.
Miksei ollut nostettu esiin niitä talouden ja tekniikan parissa työskenteleviä vaan opettajat?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ollut nostettu esiin niitä talouden ja tekniikan parissa työskenteleviä vaan opettajat?
Koska tämä uusi tutkimus oli tehty opettajaopiskelijoiden keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vähän aikaan käsittämättömin juttu, mitä olen nähnyt omasta ammatistani. Pitäisi siis olla yhteiskunnallisesti vaikutushaluinen nunna, joka ajaa jotain edistyksellistä ideologiaa. Tai sitten palata 1800-luvulle ja kansakoulun takahuoneessa asuvaksi neidiksi.
Ajatteletko, että esimerkiksi hollantilaiset opiskelijat ovat nunnia, kun heidän päämääränsä liittyvät enemmän yhteiskuntaan?
Minun mielestäni on tietyssä mielessä huolestuttavaa, jos jo nuoret haluavat opettajiksi ensisijaisesti siksi että pääsisivät pitkille lomille. Sitten 30 vuoden työuran jälkeen sen ymmärtää, että nämä edut houkuttavat, mutta kyllä todella pitkäksi käy aika, jos alusta saakka käy töissä ilman työn sisältöön liittyviä tavoitteita.
Olkiukko. Juurihan tuossa tutkimuksessa pieni vähemmistö mainitsi lomat. Itsekkäänä pidettiin mielekästä työtä motiivina alavalinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos opettajan työhön lähdetään pääasiassa ajatuksella, mitä työ antaa itselle, myös työssä jaksaminen voi tulla haastavaksi".
Näin se on. Tämän vuoksi voimmekin olla varmoja siitä, että työssä uupumiset ja valittaminen eivät tule loppumaan opettajilta (eikä sairaanhoitajilta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.
Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.
Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.
Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.
Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.
Jos systeemin läpi menee vuosittain x määrä oppilaita niistä yksi prosentti on näitä epävarmoja voi olla lahjakas/ei tiedetä, ei se ole opettajien intressissä tai edes mahdollisuuksien rajoissa alkaa tonkimaan näitä erikseen sieltä sadan oppilaan joukosta. Mennään joukon ehdoilla ja sillä hyvä. Aina tulee oheisvahinkoja, tottakai, mutta se on elämää ja se on hyväksyttävä. Lahjakkuutta haudataan joka päivä. Pointti on kuitenkin se, että Suomen koululaitos nostaa enemmän kuin hautaa ja systeemi toimii suurimman osan kohdalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.
Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.
Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.
Kannattaa opetella erottamaan tosielämä ja iltapäivälehtien höpöjutut. Jos on tuhat oppilasta, joista 100 on huonoja/häirikköjä ja näistä 5 voisi olla "käännettävissä", niin millähän resursseilla näitä hiutaleita sieltä ongitaan? Ei millään. On mentävä sen 900 oppilaan ehdoilla, tai muuten suhdeluku on kohta 50/50 kuten suurissa kaupungeissa alkaa olla.
Vierailija kirjoitti:
"Jos opettajan työhön lähdetään pääasiassa ajatuksella, mitä työ antaa itselle, myös työssä jaksaminen voi tulla haastavaksi".
Näin se on. Tämän vuoksi voimmekin olla varmoja siitä, että työssä uupumiset ja valittaminen eivät tule loppumaan opettajilta (eikä sairaanhoitajilta).
Voisiko miltään muulta kuin naisvaltaiselta alalta vaatia epäitsekkyyttä? Missä on tutkimus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivistä teekkareista tai heidän puutteestaan tai paheksunta vääriä motiiveja kohtaan?
Jokainen työuupumukseen perehtynyt tietää, että työssä uupuu helposti tunnollinen ja omat tarpeet syrjään asettava työntekijä. Tässä tutkimuksessa mielekkään työn kaipuu oli tulkittu itsekkääksi motiiviksi. Olisi pitänyt olla "eriarvoisuuden vähentäminen", vaikka siihen yksittäisellä opettajalla on hyvin heikot mahdollisuudet.0
Jos haluaa ensisijaisesti "vaikuttaa yhteiskunnallisesti", hoitoala tai opetusala on täysin vääriä valintoja. Perustyötä tekevä opettaja ei pysty vaikuttamaan resursseihin, joilla työtä tehdään.
