HS: "Se olikin asperger"
Hesarin juttu nostaa esiin seikan, joka uuvuttaa nykyään useissa perheissä, mutta jota ratkotaan harvoin: Millaista on kirjolla olevien ihmisten läheisten elämä? Koko elämä saattaa järjestyä autistin ympärille, ja muiden oleminen jää toissijaiseksi. On nostettu tietoisuutta autistin näkökulmasta, mutta muiden ihmisten jaksaminen, venyminen ja toiveet ovat jääneet avaamatta. Jutun Paula kuvailee, kuinka hänen on muututtava ja opittava, koska autistisen puolison oppiminen on niin hidasta tai mahdotonta. Paula jutussa: "Esimerkiksi hän nostaa Ylen Kirjolla-realitysarjan, jossa seurataan neljän nuoren aikuisen elämää. Hänestä heidät on esitetty pärjäävinä nuorina, mutta hän toivoisi, että tukea ja huomiota muistettaisiin antaa myös niille läheisille, jotka auttavat kirjolla olevia ihmisiä pärjäämään." En halua keskustella YLE:n sarjasta, koska se esittelee vain hyvin pärjääviä kirjolla olijoita ja tukijoita. Sarjaa katsoessa jäin juuri kaipaamaan omaisten avautumisia, ja perhettä joka olisi voimavaroiltaan ja varoiltaan tavallinen. Voitaisiinko keskustella siitä, mitä kaikkea vaaditaan muilta, joiden työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa on autismia? Erilaisuus on rikkaus, mutta mitä kaikkea vaaditaan autistin läheisiltä vuosikymmenien ajan?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Eli onko asperger-tahojen kanta siis se, että väärin koettu elämä jutun pariskunnalla?
Ei vaan on kiihottamista kansanryhmää vastaan että tämmöinen lehtijuttu julkaistaan, koska siiinä leimataan KAIKKI aspergerit nyt.
En tiedä onko fanatismi autismipiirre, mutta vähän vaikuttais että se voi olla kun sekä incelit et nää autismiaktiivit käyttäytyy aika samoin oman asiansa julistamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä itsekkäät assit on miehiä, ja sekin johtuu pitkälti sukupuolirooleista. Miehiltä hyväksytään huono käytös, ääritapauksia pidetään "hulluina neroina".
As-naiset ovat usein yliempaattisia ja kärsivät tästä johtuen mielenterveysongelmista. Sukupuoliroolit tässäkin.
Miehille sallitaan kusipäisyys, joten miesassit ovat usein vielä suurempia kusipäitä kuin normaalit miehet.
Monet ovat myös vihamielisiä as-naisia kohtaan, kun kokevat että naisten elämä on helpompaa. Todellisuudessa naisilla ei suvaita sosiaalisia töppäilyjä samalla tavalla kuin miehillä. As-naisten on pakko sopeutua neurotyypillisten elämäntapoihin jossain määrin jos haluaa pysyä osana yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä itsekkäät assit on miehiä, ja sekin johtuu pitkälti sukupuolirooleista. Miehiltä hyväksytään huono käytös, ääritapauksia pidetään "hulluina neroina".
As-naiset ovat usein yliempaattisia ja kärsivät tästä johtuen mielenterveysongelmista. Sukupuoliroolit tässäkin.
Miehille sallitaan kusipäisyys, joten miesassit ovat usein vielä suurempia kusipäitä kuin normaalit miehet.
Monet ovat myös vihamielisiä as-naisia kohtaan, kun kokevat että naisten elämä on helpompaa. Todellisuudessa naisilla ei suvaita sosiaalisia töppäilyjä samalla tavalla kuin miehillä. As-naisten on pakko sopeutua neurotyypillisten elämäntapoihin jossain määrin jos haluaa pysyä osana yhteiskuntaa.
Tämähän se olisi. En ole kertaakaan, en todellakaan milloinkaan, nähnyt naisen tai äidin valittavan, ettei voi edes yrittää pestä pyykkejä tai muistaa niitä kurahousuja päikkyyn mukaan, koska on tämä asperger tai adhd tai mikä nyt sattuukaan olemaan. Jotenkin tämä uusavuttomuus näyttää kirjollakin täsmävalikoivan uhreikseen vain peniksellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli on maksumuurin takana. Mikä sitä miestä vaivaa kun otsikon mukaan työt on hoitanut hyvin? Antakaa jotain esimerkkejä.
