Ylen juttu itsekeskeisistä uusista opettajista

Vierailija kirjoitti:

Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

Jos päämotiivi on yhteiskunnallinen vaikuttaminen, opettajan työssä taatusti palaa loppuun. Työn mielekkyys on sata kertaa parempi motiivi pyrkiä alalle.

Ja mistäpä se työn mielekkyys oikein muodostuu? Tyhmempi saattaisi ajatella, että olemalla hyvä opettaja ja kokemalla työ mielekkääksi yhteiskunnallinen vaikuttavuuskin on parempi kuin silloin, kun opettaja lähtee täysin epärealistisin käsityksin alalle.

Ainakin aineenopettajaksi usein vain päädytään kun tuli varalta suoritettua ne pedagokiset ja sopiva paikka aukesi

Vierailija kirjoitti:

Ainakin aineenopettajaksi usein vain päädytään kun tuli varalta suoritettua ne pedagokiset ja sopiva paikka aukesi

Aineenopettajan virkaa on nykyään vaikea saada. Sinne pitää aktiivisesti pyrkiä, kun elämä on tosiasiassa sijaisuuskierrettä ja jatkuvaa työnhakua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin aineenopettajaksi usein vain päädytään kun tuli varalta suoritettua ne pedagokiset ja sopiva paikka aukesi

Aineenopettajan virkaa on nykyään vaikea saada. Sinne pitää aktiivisesti pyrkiä, kun elämä on tosiasiassa sijaisuuskierrettä ja jatkuvaa työnhakua.

Riippuu aineesta, mulle olisi töitä tarjolla miten paljon vain jaksan tehdä opettajanhommissa, vaikken ole edes niitä pedagogisia tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

Miten itsestään vuorovaikutustilanteissa syntyvät mielikuvat "jätetään pois"? Opettajat eivät ole mitään tunteettomia robotteja vaan tekevät muista havaintoja ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos joku vaikkapa valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, aika vaikea on olla muodostamatta tästä mielikuvaa epärehellisestä ihmisestä. Ammattitaitoinen opettaja ei anna oppilaiden herättämien mielikuvien vaikuttaa työhönsä. Vaatimus siitä, että mitään mielikuvia ei saisi edes muodostua, on kuitenkin älytön.

Onko nää renaz ja panokoulu-raakkel vielä Ylellä? Ja ihan ilman koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.

Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.

Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.

Kannattaa opetella erottamaan tosielämä ja iltapäivälehtien höpöjutut. Jos on tuhat oppilasta, joista 100 on huonoja/häirikköjä ja näistä 5 voisi olla "käännettävissä", niin millähän resursseilla näitä hiutaleita sieltä ongitaan? Ei millään. On mentävä sen 900 oppilaan ehdoilla, tai muuten suhdeluku on kohta 50/50 kuten suurissa kaupungeissa alkaa olla.

Mutta resursseja kuitenkin riittää siihen, että arvioi hiljaa mielessään, mihin kukakin elämässään voisi päätyä?

No ei tuo kummoista "resurssia" vaadi. Oppilas, joka käy tunneilla, osaa käyttäytyä ja hallitsee läksynsä = lähes varmasti tuleva ylioppilas, melko varmasti korkeakoulutettu ja aika todennäköisesti tuleva veronmaksaja.

Oppilas, joka lintsaa tunneilla, ei osaa keskittyä, ei tee läksyjä ja häiriköi = todennäköisesti hankaluuksia käydä kouluja loppuun, todennäköisesti ammatillisenkin tutkinnon suorittaminen on vaikeaa, todennäköisesti työelämään kiinnittyminen on vaikeaa, todennäköisesti kaikenlaiset oheisongelmat tulevat mukaan muutaman vuoden sisällä

Olen pahoillani, jos niitä "taiteellisia erityistapauksia" ei saada sieltä nostettua kultatarjottimella muiden yläpuolelle, siihen ei opettajan aika yksinkertaisesti riitä eikä sellaiseen ole mitään resurssejakaan. Se on vanhempien tehtävä tai sitten nuoren on osoitettava se itse, kuten moni näistä harvalukuisista poikkeustapauksista on tehnytkin.

Mutta muuten asian paisuttelu isommaksi kuin onkaan, on turhaa. Ei näitä uniikkeja erityistapauksia ole oikeasti kovinkaan montaa, ne ovat hyvin harvinaisia. Täytyy hyväksyä, että sinun lapsesi ei todennäköisesti ole sellainen. Etkä ollut sinäkään. Jos olisi ollut, et olisi siinä.

 "He haluavat elämässä olla onnellisia, toteuttaa itseään, saada kodin ja perheen ja elää mukavaa elämää" 

Hetkonen.. onko olemassa ihmisiä joille nämä EIVÄT olet se päämotiivi tehdä työtä? Joku pappi ehkä?