Jos yhteiskunnallista vaikuttamista haluaa ensisijaisesti, pitää pyrkiä vaikka korkeaksi virkamieheksi tai uraa politiikassa, jossa todellisuudessa eriarvoisuuden vähentämisestä päätetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Eikö melkein mikä tahansa työ mahdollista perheen perustamisen? Ehkä lentokapteenina on hieman hankalaa hakea lapsia päiväkodista. Moni työtönkin perustaa perheen.
Kuulostaahan se hieman masentavalta, jos opettajan usean vuoden akateemiseen koulutukseen hakeudutaan vain siitä syystä, että voidaan elää tavallista elämää. Eikö jokin suorittava työ riittäisi noiden tavoitteiden saavuttamiseen?
Siis milloin opettajien pääasiallinen syy ryhtyä opettajaksi on ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen? Toki yksittäisiä kutsumusopettajia tiedän mutta muuten yli 20 vuotta kestäneen opeurani aikana olen pääosin tuntenut vain ns. leipäopettajia. Työtä tehdään koska se tuo leivän pöytään. En ole tutkinut asiaa, mutta mutulla väitän myös että kutsumusopettajat on nimenomaan olleet niitä jotka ovat olleet kovimmilla. Kun todellisuus ei vastannutkaan niitä ihanteita joita heillä työstä oli.
Toki jos joku kuvittelee opettajana pääsevänsä helpolla ja hyville ansioille, silloin on kyllä pääosin väärälle alalle ryhtymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Eikö melkein mikä tahansa työ mahdollista perheen perustamisen? Ehkä lentokapteenina on hieman hankalaa hakea lapsia päiväkodista. Moni työtönkin perustaa perheen.
Kuulostaahan se hieman masentavalta, jos opettajan usean vuoden akateemiseen koulutukseen hakeudutaan vain siitä syystä, että voidaan elää tavallista elämää. Eikö jokin suorittava työ riittäisi noiden tavoitteiden saavuttamiseen?
Oletko kuullut opettajien lomista? Miksi joku hakeutuisi suorittavaan työhön jos haluaa mielummin opettaa? Täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.
Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?
No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.
Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.
Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.
Kannattaa opetella erottamaan tosielämä ja iltapäivälehtien höpöjutut. Jos on tuhat oppilasta, joista 100 on huonoja/häirikköjä ja näistä 5 voisi olla "käännettävissä", niin millähän resursseilla näitä hiutaleita sieltä ongitaan? Ei millään. On mentävä sen 900 oppilaan ehdoilla, tai muuten suhdeluku on kohta 50/50 kuten suurissa kaupungeissa alkaa olla.
Mutta resursseja kuitenkin riittää siihen, että arvioi hiljaa mielessään, mihin kukakin elämässään voisi päätyä?
Mjaa. Itse olen töissä ammattiliitossa (en OAJ:ssa) ja vaikka pidän työtäni tärkeänä, niin en edes minä sanoisi, että "elämänpäämääräni " on yhteiskunnallinen. Kyllä se on oma perhe ja hyvinvointi. Pidän tätä normaalina tapana ajatella.
En ole millään lailla kasvatustieteen asiantuntija mutta jos kasvatustieteen tutkijat tekevät tämän tasoisia ulostuloja, ei ole mikään ihme, että inkluusiolla ja luokattomilla kouluilla ym. sekoitetaan hyvin toimivaa peruskoulua. Vertaus Hollantiin on ontuva, ei ole mitään tietoa miten tutkimus on tehty ja mitä on kysytty. Ei välttämättä vertailukelpoinen tutkimus. Kai näidenkin tutkijoiden on tutkittava jotain palkkansa eteen.
Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.