HS: "Se olikin asperger"
Hesarin juttu nostaa esiin seikan, joka uuvuttaa nykyään useissa perheissä, mutta jota ratkotaan harvoin: Millaista on kirjolla olevien ihmisten läheisten elämä? Koko elämä saattaa järjestyä autistin ympärille, ja muiden oleminen jää toissijaiseksi. On nostettu tietoisuutta autistin näkökulmasta, mutta muiden ihmisten jaksaminen, venyminen ja toiveet ovat jääneet avaamatta. Jutun Paula kuvailee, kuinka hänen on muututtava ja opittava, koska autistisen puolison oppiminen on niin hidasta tai mahdotonta. Paula jutussa: "Esimerkiksi hän nostaa Ylen Kirjolla-realitysarjan, jossa seurataan neljän nuoren aikuisen elämää. Hänestä heidät on esitetty pärjäävinä nuorina, mutta hän toivoisi, että tukea ja huomiota muistettaisiin antaa myös niille läheisille, jotka auttavat kirjolla olevia ihmisiä pärjäämään." En halua keskustella YLE:n sarjasta, koska se esittelee vain hyvin pärjääviä kirjolla olijoita ja tukijoita. Sarjaa katsoessa jäin juuri kaipaamaan omaisten avautumisia, ja perhettä joka olisi voimavaroiltaan ja varoiltaan tavallinen. Voitaisiinko keskustella siitä, mitä kaikkea vaaditaan muilta, joiden työpaikoilla, kouluissa ja kodeissa on autismia? Erilaisuus on rikkaus, mutta mitä kaikkea vaaditaan autistin läheisiltä vuosikymmenien ajan?
Kommentit (189)
Vai niin. No, en lue tuota ala-arvoista puoluelehteä, mutta kuulostaa tyypilliseltä Hesarille. Idiotismi on niin in nykypäivänä.
Anteeksi nyt vaan, mutta tämä nainen vaikuttaa syyttävän muita tilanteestaan. Puolisonsa voi jokainen valita, mutta ei lapsiaan. Tällaisen avautumisen ymmärtäisi paremmin ja saisi enemmän sympatiaa mikäli kyseessä olisi tosiaan oma lapsi. Jos kerran on niin vaikeaa niin siitä vain eroamaan. Itse olen autismikirjolla Jasmin diagnoosin vasta aikuisena, mutta olihan se silti jo lapsuudessa havaittavissa, että vanhempani eivät hyväksyneet itseäni sellaisena kuin olin ja jouduin aina muutenkin silmätikuksi ja syntipukiksi ymmärtämättä syitä tähän. Nykyään aikuisena haluan olla mahdollisimman paljon omissa oloissani ja välttää kaikkia ärsykkeitä. Kuormitus, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja aistitliherkyydet ovat kuitenkin itselleni jokapäiväisiä ongelmia. En halua olla taakka kenellekään. Onneksi sentään tajusin jo teininä haluavani elää elämäni sinkkuna ja velana.
Vierailija kirjoitti:
Jutun miehestä tulee just mieleen liuta tuntemiani miehiä. Paula on ollut aivan liian tossu. Hyvä avautuminen molemmilta.
Selkeää miesvihaa.
Voi olla aika yleistä, että parisuhde onkin lähemmin tarkasteltuna hoitosuhde. Riippumatta iästä. Yksi heittäytyy ja toinen ottaa kopin.
Nainen on halunnut statusmiehen mieluummin kuin miehen jonka kanssa tunnepuoli sekä arki pelaa ja nyt vanhemmiten käy uhriutumaan omista valinnoista. Autismi antaa tekosyyn väittää ettei muka huomannut millainen mies on. Oikeasti autisteja on monenlaisia eivätkä kaikki ole edes epäempaattisia.
Minuun Hesarin juttu todella kolahti. Elän samanlaisessa tilanteessa.
Tunnistin tuosta jutusta tosi paljon samaa kuin omasta edellisestä parisuhteesta jota jaksoin 20 vuotta. Miehen empatiakyky oli täysi 0. Teki kaikki asiat tasan niinkuin itse halusi, jos joku asia ei häntä kiinnostanut niin jätti tekemättä vaikka se olisi ollut jotain yhteisesti sovittua tai hyvin tärkeää.
Välillä kun yritin saada häntä ymmärtämään että minulla on ihan oikeasti suhteessa paha olla niin hämmentyi eikä edelleenkään käsittänyt että miten voi olla niin, kun hänen mielestään kaikki on ihan hyvin.
Tuo artikkelissa ollut lause siitä, että ihan kuin perheessä olisi ollut teini-ikäiseksi jäänyt aikuinen kuvaa asiaa todella hyvin.
Tunnen perheen, jossa lapsille ei oikein aikuisuuden vastuut maistuneet. Kävivät testeissä, kunnes saivat erilaiset autismidiagnoosit. Nyt puhuvat taukoamatta kirjolla olemisestaan, opiskelut seis eikä mitään näkymiä. Harmittaa tällainen ja ihmetyttää vielä enemmän. On autettu heitä monin tavoin, mutta ei kiinnosta heitä itseään. Nyt höllätään ja annetaan ajan aikuistaa.
Siis uskoisin, ettei ole oikeasti ihan helppoa tunnistaa uutta seurustelukumppania ja tulevaa puolisoa autistiksi juuri sen vuoksi, että heitä on niin monenlaisia. Arki näyttää sitten, millaisen onnen tai työmaan voi ihmisen kanssa rakentaa. En syyllistäisi Paulaa ensimmäisistä vuosista enkä ruuhkavuosista, mutta sitten myöhemmin olisi voinut harkita lähtemistä. Mutta ongelmiinsakin kiintyy.