Kyllä 2000-luvun alussa alkoi tulla kouluihin opettajia, jotka eivät enää puuttuneet tilanteisiin tai kasvattaneet lapsia kuten oli tehty. Aina on ollut kesä-heinä-elo -opettajia mutta minusta tuolloin alkoi tulla etilaista opematskua joka toteutti vain aineopetuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

Eikö melkein mikä tahansa työ mahdollista perheen perustamisen? Ehkä lentokapteenina on hieman hankalaa hakea lapsia päiväkodista. Moni työtönkin perustaa perheen.

Kuulostaahan se hieman masentavalta, jos opettajan usean vuoden akateemiseen koulutukseen hakeudutaan vain siitä syystä, että voidaan elää tavallista elämää. Eikö jokin suorittava työ riittäisi noiden tavoitteiden saavuttamiseen?

Mikä siinä tavallisessa elämässä on masentavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

Miten itsestään vuorovaikutustilanteissa syntyvät mielikuvat "jätetään pois"? Opettajat eivät ole mitään tunteettomia robotteja vaan tekevät muista havaintoja ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos joku vaikkapa valehtelee ja manipuloi jatkuvasti, aika vaikea on olla muodostamatta tästä mielikuvaa epärehellisestä ihmisestä. Ammattitaitoinen opettaja ei anna oppilaiden herättämien mielikuvien vaikuttaa työhönsä. Vaatimus siitä, että mitään mielikuvia ei saisi edes muodostua, on kuitenkin älytön.

Kyllä mutta toi sana ikinä kalskahtaa niin korvaan. Kun ikinä ei voi olla aivan varma :p Tuskin se opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta ainakaan heikentää jos sille vähiten mieluisellekin sählääjälle antaa mielessään pienen mahdollisuuden.

Ei yllätä, kun on seurannut OAJ:n ja yliopistotaustaisten vakaopettajien oman hännän nostoa ja sosionomeihin kohdistuvaa väheksymistä & savustamista ulos varhaiskasvatuksesta. Oma etu mielessä, ei lasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.

Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.

Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.

Niinhän noissa sinun esimerkeissäsi opettaja juuri on tehnyt! Opettaja on nähnyt potentiaalin ja tukenut oppilasta. Kehotat opettajia tekemään jotain, mitä he jo tekevät. Se, että joku opettaja näkee jossain kaltoin kohdellussa nuoressa tulevan elämäntaparikollisen, ei tarkoita, etteikö hän voisi nähdä toisessa vastaavia kokemuksia läpikäyneessä nuoressa potentiaalia pärjätä elämässä. Vaikka olisi kaikki sosiaalityön, opetusalan, nuorisotoimen ja terveydenhuollon resurssit käytössä, joku silti syrjäytyy. Opettaja väsyttää vain itsensä, jos asettaa tavoitteeksi kaikkien lasten ja nuorten pelastamisen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 2000-luvun alussa alkoi tulla kouluihin opettajia, jotka eivät enää puuttuneet tilanteisiin tai kasvattaneet lapsia kuten oli tehty. Aina on ollut kesä-heinä-elo -opettajia mutta minusta tuolloin alkoi tulla etilaista opematskua joka toteutti vain aineopetuksen.

Aina näitä on ollut, muistan jo 70-luvulta.

Opettajaksi päädytään koska kiinnostaa se tietty aine mutta ei tutkimuksen tekeminen ja ei nyt oikein keksi muuta vaihtoehtoa kuin peruskoulun opettajan. Ihan ok yhteiskunnallinen status, ruhtinaalliset lomat, lyhyet päivät ja ok palkka. Pääsee olemaan ihmisten kanssa, jos siitä tykkää. Työolot toki nykyään saattavat olla aika paskat ja osa palaa loppuun, työmäärä riippuu myös opetettavasta aineesta.

Missä yksisarvismaailmassa tätä ihmettelevät oikein elävät?

Kaipa se aika puuduttavaa työtä voi olla. Vuodesta toiseen yläasteella ja samat kolme ikäluokkaa läpi vuodesta toiseen. Väitän, että aikanaan kuka tahansa leipääntyy tähän ja suorittaa vain välttämättömän. Toki joskus vastaan voi tulla joku nero, mikä virkistää ja jää mieleen, mutta suurin osa nuorista on ihan tavallisia eikä mitenkään erikoisia. Ja se on normaalia ihmisyyttä se.

Tein opiskeluaikana opesijaisuuksia, koska palkka oli parempi kuin muissa tarjolla olevissa töissä. Juuri minun aineeni opettajista on huutava pula ja tajottiin jopa vuoden sijaistusta. Sitä en ottanut vastaan, sillä en kokenut olevani pätevä mutta harkitsin kyllä. Ajattelin että lapsille olisi epäreilua saada joku toisen vuoden opiskelija kokonaiseksi vuodeksi.