Puoliso ei tunnista hyvin toisten tarpeita eikä tunnetiloja. Huomio omat menonsa ja kiinnostuksensa, elää omien kiinnostustensa kuplassa mieluiten. Vastavuoroisuus ei toteudu suhteessa. Hän on oppinut toki terapiassa asioita ja ikäkin on tuonut malleja käyttäytymiseen. Eli oli vuosikymmeniä työhullu, noudatti lapsuudenperheensä työmallia eikä ottanut huomioon oman perheensä tarpeita. Halusi olla paljon poissa ja töissä, koska koki työtehtävät palkitseviksi. Eläkkeellä ovat törmäyskurssilla, vaikka diagnoosi toikin ymmärrystä molemmille. Sinänsä kiltti ja tarkka mies, mutta jokin käytöslohko on niin halvaantunut, että lähimmät kärsii. Ilmiöt kiinnostelee, ei ihmiset.
Aleksitymiaahan tuo voisi olla myös. Se nyt melkein voikin puolilla suomimiehistä olla.
Naisten mielestä ainakin. Sillä onhan mies, joka ei ajattele juuri niinkuin nainen, eikä osaa lukea hänen ajatuksiaan ja tunnetilojaan eikä toimia sillee ihanasti juuri oikeissa kohdissa, täysin tunnekylmä autisti ja aleksityymikko. Jotkut naiset askartelevat erilaisten diagnoosien kanssa päivät pitkät, että mikäköhän tuo toinen oikein on. Miehet aika harvoin.
Nykyään on kaikki autisteja, ennen ne oli narsisteja tai jopa psykopaatteja.
No miksi nuo menivät naimisiin, jos niin vaikeaa oli?
Eli naiset tykkää pariutua aspergereiden kans kun ne häipyy viimeistään lapsen synnyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myös sympaattisia aspergereita. Silti painotus heidän kanssa pysyy ikuisesti niin, että heidän rasittumisen, tottumusten ja jonkin selittämättömän viban mukaan muut joustaa. Tietysti tästä pitää puhua.
No entäs jos julkaistaisiin kertomus, kuinka vaikeaa ja raskasta on translapsen kanssa ja aina pakko joustaa hänen toiveittensa mukaan? Ei sellaista varmaankaan saisi julkaista. Tässä on nyt miehen oletettu kusipäisyys laitettu asperger-diagnoosin piikkiin, mutta ei tämä Paulakaan täysin ideaalilta vaikuta. Ja onko pakko mennä naimisiin, tai pysyä naimisissa, jos suhde ei toimi? Puolet pareista eroaa ihan ilman diagnoosejakin.
Vierailija kirjoitti:
No miksi nuo menivät naimisiin, jos niin vaikeaa oli?
Varmaankaan ei silloin ollut niin vaikeaa?
Useinhan tää arjen kaatuminen toisen niskaan ilmenee vasta lasten syntymän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi nuo menivät naimisiin, jos niin vaikeaa oli?
Varmaankaan ei silloin ollut niin vaikeaa?
Useinhan tää arjen kaatuminen toisen niskaan ilmenee vasta lasten syntymän myötä.
Aivan varmasti on ollut samat piirteet jo silloin. Sen lisäksi Paula katseli työnarkomaniaa vuosia ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi nuo menivät naimisiin, jos niin vaikeaa oli?
Varmaankaan ei silloin ollut niin vaikeaa?
Useinhan tää arjen kaatuminen toisen niskaan ilmenee vasta lasten syntymän myötä.
Aivan varmasti on ollut samat piirteet jo silloin. Sen lisäksi Paula katseli työnarkomaniaa vuosia ilman ongelmia.