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Artikkeli on maksumuurin takana. Mikä sitä miestä vaivaa kun otsikon mukaan työt on hoitanut hyvin? Antakaa jotain esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Kaipaat sellaista yltiöpositiivista hyväksyntäpuhetta tyyliin "aurinkoiset down-lapset" myös autisteista? Kaikki muu on vihapuhetta?
Miksi et kestä puolison omaa näkemystä elämästään autistisen puolison kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Silkkaa vihapuhetta?? Näkökulmien esiintuominen ei ole vihapuhetta, vaan ehto järkevälle ajattelulle, tieteen tekemiselle ja uuden löytämiselle. Ehkä voit olla kiitollinen, että tiede on ylipäänsä löytänyt diagnosoinnin ja ottaa huomioon näin monenlaiset vaikeudet. On siedettävä muukin näkökulma kuin omansa, ilman että kokee sen viharyöppynä. Jutusta oli vihapuheen näkökulma kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli on maksumuurin takana. Mikä sitä miestä vaivaa kun otsikon mukaan työt on hoitanut hyvin? Antakaa jotain esimerkkejä.
Puoliso ei tunnista hyvin toisten tarpeita eikä tunnetiloja. Huomio omat menonsa ja kiinnostuksensa, elää omien kiinnostustensa kuplassa mieluiten. Vastavuoroisuus ei toteudu suhteessa. Hän on oppinut toki terapiassa asioita ja ikäkin on tuonut malleja käyttäytymiseen. Eli oli vuosikymmeniä työhullu, noudatti lapsuudenperheensä työmallia eikä ottanut huomioon oman perheensä tarpeita. Halusi olla paljon poissa ja töissä, koska koki työtehtävät palkitseviksi. Eläkkeellä ovat törmäyskurssilla, vaikka diagnoosi toikin ymmärrystä molemmille. Sinänsä kiltti ja tarkka mies, mutta jokin käytöslohko on niin halvaantunut, että lähimmät kärsii. Ilmiöt kiinnostelee, ei ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Onneksi autistien puolesta jutun tiimoilta ollaan jo oltu yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutettuun. Tämähän oli silkkaa vihapuhetta.
Juttuun oli niputettu vanhentunutta ja virheellistä tietoa, hirvittävää ennakkoluuloisuutta, nentismiä ja syrjintää niin että kokonaisuuden voi helposti laskea vihapuheeksi.
Jep sinullekin näin lehdistönvapauden päivänä. On vihapuheen leima herkässä, mutta arvasihan tuon. Tiedätkö kuinka vaikeaa tässä yhteiskunnassa on olla ja keskustella ilman diagnoosin suojaa? Tsempit muutoin kaikille autistien läheisille.
Twitterissä on jo kauhea meso päällä. Aspergerit ovat todella vihaisia ja loukkaantuneita jutusta. Ja vihapuheeksi tämä tosiaan on nyt päätetty. Siellä saa yksi jos toinen kyytiä.
Tyttärellä kokemusta aspergerista luokkakaverin vuoksi. Hänen kokemuksensa mukaan huumoria ei voi heittää tuon henkilön lähellä, hitaus ja perusteellisuus on jäätävää, parityöt aika mahdottomia. Toisaalta kaveri tietää bussilinjat tarkasti ja tekee läksynsä.
Vierailija kirjoitti:
Twitterissä on jo kauhea meso päällä. Aspergerit ovat todella vihaisia ja loukkaantuneita jutusta. Ja vihapuheeksi tämä tosiaan on nyt päätetty. Siellä saa yksi jos toinen kyytiä.
Kai heillä on oikeus mielipiteeseen ja myös ilmaista se? Varsinkin kun asia koskee heitä henkilökohraisesti.
Vierailija kirjoitti:
Artikkeli on maksumuurin takana. Mikä sitä miestä vaivaa kun otsikon mukaan työt on hoitanut hyvin? Antakaa jotain esimerkkejä.
Mies on ollut työnarkomaani, jonka tunnetaidot täysi nolla. Mies on vaan uppoutunut työhönsä jonka tosiaan on hoitanut hyvin, mutta ei ole kyennyt näkemään tai ymmärtämään vaikka on aiheesta keskusteltu, että kotona vaimo pyörittää taloutta ja hoitaa lapset ja tarvitsisi apua. Työnteko on ollut miehelle pakkomielteistä. Ilmeisesti suhde ei ole ollut katastrofaalisen huono, vaikka eroakin on useasti mietitty ihan lasten syntymästä asti. Mies sai asperger-diagnoosin vasta eläkkeellä ja yrittää nyt opetella muiden kuuntelua ja huomioonottamista, mikä on ilmeisesti vaikeaa koska hänen on vaikea ymmärtää muiden ajattelutapoja.
Autismidiagnoosi ei edellytä puolisoa jäämään epätyydyttävään suhteeseen. Vaikuttaa siltä, että Paula on tehnyt aivan liian isoja myönnytyksiä - suhde ei ole tasapainossa. Omat terveet rajat hukassa. Ei kukaan muut tule ulkoa antamaan lupaa lähteä tai muuttaa omaan kämppään jne.
Erikoista tossa jutussa oli se, että tuo käyttäytymismalli kuvaa noin 50% tuon ikäluokan miehistä. Että kaikilla asperger?