Niin ja mainitsinko etten pahemmin pidä lapsista?

Vierailija kirjoitti:

 "He haluavat elämässä olla onnellisia, toteuttaa itseään, saada kodin ja perheen ja elää mukavaa elämää" 

Hetkonen.. onko olemassa ihmisiä joille nämä EIVÄT olet se päämotiivi tehdä työtä? Joku pappi ehkä?

Paljon on ainakin ns. kunnianhimoisia ihmisiä, jotka eivät paljon elämästä ehdi nauttimaan. Heitä taitaa motivoida raha ja/tai status.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jutussa sanottu, että nuoret olisivat hakeutuneet lomien vuoksi opettajankoulutukseen, vaan että on heille esimerkiksi se että työ mahdollistaa esimerkiksi perheen perustamisen ja ihan tavallisen elämän on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

Eikö melkein mikä tahansa työ mahdollista perheen perustamisen? Ehkä lentokapteenina on hieman hankalaa hakea lapsia päiväkodista. Moni työtönkin perustaa perheen.

Kuulostaahan se hieman masentavalta, jos opettajan usean vuoden akateemiseen koulutukseen hakeudutaan vain siitä syystä, että voidaan elää tavallista elämää. Eikö jokin suorittava työ riittäisi noiden tavoitteiden saavuttamiseen?

Mikä siinä tavallisessa elämässä on masentavaa?

Masentavaa on, jos valitsee työn, jossa oikeasti voisi muuttaa maailmaa, mutta haluaa sen työn vain rahoittaakseen elämäänsä.

Olen minäkin elänyt tavallista elämää, mutta samalla saanut rahoittaa sen työllä kutsumusammatissa, maailmaa omalta osaltani muuttaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni on aineenopettaja ja hän ei todellakaan ole mikään idealisti. En tiedä onko koskaan ollut, mutta varmaan työelämä on karsinut turhan tunteellisuuden pois. Hän puhuu oppilaista kuin leipuri leivästä: tästä tulee hyvä, tällä ei tee mitään jne. Ja kuulemma osuu aika hyvin ennustukset. Kai siinä silmä kehittyy. Silti kaikkia on kärsivällisesti opetettava ja suljettava yksityiset ajatukset sisälle kuten ammattilaisen kuuluukin.

Opettajat vois kyllä jättää kokonaan pois ton tästä ei tule ikinä mitään ajattelun. Tuskin auttaa ketään vaikka ajattelis ihan salaa vaan. Ja pösilöimmät sanoo tuon ääneen lapselle. Kuka sen edes määrittelee mitä oppilaasta pitäisi tulla ollakseen jotain?

No mutta tottahan se on. Aina on tietysti poikkeuksia eikä ennustus osu, mutta 95 prosentin todennäköisyydellä sen kyllä nuorista huomaa kuka menee minnekin. Tämä on karu fakta eikä sille voi mitään. Vuosikymmenet eri ikäluokkia kyllä harjaannuttaa silmää. Siinä olen samaa mieltä, että ääneen tätä ei tietenkään saa sanoa, mutta ajattelu ei ole rikos.

Vähän väliä saa lukea sankaritarinoita, kuinka opettaja on onnistunut näkemään nuoressa kyvyt ja kääntänyt huligaanin tien urheilu-uralle tai startup-yrittäjäksi tai näyttelijäksi.

Eihän tietenkään jokaisesta tule suuruuksia, mutta jotenkin olisi suotavaa että opettaja käyttäisi energiaansa kääntääkseen näitä omatekoisia ennustuksia parempaan, kun hänelle siihen jossakin määrin mahdollisuudet on.

Niinhän noissa sinun esimerkeissäsi opettaja juuri on tehnyt! Opettaja on nähnyt potentiaalin ja tukenut oppilasta. Kehotat opettajia tekemään jotain, mitä he jo tekevät. Se, että joku opettaja näkee jossain kaltoin kohdellussa nuoressa tulevan elämäntaparikollisen, ei tarkoita, etteikö hän voisi nähdä toisessa vastaavia kokemuksia läpikäyneessä nuoressa potentiaalia pärjätä elämässä. Vaikka olisi kaikki sosiaalityön, opetusalan, nuorisotoimen ja terveydenhuollon resurssit käytössä, joku silti syrjäytyy. Opettaja väsyttää vain itsensä, jos asettaa tavoitteeksi kaikkien lasten ja nuorten pelastamisen.

Kukaan ei voi pelastaa kaikkia nuoria. Mutta on paljon opettajia, jotka eivät pelasta yhtäkään. Ja sitten taas joitakin, jotka pelastavat monia.