Eipä ne piirteet tule samalla tavalla ilmi lapsettomassa elämässä. Ei siellä tarvitse huolehtia kenestäkään, ja jos mies ei jotain omaa asiaansa silloin ole hoitanut, ei se ole tullut ilmi tai ainakaan ongelmaksi asti. Mutta sitten kun on lapsia ja arjessa on oikeasti pyörittämistä, silloinhan tuo vasta alkaa tuntumaan.
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Vierailija kirjoitti:
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Minusta taas jäätävän katkera nainen on saanut tilaisuutensa mollata miestään epäonnistuneesta elämästään, ja tekee sen lyömällä samalla koko autismikirjoa. Ei voi tajuta taas.
Itse keikan viranomaisorganisaatioon tehneenä ja työnteon ja tulosten tahmeuden kokeneena jäin lukemaan mielenkiinnolla artikkelia. Onko niin, että juuri nämä ihmistyypit oikein hakeutuvat ja menestyvät viranomaisina?
Tämä varmaan osaltaan selittää näitä onnettomia IT-projekteja ja käsiin räjähtäviä verorahojen tuhlausta. Ei osata muutos hallintaa ja tajuta/haluta reagoida muuttuviin vaatimuksiin.
Täytyy tässäkin keskustelussa käydä huomauttamassa itsekin asperger-henkilönä että, noihin ohjelmiin ompa kyse autismista, aspergeristä tai jostain lievästä kehitysvammaisuudesta tms. Pääsee vain tietynlaiset ääritapaukset ja noissa piireissä tunnetut tapaukset. En itse noista hahmoista mitä eri sarjoissa on olivatpa jotain realityä tai viihteellisempää löydä hengen heimolaisuutta vaan olen samanlainen joukosta mitenkään noin selkeästi erottumaton ihminen. Ehkä sama ilmiö on noissa lgbt piireissä että, mitä friikimpi ja selkeästi huomattava että, tuo on varmasti sellainen henkilö halutaan tuoda julkisuuteen ja ohjelmiin. Tästä syystä en ole kokenut omakseni erilaisia autismi alan järjestöjä kun siellä pääsee ääneen vain tietynlaiset ihmiset riippumatta miten selkeästi itse olet asperger diagnoosi kriteerit täyttävä henkilö.
En seuraa kuin tietynlaisia sosiaalisen median kanavia mutta kävin kääntymässä tiktok palvelussa ja kyllä sielläkin jos katselee siellä autismin kirjon henkilöiden videoita jotka ovat esillä, saa kovin yksipuolisen kuvan meistä autismin kirjolaisista. Monet kaltaiseni eivät todennäköisesti edes halua korostaa autismin kirjolaisuuttaan tai olla esillä siinä määrin että, tekisimme striimejä tai videoita someen.
Aspergereita on myös erilaisia. Kaikki eivät ole itsekkäitä, empatiakyvyttömiä. Tai lapsellisia.
Tai kehitysvammaisia. On myös ns. high-functioning, he jäävät herkästi ilman apua ja tukea, oireita ei usein huomata kuin vasta keski-iässä.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Että mua inhottaa nämä assit. Itsekeskeisiä kusipäitä, jotka oikeuttavat kamalan käytöksensä diagnoosillaan ja herkkyyksillään. Samalla vielä kehtaavat asettaa itsensä "nenttien" yläpuolelle ylimielisinä, kun eivät oikeasti tajua muiden elämästä paskan vertaa eivätkä siitä välitäkään, niin kokevat olevansa tärkeämpiä.
Juu, olen lähipiiristäni karsinut assit pois. Inhottavia tyyppejä.
Eivät kaikki Assitkaan ole samanlaisia, samoin kuin kaikki nentitkään eivät ole samaa massaa keskenään.
Jotkut nentit kokevat olevansa niin paljon parempia kuin muut, mutta onnea sen kanssa! :D
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Juttuhan on ihan puutaheinää. Nimenomaisesti lievästi autistiset ihmiset ovat tyypillisesti ilmiömäisiä oppijoita. Lievästi autistisia ihmisiä ovat olleet mm. Newton, Einstein ja Darwin. Ja nykyhemmoista mm. Elon Musk ja Bill Gates.
Jotenkin haiskahtaa kateus tässä jutussa.
Kuinka mitätön ja huomionkipeä pitää ihmisen, kirjolla tai ei, olla tullessaan leijumaan joillakin einsteineilla ja elonmuskeilla?
Vierailija kirjoitti:
Scheherazade kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua inhottaa nämä assit. Itsekeskeisiä kusipäitä, jotka oikeuttavat kamalan käytöksensä diagnoosillaan ja herkkyyksillään. Samalla vielä kehtaavat asettaa itsensä "nenttien" yläpuolelle ylimielisinä, kun eivät oikeasti tajua muiden elämästä paskan vertaa eivätkä siitä välitäkään, niin kokevat olevansa tärkeämpiä.
Juu, olen lähipiiristäni karsinut assit pois. Inhottavia tyyppejä.
Eivät kaikki Assitkaan ole samanlaisia, samoin kuin kaikki nentitkään eivät ole samaa massaa keskenään.
Jotkut nentit kokevat olevansa niin paljon parempia kuin muut, mutta onnea sen kanssa! :DAsseja yhdistää se asperger, joka tekee niistä kusipäitä, kun ei ymmärretä muiden tunteita tai koeta omia normaalisti. "Nenteissä" on toki kusipäitä myös, mutta asseissa niitä on 100%.
Tämä ei pidä paikkaansa pätkääkään. Kusipäisyys ei kuulu diagnoosiin. Kenelläkään tuntemallani aspergerilla ei ole tuota. Tärkeintä tässä jutussa on juuri tuo, että tuon miehen itsekkyyttä ja luonnevikoja yritetään änkeä asperger diagnoosin alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Scheherazade kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua inhottaa nämä assit. Itsekeskeisiä kusipäitä, jotka oikeuttavat kamalan käytöksensä diagnoosillaan ja herkkyyksillään. Samalla vielä kehtaavat asettaa itsensä "nenttien" yläpuolelle ylimielisinä, kun eivät oikeasti tajua muiden elämästä paskan vertaa eivätkä siitä välitäkään, niin kokevat olevansa tärkeämpiä.
Juu, olen lähipiiristäni karsinut assit pois. Inhottavia tyyppejä.
Eivät kaikki Assitkaan ole samanlaisia, samoin kuin kaikki nentitkään eivät ole samaa massaa keskenään.
Jotkut nentit kokevat olevansa niin paljon parempia kuin muut, mutta onnea sen kanssa! :DAsseja yhdistää se asperger, joka tekee niistä kusipäitä, kun ei ymmärretä muiden tunteita tai koeta omia normaalisti. "Nenteissä" on toki kusipäitä myös, mutta asseissa niitä on 100%.
Tämä ei pidä paikkaansa pätkääkään. Kusipäisyys ei kuulu diagnoosiin. Kenelläkään tuntemallani aspergerilla ei ole tuota. Tärkeintä tässä jutussa on juuri tuo, että tuon miehen itsekkyyttä ja luonnevikoja yritetään änkeä asperger diagnoosin alle.
Törkeintä siis.
Meillä on siis tällaista, mutta miehellä ei ole mitään diagnooseja. Hesarin juttu sai kyllä miettimään, voisiko hänelläkin olla asperger.
Ja niille, jotka ihmettelee, että miksi Paula ei eroa. Niin kyllähän näissäkin suhteissa pohjimmiltaan ollaan rakkaudesta. En nähnyt ennalta, että tämä tulee olemaan tällaista lasten synnyttyä. En kuitenkaan halua erota, koska olen tämän miehen kanssa rakkaudesta perheen hankkinut. En voi nollata tilannetta ja palata alle kolmekymppiseksi lapsettomaksi puolisoa valitsemaan. Tässä ollaan, tällä mennään. En halua eroperhettä, joten yhdessä ollaan. Olisin toivonut toisenlaista elämää - aidosti tasavertaista parisuhdetta ja arjen jakamista. Mutta tämä on tällainen kuin on ja voin valita näiden ehtojen sisällä sen, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi kolmatta lasta meille ei enää tule. Toisenlaisessa parisuhteessa olisin varmasti valmis kolmanteen ja vaikka neljänteenkin.